Kansalainen http://eerovainionpaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/134616/all Fri, 04 May 2018 10:19:48 +0300 fi Kuka on antanut luvan jakaa kansalaisten aikaa? http://anterohelppikangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254835-kuka-on-antanut-luvan-jakaa-kansalaisten-aikaa <p>Kilpailuta tämä tuo ja se, ja ole valmiudessa vastaamaan puhelimeen aina. Mitään arvoa ei tavallisen kansalaisen ajalle lasketa. Sitä on ilmeisesti monien mielestä loputtomasti tarjolla pois jaettavaksi. Kaikki aikaresursseja vaativat asiat, jotka voidaan siirtää kansalaisen riesaksi, myös siirretään. Lisäksi keksitään koko ajan lisää asioita, joihin kansalaisten pitäisi jatkuvasti hupenevaa elinaikaansa käyttää samalla opetellen niiden asioiden käyttöä, joita ei ilman aikavarkaita tarvitsisi edes koskaan opetella käyttämään.</p><p>Se on oikeasti ihmisen ajasta pois, että pitää ruveta kilpailuttamaan kaiken maailman peruspalveluiden tarjoajia. Ei siinä mitään muuta aitoa kilpailua ole yritysten välillä kuin se, että kuka kehtaa härskeimmin hämätä ja moraalittomimmalla tavalla huijata rahat pois niiltä, jotka eivät enää jaksa tai ehdi kilpailutuksia tekemään.</p><p>Suomalaista kulttuuria oli joskus se, että asiat toimivat, ja niistä ei tarvinnut puhua kenenkään kanssa ylimääräistä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kilpailuta tämä tuo ja se, ja ole valmiudessa vastaamaan puhelimeen aina. Mitään arvoa ei tavallisen kansalaisen ajalle lasketa. Sitä on ilmeisesti monien mielestä loputtomasti tarjolla pois jaettavaksi. Kaikki aikaresursseja vaativat asiat, jotka voidaan siirtää kansalaisen riesaksi, myös siirretään. Lisäksi keksitään koko ajan lisää asioita, joihin kansalaisten pitäisi jatkuvasti hupenevaa elinaikaansa käyttää samalla opetellen niiden asioiden käyttöä, joita ei ilman aikavarkaita tarvitsisi edes koskaan opetella käyttämään.

Se on oikeasti ihmisen ajasta pois, että pitää ruveta kilpailuttamaan kaiken maailman peruspalveluiden tarjoajia. Ei siinä mitään muuta aitoa kilpailua ole yritysten välillä kuin se, että kuka kehtaa härskeimmin hämätä ja moraalittomimmalla tavalla huijata rahat pois niiltä, jotka eivät enää jaksa tai ehdi kilpailutuksia tekemään.

Suomalaista kulttuuria oli joskus se, että asiat toimivat, ja niistä ei tarvinnut puhua kenenkään kanssa ylimääräistä.

