Rahankeräyslaki http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/135829/all Thu, 15 Mar 2018 07:30:00 +0200 fi Rahankeräyslain uudistus ei ole riittävä - lahjoittajat vastuutettava teoistaan! http://tuomasjaanu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252184-rahankerayslain-uudistus-ei-ole-riittava-lahjoittajat-vastuutettava-teoistaan <p>Keskeisenä pyrkimyksenä nykyisessä rahankeräyssääntelyssä on varmistaa, että kerätyt varat käytetään nimettyyn tarkoitukseen, että sekä rahojen kerääminen että niiden käyttäminen on sekä tehokasta että asianmukaista, ja että yleisölle syntyy varmuus, että keräykseen lahjoitetut varat todellisuudessa edistävät esitettyä asiaa. Epävarmuus lahjoitusten asianmukaisesta ja tehokkuudesta laskee kansalaisten halukkuutta lahjoittaa rahankeräyksiin varojaan.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Perusteena tämä on sinänsä hyvä, mutta jo olemassaolevan lain ja sen täytäntöönpanon aikana tulee säännöllisesti esiin tapauksia, joissa väärinkäytöksiä epäillään ja toisinaan myös tulee ilmi. Nykyinenkään sääntely ei kykene näihin reagoimaan riittävällä tehokkuudella, eikä ennakkovalvonta onnistu tarkoituksessaan aukottomasti. Lainsäätäjät ja -valvojat ovat heränneet rahankeräyslain jäykkyteen, ja niinpä rahankeräyslakia ollaan uudistamassa. Valitettavasti rahankeräyslain uudistus pyrkii vain paikkailemaan pieniä kolhuja nykyisessä laissa, ja tarjoaa lähinnä kosmeettisia parannuksia nykyiseen, erittäin raskaaseen malliin.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Nykyisen lain paikkailun sijaan vastuu lahjoitusten asianmukaisesta kohdistumisesta ja varojen tehokkaasta käytöstä on siirrettävä enemmän lahjoittajille. Tämän vastuun kantaminen edellyttää nykyistä laajempaa näkyvyyttä rahaa keräävien tahojen toimintaan. Sen sijaan, että viranomaiset vaativat - ennen rahankeräysluvan myöntämistä - selvitystä rahojen käytöstä, mutta eivät kuitenkaan kykene valvomaan näiden käyttöä jälkikäteen, olisi mahdollista vastuullistaa kansalaisia ja yhdistyksiä avoimmuuteen ja rahankeräyksen laajuuden kannalta tarkoituksenmukaiseen seurantaan.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Esimerkiksi jo nyt olemassaolevat puolue- ja vaalirahoituksiin liittyvät menettelyt voisivat toimia keinoina tuoda rahankeräystä tekevien tahojen varojen käyttöä ja toimintaa läpinäkyvämmäksi. Yhdistysten vapaaehtoiset ja jokaisen rahankeräyksen laatuun ja laajuuteen sopivat raportoinnit edistäisivät keräysten uskottavuutta, todennäköisesti huomattavasti enemmän kuin nykyinen lupamenettely. Uskon, että syntyisi myös tahoja - ammattimaisia tiedotusvälineitä tai kansalaisjournalismia - näiden raporttien seurantaan ja toiminnan arviointiin lahjoittajien oman harkinnan tueksi.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kun raskaasta lupamenettelystä voitaisiin luopua, varojen kerääminen yllättäviin tarkoituksiin tulisi huomattavasti nykyistä, useiden kuukausien lupamenettelyä sujuvammaksi. Koska tämän järjestelyn vaatimat järjestelmät ja niiden käyttöön liittyvät prosessit ovat jo olemassa, ei näiden laajentaminen uuteen käyttötarkoitukseen vaatisi julkiselta sektorilta suuria panostuksia eikä pitkiä selvityksiä. Kysymys on enemmän tahdosta aidosti edistää sekä yhdistysten riippumattomuutta että luottamusta lahjoittajien harkintakykyyn.</p> <p>&nbsp;</p> <p>On selvää, että selkeät pelisäännöt, avoimuus ja läpinäkyvyys jo itsessään edistäisi kolmannen sektorin toimintaa, joustava rahankeräys keskittymisen varsinaisen toiminnan kehittämiseen ja keräysten tavoitteiden edistämiseen, ja suuressa kuvassa mahdollistaisi aidon kansalaisyhteiskunnan kasvun maassamme.</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskeisenä pyrkimyksenä nykyisessä rahankeräyssääntelyssä on varmistaa, että kerätyt varat käytetään nimettyyn tarkoitukseen, että sekä rahojen kerääminen että niiden käyttäminen on sekä tehokasta että asianmukaista, ja että yleisölle syntyy varmuus, että keräykseen lahjoitetut varat todellisuudessa edistävät esitettyä asiaa. Epävarmuus lahjoitusten asianmukaisesta ja tehokkuudesta laskee kansalaisten halukkuutta lahjoittaa rahankeräyksiin varojaan.

 

Perusteena tämä on sinänsä hyvä, mutta jo olemassaolevan lain ja sen täytäntöönpanon aikana tulee säännöllisesti esiin tapauksia, joissa väärinkäytöksiä epäillään ja toisinaan myös tulee ilmi. Nykyinenkään sääntely ei kykene näihin reagoimaan riittävällä tehokkuudella, eikä ennakkovalvonta onnistu tarkoituksessaan aukottomasti. Lainsäätäjät ja -valvojat ovat heränneet rahankeräyslain jäykkyteen, ja niinpä rahankeräyslakia ollaan uudistamassa. Valitettavasti rahankeräyslain uudistus pyrkii vain paikkailemaan pieniä kolhuja nykyisessä laissa, ja tarjoaa lähinnä kosmeettisia parannuksia nykyiseen, erittäin raskaaseen malliin.

 

Nykyisen lain paikkailun sijaan vastuu lahjoitusten asianmukaisesta kohdistumisesta ja varojen tehokkaasta käytöstä on siirrettävä enemmän lahjoittajille. Tämän vastuun kantaminen edellyttää nykyistä laajempaa näkyvyyttä rahaa keräävien tahojen toimintaan. Sen sijaan, että viranomaiset vaativat - ennen rahankeräysluvan myöntämistä - selvitystä rahojen käytöstä, mutta eivät kuitenkaan kykene valvomaan näiden käyttöä jälkikäteen, olisi mahdollista vastuullistaa kansalaisia ja yhdistyksiä avoimmuuteen ja rahankeräyksen laajuuden kannalta tarkoituksenmukaiseen seurantaan.

 

Esimerkiksi jo nyt olemassaolevat puolue- ja vaalirahoituksiin liittyvät menettelyt voisivat toimia keinoina tuoda rahankeräystä tekevien tahojen varojen käyttöä ja toimintaa läpinäkyvämmäksi. Yhdistysten vapaaehtoiset ja jokaisen rahankeräyksen laatuun ja laajuuteen sopivat raportoinnit edistäisivät keräysten uskottavuutta, todennäköisesti huomattavasti enemmän kuin nykyinen lupamenettely. Uskon, että syntyisi myös tahoja - ammattimaisia tiedotusvälineitä tai kansalaisjournalismia - näiden raporttien seurantaan ja toiminnan arviointiin lahjoittajien oman harkinnan tueksi.

 

Kun raskaasta lupamenettelystä voitaisiin luopua, varojen kerääminen yllättäviin tarkoituksiin tulisi huomattavasti nykyistä, useiden kuukausien lupamenettelyä sujuvammaksi. Koska tämän järjestelyn vaatimat järjestelmät ja niiden käyttöön liittyvät prosessit ovat jo olemassa, ei näiden laajentaminen uuteen käyttötarkoitukseen vaatisi julkiselta sektorilta suuria panostuksia eikä pitkiä selvityksiä. Kysymys on enemmän tahdosta aidosti edistää sekä yhdistysten riippumattomuutta että luottamusta lahjoittajien harkintakykyyn.

 

On selvää, että selkeät pelisäännöt, avoimuus ja läpinäkyvyys jo itsessään edistäisi kolmannen sektorin toimintaa, joustava rahankeräys keskittymisen varsinaisen toiminnan kehittämiseen ja keräysten tavoitteiden edistämiseen, ja suuressa kuvassa mahdollistaisi aidon kansalaisyhteiskunnan kasvun maassamme.

 