]]>
4 http://anterohelppikangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254835-kuka-on-antanut-luvan-jakaa-kansalaisten-aikaa#comments Aikasyöpöt Kansalainen Politiikka Suomalainen kulttuuri Fri, 04 May 2018 07:19:48 +0000 Antero Helppikangas http://anterohelppikangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254835-kuka-on-antanut-luvan-jakaa-kansalaisten-aikaa
Jääkö kansalle syöty tulevaisuus http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253118-jaako-kansalle-syoty-tulevaisuus <p><strong><em>Arki syö strategiat. Liiallinen pääoman tuotto nielee tulevaisuuden. Johtajien vaitioloa sitovat yrityksen tavoitteet. Työntekijöille asetetaan kilpailukieltoja. Joka päivä julkaistaan uutta tutkittua ja selvitettyä tietoa.</em></strong></p><p>Listaa voisi jatkaa muillakin tätä aikaa kuvaavilla tiivistyksillä. Elämme nopeatempoisessa digisaatiota kohti etenevässä todellisuudessa. On syytä haastaa ihmiset ajattelemaan toiminnan ja menettelyjen soveltuvuutta nykyaikaan -tulevaisuudesta puhumattakaan. Vaadimme asioiden nopeaa, helppoa, laadukasta ja edullista prosessointia. Asiakas on entistä kärsimättömämpi, joka ilmenee sosiaalisen media kohujen tai tutkimustenkin kautta. Kärsimättömyydestä huolimatta kehityskulut jatkavat matkaansa. Kaupungistumista tai yhteiskunnan palveluvaltaistumista ei voi pysäyttää, koska ilmiöt perustuvat muun muassa ikääntymiseen, teknologian uudistumiseen ja globaaleihin valintoihin.</p><p>Tuntuu uskomattomalta, että esimerkiksi Amazon globaalina verkkokauppana pyrkii toimittamaan asiakkaiden tilauksia puolen tunnin vasteajoilla. Nykyisin nopeimmat suomalaiset verkkokaupat pystyvät vuorokauden vasteaikoihin, mutta valtaosalla menee edelleen viikon verran. Tässä on monilla toimijoilla vielä paljon tehtävää ja kirittävää, sillä asiakas päättää mistä ja milloin ostoksia tekee. Elämme voimistuvien reaaliaikaisten vaatimusten keskellä, mutta oma suhtautumisemme on sitkeästi kiinni menneessä.</p><p>Nykyisin asioiden yhteiskunnallinen toteuttaminen on käynnistettävä jo ennen lakien voimaantuloa tai selkeitä ohjeistuksia. Tämä edellyttää melkoista epävarmuuden sietokykyä tuttuihin ja turvallisiin aikoihin verrattuna. Julkiset organisaatiot ovat perinteisesti kommunikoineet päätösten avulla, mutta nyt edellytetään itseohjautuvuutta, kokeiluja ja kokemuksista oppimista. Tällaisissa tilanteissa yhteiskunnassa nousevat esille oikeus- ja velvollisuuskysymykset sekä valta- ja vastuukysymykset. Asiat voivat olla selkeitä organisaatioille, mutta sitä ne eivät ole epävarmuudessa eläville ja toimintaa toteuttaville yksilöille. Esimerkiksi on hankala kiistää, että sote/maakuntauudistus olisi huikea päätöksenteon nappisuoritus tai osoitus poliittisesta kyvykkyydestä. Aikaa on kulunut reilu vuosikymmen ja uudistusyrityksiä on takana yli 20 kappaletta. Saattaa tietysti olla, että poliittinen kipuilu vallasta, sen pitämisestä tai kasvattamisesta johtaa kerralla vielä suurempaan kunta- ja maakuntaremonttiin. Vallan tärkeimpien kamareiden sijaintia on vaikea hahmottaa, kun moniulotteisuus ja -tasoisuus on mukana rakenteissa.</p><p>Palvelu- ja tietointensiivisyyden lisääntyessä erilasten rakenteiden tai organisaatioiden käy kuin strategioille aamupalapöydässä, ne syödään heti kättelyssä. Elinvoimaisuus pitää varmistaa seutukunnittain, että elinkeinoelämä pystyy tuottamaan alueille elämiseen tarvittavan toimeliaisuuden ja arvonmuodostuksen. Toisena tarkasteluvinkkelinä voisi todeta, ettei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä ja merkityksillä. Valehtelua ei tietysti ole, jos suojaa jotain arvokkaampaa asiaa kuten omaisuutta, kehityskulkua, ideologiaa tai arvokeskittymää. Sitten varmuuden vuoksi tekijöille asetetaan vuosien kilpailukieltoja tai muita toimimisen esteitä.</p><p>Sattumien seassa osaoptimoidaan etuja itselle, ryhmälle tai organisaatioille. Tulevaisuutta pitäisi kuitenkin ohjata niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäimellä. Pelaamalla ei saavuteta pelkästään voittoja, eikä pelaaminen tuota parasta kokonaistulosta. Ennen pitkää selviävät pelaamisen ja osaoptimointien vaikutukset ja haitat tulevat näkyviin. Näitä tapahtumia kansalaiset voivat seurata erilaisten selvitysten ja tutkimusten kautta. Kansalaisten rooliin kuuluvat somekohujen käynnistäminen ja yhteiskunnan kulujen maksaminen, kun rakenteiden ja eri ryhmien välistä tasapainoa on järkytetty.</p><p>Ei tarvitse olla kovinkaan kaksinen asiantuntija tai tulevaisuuden ennakoija nähdäkseen merkityksen olevan hakusessa ja &quot;päätöksentekokriisien&quot; edelleen jatkuvan. Toimijoita ohjaavat nopeatempoinen tiedontuotanto ja -välitys, jolloin aikaa pohtimiselle ei juuri ole. Vastaukset on saatava kuin apteekin hyllystä tai vaikeudet alkavat kasaantua. Vaarana on, että irralliset asiat ja niistä tehdyt epätarkat ennusteet jättävät kansalaisille jo valmiiksi syödyn tulevaisuuden.</p><p>Tämän pohdinnan jälkeen eteen nousee kysymys: Miten kansalaiset, päättäjät ja kaupalliset toimijat osaavat sovittaa tarpeet ja vaatimukset ennakoitavaksi tulevaisuudeksi?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Arki syö strategiat. Liiallinen pääoman tuotto nielee tulevaisuuden. Johtajien vaitioloa sitovat yrityksen tavoitteet. Työntekijöille asetetaan kilpailukieltoja. Joka päivä julkaistaan uutta tutkittua ja selvitettyä tietoa.

Listaa voisi jatkaa muillakin tätä aikaa kuvaavilla tiivistyksillä. Elämme nopeatempoisessa digisaatiota kohti etenevässä todellisuudessa. On syytä haastaa ihmiset ajattelemaan toiminnan ja menettelyjen soveltuvuutta nykyaikaan -tulevaisuudesta puhumattakaan. Vaadimme asioiden nopeaa, helppoa, laadukasta ja edullista prosessointia. Asiakas on entistä kärsimättömämpi, joka ilmenee sosiaalisen media kohujen tai tutkimustenkin kautta. Kärsimättömyydestä huolimatta kehityskulut jatkavat matkaansa. Kaupungistumista tai yhteiskunnan palveluvaltaistumista ei voi pysäyttää, koska ilmiöt perustuvat muun muassa ikääntymiseen, teknologian uudistumiseen ja globaaleihin valintoihin.

Tuntuu uskomattomalta, että esimerkiksi Amazon globaalina verkkokauppana pyrkii toimittamaan asiakkaiden tilauksia puolen tunnin vasteajoilla. Nykyisin nopeimmat suomalaiset verkkokaupat pystyvät vuorokauden vasteaikoihin, mutta valtaosalla menee edelleen viikon verran. Tässä on monilla toimijoilla vielä paljon tehtävää ja kirittävää, sillä asiakas päättää mistä ja milloin ostoksia tekee. Elämme voimistuvien reaaliaikaisten vaatimusten keskellä, mutta oma suhtautumisemme on sitkeästi kiinni menneessä.