]]>
9 http://tuomasjaanu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252184-rahankerayslain-uudistus-ei-ole-riittava-lahjoittajat-vastuutettava-teoistaan#comments Kansalaisyhteiskunta Rahankeräyslaki Sääntelyn purku Yhdistystoiminta Thu, 15 Mar 2018 05:30:00 +0000 Tuomas Jaanu http://tuomasjaanu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252184-rahankerayslain-uudistus-ei-ole-riittava-lahjoittajat-vastuutettava-teoistaan
Laki, omatunto ja maan tapa http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243346-laki-omatunto-ja-maan-tapa <p>Koska en ole kristitty, saan aina silloin tällöin suostuttelija Pohjois-Koreaan muuttamisesta. Henki on se, että jos ei suostu hyppimään monenlaisissa asioissa kristittyjen ehtojen mukaan, pitäisi muuttaa ateistiseen valtioon. Olen alkanut tekemään siten, että aina kun minulta kysytään että <em>&quot;jos olet niin pettynyt maahamme niin miksi et vain muuta Pohjois-Koreaan&quot;</em> vastaan jotain sen tyylistä että<em> &quot;koska olen elänyt käsityksessä että demokraattisissa maissa pettymyksien osoittamiseen on tilaa ja voimme demokraattisin periaattein muuttaa maatamme paremmaksi, ja että maasta siirtämisiä väärän mielipiteen takia tehdään vain väkivaltaisissa teokratioissa kuten Pohjois-Koreassa joten kenties meistä kahdesta minä en ole se joka tykkää maan ilmapiiristä&quot;</em>. Tämä on tyylilleni sopivan aktiivis-aggressiivista. Ja se jakaa miellyttävästi autseja.<br /><br /><strong>Karkeasti ottaen kuitenkin voidaan nähdä että jopa minusta on olemassa maan tapa jota on hyvä seurata. </strong><br /><br />Se on tarkalleen ottaen maan lainsäädäntö. Maassa eletään maan tapaan joka tarkoittaa lainsäädännön mukaan toimimista. Tässä mielessä monet väninäni näyttävät hyvin kiinnostavilta koska valitan usein asioista jotka itse asiassa ovat sellaisia että niihin on tilaa uskonnonvapauslain kautta.<br /><br />Kun esimerkiksi uskonnonvapauslain mukaan kailille osallistuttavat ruokarukoukset on jätetty pois monista esikouluista, tämä esitettiin kristillisissä piireissä siten, että <em>&quot;e</em><em>sikoululaisilta vietiin ruokarukous.&quot;</em> Näin sanottiin kun yleisestä kaikille yhteisestä rukouksesta luovuttiin.&nbsp;On se tietysti ikävää kun lapsia ei opeteta rukoilemaan. Ja lapset peräti <em>&quot;eivät opi rukoilemaan&quot;.</em>&nbsp;<br /><br />Lapset eivät sitten tietenkään voi oppia rukoilun tärkeää taitoa mistään muualtakaan koska uskonto kuuluu ilmeisesti lähinnä kouluelämään ja muihin paikkoihin joissa on tärkeää seassaoleville vääräoppisille demonstroida kenen ideologia on vallassa.<br /><br />Kun katsotaan kaikkia kiistoja joita uskonnosta käydään, voidaan huomata että kaikki koskevat armeijan ja koulun tapaisia instituutioita ja rituaaleja joissa on sekaisin eri vakaumuksellisia ja tarjolla on yhden ja vain yhden kulttuurin erityismenoja. Ja tämä kulttuuri on kristinusko jonka on &quot;luontevaa olla läsnä&quot;. Toisin kuin yhdenkään muun kulttuurin. Ja tämä on se joka koetaan maan tavaksi ja tästä poikkeaminen suuntaan tai toiseen ärsyttää kristillisiä piirejä suunnattomasti.<br /><br />Samat ihmiset kirjoittavat siitä miten he haluavat tietää milloin koulussa on joogaa jotta voivat estää lastensa läsnäolon niillä ja jotka haluavat kieltää toiminnan kokonaan pakanallisena ja vahingollisena ovat juuri niitä ihmisiä joista yhteislauluna kaikkien vääräoppistenkin laulatettamana laulettu &quot;Enkeli Taivaan&quot; on niin keskeinen teos että jos sen jättää laulamatta yhden kerran vuodessa, niin koko kulttuurimme romahtaa eikä siinä enää ole kristillisyyttä. (Mikä tuntuu vastaavan sitä miten tärkeä osa kristinusko on yhteiskunnassamme todellisuudessa. Se on tärkeää vain kun pitää boostata kristittyjen identiteettiä valtapeleillä jossa on joku tallattava.)<br /><br />Toki itsestänikin on hieman ikävää että lapsia ei opeteta rukoileaan. Rukoilu on tärkeä kansalaistaito jonka takana on esimerkiksi suurin osa elämäni aikana saamastani seksistä. Mutta maan tapa on lainsäädännön tapa. Joka on maan tapa. Ja usein kristityiltä kuulemansa iskulauseen mukaan pitää elää maan tavalla tai mennä maasta pois.<br /><br /><strong>Kuitenkin kristittyjen omatunto helposti menee lainsäädännön yli.</strong><br /><br />Kristityillä on usein erilaisia &quot;käytänteitä&quot; joita on harjoitettu sen verran kauan, että niitä pidetään maan tapana lain yli. Ja nämä usein aikaansaavat skismaa. Sillä jos tämänlainen perinteinen tapa ja lainsäädäntö ovat konfliktissa, käytänteet ovat vahvoilla. Uskovainen voi aina sanoa että lainmukaisuuden vaatiminen on &quot;pikkumaista&quot;.<br /><br />Olen saanut kuulla tämän tematiikan mukaista materiaalia toistuvasti. Jostain syystä &quot;pikkumaisuuden&quot; testaaminen lakituvassa ottamalla näiden ihmisten silmien edessä puhelimen ja kertomalla että selvitetään pikkumaisuus lakituvassa on se joka toimii. Se on paras auts tässä tilanteessa. Ja sopivan aktiivis-aggressiivinen tyyliini. Kristittyjen kanssa asioiden läpimeneminen tuntuu tarkoittavan sitä että nämä asiat menevät yhteen. Mikä voisi olla uskontokritiikkiä. Ellei se kohdallani olisi win-win. Jokainen uskis jonka saan häviämään lakitupaan perustuslakiasioissa on hauska asia. Etenkin jos se on iltalehtien sivuilla. Minua harmittaa kun kristityt eivät puolusta arvokkaita periaatteitaan loppuun asti vaan säikähtelevät lakipykälien ja lakimiesten puhelinnumeroiden luettelemisesta yhdistettynä tietoon että oikeusjuttu leviää nimiä myöten mediaan. Jos ei virallisiin niin sitten niihin minun omiin viraalisiin lähteisiin.<br /><br />Näitä juttuja on paljon. Esimerkiksi TYT ja STI ovat hauskasti kinastelleet viime aikoina. Tässä yhteydessä on esimerkiksi julkistettu TYT:in tiedote jonka mukaan. Välit ovat vähintään viileät. Mutta tiedote kertoi että <em>&quot;</em><em>TYT:llä ei ole käynnissä mitään suurta ristiretkeä STI:tä kohtaa. Edelliset kerrat kun STI on puhuttanut ovat vuoden 2016 syksyltä. Tällöin STI kalasteli jostakin vähintään kyseenalaisin keinoin kaikkien uusien opiskelijoiden sähköpostit ja lähetti näille mailia. Tämän katsottiin TYT:n piirissä olleen kovin epäsopiva keino tehdä markkinointia.</em><em>&quot;</em> Itselleni henkilörekisteriasiat ovat yksiä tärkeimpiä lainsäädäntöjä joita on. Mutta uskovaisilla omatunto ylittää lain hyvin helposti ja kevyestikin joskus. Tämänlaatuiset asiattomuudet ovat aika tavallisia ja niitä pidetään kristillisten puolella yleisesti &quot;pikkujuttuina&quot;. Eli rikettä ei joko tapahdu tai jos se tapahtuukin niin rike on niin pieni että siihen puuttuminen olisi pikkumaisuutta.<br /><br /><strong>Pikkumaisuus on usein sitä että estää uskovaisten kerhoja jne. liittoumia keräämästä itselleen rahaa.</strong><br /><br />Jotkut ovat saattaneet seurata huvituksella uskonnollisten yhteisöjen kiemurtelua rahankeräyslain kanssa. AIheesta on tehty esimerkiksi <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/03/10/rahankeraysta-herran-nimeen-kasikirjoitus">MOT -ohjelma</a> useita vuosia sitten. <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9847893">Tästä aiheesta on ollut tuoretta uutisointia</a>. ; Monet kristilliset yhteisöt eivät seuraa rahankeräyslakia. <em>&quot;</em><em>kristillisdemokraattien kansanedustaja Antero Laukkanen.&nbsp;Laukkanen moitti syyskuun alussa kristillisten KD-Lehdessä(siirryt toiseen palveluun)Poliisihallitusta &quot;rahankeräyslain omituisesta soveltamisesta&quot;. Laukkanen ei voinut ymmärtää, miksi seurakunnat vain eivät voisi kerätä varoja kolehdilla niinkuin ne ovat tehneet jo vuosikaudet.&nbsp;Seurasi&nbsp;poliisin arapajaishallintopäällikön Saaramia Varvion vastaus(siirryt toiseen palveluun), jossa Varvio ampui alas Laukkasen esittämiä väitteitä paikkansa pitämättöminä ja toivoi keskustelun perustuvan faktoihin. Yhdistyslaki kun on ollut voimassa vuosikymmenet. Siihen taas tuli&nbsp;Laukkasen vastaus(siirryt toiseen palveluun), jossa hän ei suostunut tunnustamaan olleensa väärässä.</em><em>&quot; ... &quot;</em><em>helluntailaiset ovat uudistuksen alla kehottaneet seurakuntiaan toimimaan kuten ennenkin.</em><em>&quot;</em><br /><br />En, suoraan sanoen, ole itsekään nykyisen rahankeräyslain kannattaja. Mutta olen ymmärtänyt että lakia on noudatettava silloinkin kun siitä ei itse satu tykkäämään. Tämä periaate on tärkeä kun on niinkin aktiivis-aggressiivinen ihminen kuin minä ; Lakia ei kierretä jotta se saadaan rikottua. Ensin demokratiassa debatoidaan laki läpi ja sitten tehdään miten lystetään. (Kuten asia toimi homojen avioliittojen kohdalla.) Jos laki tai sen muutos ei kiinnosta ihmisiä niin ei se voi olla kovin tärkeä asia monelle. Lain &quot;tulkinta&quot; on usein varsin yksiselitteistä ja on turhaa leikkiä että toiminta olisi jollain juridisesti hyväksytyllä lain tulkinnalla asiallista toimintaa. Että ei kannata leikkiä että ei riko lakia jos sitä rikkoo. (Puhelin on nykyään ihmisillä aina taskussa. Itse olen harkinnut sitä että alan kiertämään satunnaisissa uskovaisten tilaisuuksissa ja soitan poliisille aina kun näen lain kirjainta rikottavan. Se olisi tyylilleni sopivan aktiivis-aggressiivista. Kun tähän lähtisi muutama tuhatkin toimijaa olisi oikeuslaitosten käsittelyt vähän aikaa varsin kiinnostavia.)<br /><br />Tämä on tavallista ja oireellista.&nbsp;Kun laki ei ole oman toiminnan mukaista puhutaan siitä että virkamies tai lakimies tai poliisi &quot;tulkitsee&quot;. Tai &quot;tulkitsee omituisesti&quot;. Tapa on toki yhteiskunnassamme hämmentävän tehokasta. Onhan esimerkiksi<strong> Ben Zyskowicz </strong><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9362609">luonut sellaisia käsitteitä kuin</a> &quot;perustuslakifundamentalismi&quot;. Ja nykyisenkin hallinnon monet päätökset ovat törmänneet perustuslain seinään. Itse taas olen niitä ihmisiä joista oikeusvaltiot ovat määritelmällisesti yhteiskuntia joissa on laki ja siihen liittyvä oikeusperiaate joka on sama kaikille. Lakia totellaan kunnes muutos menee läpi.<br /><br />Toki ymmärrän myös <strong>Päivi Räsäsen</strong> aikanaan kohua herättäneitä puheita omastatunnosta ja siitä miten asia herättää pohdintaa. (Johon liittyi hänen sanojensa väärinkontekstoimista. Mutta toisaalta minun elossaoloaikana ei ole yhtä huolellisesti ja kiinnostavasti käsitelty julkisessa keskustelussa omantunnon filosofisia teemoja.) Samalla toki ymmärrän että kun massat saavat pohtia, tästä päädytään erilaisiin lopputuloksiin. Jos sanoo <em>&quot;Sapere aude&quot;</em> ei pidä ihmetellä jos joku päätyy omasta mielestä väärään lopputulokseen. Asian pohdinta avaa potentiaalia rikkomisiin. Jos ei kuitenkaan välttämättä kannusta niihin tai sano suoraan että ne ovat ehdottoman hyvä asia.<br /><br /><strong>Kaiken kaikkiaan;</strong><br /><br />En tahtoisi olla pikkumainen. Mutta olen. Ja sanonkin että kenties näiden rahankeräyslakia noudattamattomien ihmisten kannattaisi vaikkapa joko elää maassa maan tavalla. Tai vaihtoehtoisesti muuttaa USA:n raamattuvyöhykkeelle. On tämä kuitenkin heittona vähemmän asenteellinen ja kitumiselämään tuomitseva ja tätä kautta vähemmän pikkumainen kuin se Pohjois-Korea -klisé.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Koska en ole kristitty, saan aina silloin tällöin suostuttelija Pohjois-Koreaan muuttamisesta. Henki on se, että jos ei suostu hyppimään monenlaisissa asioissa kristittyjen ehtojen mukaan, pitäisi muuttaa ateistiseen valtioon. Olen alkanut tekemään siten, että aina kun minulta kysytään että "jos olet niin pettynyt maahamme niin miksi et vain muuta Pohjois-Koreaan" vastaan jotain sen tyylistä että "koska olen elänyt käsityksessä että demokraattisissa maissa pettymyksien osoittamiseen on tilaa ja voimme demokraattisin periaattein muuttaa maatamme paremmaksi, ja että maasta siirtämisiä väärän mielipiteen takia tehdään vain väkivaltaisissa teokratioissa kuten Pohjois-Koreassa joten kenties meistä kahdesta minä en ole se joka tykkää maan ilmapiiristä". Tämä on tyylilleni sopivan aktiivis-aggressiivista. Ja se jakaa miellyttävästi autseja.

Karkeasti ottaen kuitenkin voidaan nähdä että jopa minusta on olemassa maan tapa jota on hyvä seurata.

Se on tarkalleen ottaen maan lainsäädäntö. Maassa eletään maan tapaan joka tarkoittaa lainsäädännön mukaan toimimista. Tässä mielessä monet väninäni näyttävät hyvin kiinnostavilta koska valitan usein asioista jotka itse asiassa ovat sellaisia että niihin on tilaa uskonnonvapauslain kautta.

Kun esimerkiksi uskonnonvapauslain mukaan kailille osallistuttavat ruokarukoukset on jätetty pois monista esikouluista, tämä esitettiin kristillisissä piireissä siten, että "esikoululaisilta vietiin ruokarukous." Näin sanottiin kun yleisestä kaikille yhteisestä rukouksesta luovuttiin. On se tietysti ikävää kun lapsia ei opeteta rukoilemaan. Ja lapset peräti "eivät opi rukoilemaan". 

Lapset eivät sitten tietenkään voi oppia rukoilun tärkeää taitoa mistään muualtakaan koska uskonto kuuluu ilmeisesti lähinnä kouluelämään ja muihin paikkoihin joissa on tärkeää seassaoleville vääräoppisille demonstroida kenen ideologia on vallassa.

Kun katsotaan kaikkia kiistoja joita uskonnosta käydään, voidaan huomata että kaikki koskevat armeijan ja koulun tapaisia instituutioita ja rituaaleja joissa on sekaisin eri vakaumuksellisia ja tarjolla on yhden ja vain yhden kulttuurin erityismenoja. Ja tämä kulttuuri on kristinusko jonka on "luontevaa olla läsnä". Toisin kuin yhdenkään muun kulttuurin. Ja tämä on se joka koetaan maan tavaksi ja tästä poikkeaminen suuntaan tai toiseen ärsyttää kristillisiä piirejä suunnattomasti.

Samat ihmiset kirjoittavat siitä miten he haluavat tietää milloin koulussa on joogaa jotta voivat estää lastensa läsnäolon niillä ja jotka haluavat kieltää toiminnan kokonaan pakanallisena ja vahingollisena ovat juuri niitä ihmisiä joista yhteislauluna kaikkien vääräoppistenkin laulatettamana laulettu "Enkeli Taivaan" on niin keskeinen teos että jos sen jättää laulamatta yhden kerran vuodessa, niin koko kulttuurimme romahtaa eikä siinä enää ole kristillisyyttä. (Mikä tuntuu vastaavan sitä miten tärkeä osa kristinusko on yhteiskunnassamme todellisuudessa. Se on tärkeää vain kun pitää boostata kristittyjen identiteettiä valtapeleillä jossa on joku tallattava.)

Toki itsestänikin on hieman ikävää että lapsia ei opeteta rukoileaan. Rukoilu on tärkeä kansalaistaito jonka takana on esimerkiksi suurin osa elämäni aikana saamastani seksistä. Mutta maan tapa on lainsäädännön tapa. Joka on maan tapa. Ja usein kristityiltä kuulemansa iskulauseen mukaan pitää elää maan tavalla tai mennä maasta pois.

Kuitenkin kristittyjen omatunto helposti menee lainsäädännön yli.

Kristityillä on usein erilaisia "käytänteitä" joita on harjoitettu sen verran kauan, että niitä pidetään maan tapana lain yli. Ja nämä usein aikaansaavat skismaa. Sillä jos tämänlainen perinteinen tapa ja lainsäädäntö ovat konfliktissa, käytänteet ovat vahvoilla. Uskovainen voi aina sanoa että lainmukaisuuden vaatiminen on "pikkumaista".

Olen saanut kuulla tämän tematiikan mukaista materiaalia toistuvasti. Jostain syystä "pikkumaisuuden" testaaminen lakituvassa ottamalla näiden ihmisten silmien edessä puhelimen ja kertomalla että selvitetään pikkumaisuus lakituvassa on se joka toimii. Se on paras auts tässä tilanteessa. Ja sopivan aktiivis-aggressiivinen tyyliini. Kristittyjen kanssa asioiden läpimeneminen tuntuu tarkoittavan sitä että nämä asiat menevät yhteen. Mikä voisi olla uskontokritiikkiä. Ellei se kohdallani olisi win-win. Jokainen uskis jonka saan häviämään lakitupaan perustuslakiasioissa on hauska asia. Etenkin jos se on iltalehtien sivuilla. Minua harmittaa kun kristityt eivät puolusta arvokkaita periaatteitaan loppuun asti vaan säikähtelevät lakipykälien ja lakimiesten puhelinnumeroiden luettelemisesta yhdistettynä tietoon että oikeusjuttu leviää nimiä myöten mediaan. Jos ei virallisiin niin sitten niihin minun omiin viraalisiin lähteisiin.

Näitä juttuja on paljon. Esimerkiksi TYT ja STI ovat hauskasti kinastelleet viime aikoina. Tässä yhteydessä on esimerkiksi julkistettu TYT:in tiedote jonka mukaan. Välit ovat vähintään viileät. Mutta tiedote kertoi että "TYT:llä ei ole käynnissä mitään suurta ristiretkeä STI:tä kohtaa. Edelliset kerrat kun STI on puhuttanut ovat vuoden 2016 syksyltä. Tällöin STI kalasteli jostakin vähintään kyseenalaisin keinoin kaikkien uusien opiskelijoiden sähköpostit ja lähetti näille mailia. Tämän katsottiin TYT:n piirissä olleen kovin epäsopiva keino tehdä markkinointia." Itselleni henkilörekisteriasiat ovat yksiä tärkeimpiä lainsäädäntöjä joita on. Mutta uskovaisilla omatunto ylittää lain hyvin helposti ja kevyestikin joskus. Tämänlaatuiset asiattomuudet ovat aika tavallisia ja niitä pidetään kristillisten puolella yleisesti "pikkujuttuina". Eli rikettä ei joko tapahdu tai jos se tapahtuukin niin rike on niin pieni että siihen puuttuminen olisi pikkumaisuutta.

Pikkumaisuus on usein sitä että estää uskovaisten kerhoja jne. liittoumia keräämästä itselleen rahaa.

Jotkut ovat saattaneet seurata huvituksella uskonnollisten yhteisöjen kiemurtelua rahankeräyslain kanssa. AIheesta on tehty esimerkiksi MOT -ohjelma useita vuosia sitten. Tästä aiheesta on ollut tuoretta uutisointia. ; Monet kristilliset yhteisöt eivät seuraa rahankeräyslakia. "kristillisdemokraattien kansanedustaja Antero Laukkanen. Laukkanen moitti syyskuun alussa kristillisten KD-Lehdessä(siirryt toiseen palveluun)Poliisihallitusta "rahankeräyslain omituisesta soveltamisesta". Laukkanen ei voinut ymmärtää, miksi seurakunnat vain eivät voisi kerätä varoja kolehdilla niinkuin ne ovat tehneet jo vuosikaudet. Seurasi poliisin arapajaishallintopäällikön Saaramia Varvion vastaus(siirryt toiseen palveluun), jossa Varvio ampui alas Laukkasen esittämiä väitteitä paikkansa pitämättöminä ja toivoi keskustelun perustuvan faktoihin. Yhdistyslaki kun on ollut voimassa vuosikymmenet. Siihen taas tuli Laukkasen vastaus(siirryt toiseen palveluun), jossa hän ei suostunut tunnustamaan olleensa väärässä." ... "helluntailaiset ovat uudistuksen alla kehottaneet seurakuntiaan toimimaan kuten ennenkin."

En, suoraan sanoen, ole itsekään nykyisen rahankeräyslain kannattaja. Mutta olen ymmärtänyt että lakia on noudatettava silloinkin kun siitä ei itse satu tykkäämään. Tämä periaate on tärkeä kun on niinkin aktiivis-aggressiivinen ihminen kuin minä ; Lakia ei kierretä jotta se saadaan rikottua. Ensin demokratiassa debatoidaan laki läpi ja sitten tehdään miten lystetään. (Kuten asia toimi homojen avioliittojen kohdalla.) Jos laki tai sen muutos ei kiinnosta ihmisiä niin ei se voi olla kovin tärkeä asia monelle. Lain "tulkinta" on usein varsin yksiselitteistä ja on turhaa leikkiä että toiminta olisi jollain juridisesti hyväksytyllä lain tulkinnalla asiallista toimintaa. Että ei kannata leikkiä että ei riko lakia jos sitä rikkoo. (Puhelin on nykyään ihmisillä aina taskussa. Itse olen harkinnut sitä että alan kiertämään satunnaisissa uskovaisten tilaisuuksissa ja soitan poliisille aina kun näen lain kirjainta rikottavan. Se olisi tyylilleni sopivan aktiivis-aggressiivista. Kun tähän lähtisi muutama tuhatkin toimijaa olisi oikeuslaitosten käsittelyt vähän aikaa varsin kiinnostavia.)

Tämä on tavallista ja oireellista. Kun laki ei ole oman toiminnan mukaista puhutaan siitä että virkamies tai lakimies tai poliisi "tulkitsee". Tai "tulkitsee omituisesti". Tapa on toki yhteiskunnassamme hämmentävän tehokasta. Onhan esimerkiksi Ben Zyskowicz luonut sellaisia käsitteitä kuin "perustuslakifundamentalismi". Ja nykyisenkin hallinnon monet päätökset ovat törmänneet perustuslain seinään. Itse taas olen niitä ihmisiä joista oikeusvaltiot ovat määritelmällisesti yhteiskuntia joissa on laki ja siihen liittyvä oikeusperiaate joka on sama kaikille. Lakia totellaan kunnes muutos menee läpi.

Toki ymmärrän myös Päivi Räsäsen aikanaan kohua herättäneitä puheita omastatunnosta ja siitä miten asia herättää pohdintaa. (Johon liittyi hänen sanojensa väärinkontekstoimista. Mutta toisaalta minun elossaoloaikana ei ole yhtä huolellisesti ja kiinnostavasti käsitelty julkisessa keskustelussa omantunnon filosofisia teemoja.) Samalla toki ymmärrän että kun massat saavat pohtia, tästä päädytään erilaisiin lopputuloksiin. Jos sanoo "Sapere aude" ei pidä ihmetellä jos joku päätyy omasta mielestä väärään lopputulokseen. Asian pohdinta avaa potentiaalia rikkomisiin. Jos ei kuitenkaan välttämättä kannusta niihin tai sano suoraan että ne ovat ehdottoman hyvä asia.

Kaiken kaikkiaan;

En tahtoisi olla pikkumainen. Mutta olen. Ja sanonkin että kenties näiden rahankeräyslakia noudattamattomien ihmisten kannattaisi vaikkapa joko elää maassa maan tavalla. Tai vaihtoehtoisesti muuttaa USA:n raamattuvyöhykkeelle. On tämä kuitenkin heittona vähemmän asenteellinen ja kitumiselämään tuomitseva ja tätä kautta vähemmän pikkumainen kuin se Pohjois-Korea -klisé.

]]>
15 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243346-laki-omatunto-ja-maan-tapa#comments Kristillisyys Maan tapa Rahankeräyslaki Uskontokritiikki Sun, 24 Sep 2017 05:16:06 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243346-laki-omatunto-ja-maan-tapa
Räsäsen "Ei!" muuttui Sipilän vatuloinniksi http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222484-rasasen-ei-muuttui-sipilan-vatuloinniksi <p>Kunnianarvoiset lainsäätäjämme ovat viisaudessaan katsoneet, että ihmisten vapaaehtoinen rahanlahjoittaminen on vaarallista ja epäillyttävää. Useat yhdistykset elävät lahjoitusvaroin, ja lahjoitusten vastaanottamiseen tarvitaan ylisäännöstelty rahankeräyslupa. Säätelyn lisäksi lupalapun hintaa on viimeisten vuosien aikana yli kaksinkertaistettu.</p><p>Suurempia rahoja liikuttavalle yhdistykselle hinta ei sinänsä ole ongelmallinen. Tämän vuoden maksu on vajaa kolmesataa euroa. Pienemmän yhdistyksen varoissa tämä hinta voi kuitenkin muodostua ylitsepääsemättömän korkeaksi, jos odotettavissa olevat lahjoitukset liikkuvat lähinnä kahvituksen mahdollistavissa summissa.</p><p>Käsittelyaika vaihtelee parin ja kuuden kuukauden välillä, mikä on varsinkin aloittelevalle yhdistykselle tuskastuttavan pitkä aika odottaa - Käsittelyaika kun kaikenlisäksi voi ennalta-arvaamattomasti kasvaa useilla kuukausilla kesken käsittelynkin. Kun tämä yksi kerta on saatu onnistuneesti hoidettua, viisasta onkin jo hyvin piakkoin aloittaa uuden lupahakemuksen laitto - Lupa kun on voimassa yhdestä viiteen vuotta kerrallaan. Viiteen vuoteen asti lupia saa vain harva, sillä jonkinlaisen logiikan mukaan vain valtavia summia kerääville on mielekästä antaa pidempiaikainen lupa samaan hintaan.</p><p>Poliisi ilmoittaa sivuillaan ystävällisesti, kuinka jokainen yhteydenotto on pois hakemusten lupakäsittelystä. Lupalapun hintaan ei selvästikään asiakaspalvelu kuulu mukaan. Väitteiden mukaan tähänkin turhaan paperinpyöritykseen on varattu yhden henkilön työaikaa puolikkaan työpäivän verran kuukaudessa, optimistisemmat väitteet kertovat sen olevan jopa kokonainen työpäivä.&nbsp;</p><p>Virtuaalivaluutat tuottavat nekin päänvaivaa byrokraateille. Nykyisillään ne pääasiassa tulkitaan arvopapereiksi, mutta lasketaanko sen arvo lahjoitustapahtuman vai realisoinnin hetkellä, on oma ongelmansa. Lisäksi virtuaalivaluuttojen anonyymiys pohdituttaa, kun yli 1500 euron arvosta lahjoittaneiden henkilöllisyys tulisi saattaa näkyville.</p><p>Rahankeräyslakia lupailtiin viime kaudella uudistaa parempaan suuntaan, mutta <a href="http://yle.fi/uutiset/rahankerayslain_uudistus_siirtyy_rasasen_paatoksella/7739424">Kaikkien Kieltojen Äiti Päivi </a>Räsänen <a href="http://http://www.hs.fi/politiikka/a1421377305065">SDP:n </a><a href="http://www.hs.fi/politiikka/a1421377305065">toiveiden mukaisesti&nbsp;</a>päätti jättää asian osaltaan käsittelemättä ja siirsi muutosten teot nykyisen hallituksen tehtäväksi. Ainakaan ei ensimmäiseen vuoteen ole tehty elettäkään yhdistysten hyväksi. Tämä on monelle kolmannen sektorin toimijalle kova pettymys, eritoten, kun julkisen sektorin tukiverkkojen heikennysten myötä juuri kolmas sektori ottaa yhä suurempaa roolia yhteiskunnan pystyssä pitämisessä.&nbsp;</p><p>Puolueohjelmaa myöten Piraattipuolue haluaa tähänkin härdelliin järkeä: &quot;Yksilön perusoikeuksiin tulee kuulua oikeus kerätä rahaa erilaisiin tarkoituksiin, oli sitten kyse joukkorahoituksesta, yleishyödyllisen toiminnan tukemisesta, niin kutsutuista aikapankeista taikka kerjäämisestä. Rahankeräyslakia tulee uudistaa radikaalisti. Lähtökohtaisesti kerääminen olisi aina sallittua ja siihen puututtaisiin ainoastaan jälkikäteen, mikäli on syytä epäillä rikollista toimintaa. &quot;</p><p>Nyt kun Räsänen ei ole sanomassa ei, tarvittaisiin enää Sipilän hallituksen vatuloinnin loppumista.</p><p>&nbsp;</p><p><br />PS. Piraattien rahankeruulupa on voimassa 14.9.2016 asti. Hakemus on uskollisesti istunut ja odottanut käsittelyä yli neljän kuukauden ajan. Lahjoittaa saa tiedoilla:</p><p>IBAN: FI87 5630 6220 0248 91 (Osuuspankki)<br />BIC: OKOYFIHH<br />Saaja: Piraattipuolue r.p.<br />Viitenumero: (valitse mieleinen)<br />10029 Lahjoittajan nimen saa julkaista<br />10003 Lahjoittaja pysyy tuntemattomana ellei summa ylitä 1500 euroa kalenterivuodessa</p><p>Piraattipuolueen bitcoin-tili on 19PsBRc3qvyjVR2NKmZueD4A9ay6ZNbkZd</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kunnianarvoiset lainsäätäjämme ovat viisaudessaan katsoneet, että ihmisten vapaaehtoinen rahanlahjoittaminen on vaarallista ja epäillyttävää. Useat yhdistykset elävät lahjoitusvaroin, ja lahjoitusten vastaanottamiseen tarvitaan ylisäännöstelty rahankeräyslupa. Säätelyn lisäksi lupalapun hintaa on viimeisten vuosien aikana yli kaksinkertaistettu.

Suurempia rahoja liikuttavalle yhdistykselle hinta ei sinänsä ole ongelmallinen. Tämän vuoden maksu on vajaa kolmesataa euroa. Pienemmän yhdistyksen varoissa tämä hinta voi kuitenkin muodostua ylitsepääsemättömän korkeaksi, jos odotettavissa olevat lahjoitukset liikkuvat lähinnä kahvituksen mahdollistavissa summissa.

Käsittelyaika vaihtelee parin ja kuuden kuukauden välillä, mikä on varsinkin aloittelevalle yhdistykselle tuskastuttavan pitkä aika odottaa - Käsittelyaika kun kaikenlisäksi voi ennalta-arvaamattomasti kasvaa useilla kuukausilla kesken käsittelynkin. Kun tämä yksi kerta on saatu onnistuneesti hoidettua, viisasta onkin jo hyvin piakkoin aloittaa uuden lupahakemuksen laitto - Lupa kun on voimassa yhdestä viiteen vuotta kerrallaan. Viiteen vuoteen asti lupia saa vain harva, sillä jonkinlaisen logiikan mukaan vain valtavia summia kerääville on mielekästä antaa pidempiaikainen lupa samaan hintaan.

Poliisi ilmoittaa sivuillaan ystävällisesti, kuinka jokainen yhteydenotto on pois hakemusten lupakäsittelystä. Lupalapun hintaan ei selvästikään asiakaspalvelu kuulu mukaan. Väitteiden mukaan tähänkin turhaan paperinpyöritykseen on varattu yhden henkilön työaikaa puolikkaan työpäivän verran kuukaudessa, optimistisemmat väitteet kertovat sen olevan jopa kokonainen työpäivä. 

Virtuaalivaluutat tuottavat nekin päänvaivaa byrokraateille. Nykyisillään ne pääasiassa tulkitaan arvopapereiksi, mutta lasketaanko sen arvo lahjoitustapahtuman vai realisoinnin hetkellä, on oma ongelmansa. Lisäksi virtuaalivaluuttojen anonyymiys pohdituttaa, kun yli 1500 euron arvosta lahjoittaneiden henkilöllisyys tulisi saattaa näkyville.

Rahankeräyslakia lupailtiin viime kaudella uudistaa parempaan suuntaan, mutta Kaikkien Kieltojen Äiti Päivi Räsänen SDP:n toiveiden mukaisesti päätti jättää asian osaltaan käsittelemättä ja siirsi muutosten teot nykyisen hallituksen tehtäväksi. Ainakaan ei ensimmäiseen vuoteen ole tehty elettäkään yhdistysten hyväksi. Tämä on monelle kolmannen sektorin toimijalle kova pettymys, eritoten, kun julkisen sektorin tukiverkkojen heikennysten myötä juuri kolmas sektori ottaa yhä suurempaa roolia yhteiskunnan pystyssä pitämisessä. 

Puolueohjelmaa myöten Piraattipuolue haluaa tähänkin härdelliin järkeä: "Yksilön perusoikeuksiin tulee kuulua oikeus kerätä rahaa erilaisiin tarkoituksiin, oli sitten kyse joukkorahoituksesta, yleishyödyllisen toiminnan tukemisesta, niin kutsutuista aikapankeista taikka kerjäämisestä. Rahankeräyslakia tulee uudistaa radikaalisti. Lähtökohtaisesti kerääminen olisi aina sallittua ja siihen puututtaisiin ainoastaan jälkikäteen, mikäli on syytä epäillä rikollista toimintaa. "

Nyt kun Räsänen ei ole sanomassa ei, tarvittaisiin enää Sipilän hallituksen vatuloinnin loppumista.