Nykyisin asioiden yhteiskunnallinen toteuttaminen on käynnistettävä jo ennen lakien voimaantuloa tai selkeitä ohjeistuksia. Tämä edellyttää melkoista epävarmuuden sietokykyä tuttuihin ja turvallisiin aikoihin verrattuna. Julkiset organisaatiot ovat perinteisesti kommunikoineet päätösten avulla, mutta nyt edellytetään itseohjautuvuutta, kokeiluja ja kokemuksista oppimista. Tällaisissa tilanteissa yhteiskunnassa nousevat esille oikeus- ja velvollisuuskysymykset sekä valta- ja vastuukysymykset. Asiat voivat olla selkeitä organisaatioille, mutta sitä ne eivät ole epävarmuudessa eläville ja toimintaa toteuttaville yksilöille. Esimerkiksi on hankala kiistää, että sote/maakuntauudistus olisi huikea päätöksenteon nappisuoritus tai osoitus poliittisesta kyvykkyydestä. Aikaa on kulunut reilu vuosikymmen ja uudistusyrityksiä on takana yli 20 kappaletta. Saattaa tietysti olla, että poliittinen kipuilu vallasta, sen pitämisestä tai kasvattamisesta johtaa kerralla vielä suurempaan kunta- ja maakuntaremonttiin. Vallan tärkeimpien kamareiden sijaintia on vaikea hahmottaa, kun moniulotteisuus ja -tasoisuus on mukana rakenteissa.

Palvelu- ja tietointensiivisyyden lisääntyessä erilasten rakenteiden tai organisaatioiden käy kuin strategioille aamupalapöydässä, ne syödään heti kättelyssä. Elinvoimaisuus pitää varmistaa seutukunnittain, että elinkeinoelämä pystyy tuottamaan alueille elämiseen tarvittavan toimeliaisuuden ja arvonmuodostuksen. Toisena tarkasteluvinkkelinä voisi todeta, ettei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä ja merkityksillä. Valehtelua ei tietysti ole, jos suojaa jotain arvokkaampaa asiaa kuten omaisuutta, kehityskulkua, ideologiaa tai arvokeskittymää. Sitten varmuuden vuoksi tekijöille asetetaan vuosien kilpailukieltoja tai muita toimimisen esteitä.

Sattumien seassa osaoptimoidaan etuja itselle, ryhmälle tai organisaatioille. Tulevaisuutta pitäisi kuitenkin ohjata niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäimellä. Pelaamalla ei saavuteta pelkästään voittoja, eikä pelaaminen tuota parasta kokonaistulosta. Ennen pitkää selviävät pelaamisen ja osaoptimointien vaikutukset ja haitat tulevat näkyviin. Näitä tapahtumia kansalaiset voivat seurata erilaisten selvitysten ja tutkimusten kautta. Kansalaisten rooliin kuuluvat somekohujen käynnistäminen ja yhteiskunnan kulujen maksaminen, kun rakenteiden ja eri ryhmien välistä tasapainoa on järkytetty.

Ei tarvitse olla kovinkaan kaksinen asiantuntija tai tulevaisuuden ennakoija nähdäkseen merkityksen olevan hakusessa ja "päätöksentekokriisien" edelleen jatkuvan. Toimijoita ohjaavat nopeatempoinen tiedontuotanto ja -välitys, jolloin aikaa pohtimiselle ei juuri ole. Vastaukset on saatava kuin apteekin hyllystä tai vaikeudet alkavat kasaantua. Vaarana on, että irralliset asiat ja niistä tehdyt epätarkat ennusteet jättävät kansalaisille jo valmiiksi syödyn tulevaisuuden.

Tämän pohdinnan jälkeen eteen nousee kysymys: Miten kansalaiset, päättäjät ja kaupalliset toimijat osaavat sovittaa tarpeet ja vaatimukset ennakoitavaksi tulevaisuudeksi?