 


PS. Piraattien rahankeruulupa on voimassa 14.9.2016 asti. Hakemus on uskollisesti istunut ja odottanut käsittelyä yli neljän kuukauden ajan. Lahjoittaa saa tiedoilla:

IBAN: FI87 5630 6220 0248 91 (Osuuspankki)
BIC: OKOYFIHH
Saaja: Piraattipuolue r.p.
Viitenumero: (valitse mieleinen)
10029 Lahjoittajan nimen saa julkaista
10003 Lahjoittaja pysyy tuntemattomana ellei summa ylitä 1500 euroa kalenterivuodessa

Piraattipuolueen bitcoin-tili on 19PsBRc3qvyjVR2NKmZueD4A9ay6ZNbkZd

]]>
0 http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222484-rasasen-ei-muuttui-sipilan-vatuloinniksi#comments Ei Rahankeräyslaki Räsänen Sipilä Vatulointi Thu, 08 Sep 2016 10:45:10 +0000 Jonna Purojärvi http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222484-rasasen-ei-muuttui-sipilan-vatuloinniksi
Blogikirjoitus, jota varten olisi pitänyt rikkoa lakia http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219458-blogikirjoitus-jota-varten-olisi-pitanyt-rikkoa-lakia <p>Taannoin uutisoitiin <a href="http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mets%C3%A4/moottorisahan-ajokortti-on-rantautumassa-suomeen-1.144062">moottorisahan ajokorttijärjestelmän rantautumisesta Suomeen</a>. Koska aihe kuulosti vähintäänkin hassulta, halusin kirjoittaa siitä jutun. Kuten aina, aloitin faktojen selvityksellä. Loppuvaiheessa seinä nousi vastaan, sillä <strong>kirjoitusta varten olisi pitänyt rikkoa Suomen rahankeräyslakia</strong>.</p><p>Otetaanpa vähän taaksepäin. Suomeen oltiin ajamassa siis moottorisahojen lupajärjestelmää. Se olisi ollut ainakin alkuun vapaaehtoinen. Tosin, emme tiedä miten tulevaisuudessa olisi käynyt. Ruotsissa moottorisahaluvat ovat lehtitietojen mukaan pakollisia työtehtävissä. Rupesin siis tarkistelemaan tilastoja moottorisahaonnettomuuksista. Otin yhteyttä Tilastokeskukseen ja suomalaisiin suuriin vakuutusyhtiöihin.</p><p>Sain jonkinlaiset tilastot Tilastokeskukselta ja hieman tietoja myös vakuutusyhtiöiltä, joskaan en kattavasti. Seuraavaksi loin katseeni länsinaapurimme Ruotsin paikalliseen tilastokeskukseen, <a href="http://www.scb.se/en_/">Statistiska centralbyråniin</a> (SCB). <strong>Ruotsalaiset tilastot olisivat jutussani elintärkeitä, sillä ne kertoisivat, mikä on ollut lupajärjestelmän perustamisen vaikutus moottorisahaonnettomuuksiin.</strong> SCB kertoi, ettei se tilastoi tarvittavalla tarkkuudella niitä tietoja, joita etsin. He ohjasivat minut seuraavaksi <a href="http://www.socialstyrelsen.se/english">Socialstyrelsenin asiakkaaksi</a>.</p><p>Socialstyrelse ei valitettavasti tilastoinut julkisesti nettiin myöskään tietoja moottorisahakuolemista tai -onnettomuuksista tarvittavalla tarkkuudella tai ajanjaksolla. Mutta, he olivat valmiita selvittämään nuo tiedot minulle. Tässä kohtaa jouduin suuriin ongelmiin, sillä tiedot olisivat maksaneet minulle vähintään 2200 kruunua, ehkä enemmänkin.</p><p>No, mutta eihän raha ole ongelma, voisin laittaa yksityishenkilönäkin pystyyn joukkorahoituksen tietojen hankintaa varten, eikö niin? <strong>Väärin. Suomen valtio on suuressa viisaudessaan rahankeräyslaissa päättänyt, että tällainen rahan kerääminen esimerkiksi tilastotietojen hankkimiseksi blogikirjoitukseen on yksinkertaisesti aivan vitun laitonta.</strong> Minulla ei siis ole käytännössä laillisesti mitään mahdollisuutta saada tarvittavia tietoja kirjoitustani varten tässä taloudellisessa tilanteessa. Moottorisahojen lupajärjestelmästä kertovaa blogijuttua ei koskaan tullut.</p><p><strong>Ei voi taas kuin ihmetellä, mitä suomalaispäättäjien päässä liikkuu. Elämme vuotta 2016, mutta rahankeräyslakimme on kuin suoraan Neuvostoliitosta.</strong></p><p>Janne Paalijärvi</p><p>Facebook: <a href="https://www.facebook.com/paalijarvi" target="_blank" title="https://www.facebook.com/paalijarvi">https://www.facebook.com/paalijarvi</a></p><p>Twitter: <a href="https://twitter.com/paalijarvi" target="_blank" title="https://twitter.com/paalijarvi">https://twitter.com/paalijarvi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Taannoin uutisoitiin moottorisahan ajokorttijärjestelmän rantautumisesta Suomeen. Koska aihe kuulosti vähintäänkin hassulta, halusin kirjoittaa siitä jutun. Kuten aina, aloitin faktojen selvityksellä. Loppuvaiheessa seinä nousi vastaan, sillä kirjoitusta varten olisi pitänyt rikkoa Suomen rahankeräyslakia.

Otetaanpa vähän taaksepäin. Suomeen oltiin ajamassa siis moottorisahojen lupajärjestelmää. Se olisi ollut ainakin alkuun vapaaehtoinen. Tosin, emme tiedä miten tulevaisuudessa olisi käynyt. Ruotsissa moottorisahaluvat ovat lehtitietojen mukaan pakollisia työtehtävissä. Rupesin siis tarkistelemaan tilastoja moottorisahaonnettomuuksista. Otin yhteyttä Tilastokeskukseen ja suomalaisiin suuriin vakuutusyhtiöihin.

Sain jonkinlaiset tilastot Tilastokeskukselta ja hieman tietoja myös vakuutusyhtiöiltä, joskaan en kattavasti. Seuraavaksi loin katseeni länsinaapurimme Ruotsin paikalliseen tilastokeskukseen, Statistiska centralbyråniin (SCB). Ruotsalaiset tilastot olisivat jutussani elintärkeitä, sillä ne kertoisivat, mikä on ollut lupajärjestelmän perustamisen vaikutus moottorisahaonnettomuuksiin. SCB kertoi, ettei se tilastoi tarvittavalla tarkkuudella niitä tietoja, joita etsin. He ohjasivat minut seuraavaksi Socialstyrelsenin asiakkaaksi.

Socialstyrelse ei valitettavasti tilastoinut julkisesti nettiin myöskään tietoja moottorisahakuolemista tai -onnettomuuksista tarvittavalla tarkkuudella tai ajanjaksolla. Mutta, he olivat valmiita selvittämään nuo tiedot minulle. Tässä kohtaa jouduin suuriin ongelmiin, sillä tiedot olisivat maksaneet minulle vähintään 2200 kruunua, ehkä enemmänkin.

No, mutta eihän raha ole ongelma, voisin laittaa yksityishenkilönäkin pystyyn joukkorahoituksen tietojen hankintaa varten, eikö niin? Väärin. Suomen valtio on suuressa viisaudessaan rahankeräyslaissa päättänyt, että tällainen rahan kerääminen esimerkiksi tilastotietojen hankkimiseksi blogikirjoitukseen on yksinkertaisesti aivan vitun laitonta. Minulla ei siis ole käytännössä laillisesti mitään mahdollisuutta saada tarvittavia tietoja kirjoitustani varten tässä taloudellisessa tilanteessa. Moottorisahojen lupajärjestelmästä kertovaa blogijuttua ei koskaan tullut.

Ei voi taas kuin ihmetellä, mitä suomalaispäättäjien päässä liikkuu. Elämme vuotta 2016, mutta rahankeräyslakimme on kuin suoraan Neuvostoliitosta.

Janne Paalijärvi

Facebook: https://www.facebook.com/paalijarvi

Twitter: https://twitter.com/paalijarvi

]]>
17 http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219458-blogikirjoitus-jota-varten-olisi-pitanyt-rikkoa-lakia#comments Rahankeräyslaki Suomi Fri, 01 Jul 2016 07:16:52 +0000 Janne Paalijärvi http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219458-blogikirjoitus-jota-varten-olisi-pitanyt-rikkoa-lakia
Jos haluatte kiertää rahankeräyslakia, käyttäkää bitcoinia http://herrakeronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/199611-jos-haluatte-kiertaa-rahankerayslakia-kayttakaa-bitcoinia <p>Suomen rahankeräyslaki on <a href="http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/miksi-hadassa-olevaa-ei-voi-auttaa-facebook-kerayksella-kukaan-ei-enaa-uskalla-lahjoittaa-mitaan/5249462">päin helvettiä</a>.&nbsp;Käytännössä ketään ei saa auttaa mitenkään koskaan tai joutuu ongelmiin ja poliisien sakottamaksi. Jos tahtoo kerätä rahaa, sitä varten tarvitsee luvan, joka tietysti maksaa enemmän kuin mitä monissa keräyksissä edes tarvitsisi kerätä ja jonka saamisessa myös menee niin pitkään suomalaisen byrokratian ansiosta, että avuntarvitsija on jo uponnut entistä syvemmälle kuseen. Mitään väärinkäytöksiä lupamenettely ei estä, kuten olemme monta kertaa huomanneet, mutta se rajoittaa kohtuuttomasti sekä inhimillistä auttamista että kansalaisten omaisuudensuojaa.<br /><br />Lainsäädännöllisesti tämä ongelma voitaisiin korjata äärimmäisen helposti. Ei tarvittaisi muuta kuin rahankeräyksen muuttaminen luvanvaraisesta ilmoitusluontoiseksi. Kaikki nykyisen rahankeräyslain (harvat) edut säilyisivät, mutta laki ei enää vahingoittaisi aktiivisesti hätää kärsiviä ihmisiä ja heitä auttavia hyviksiä. Ratkaisu olisi voitto kaikille osapuolille. Tietenkään lakia ei tulla muuttamaan, sillä poliitikot tunnetusti vastustavat kaikkia hyviä muutoksia ja kannattavat yhteiskuntaa, jossa julkinen valta on lähinnä kiusaajanilkki. Mitään lakimuutoksia siis tuskin saadaan aikaiseksi tämänkään hallituksen aikana.<br /><br />Onneksi hätä ei ole tämän näköinen! Rahankeräyslaki koskee sananmuotonsa mukaisesti rahaa, eli siis käytännössä lähinnä virallista valuuttaa, eli euroja. Se ei koske esimerkiksi tavaraa. Ulkomaiden valuutta taas katsotaan laissa tavaraksi, kuten esimerkiksi <a href="https://bittiraha.fi/content/mik%C3%A4-bitcoin">bitcoinitkin</a>. Rahankeräyslakia voi siis helposti kiertää esimerkiksi käyttämällä lahjoituksiin bitcoineja. Bitcoinit eivät ole Suomen oikeuden näkökulmasta rahaa, joten niiden kerääminen ei edellytä keräyslupaa. (Tarvittaessa voitte myös kerätä esimerkiksi kruunuja, mutta bitcoin sähköisenä valuuttana toimii huomattavasti paremmin.)<br /><br />Kannattaa siis ryhtyä aktiivisesti kiertämään lakia ja alkaa käyttää lahjoituksien vastaanottamiseen ja tekemiseen esimerkiksi bitcoinia. Tällöin pahantahtoinen viranomainen tai lainsäätäjä ei voi tulla auttamishalunne tielle ja maailma pelastuu!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen rahankeräyslaki on päin helvettiä. Käytännössä ketään ei saa auttaa mitenkään koskaan tai joutuu ongelmiin ja poliisien sakottamaksi. Jos tahtoo kerätä rahaa, sitä varten tarvitsee luvan, joka tietysti maksaa enemmän kuin mitä monissa keräyksissä edes tarvitsisi kerätä ja jonka saamisessa myös menee niin pitkään suomalaisen byrokratian ansiosta, että avuntarvitsija on jo uponnut entistä syvemmälle kuseen. Mitään väärinkäytöksiä lupamenettely ei estä, kuten olemme monta kertaa huomanneet, mutta se rajoittaa kohtuuttomasti sekä inhimillistä auttamista että kansalaisten omaisuudensuojaa.

Lainsäädännöllisesti tämä ongelma voitaisiin korjata äärimmäisen helposti. Ei tarvittaisi muuta kuin rahankeräyksen muuttaminen luvanvaraisesta ilmoitusluontoiseksi. Kaikki nykyisen rahankeräyslain (harvat) edut säilyisivät, mutta laki ei enää vahingoittaisi aktiivisesti hätää kärsiviä ihmisiä ja heitä auttavia hyviksiä. Ratkaisu olisi voitto kaikille osapuolille. Tietenkään lakia ei tulla muuttamaan, sillä poliitikot tunnetusti vastustavat kaikkia hyviä muutoksia ja kannattavat yhteiskuntaa, jossa julkinen valta on lähinnä kiusaajanilkki. Mitään lakimuutoksia siis tuskin saadaan aikaiseksi tämänkään hallituksen aikana.

Onneksi hätä ei ole tämän näköinen! Rahankeräyslaki koskee sananmuotonsa mukaisesti rahaa, eli siis käytännössä lähinnä virallista valuuttaa, eli euroja. Se ei koske esimerkiksi tavaraa. Ulkomaiden valuutta taas katsotaan laissa tavaraksi, kuten esimerkiksi bitcoinitkin. Rahankeräyslakia voi siis helposti kiertää esimerkiksi käyttämällä lahjoituksiin bitcoineja. Bitcoinit eivät ole Suomen oikeuden näkökulmasta rahaa, joten niiden kerääminen ei edellytä keräyslupaa. (Tarvittaessa voitte myös kerätä esimerkiksi kruunuja, mutta bitcoin sähköisenä valuuttana toimii huomattavasti paremmin.)

Kannattaa siis ryhtyä aktiivisesti kiertämään lakia ja alkaa käyttää lahjoituksien vastaanottamiseen ja tekemiseen esimerkiksi bitcoinia. Tällöin pahantahtoinen viranomainen tai lainsäätäjä ei voi tulla auttamishalunne tielle ja maailma pelastuu!

]]>
12 http://herrakeronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/199611-jos-haluatte-kiertaa-rahankerayslakia-kayttakaa-bitcoinia#comments Bitcoin Poliisi Raha Rahankeräyslaki Vapaus Tue, 04 Aug 2015 05:24:13 +0000 Jiri Keronen http://herrakeronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/199611-jos-haluatte-kiertaa-rahankerayslakia-kayttakaa-bitcoinia
Avun vastaanottamisen vaikeus http://mattila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/191999-avun-vastaanottamisen-vaikeus <p><a href="http://alstuttu.org/yhdistys/">Yhdistys </a>on pystyssä, ja reilun kuukauden käsittelyn jälkeen Patentti- ja Rekisterihallitus ilmeisesti on antamassa rekisteröintipäätöksen lähipäivinä. <a href="http://www.artemisproject.org/">Oma hanke </a>on pyörimässä, toistaiseksi talkoilla, ja sille ollaan kaavailemassa jatkoa. On tullut paljon yhteydenottoja tahoilta, jotka haluaisivat avustaa rahallisesti nyt käynnissä olevaa ja suunnitteilla olevia projekteja.</p><p>Mutta mutta. Rahankeräyslaki edellyttää rahankeräysluvan hakemista. Lupahakemuksen käsittelyajaksi arvioidaan neljä kuukautta. Ja kaiken kruunuksi lupaa ei käytännössä voi hakea ennen kuin yhdistys on ollut toiminnassa vähintään vuoden.</p><p>Eli ei kun tilinumerot piiloon ja käsi entistä syvemmälle takataskuun, jos sieltä jotain vielä löytyisi. Näinhän kansa on valitsemiensa edustajien kautta ilmaissut haluavansa asian olevan.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>JK: Ainahan tietysti voi kysyjille vastata, että he voivat laillisesti tukea ALS-tutkimusta lahjoittamalla rahaa mille tahansa ulkomaiselle tukiorganisaatiolle - nämä rajoitukset kun koskevat tietysti vain kotimaasta käsin tehtäviä keräyksiä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhdistys on pystyssä, ja reilun kuukauden käsittelyn jälkeen Patentti- ja Rekisterihallitus ilmeisesti on antamassa rekisteröintipäätöksen lähipäivinä. Oma hanke on pyörimässä, toistaiseksi talkoilla, ja sille ollaan kaavailemassa jatkoa. On tullut paljon yhteydenottoja tahoilta, jotka haluaisivat avustaa rahallisesti nyt käynnissä olevaa ja suunnitteilla olevia projekteja.

Mutta mutta. Rahankeräyslaki edellyttää rahankeräysluvan hakemista. Lupahakemuksen käsittelyajaksi arvioidaan neljä kuukautta. Ja kaiken kruunuksi lupaa ei käytännössä voi hakea ennen kuin yhdistys on ollut toiminnassa vähintään vuoden.

Eli ei kun tilinumerot piiloon ja käsi entistä syvemmälle takataskuun, jos sieltä jotain vielä löytyisi. Näinhän kansa on valitsemiensa edustajien kautta ilmaissut haluavansa asian olevan. 

 

JK: Ainahan tietysti voi kysyjille vastata, että he voivat laillisesti tukea ALS-tutkimusta lahjoittamalla rahaa mille tahansa ulkomaiselle tukiorganisaatiolle - nämä rajoitukset kun koskevat tietysti vain kotimaasta käsin tehtäviä keräyksiä.

]]>
6 http://mattila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/191999-avun-vastaanottamisen-vaikeus#comments Rahankeräyslaki Sun, 05 Apr 2015 18:36:34 +0000 Riku Mattila http://mattila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/191999-avun-vastaanottamisen-vaikeus
Demarit eivät siedä kansan valtaa http://juhanikhr.puheenvuoro.uusisuomi.fi/184519-demarit-eivat-sieda-kansan-valtaa <p>Demarien puoluehallitus päätti tänään <a href="http://www.hs.fi/politiikka/a1421377305065">kaataa rahankeräyslain uudistuksen</a>. Uudistuksessa rahankeräyksen olisi saanut järjestää myös muihin kuin yleishyödyllisiin hankkeisiin, ja lupa olisi irronnut ilmoituksella nykyisen neljän kuukauden jonotuksen ja poliisihallituksen päätöksen sijaan. Uudistus oli merkitty hallitusohjelmaan, ja se olisi merkittävästi parantanut kansalaisten mahdollisuuksia toteuttaa omia hankkeitaan ja helpottanut lupaprosessia. Tämä olisi lisännyt yleistä toimeliaisuutta ja parantanut esimerkiksi joukkorahoituksen toimintaedellytyksiä huomattavasti.</p><p>Demarit eivät kuitenkaan voineet sulattaa, että rahaa voisi kerätä muuhunkin tarkoitukseen, kuin Aidosti Yleishyödyllisiin (TM) valtion virkamiesten hyväksymiin hankkeisiin. Tämä erittäin tarpeellinen uudistus torpattiin käytännössä sen takia, että kansalaiset eivät itse osaa päättää rahoistaan riittävän järkevästi, ja väliin halutaan jatkossakin virkamies ja poliisihallitus. Demarit haluavat suojella kansalaisia siten, että &quot;haitallisten keräysten&quot; järjestäminen ei onnistuisi. Toki uudistus olisi voinut lisätä harhaanjohtavia keräyksiä, mutta kyllä tällä nigerialaiskirjeiden aikakaudella jokaisella pitäisi olla sen verran järkeä päässä, ettei anna rahaansa hämäräperäisiin hankkeisiin. Jos joutuu kuitenkin huijauksen kohteeksi, vastuu pitäisi kantaa itse, sen sijaan, että ylläpidettäisiin holhoavaa ihmisiä idiootteina kohtelevaa lainsäädäntöä.</p><p>Kansalaisten valintojen, eli kansan vallan, estäminen näyttäisi olevan tärkeä osa sosiaalidemokraattien ideologiaa. SOTE-uudistuksessakin demareiden suurin pelko on, että kansalaiset valitsisivat vapaaehtoisesti yksityiset palvelut julkisten sijaan, ja haluavat tämän takia monopolisoida palveluiden tuotannon julkiselle sektorille. SOTE-palveluiden järjestäminen ei ole toki triviaalia, ja yksityistämälläkin voidaan mennä pahasti metsään, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa on tehty. Siellä on täysin yksityiset palvelut, mutta ne ovat ylivoimaisesti maailman kalleimmat. Tämä ei kuitenkaan ole peruste lyödä lainsäädännöllä lukkoon tiettyä tuotantotapaa, vaan palvelut tulee tuottaa tavalla, jolla saadaan paras laatu sopivalla hinnalla. Tietyissä terveyspalveluissa paras tuotantotapa on yksityinen markkinatalouteen perustuva, toisissa palveluissa julkinen. Ideologisesti vain joko yksityisen tai vain julkisen tuottajan valinta on kallista ja hengenvaarallista.</p><p>Kolmas esimerkki demari-ideologian kansanvallan ylenkatsomisesta on vallan siirtäminen työmarkkinajärjestöille. Kaikkia kansalaisia koskevia päätöksiä siirretään tahoille, joita ei ole valittu yleiseen äänioikeuteen perustuvilla vaaleilla. Sitovia työehtosopimuksia ja eläkeratkaisuja tehdään suurten työmarkkinaherrojen kabineteissa sen sijaan, että niistä päättäisivät vaaleilla valitut kansanedustajat tai kansalaiset itse. Vallan ulosmittaaminen eduskunnalta ja kansalta on demareiden viimeinen toivo pysyä vallassa, sillä Suomen talouden tuhoava sosiaalidemokraattinen verotus- ja holhousaate ei vetoa enää nuoriin. SDP tulee häviämään tämän kevään vaalit, eivätkä nuoret ihmiset tulevaisuudessakaan tule äänestämään uusiutumiskyvytöntä valtiouskovaista puoluetta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Demarien puoluehallitus päätti tänään kaataa rahankeräyslain uudistuksen. Uudistuksessa rahankeräyksen olisi saanut järjestää myös muihin kuin yleishyödyllisiin hankkeisiin, ja lupa olisi irronnut ilmoituksella nykyisen neljän kuukauden jonotuksen ja poliisihallituksen päätöksen sijaan. Uudistus oli merkitty hallitusohjelmaan, ja se olisi merkittävästi parantanut kansalaisten mahdollisuuksia toteuttaa omia hankkeitaan ja helpottanut lupaprosessia. Tämä olisi lisännyt yleistä toimeliaisuutta ja parantanut esimerkiksi joukkorahoituksen toimintaedellytyksiä huomattavasti.

Demarit eivät kuitenkaan voineet sulattaa, että rahaa voisi kerätä muuhunkin tarkoitukseen, kuin Aidosti Yleishyödyllisiin (TM) valtion virkamiesten hyväksymiin hankkeisiin. Tämä erittäin tarpeellinen uudistus torpattiin käytännössä sen takia, että kansalaiset eivät itse osaa päättää rahoistaan riittävän järkevästi, ja väliin halutaan jatkossakin virkamies ja poliisihallitus. Demarit haluavat suojella kansalaisia siten, että "haitallisten keräysten" järjestäminen ei onnistuisi. Toki uudistus olisi voinut lisätä harhaanjohtavia keräyksiä, mutta kyllä tällä nigerialaiskirjeiden aikakaudella jokaisella pitäisi olla sen verran järkeä päässä, ettei anna rahaansa hämäräperäisiin hankkeisiin. Jos joutuu kuitenkin huijauksen kohteeksi, vastuu pitäisi kantaa itse, sen sijaan, että ylläpidettäisiin holhoavaa ihmisiä idiootteina kohtelevaa lainsäädäntöä.

Kansalaisten valintojen, eli kansan vallan, estäminen näyttäisi olevan tärkeä osa sosiaalidemokraattien ideologiaa. SOTE-uudistuksessakin demareiden suurin pelko on, että kansalaiset valitsisivat vapaaehtoisesti yksityiset palvelut julkisten sijaan, ja haluavat tämän takia monopolisoida palveluiden tuotannon julkiselle sektorille. SOTE-palveluiden järjestäminen ei ole toki triviaalia, ja yksityistämälläkin voidaan mennä pahasti metsään, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa on tehty. Siellä on täysin yksityiset palvelut, mutta ne ovat ylivoimaisesti maailman kalleimmat. Tämä ei kuitenkaan ole peruste lyödä lainsäädännöllä lukkoon tiettyä tuotantotapaa, vaan palvelut tulee tuottaa tavalla, jolla saadaan paras laatu sopivalla hinnalla. Tietyissä terveyspalveluissa paras tuotantotapa on yksityinen markkinatalouteen perustuva, toisissa palveluissa julkinen. Ideologisesti vain joko yksityisen tai vain julkisen tuottajan valinta on kallista ja hengenvaarallista.

Kolmas esimerkki demari-ideologian kansanvallan ylenkatsomisesta on vallan siirtäminen työmarkkinajärjestöille. Kaikkia kansalaisia koskevia päätöksiä siirretään tahoille, joita ei ole valittu yleiseen äänioikeuteen perustuvilla vaaleilla. Sitovia työehtosopimuksia ja eläkeratkaisuja tehdään suurten työmarkkinaherrojen kabineteissa sen sijaan, että niistä päättäisivät vaaleilla valitut kansanedustajat tai kansalaiset itse. Vallan ulosmittaaminen eduskunnalta ja kansalta on demareiden viimeinen toivo pysyä vallassa, sillä Suomen talouden tuhoava sosiaalidemokraattinen verotus- ja holhousaate ei vetoa enää nuoriin. SDP tulee häviämään tämän kevään vaalit, eivätkä nuoret ihmiset tulevaisuudessakaan tule äänestämään uusiutumiskyvytöntä valtiouskovaista puoluetta.

]]>
6 http://juhanikhr.puheenvuoro.uusisuomi.fi/184519-demarit-eivat-sieda-kansan-valtaa#comments Holhous Holhousvaltio Rahankeräyslaki Sosiaalidemokraatit Fri, 16 Jan 2015 12:48:29 +0000 Juhani Kähärä http://juhanikhr.puheenvuoro.uusisuomi.fi/184519-demarit-eivat-sieda-kansan-valtaa
Wikipedian laittomuudesta http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/174482-wikipedian-laittomuudesta <p>(luonnoksista löytyi viime keväältä tämmöinen &ndash; no, parempi myöhään kuin ei silloinkaan)<br /><br />Muistatte varmaan, miten Wikipediasta oli tulla Suomessa laiton. Ainakin <a href="http://markofobbaforss.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160324-rahankerayslaki-suomessa">Wikipedian rahoitusmalli</a>, lahjoitusten kerääminen käyttäjiltä haiskahti poliisiviranomaisten nenään pahasti laittomalta rahankeräykseltä.<br /><br />Sitä se ei kuitenkaan ole, ainakaan jos luetaan eduskunnan hallintovaliokunnan rahankeräyslaista vuonna 2005 laatima mietintö. Mietintö on asiakirja, jolla eduskunta paitsi hyväksyy tai hylkää tai muuttaa hallituksen esittämää lakia &hellip; myös ilmaisee mielipiteensä siitä, mitä laki tarkoittaa, ja miten sitä pitää tulkita. Jos ja kun laista joskus tehdään oikeudessa ennakkopäätös, myös mietintö luetaan.<br /><br />Ja <a href="http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/havm_25_2005_p.shtml">mitä eduskunta totesikaan hyväksyessään rahankeräyslain</a>:<br />&nbsp;</p><p><em>Internetissä voi olla tarjolla muun muassa ilmaisia kuvankäsittelyohjelmia, joiden yhteydessä ilmaistaan tilinumero ilmoittamalla vapaaehtoisuuteen perustuva mahdollisuus tehdä jonkinlainen suoritus kuvankäsittelyohjelman käyttöönotosta. Tällaista toimintaa on mahdollista, eri seikat kuitenkin huomioon ottaen, pitää normaalina kaupankäyntinä, joka ei kuulu rahankeräyslain soveltamisalaan.</em><br /><br /><em>Tässä yhteydessä voidaan nostaa esiin vielä sellainen esimerkkitapaus, että tiedonvälitystä harjoitetaan Internetissä niin, että ilmaiseksi työskentelevät vapaaehtoiset uutisten laatijat antavat tilinumeron myötä mahdollisuuden vapaaehtoiseen suoritukseen uutisten hyödyntämisestä. Saadun tiedon mukaan tällainen toiminta, jossa olisi vain vähän ammattitoimittajia, on yleistymässä maailmalla. Valiokunnan käsityksen mukaan on mahdollista tulkita tiedon hyödyntämisestä tehty vapaaehtoinen suoritus vastikkeelliseksi, jolloin ei ole kysymys rahankeräyksestä.</em></p><p><br />Eli tuon perusteella lahjoitus Wikipedialle on vapaaehtoinen vastikkeellinen suoritus, eikä Wikipedia rikkonut rahankeräyslakia pyytäessään käyttäjiltä lahjoituksia. Olisihan tuon voinut tietysti selvemminkin sanoa, mutta mietintökieli on tuollaista. Kannattaa vilkaista mietinnön lopusta, ketkä olivat vuonna 2005 hallintovaliokunnan jäseniä ;)<br /><br />Mutta &hellip; <a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140652">rahankeräyslaki päivitettiin juuri elokuun alussa</a>, eikä siinä päivityksessä otettu kantaa joukkorahoitukseen saati avoimen lähdekoodin projekteihin tai Wikipediaan muuten kuin toteamalla lakiesityksen perusteluissa, ettei joukkorahoitus kuulu rahankeräyslain soveltamisalaan.<br /><br />Jos ja kun vastaavia tapauksia tulee ennen erityistä joukkorahoituslakia vastaan, toivottavasti myös rahankeräyslaista aiemmin annetut mietinnöt muistetaan silmäillä läpi. Siihen asti joukkorahoitus eri muodoissaan on lain näkökulmasta harmaalla vyöhykkeellä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> (luonnoksista löytyi viime keväältä tämmöinen – no, parempi myöhään kuin ei silloinkaan)

Muistatte varmaan, miten Wikipediasta oli tulla Suomessa laiton. Ainakin Wikipedian rahoitusmalli, lahjoitusten kerääminen käyttäjiltä haiskahti poliisiviranomaisten nenään pahasti laittomalta rahankeräykseltä.