]]>
0 http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253118-jaako-kansalle-syoty-tulevaisuus#comments Kansalainen Osittaisoptimointi Päätöksenteko Tulevaisuus Yhteiskunta Sat, 31 Mar 2018 06:29:02 +0000 Keijo Houhala http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253118-jaako-kansalle-syoty-tulevaisuus
Murroksen aika http://ilikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249054-murroksen-aika <p>Moni ei haluaisi kansanedustajaksi, mutta vaatii ehdokkaalta kokemusta &quot;normaalista työstä&quot; eli Iltalehdet kyselevät ministerien kesätyömuistoja, likaisimmissa, vähäpalkkaisimmissa ja nykyisin eniten laittomin ehdoin raatanut voidaan palkita irtoäänillä tuloslaskennassa.&nbsp;</p> <p>Moniko kansalainen sitten ymmärtää millaista on poliitikon arki, juhlastahan olemme saaneet esimerkkejä parinkin viikon mittaisina jälkipyykkeinä, viimeksi pikkujoulujen osalta.&nbsp;</p> <p>Ymmärtääkö äänestäjä millainen vedenjakaja hänen hienovarainen numeronpiirtonsa on noina teräksenlujina, elämän todellisimpina sekunteina, kun hän tekee järkähtämättömän valintansa, jonka sinetöi leimatun äänestyslipukkeen katoaminen vaaliuurnan tummaan hämyyn?&nbsp;</p> <p>Monesti äänestäjä arkailee, sulkee pois lennokkaimpia unelmiaan, henkilökohtaisia mieltymyksiään, pohtii itseään, maailmaa, arvojaan, identiteettiään sekä montaa painaa myös sukuperinteen raskas ies jopa näissäkin hommissa. Heidän osansa ei ole helppo, vaalisalaisuudella kun ei voi huijata omatuntoaan. Lannistunut katse, sisällä kasvava toivottomuus ja velton välinpitämätön kättely kertovat henkilöstä joka taustansa raskauttamana meni ja veti lihasmuistista jonkun Kekkosen aikaisen tekijän, mutta kohtasi yön tunteina virheensä, tuntien itsensä kokonaisen aikakauden viimeiseksi salarakkaaksi.</p> <p>&quot;Miten&nbsp;polttikaan himo&nbsp;sinun&nbsp;sydäntäsi, kun tuota&nbsp;kaikkea teit, kun&nbsp;alennuit portoista pahimmaksi&nbsp;&quot;</p> <p><strong>Hesekiel 16:30&nbsp;</strong></p> <p>Monikin voisi miettiä liikkuvista äänestäjistä jokseenkin noin, etenkin niistä jotka liikkuivat kannattamaan joitain muita, mutta tuskin on kukaan pettynyt itseensä niin pahasti että syyttäisi äänestäjiä valinnastaan ja siten myös mahdollisuuksistaan virheisiin. Sen verran selkärankaa (tai vaiteliaisuutta) on oltava jokaisen mielestä jonnekin pyrkineellä, mutta toiseen suuntaanhan se ei toimi yhtään niin. Kansalainen saa syyttää poliitikkoja minkä jaksaa, olivat syytökset perusteltuja tai eivät, mutta valtuustoista, Eduskunnan suunnalta, ministeriaitiosta ja jopa Mäntyniemestä kannattaa olla hiljempaa jos valitsijoiden odotukset ovatkin kaistapäisiä, ristiriitaisia, laittomia sekä jokseenkin moraalisesti vielä kyseenalaisia.&nbsp;</p> <p>On puolueita ja kannatuslukuja, joiden on katsottu vaarantavan demokratian, jopa asettavan sen kriisiin. Iltapäivälehdistä toisessa oli vakavahenkinen pohdinta onko <strong>Sauli Niinistön</strong> kannatus merkki demokratian kriisistä. Se oli sikäli metkaa venkoilua, että jotain kielteistä oli siitäkin keksittävä ja parempaan ei ylletty, on mieluisampaa minusta uskoa niin. Epämiellyttävä totuushan olisi että sitä seuraavan päivän kuha käärittiinkin sellaisen ihmisen tekstiin, joka on edennyt pääkirjoitustoimittajaksi, mutta nukkui ne tunnit kun esiteltiin demokratia hallintomuotona, jossa tärkeintä on tasapuolinen mahdollisuus osallistua, ehdokkaana tai äänestäjänä, sen sijaan että se takaisi varmuudella tietyn lopputuloksen tuosta prosessista ammatikseen raportoiville.