Sitä se ei kuitenkaan ole, ainakaan jos luetaan eduskunnan hallintovaliokunnan rahankeräyslaista vuonna 2005 laatima mietintö. Mietintö on asiakirja, jolla eduskunta paitsi hyväksyy tai hylkää tai muuttaa hallituksen esittämää lakia … myös ilmaisee mielipiteensä siitä, mitä laki tarkoittaa, ja miten sitä pitää tulkita. Jos ja kun laista joskus tehdään oikeudessa ennakkopäätös, myös mietintö luetaan.

Ja mitä eduskunta totesikaan hyväksyessään rahankeräyslain:
 

Internetissä voi olla tarjolla muun muassa ilmaisia kuvankäsittelyohjelmia, joiden yhteydessä ilmaistaan tilinumero ilmoittamalla vapaaehtoisuuteen perustuva mahdollisuus tehdä jonkinlainen suoritus kuvankäsittelyohjelman käyttöönotosta. Tällaista toimintaa on mahdollista, eri seikat kuitenkin huomioon ottaen, pitää normaalina kaupankäyntinä, joka ei kuulu rahankeräyslain soveltamisalaan.

Tässä yhteydessä voidaan nostaa esiin vielä sellainen esimerkkitapaus, että tiedonvälitystä harjoitetaan Internetissä niin, että ilmaiseksi työskentelevät vapaaehtoiset uutisten laatijat antavat tilinumeron myötä mahdollisuuden vapaaehtoiseen suoritukseen uutisten hyödyntämisestä. Saadun tiedon mukaan tällainen toiminta, jossa olisi vain vähän ammattitoimittajia, on yleistymässä maailmalla. Valiokunnan käsityksen mukaan on mahdollista tulkita tiedon hyödyntämisestä tehty vapaaehtoinen suoritus vastikkeelliseksi, jolloin ei ole kysymys rahankeräyksestä.


Eli tuon perusteella lahjoitus Wikipedialle on vapaaehtoinen vastikkeellinen suoritus, eikä Wikipedia rikkonut rahankeräyslakia pyytäessään käyttäjiltä lahjoituksia. Olisihan tuon voinut tietysti selvemminkin sanoa, mutta mietintökieli on tuollaista. Kannattaa vilkaista mietinnön lopusta, ketkä olivat vuonna 2005 hallintovaliokunnan jäseniä ;)

Mutta … rahankeräyslaki päivitettiin juuri elokuun alussa, eikä siinä päivityksessä otettu kantaa joukkorahoitukseen saati avoimen lähdekoodin projekteihin tai Wikipediaan muuten kuin toteamalla lakiesityksen perusteluissa, ettei joukkorahoitus kuulu rahankeräyslain soveltamisalaan.

Jos ja kun vastaavia tapauksia tulee ennen erityistä joukkorahoituslakia vastaan, toivottavasti myös rahankeräyslaista aiemmin annetut mietinnöt muistetaan silmäillä läpi. Siihen asti joukkorahoitus eri muodoissaan on lain näkökulmasta harmaalla vyöhykkeellä.

]]>
3 http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/174482-wikipedian-laittomuudesta#comments Joukkorahoitus Rahankeräyslaki Wikipedia Mon, 25 Aug 2014 10:51:31 +0000 Jyrki Kasvi http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/174482-wikipedian-laittomuudesta
Suomen rahankeräyslaki on holhouslaki http://jukkahelttula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160332-suomen-rahankerayslaki-on-holhouslaki <p>Valtion tehtävä on suojella kansalaistensa vapautta. Minä näen vapauden ensisijaisesti vapaudeksi toimia - ja jopa vastoin ilmeistä omaa etuani, kunhan kykenen itse vastaamaan seurauksista. Tämä on oleellista. Ja tässä monet nykyisistä laeistamme ampuvat yli. On paljon lakeja, jotka on laadittu oletuksella, että kansalaisella ei ole kykyä itse arvioida tekojensa seurauksia saati vastata niistä. Rahankeräyslaki on yksi esimerkki tällaisista laeista. Asia on nyt esillä, koska poliisi on puuttunut Wikipedian rahanpyyntöön. Wikipedia pyytää avustusta esittäen, että saadulla tuella se kykenee pysymään riippumattomana sekä valtiosta etta mainostajista. Suomen lain mukaan kyseinen tapa kerätä rahaa on laiton.</p><p>&nbsp;</p><p>Rahankeräyslaki siis yksiselitteisesti kieltää pyytämästä tukirahaa johonkin toimintaan ellei lupaa keräykseen ole haettu ja saatu etukäteen. Lainsäätäjän - sinänsä jalo - pyrkimys on näin suojella kansalaisia huijareilta. Mutta tarvitseeko suojella? Tai kykeneekö valtio siihen? Vastaukseni molempiin on ei. Suojelua ei tarvita, koska kansalaisella tulee olla täysi vapaus päättää, mitä rahoillaan tekee, kunhan ymmärtää riskit. Valtion kykenemättömyys korostuu vapaan sosiaalisen median aikakaudella. Esimerkiksi Wikipedian keräys on johdettu ulkomailta, Suomen viranomaisten toimivallan ulkopuolelta.</p><p>&nbsp;</p><p>Rahankeräyslaki pitäisi muuttaa joustavammaksi. Rahan kerääminen tulee sallia kaikille yhteisöille pelkällä etukäteisilmoituksella, kunhan kaksi ehtoa täyttyy:</p><p>1. Rahan antamisen tulee perustua täyteen vapaaehtoisuuteen.</p><p>2. Rahankeräyksen tuoton ja käytön tulee näkyä yhteisön kirjanpidossa, jotta rahan antaja voi viranomaisen suorittaman valvonnan kautta olla kohtuullisen varma rahansa käytöstä siihen tarkoitukseen, johon hän on sen antanut.</p><p>&nbsp;</p><p>Wikipedian keräyksen suhteen en tarvitse Suomen poliisin puuttumista asiaan. Minulla on vapaus antaa tai olla antamatta Wikipedialle rahaa. En anna, koska en voi olla varma rahani menosta luvattuun käyttöön. Samasta syystä suhtaudun pidättyväisesti kaduilla kohtaamiini kerjäläisiin, joihin luen myös feissarit. Jälkimmäiset vieläpä toimivat luvallisesti (sic!).</p><p>&nbsp;</p><p>PS. Yhdessä rahankeräyslain korjaamisen kanssa voitaisiin korjata myös arpajaislaki. Veikkauksen, RAY:n ja Toton monopolit pitäisi purkaa ja antaa yritysten ja yhdistysten tehdä omia rahapelejään omien tavoitteittensa toteuttamiseksi. Pelaajan tehtävä olisi pohtia kenen rahapeliä haluaa pelata eli ketä tukea. Yhteiskunta saisi hyötynsä veroista ja lisenssimaksuista sekä ennen kaikkea lisääntyvästä kolmannen sektorin toimeliaisuudesta.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Valtion tehtävä on suojella kansalaistensa vapautta. Minä näen vapauden ensisijaisesti vapaudeksi toimia - ja jopa vastoin ilmeistä omaa etuani, kunhan kykenen itse vastaamaan seurauksista. Tämä on oleellista. Ja tässä monet nykyisistä laeistamme ampuvat yli. On paljon lakeja, jotka on laadittu oletuksella, että kansalaisella ei ole kykyä itse arvioida tekojensa seurauksia saati vastata niistä. Rahankeräyslaki on yksi esimerkki tällaisista laeista. Asia on nyt esillä, koska poliisi on puuttunut Wikipedian rahanpyyntöön. Wikipedia pyytää avustusta esittäen, että saadulla tuella se kykenee pysymään riippumattomana sekä valtiosta etta mainostajista. Suomen lain mukaan kyseinen tapa kerätä rahaa on laiton.

 

Rahankeräyslaki siis yksiselitteisesti kieltää pyytämästä tukirahaa johonkin toimintaan ellei lupaa keräykseen ole haettu ja saatu etukäteen. Lainsäätäjän - sinänsä jalo - pyrkimys on näin suojella kansalaisia huijareilta. Mutta tarvitseeko suojella? Tai kykeneekö valtio siihen? Vastaukseni molempiin on ei. Suojelua ei tarvita, koska kansalaisella tulee olla täysi vapaus päättää, mitä rahoillaan tekee, kunhan ymmärtää riskit. Valtion kykenemättömyys korostuu vapaan sosiaalisen median aikakaudella. Esimerkiksi Wikipedian keräys on johdettu ulkomailta, Suomen viranomaisten toimivallan ulkopuolelta.

 

Rahankeräyslaki pitäisi muuttaa joustavammaksi. Rahan kerääminen tulee sallia kaikille yhteisöille pelkällä etukäteisilmoituksella, kunhan kaksi ehtoa täyttyy:

1. Rahan antamisen tulee perustua täyteen vapaaehtoisuuteen.

2. Rahankeräyksen tuoton ja käytön tulee näkyä yhteisön kirjanpidossa, jotta rahan antaja voi viranomaisen suorittaman valvonnan kautta olla kohtuullisen varma rahansa käytöstä siihen tarkoitukseen, johon hän on sen antanut.

 

Wikipedian keräyksen suhteen en tarvitse Suomen poliisin puuttumista asiaan. Minulla on vapaus antaa tai olla antamatta Wikipedialle rahaa. En anna, koska en voi olla varma rahani menosta luvattuun käyttöön. Samasta syystä suhtaudun pidättyväisesti kaduilla kohtaamiini kerjäläisiin, joihin luen myös feissarit. Jälkimmäiset vieläpä toimivat luvallisesti (sic!).

 

PS. Yhdessä rahankeräyslain korjaamisen kanssa voitaisiin korjata myös arpajaislaki. Veikkauksen, RAY:n ja Toton monopolit pitäisi purkaa ja antaa yritysten ja yhdistysten tehdä omia rahapelejään omien tavoitteittensa toteuttamiseksi. Pelaajan tehtävä olisi pohtia kenen rahapeliä haluaa pelata eli ketä tukea. Yhteiskunta saisi hyötynsä veroista ja lisenssimaksuista sekä ennen kaikkea lisääntyvästä kolmannen sektorin toimeliaisuudesta. 