&nbsp;</p> <p>Äänestäjä on toista maata, hän pitää demokratian kriisinä lähinnä sitä ettei voi antaa miinusääniä jollekin, ettei siirtoäänijärjestelmää ole käytössä laajemmin, ettei suoraa demokratiaa ole käytössä vieläkään kuin Sveitsissä ja haluaisi jättää nukkuvien verran eduskuntapenkkejä tyhjäksi, muistuttamaan valitsijoita heidän järjestelmänsä uskottavuusongelmista.</p> <p>Äänestäjällä onkin ratkaisuna usein jotain, mistä seuraa vain moninkertaisia uusia ongelmia, mutta tässä mielessä heistä kaikista olisi ehdokkaiksi tai laatimaan ohjelmia valitsemilleen puolueille, sillä niillä on usein vain ideoita, jotka moninkertaistavat tai jatkavat entisiä ongelmia, mutta tekevät mahdolliseksi sivuuttaa niihin puuttumisen vähään aikaan. Olihan asiasta ohjelmassa selkeä linjaus ja kausi vasta alussa/puolivälissä/sikäli loppuvaiheillaan että juuri nyt siihen on jopa hieman riskialtista puuttua.&nbsp;</p> <p>Jos joskus on tuntunut että keskustelut kulkevat kehää, samoja asioita pyöritellään vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, eikä mikään lopulta oikeasti ratkea mihinkään, olipa vallassa kuka tahansa, niin se johtuu pitkälti tästä sokeudesta: tottumus ja rakastuminen helppoon jäsentelyyn, sen todenmukaisuudesta riippumatta, luo sen vaihtoehdottomuuden jota taas kiroilemme. Haluamme samat henkilöt ratkaisemaan aiheuttamansa ongelmat, sellaisilla keinoilla joihin olemme tottuneet luottamaan, mutta silti lopputulosten olevan jotain täysin ennennäkemätöntä.&nbsp;</p> <p>&quot;Tyhmyys ei ole yksilön kognitiivinen vajavaisuus, vaan puhdas joukkoilmiö&quot;, jokseenkin noin kirjoitti pappismies <strong>Dietrich Bonhoffer&nbsp;</strong>kun jäsenteli näitä asioita keskitysleirillä. Tuo ajatus nousee mieleen melko useinkin kun kuuntelee valitsijoita ja seuraa valittujen edesottamuksia, mutta silti jättää kaltaiseni virtuaalipohdiskelijan miettimään myös oman elämänsä valintoja.&nbsp;</p> <p>Yksilöitä tarvittaisiin, mutta kuka heihin uskoo?&nbsp;</p> <p>Niinpä ei myöskään uskota muutokseen.&nbsp;</p> <p>Ratkaisu olisi helppo, mutta se on helpoista ratkaisuista varmaan ainoa joka ei vain tunnu kelpaavan, sillä heikko usko yksilön mahdollisuuksiin kumpuaa lopulta äänestäjän omasta heikosta uskosta mahdollisuuksiinsa. Tuntiessaan olevansa alisteisessa asemassa, tuskin kokee mielekkääksi äänestää henkilöä joka ei sitä ole tai ainakaan vaikuta olevan. Niinpä äänestämisen kriteeriksi muuttuu mielivaltainen sopivuus miellyttävyydessä sisältöjen sijaan ja taas lopulta äänestäjä pettyy, samoin se ehdokas joka tarjosi todellista vaihtoehtoa.&nbsp;</p> <p>Epäonnistunut ehdokas syyttää yleensä vain itseään, äänestäjä koko järjestelmää ja tämä on kyllä nurinkurista kerrassaan.&nbsp;</p> <p>Eipä mulla muuta.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Moni ei haluaisi kansanedustajaksi, mutta vaatii ehdokkaalta kokemusta "normaalista työstä" eli Iltalehdet kyselevät ministerien kesätyömuistoja, likaisimmissa, vähäpalkkaisimmissa ja nykyisin eniten laittomin ehdoin raatanut voidaan palkita irtoäänillä tuloslaskennassa. 