]]>
2 http://jukkahelttula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160332-suomen-rahankerayslaki-on-holhouslaki#comments Arpajaislaki Rahankeräyslaki Wikipedian rahankeräys Sun, 09 Feb 2014 11:37:38 +0000 Jukka Helttula http://jukkahelttula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160332-suomen-rahankerayslaki-on-holhouslaki
Rahankeräyslaki s(u)omessa http://markofobbaforss.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160324-rahankerayslaki-suomessa <p>Eilen uutisoitiin laajasti Poliisihallituksen selvityspyynnöstä liittyen Wikipedian rahankeräykseen. Wikipedia oli julkaissut suomenkielisillä sivuillaan suomeksi viestin, jossa se pyysi rahallista apua ylläpitokustannuksiin. Vaikka Poliisihallitus pyysi lausunnon asiasta, ei kyseisen suomalaiseen yleisöön kohdistuneen vetoamisen osalta pitäisi juurikaan olla epäselvyyttä sen laittomuudesta. Suomessa rahankeräyslaki on erittäin tiukka. Koska järjestelijä oli lehtitietojen mukaan ulkomailta, on asian leivättömän pöydän ääressä käsittely kuitenkin enemmän kuin epätodennäköistä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Lausuntopyyntö sai jo osittain aikaan ns. streisand effect -ilmiön ja Wikipedia luultavasti saa entistä enemmän lahjoituksia. Lahjoitusten antaminen kun ei ole laitonta, vaikka itse rahankeräys olisikin. Tälläkin hetkellä sosiaalisesta mediasta löytyy useita palveluja, joissa ulkomaalaiset keräävät laillisesti rahaa erilaisiin tarkoituksiin ja suomalaiset voivat vapaasti antaa niihin rahaa. Isossa-Brianniassa jopa konstaapelit keräävät rahaa erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin sosiaalisen median kautta. Tällä hetkellä elämme siis tilanteessa, jossa suomalaiset voivat lahjoittaa rahojaan vain ulkomailla käynnistettyihin keräyksiin ja projekteihin.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Siten se eroaa esimerkiksi joukkorahoituksesta, jossa tarjotaan yleensä jokin tietty vastike rahalle. Myös joukkorahoitus tarvitsee rahankeräysluvan, jos rahaa otetaan vastaan lahjoituksina.&nbsp; Keräystä varten tarvitaan keräyslupa, jossa poliisilaitoksen alueella tapahtuvan keräyksen luvan myöntää poliisilaitos ja valtakunnallisten keräysten osalta Poliisihallitus. Käytännössä kaikki sosiaalisessa mediassa suoritetut rahankeräykset vaativat valtakunnallisen rahankeräysluvan. Rahankeräyslupa voidaan antaa vain yleishyödyllistä tarkoitusta varten, joten esimerkiksi yksityishenkilön osalta rahankeräys ei ole mahdollinen. Yleishyödyllisestä vaatimuksesta on muutamia poikkeuksia, kuten silloin, jos perhe on menettänyt esimerkiksi tulipalossa kotinsa. Mikään näistä poikkeuksista ei kuitenkaan mahdollista keräystä sosiaalisen median kautta, vaan se tulee suorittaa pelkästään kyseisen poliisilaitoksen alueella.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Rahankeräyslain mukaisella yleisöön vetoamisella yleisöllä tarkoitetaan ennalta rajoittamatonta ja määrittelemätöntä joukkoa henkilöitä ja vetoamisella suullisesti, kirjallisesti tai muulla tavoin ilmaistua pyyntöä tai kehotusta antaa rahaa keräykseen.&nbsp; Yleisöön vetoamisen osalta on ollut tiettyjä tulkintaongelmia netin suhteen. Eräässä tapauksessa Electronic Frontier Finland oli ilmoittanut kotisivuillaan, että yhdistyksenä se voi ottaa vastaan lahjoituksia ja samassa yhteydessä oli ilmoitettu tilinumero. Hovioikeus hylkäsi syytteen rahankeräysrikoksesta, mutta kyseinen teko tapahtui vanhan lain aikaan. Uuden lain aikaan on annettu Korkeimmassa hallinto-oikeudessa päätös, jonka mukaan pelkkä rahankeräyksen tietojen ja tilinumeron ilmoittaminen tarkoittaa samaa kuin rahankerääminen netissä, vaikka yleisöön ei ole erikseen vedottu.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Voimassa oleva rahankeräyslaki on vuodelta 2006, eikä sosiaalisen median erityisominaisuuksia ole käsitelty valmisteluvaiheessa. Lähiaikoina on tulossa uudistuksia rahakeräyslakiin, mutta ne ovat erittäin suppeat, eivätkä selvennä sosiaalisen median osuutta. Esimerkkinä tulkintaongelmia aiheuttavasta tapauksesta voidaan mainita tilanne, jossa Facebookiin on luotu salattu ryhmä, jossa keskustellaan raskaus- ja vauva-ajan asioista. Sisään pääsee vain yhden ylläpitäjän hyväksynnällä. Jos joku ryhmän jäsenistä joutuu jostain syystä suuriin vaikeuksiin syntyneen lapsensa kanssa ja ryhmän ylläpitäjä päättää vedota ryhmän jäseniin rahallisen avun saamiseksi, ei teon rangaistavuus ole tältä osin selvä. Kyseinen ryhmä kun on rajattu yhden henkilön päätäntävallan alle, joten teolla ei sinänsä vedota ennalta rajoittamattomaan yleisöön. Laki ei kiellä spontaania lahjoitusta, joten jos tuo samainen henkilö kertoo ongelmistaan ja joku ryhmän jäsen kysyy yksityisviestillä tilinumeroa hänen auttamiseksi, on se laillista. Tosin sillä edellytyksellä, ettei vaikeuksista kertominen oikeasti muutu jossain vaiheessa yleisöön vetoamiseksi lahjoitusten toivossa, esimerkiksi julkaisemalla päivitys tilinumeron kera. Rahankeräyslaki ei myöskään koske tavaralahjoituksia, kuten näimme itsenäisyyspäivän mellakoihin liittyen. Kaksi naista keräsi erilaista tavaraa poliisille kiitokseksi hyvin hoidetusta työstä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Rahankeräyslain tarkoituksena on suojella kansalaisia epärehelliseltä toiminnalta, mutta suojelu jää osittain torsoksi, koska sosiaalisen median kautta on helppo lahjoittaa rahaa ulkomaalaisille rahankeräysprojekteille, jotka ovat kyseisen maan lainsäädännön mukaan täysin sallittuja. Kansalaisten epärehelliseltä toiminnalta suojelun osalta rahankeräyslain logiikalla saisi muutenkin melko mielenkiintoisia muutoksia lainsäädäntöön: Suomessa tapahtuu paljon nettipetoksia - Facebook-kirpputorit ja nettihuutokauppapaikat tulee kieltää lailla, jottei kansalaiset lähetä rahaa olemattomien tuotteiden myyjille. Ostokset tulisikin tehdä vain paikallisilla kirpputoreilla ja kaupoissa. Vuoden 2005 esitöissä mainitaan lisäksi terrorismin rahoittamisen ja rahanpesun ennalta estäminen. Näille rikoksille löytyy jo omat pykälänsä, joten siltä osin lainsäädäntö ei välttämättä tarvitsisi erikseen rahankeräysrikosta. Jos esimerkiksi Iso-Britannia ei tarvitse tiukkaa rahankeräyslakia terrorismin rahoittamiseen, niin on outoa, jos Suomi sitä tarvitsee. Rahankeräykseen liittyvien rikosten osalta on myös yleistä, että laajemmat vedätykset tutkitaan vain törkeinä petoksina. </p><p>&nbsp;</p> <p>Nettipoliisia rahankeräyslain rikkominen ei nykyään juuri työllistä. Varmaa on, että jos rahankeräyslakia höllennettäisiin, myös huijausten ja työn määrä lisääntyisi. Jättäisin kuitenkin tiettyä harkintaa kansalaiselle itselleen mihin rahojaan tunkee. Tuntuu myös kohtuuttomalta, että suomalaisten on mahdollista tukea vain ulkomaalaisia projekteja lahjoituksin. Rahankeräyslakiin ollaan vaadittu laajempaa muutosta,&nbsp; mutta toistaiseksi asia on jäänyt asiaa ajavan Facebook-ryhmän ja yksittäisten kansanedustajien mielipiteiden tasolle. Oikeusministeriön Ota kantaa -sivuston kautta rahankeräyslain valmistelun aikana tehdyssä kyselyssä 85 prosenttia melkein 800 vastaajasta oli sitä mieltä, että kaikilla tulisi olla oikeus toimeenpanna rahankeräys vapaasti, jos rahankeräyksen tarkoitus on yhteiskunnallisesti hyväksyttävä. Vastaajista 66 prosenttia oli sitä mieltä, että poliisin tulisi edelleen valvoa rahankeräyksiä, mutta 56 prosenttia katsoi, että pelkkä ilmoitus poliisille riittäisi. Yksi itseäni henkilökohtaisesti hiertämään jäänyt tapaus liittyi Hyvinkään ammuskelussa vakavasti loukkaantuneeseen kollegaan. Kyseisen tapauksen jälkeen selvitettiin mahdollisuutta suorittaa valtakunnallinen keräys hänen kuntoutuksen ja hyvinvoinnin varmistamiseksi. Nykylainsäädäntö ei sitä sallinut.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eilen uutisoitiin laajasti Poliisihallituksen selvityspyynnöstä liittyen Wikipedian rahankeräykseen. Wikipedia oli julkaissut suomenkielisillä sivuillaan suomeksi viestin, jossa se pyysi rahallista apua ylläpitokustannuksiin. Vaikka Poliisihallitus pyysi lausunnon asiasta, ei kyseisen suomalaiseen yleisöön kohdistuneen vetoamisen osalta pitäisi juurikaan olla epäselvyyttä sen laittomuudesta. Suomessa rahankeräyslaki on erittäin tiukka. Koska järjestelijä oli lehtitietojen mukaan ulkomailta, on asian leivättömän pöydän ääressä käsittely kuitenkin enemmän kuin epätodennäköistä.

 

Lausuntopyyntö sai jo osittain aikaan ns. streisand effect -ilmiön ja Wikipedia luultavasti saa entistä enemmän lahjoituksia. Lahjoitusten antaminen kun ei ole laitonta, vaikka itse rahankeräys olisikin. Tälläkin hetkellä sosiaalisesta mediasta löytyy useita palveluja, joissa ulkomaalaiset keräävät laillisesti rahaa erilaisiin tarkoituksiin ja suomalaiset voivat vapaasti antaa niihin rahaa. Isossa-Brianniassa jopa konstaapelit keräävät rahaa erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin sosiaalisen median kautta. Tällä hetkellä elämme siis tilanteessa, jossa suomalaiset voivat lahjoittaa rahojaan vain ulkomailla käynnistettyihin keräyksiin ja projekteihin.

 

Rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Siten se eroaa esimerkiksi joukkorahoituksesta, jossa tarjotaan yleensä jokin tietty vastike rahalle. Myös joukkorahoitus tarvitsee rahankeräysluvan, jos rahaa otetaan vastaan lahjoituksina.  Keräystä varten tarvitaan keräyslupa, jossa poliisilaitoksen alueella tapahtuvan keräyksen luvan myöntää poliisilaitos ja valtakunnallisten keräysten osalta Poliisihallitus. Käytännössä kaikki sosiaalisessa mediassa suoritetut rahankeräykset vaativat valtakunnallisen rahankeräysluvan. Rahankeräyslupa voidaan antaa vain yleishyödyllistä tarkoitusta varten, joten esimerkiksi yksityishenkilön osalta rahankeräys ei ole mahdollinen. Yleishyödyllisestä vaatimuksesta on muutamia poikkeuksia, kuten silloin, jos perhe on menettänyt esimerkiksi tulipalossa kotinsa. Mikään näistä poikkeuksista ei kuitenkaan mahdollista keräystä sosiaalisen median kautta, vaan se tulee suorittaa pelkästään kyseisen poliisilaitoksen alueella.

 

Rahankeräyslain mukaisella yleisöön vetoamisella yleisöllä tarkoitetaan ennalta rajoittamatonta ja määrittelemätöntä joukkoa henkilöitä ja vetoamisella suullisesti, kirjallisesti tai muulla tavoin ilmaistua pyyntöä tai kehotusta antaa rahaa keräykseen.  Yleisöön vetoamisen osalta on ollut tiettyjä tulkintaongelmia netin suhteen. Eräässä tapauksessa Electronic Frontier Finland oli ilmoittanut kotisivuillaan, että yhdistyksenä se voi ottaa vastaan lahjoituksia ja samassa yhteydessä oli ilmoitettu tilinumero. Hovioikeus hylkäsi syytteen rahankeräysrikoksesta, mutta kyseinen teko tapahtui vanhan lain aikaan. Uuden lain aikaan on annettu Korkeimmassa hallinto-oikeudessa päätös, jonka mukaan pelkkä rahankeräyksen tietojen ja tilinumeron ilmoittaminen tarkoittaa samaa kuin rahankerääminen netissä, vaikka yleisöön ei ole erikseen vedottu.

 

Voimassa oleva rahankeräyslaki on vuodelta 2006, eikä sosiaalisen median erityisominaisuuksia ole käsitelty valmisteluvaiheessa. Lähiaikoina on tulossa uudistuksia rahakeräyslakiin, mutta ne ovat erittäin suppeat, eivätkä selvennä sosiaalisen median osuutta. Esimerkkinä tulkintaongelmia aiheuttavasta tapauksesta voidaan mainita tilanne, jossa Facebookiin on luotu salattu ryhmä, jossa keskustellaan raskaus- ja vauva-ajan asioista. Sisään pääsee vain yhden ylläpitäjän hyväksynnällä. Jos joku ryhmän jäsenistä joutuu jostain syystä suuriin vaikeuksiin syntyneen lapsensa kanssa ja ryhmän ylläpitäjä päättää vedota ryhmän jäseniin rahallisen avun saamiseksi, ei teon rangaistavuus ole tältä osin selvä. Kyseinen ryhmä kun on rajattu yhden henkilön päätäntävallan alle, joten teolla ei sinänsä vedota ennalta rajoittamattomaan yleisöön. Laki ei kiellä spontaania lahjoitusta, joten jos tuo samainen henkilö kertoo ongelmistaan ja joku ryhmän jäsen kysyy yksityisviestillä tilinumeroa hänen auttamiseksi, on se laillista. Tosin sillä edellytyksellä, ettei vaikeuksista kertominen oikeasti muutu jossain vaiheessa yleisöön vetoamiseksi lahjoitusten toivossa, esimerkiksi julkaisemalla päivitys tilinumeron kera. Rahankeräyslaki ei myöskään koske tavaralahjoituksia, kuten näimme itsenäisyyspäivän mellakoihin liittyen. Kaksi naista keräsi erilaista tavaraa poliisille kiitokseksi hyvin hoidetusta työstä.

 

Rahankeräyslain tarkoituksena on suojella kansalaisia epärehelliseltä toiminnalta, mutta suojelu jää osittain torsoksi, koska sosiaalisen median kautta on helppo lahjoittaa rahaa ulkomaalaisille rahankeräysprojekteille, jotka ovat kyseisen maan lainsäädännön mukaan täysin sallittuja. Kansalaisten epärehelliseltä toiminnalta suojelun osalta rahankeräyslain logiikalla saisi muutenkin melko mielenkiintoisia muutoksia lainsäädäntöön: Suomessa tapahtuu paljon nettipetoksia - Facebook-kirpputorit ja nettihuutokauppapaikat tulee kieltää lailla, jottei kansalaiset lähetä rahaa olemattomien tuotteiden myyjille. Ostokset tulisikin tehdä vain paikallisilla kirpputoreilla ja kaupoissa. Vuoden 2005 esitöissä mainitaan lisäksi terrorismin rahoittamisen ja rahanpesun ennalta estäminen. Näille rikoksille löytyy jo omat pykälänsä, joten siltä osin lainsäädäntö ei välttämättä tarvitsisi erikseen rahankeräysrikosta. Jos esimerkiksi Iso-Britannia ei tarvitse tiukkaa rahankeräyslakia terrorismin rahoittamiseen, niin on outoa, jos Suomi sitä tarvitsee. Rahankeräykseen liittyvien rikosten osalta on myös yleistä, että laajemmat vedätykset tutkitaan vain törkeinä petoksina.

 

Nettipoliisia rahankeräyslain rikkominen ei nykyään juuri työllistä. Varmaa on, että jos rahankeräyslakia höllennettäisiin, myös huijausten ja työn määrä lisääntyisi. Jättäisin kuitenkin tiettyä harkintaa kansalaiselle itselleen mihin rahojaan tunkee. Tuntuu myös kohtuuttomalta, että suomalaisten on mahdollista tukea vain ulkomaalaisia projekteja lahjoituksin. Rahankeräyslakiin ollaan vaadittu laajempaa muutosta,  mutta toistaiseksi asia on jäänyt asiaa ajavan Facebook-ryhmän ja yksittäisten kansanedustajien mielipiteiden tasolle. Oikeusministeriön Ota kantaa -sivuston kautta rahankeräyslain valmistelun aikana tehdyssä kyselyssä 85 prosenttia melkein 800 vastaajasta oli sitä mieltä, että kaikilla tulisi olla oikeus toimeenpanna rahankeräys vapaasti, jos rahankeräyksen tarkoitus on yhteiskunnallisesti hyväksyttävä. Vastaajista 66 prosenttia oli sitä mieltä, että poliisin tulisi edelleen valvoa rahankeräyksiä, mutta 56 prosenttia katsoi, että pelkkä ilmoitus poliisille riittäisi. Yksi itseäni henkilökohtaisesti hiertämään jäänyt tapaus liittyi Hyvinkään ammuskelussa vakavasti loukkaantuneeseen kollegaan. Kyseisen tapauksen jälkeen selvitettiin mahdollisuutta suorittaa valtakunnallinen keräys hänen kuntoutuksen ja hyvinvoinnin varmistamiseksi. Nykylainsäädäntö ei sitä sallinut.

]]>
72 http://markofobbaforss.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160324-rahankerayslaki-suomessa#comments Nettipoliisi Poliisi Rahankeräyslaki Sosiaalinen media Sun, 09 Feb 2014 08:53:51 +0000 Marko Forss http://markofobbaforss.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160324-rahankerayslaki-suomessa
Poliisi hyökkää Wikipedian kimppuun http://pahis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160262-poliisi-hyokkaa-wikipedian-kimppuun <p>Wikipedia rahoittaa toimintansa <a title="Lahjoita Wikipedialle" href="https://donate.wikimedia.org/w/index.php?title=Special:FundraiserLandingPage&amp;country=FI&amp;uselang=fi&amp;utm_medium=sidebar&amp;utm_source=donate&amp;utm_campaign=C13_fi.wikipedia.org">lahjoituksilla</a>, ja luonnollisesti se joutuu esittämään lahjoituspyynnön aina silloin tällöin lukijoille, jotta se saisi niitä. Nyt Poliisihallitus on kuitenkin keksinyt, että tällainen peli ei vetele, ja <a title="Lausuntopyyntö (PDF)" href="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/2/2e/Lausuntopyynt%C3%B6_wikipedia.pdf">pyytää Wikipedialta lausuntoa asiasta</a>. Lausuntopyynnön allekirjoittaneiden Jouni Laihon ja Henna Salmen mielestä kyseessä on toiminta, joka vaatisi rahankeräysluvan.</p><p>Wikipediaa ylläpitää <a title="The Wikimedia Foundation" href="http://wikimediafoundation.org/wiki/Home">The Wikimedia Foundation</a>, joka on yhdysvaltalainen voittoa tavoittelematon järjestö. Verkkotunnus ei ole suomalainen, eivätkä palvelimetkaan sijaitse Suomessa. Äkkiseltään voisi siis kuvitella, että Suomen lait eivät koske sitä, mutta asia ei välttämättä ole niin yksinkertainen. Koska Wikipedia tarjoaa palveluaan suomeksi suomalaisille, se voidaan hyvinkin katsoa ainakin osittain olevan Suomen lakien alainen.</p><p>Mielenkiintoinen kysymys on kuitenkin se, että mikäli Wikipedia katsotaan syylliseksi rahankeräysrikokseen, kuka siitä joutuu vastuuseen. Wikimedia Foundationin johtokunta? Heitä tuskin kiinnostaa tulla Suomeen tätä varten. Suomalaiset wikipedia-aktiivit, jotka ovat kääntäneet lahjoituspyynnön suomeksi? Ehkä Poliisihallituksen tarkoituksena on vain uhkailla heidät olemaan jatkossa kääntämättä lahjoituspyyntöjä suomeksi.</p><p>Tämä on taas hyvä esimerkki siitä, miten takapajuinen lainsäädäntö Suomessa on. <a title="Kansanedustajat vaativat joukkorahoituksen sallimista verkossa – ministeri tyrmää ehdotuksen" href="http://www.tekniikkatalous.fi/talous/kansanedustajat+vaativat+joukkorahoituksen+sallimista+verkossa+ndash+ministeri+tyrmaa+ehdotuksen/a965445">Valitettavasti asiaan ei ole tulossa korjausta</a>, koska sisäministeri Päivi Räsänen ei jaksa lähteä tekemään mitään kunnollisia muutoksia rahankeräyslakiin. Myös virkamiehet vastustavat niitä. Jouni Laihon mielestä ensisijaista on estää kaikki väärinkäytökset, eikä sellainen onnistu niin kovin helposti, jos rahankeräyksiä ei kontrolloida tiukasti etukäteen.</p><p>Wikipedia on yksi ihmiskunnan suurimmista saavutuksista. Mutta kuten tässäkin tapauksessa nähdään, tällainen saavutus olisi mahdotonta toteuttaa Suomessa, koska poliitikoiden ja virkamiesten mielestä on tärkeämpää estää rahankeräysten käyttäminen ihmisten huijaamiseen. Tottakai kierot rahankeräykset voivat olla konkreettinen ongelma, mutta niiden estämiseksi ei ole kuitenkaan mitään järkeä estää kaikkia rahankeräyksiä. Kun lahjoitusten pyytämistä hankaloitetaan liikaa, estetään samalla Wikipedian kaltaisten ilmiöiden syntyminen.</p><p>Jokainen voi siis miettiä, kumpi painaa vaakakupissa enemmän: Wikipedian tuottama hyöty ihmiskunnalle vai tyhmien ihmisten lahjoittamat rahat huijareiden järjestämään keräykseen. Etenkin, kun tyhmät ihmiset tuppaavat pääsemään rahoistaan eroon aina jollain keinolla.</p><p><strong>Koska kannatan kansalaistottelemattomuutta yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinona, haastan täten kaikki lukijani <a title="Lahjoittakaa rahaa! Paljon! Fuck the police!" href="https://donate.wikimedia.org/w/index.php?title=Special:FundraiserLandingPage&amp;country=FI&amp;uselang=fi&amp;utm_medium=sidebar&amp;utm_source=donate&amp;utm_campaign=C13_fi.wikipedia.org">lahjoittamaan rahaa Wikipedialle</a>.</strong></p><p>Typerät lait eivät muutu, mikäli kansalaiset eivät riko niitä usein ja avoimesti. Siksi haastan lukijani myös ottamaan itsekin osaa rahankeräykseen: pyytäkää muita ihmisiä lahjoittamaan rahaa Wikipedialle. On tärkeää lähettää signaali poliitikoille ja poliiseille, että laki on paska eivätkä kansalaiset halua noudattaa sitä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Wikipedia rahoittaa toimintansa lahjoituksilla, ja luonnollisesti se joutuu esittämään lahjoituspyynnön aina silloin tällöin lukijoille, jotta se saisi niitä. Nyt Poliisihallitus on kuitenkin keksinyt, että tällainen peli ei vetele, ja pyytää Wikipedialta lausuntoa asiasta. Lausuntopyynnön allekirjoittaneiden Jouni Laihon ja Henna Salmen mielestä kyseessä on toiminta, joka vaatisi rahankeräysluvan.

Wikipediaa ylläpitää The Wikimedia Foundation, joka on yhdysvaltalainen voittoa tavoittelematon järjestö. Verkkotunnus ei ole suomalainen, eivätkä palvelimetkaan sijaitse Suomessa. Äkkiseltään voisi siis kuvitella, että Suomen lait eivät koske sitä, mutta asia ei välttämättä ole niin yksinkertainen. Koska Wikipedia tarjoaa palveluaan suomeksi suomalaisille, se voidaan hyvinkin katsoa ainakin osittain olevan Suomen lakien alainen.

Mielenkiintoinen kysymys on kuitenkin se, että mikäli Wikipedia katsotaan syylliseksi rahankeräysrikokseen, kuka siitä joutuu vastuuseen. Wikimedia Foundationin johtokunta? Heitä tuskin kiinnostaa tulla Suomeen tätä varten. Suomalaiset wikipedia-aktiivit, jotka ovat kääntäneet lahjoituspyynnön suomeksi? Ehkä Poliisihallituksen tarkoituksena on vain uhkailla heidät olemaan jatkossa kääntämättä lahjoituspyyntöjä suomeksi.

Tämä on taas hyvä esimerkki siitä, miten takapajuinen lainsäädäntö Suomessa on. Valitettavasti asiaan ei ole tulossa korjausta, koska sisäministeri Päivi Räsänen ei jaksa lähteä tekemään mitään kunnollisia muutoksia rahankeräyslakiin. Myös virkamiehet vastustavat niitä. Jouni Laihon mielestä ensisijaista on estää kaikki väärinkäytökset, eikä sellainen onnistu niin kovin helposti, jos rahankeräyksiä ei kontrolloida tiukasti etukäteen.

Wikipedia on yksi ihmiskunnan suurimmista saavutuksista. Mutta kuten tässäkin tapauksessa nähdään, tällainen saavutus olisi mahdotonta toteuttaa Suomessa, koska poliitikoiden ja virkamiesten mielestä on tärkeämpää estää rahankeräysten käyttäminen ihmisten huijaamiseen. Tottakai kierot rahankeräykset voivat olla konkreettinen ongelma, mutta niiden estämiseksi ei ole kuitenkaan mitään järkeä estää kaikkia rahankeräyksiä. Kun lahjoitusten pyytämistä hankaloitetaan liikaa, estetään samalla Wikipedian kaltaisten ilmiöiden syntyminen.

Jokainen voi siis miettiä, kumpi painaa vaakakupissa enemmän: Wikipedian tuottama hyöty ihmiskunnalle vai tyhmien ihmisten lahjoittamat rahat huijareiden järjestämään keräykseen. Etenkin, kun tyhmät ihmiset tuppaavat pääsemään rahoistaan eroon aina jollain keinolla.

Koska kannatan kansalaistottelemattomuutta yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinona, haastan täten kaikki lukijani lahjoittamaan rahaa Wikipedialle.

Typerät lait eivät muutu, mikäli kansalaiset eivät riko niitä usein ja avoimesti. Siksi haastan lukijani myös ottamaan itsekin osaa rahankeräykseen: pyytäkää muita ihmisiä lahjoittamaan rahaa Wikipedialle. On tärkeää lähettää signaali poliitikoille ja poliiseille, että laki on paska eivätkä kansalaiset halua noudattaa sitä.

]]>
20 http://pahis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160262-poliisi-hyokkaa-wikipedian-kimppuun#comments Rahankeräyslaki Sat, 08 Feb 2014 06:38:03 +0000 Samuli Pahalahti http://pahis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160262-poliisi-hyokkaa-wikipedian-kimppuun
Räsänen ja poliisihallinto pitävät rahankeräyslain 1900-luvulla http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160199-rasanen-ja-poliisihallinto-pitavat-rahankerayslain-1900-luvulla <p>Voiko vitutukseen kuolla? Joka paikassa toitotetaan, miten suomalaista kilpailukykyä pitää parantaa, ja arjen tietoyhteiskuntaa tuoda lähelle. Mutta sitten kun pitäisi tehdä jotakin muutakin kuin kirjoittaa komiteamietintöjä, perustaa johtoryhmiä tai syödä kampaviineriä kokouksessa, miten käy: Ei vittu mitenkään.<br /> <br /> <a href="http://www.tekniikkatalous.fi/talous/kansanedustajat+vaativat+joukkorahoituksen+sallimista+verkossa+ndash+ministeri+tyrmaa+ehdotuksen/a965445">T&amp;T kertoo, kuinka poliisihallinto ja sisäministeri Räsänen (üllatüüs!) eivät halua tuoda rahankeräyslakia 2000-luvulle</a>. Räsäselle kelpaa kyllä oman hiippakuntansa rahankeräyshelpotukset. Puoluepoliittiset lehmänkaupat ja hännystelijät siunaavat pysähtyneisyyden kaikessa hiljaisuudessa. Kansalaisten rahankeräyshuolien helpottaminen ei kiinnosta. Näin moni hieno projekti jää toteutumatta, hyvinvointi vähenee ja kilpailukyky heikkenee. Rahankeräyslain jämähtäneisyydellä, sillä on oikeasti hinta. Ja se ei ole mikään pieni summa.<br /> <br /> Poliisihallituskin on jalat tukevasti 1900-luvulla. Ei yllätä, että puulaaki ymmärtää kilpailukyvystä yhtä paljon kuin kärpänen katekismuksesta, käyttäähän poliisimme voimavaroja kansalaisten vainoamiseen siitä, jos <a href="http://yle.fi/uutiset/poliisi_puuttui_aleksi_valavuoren_hyvantekevaisyystempaukseen/6228986">nappulaliigajoukkueen varainkeräystä on joku julkku mainostanut twitterissä</a>.<br /> <br /> Tällaisilla kotiinpäin vetävillä poliitikoilla ja tsaarinaikaisilla virkamiehillä asiaan ei saada helpotusta ikinä. Moni asia on epäoikeudenmukainen, mutta rahankeräyslain ongelmat huitelevat kyllä jossain kaukana parodiahorisonttia hipoen.</p><p><a href="https://www.facebook.com/paalijarvi">Janne Paalijärvi</a></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Päivitys 08.02.2014 klo 00.19</strong>: Juuri kun ajattelin, että asia ei voi mennä absurdeimpiin sfääreihin käy ilmi seuraavaa: <strong>Poliisihallitus on ottanut Wikipedian hampaisiinsa rahankeräysasioiden tiimoilta</strong>. Lausuntopyyntö: <a href="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/2/2e/Lausuntopyynt%C3%B6_wikipedia.pdf" title="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/2/2e/Lausuntopyynt%C3%B6_wikipedia.pdf">https://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/2/2e/Lausuntopyynt%C3%B6_wikip...</a> . Nyt jätkät joku roti tähän puuhaan!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Voiko vitutukseen kuolla? Joka paikassa toitotetaan, miten suomalaista kilpailukykyä pitää parantaa, ja arjen tietoyhteiskuntaa tuoda lähelle. Mutta sitten kun pitäisi tehdä jotakin muutakin kuin kirjoittaa komiteamietintöjä, perustaa johtoryhmiä tai syödä kampaviineriä kokouksessa, miten käy: Ei vittu mitenkään.

T&T kertoo, kuinka poliisihallinto ja sisäministeri Räsänen (üllatüüs!) eivät halua tuoda rahankeräyslakia 2000-luvulle. Räsäselle kelpaa kyllä oman hiippakuntansa rahankeräyshelpotukset. Puoluepoliittiset lehmänkaupat ja hännystelijät siunaavat pysähtyneisyyden kaikessa hiljaisuudessa. Kansalaisten rahankeräyshuolien helpottaminen ei kiinnosta. Näin moni hieno projekti jää toteutumatta, hyvinvointi vähenee ja kilpailukyky heikkenee. Rahankeräyslain jämähtäneisyydellä, sillä on oikeasti hinta. Ja se ei ole mikään pieni summa.

Poliisihallituskin on jalat tukevasti 1900-luvulla. Ei yllätä, että puulaaki ymmärtää kilpailukyvystä yhtä paljon kuin kärpänen katekismuksesta, käyttäähän poliisimme voimavaroja kansalaisten vainoamiseen siitä, jos nappulaliigajoukkueen varainkeräystä on joku julkku mainostanut twitterissä.

Tällaisilla kotiinpäin vetävillä poliitikoilla ja tsaarinaikaisilla virkamiehillä asiaan ei saada helpotusta ikinä. Moni asia on epäoikeudenmukainen, mutta rahankeräyslain ongelmat huitelevat kyllä jossain kaukana parodiahorisonttia hipoen.

Janne Paalijärvi

 

Päivitys 08.02.2014 klo 00.19: Juuri kun ajattelin, että asia ei voi mennä absurdeimpiin sfääreihin käy ilmi seuraavaa: Poliisihallitus on ottanut Wikipedian hampaisiinsa rahankeräysasioiden tiimoilta. Lausuntopyyntö: https://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/2/2e/Lausuntopyynt%C3%B6_wikipedia.pdf . Nyt jätkät joku roti tähän puuhaan!

]]>
1 http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160199-rasanen-ja-poliisihallinto-pitavat-rahankerayslain-1900-luvulla#comments Kotimaa Rahankeräyslaki Fri, 07 Feb 2014 10:42:00 +0000 Janne Paalijärvi http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160199-rasanen-ja-poliisihallinto-pitavat-rahankerayslain-1900-luvulla