Moniko kansalainen sitten ymmärtää millaista on poliitikon arki, juhlastahan olemme saaneet esimerkkejä parinkin viikon mittaisina jälkipyykkeinä, viimeksi pikkujoulujen osalta. 

Ymmärtääkö äänestäjä millainen vedenjakaja hänen hienovarainen numeronpiirtonsa on noina teräksenlujina, elämän todellisimpina sekunteina, kun hän tekee järkähtämättömän valintansa, jonka sinetöi leimatun äänestyslipukkeen katoaminen vaaliuurnan tummaan hämyyn? 

Monesti äänestäjä arkailee, sulkee pois lennokkaimpia unelmiaan, henkilökohtaisia mieltymyksiään, pohtii itseään, maailmaa, arvojaan, identiteettiään sekä montaa painaa myös sukuperinteen raskas ies jopa näissäkin hommissa. Heidän osansa ei ole helppo, vaalisalaisuudella kun ei voi huijata omatuntoaan. Lannistunut katse, sisällä kasvava toivottomuus ja velton välinpitämätön kättely kertovat henkilöstä joka taustansa raskauttamana meni ja veti lihasmuistista jonkun Kekkosen aikaisen tekijän, mutta kohtasi yön tunteina virheensä, tuntien itsensä kokonaisen aikakauden viimeiseksi salarakkaaksi.

"Miten polttikaan himo sinun sydäntäsi, kun tuota kaikkea teit, kun alennuit portoista pahimmaksi "

Hesekiel 16:30 

Monikin voisi miettiä liikkuvista äänestäjistä jokseenkin noin, etenkin niistä jotka liikkuivat kannattamaan joitain muita, mutta tuskin on kukaan pettynyt itseensä niin pahasti että syyttäisi äänestäjiä valinnastaan ja siten myös mahdollisuuksistaan virheisiin. Sen verran selkärankaa (tai vaiteliaisuutta) on oltava jokaisen mielestä jonnekin pyrkineellä, mutta toiseen suuntaanhan se ei toimi yhtään niin. Kansalainen saa syyttää poliitikkoja minkä jaksaa, olivat syytökset perusteltuja tai eivät, mutta valtuustoista, Eduskunnan suunnalta, ministeriaitiosta ja jopa Mäntyniemestä kannattaa olla hiljempaa jos valitsijoiden odotukset ovatkin kaistapäisiä, ristiriitaisia, laittomia sekä jokseenkin moraalisesti vielä kyseenalaisia. 

On puolueita ja kannatuslukuja, joiden on katsottu vaarantavan demokratian, jopa asettavan sen kriisiin. Iltapäivälehdistä toisessa oli vakavahenkinen pohdinta onko Sauli Niinistön kannatus merkki demokratian kriisistä. Se oli sikäli metkaa venkoilua, että jotain kielteistä oli siitäkin keksittävä ja parempaan ei ylletty, on mieluisampaa minusta uskoa niin. Epämiellyttävä totuushan olisi että sitä seuraavan päivän kuha käärittiinkin sellaisen ihmisen tekstiin, joka on edennyt pääkirjoitustoimittajaksi, mutta nukkui ne tunnit kun esiteltiin demokratia hallintomuotona, jossa tärkeintä on tasapuolinen mahdollisuus osallistua, ehdokkaana tai äänestäjänä, sen sijaan että se takaisi varmuudella tietyn lopputuloksen tuosta prosessista ammatikseen raportoiville. 

Äänestäjä on toista maata, hän pitää demokratian kriisinä lähinnä sitä ettei voi antaa miinusääniä jollekin, ettei siirtoäänijärjestelmää ole käytössä laajemmin, ettei suoraa demokratiaa ole käytössä vieläkään kuin Sveitsissä ja haluaisi jättää nukkuvien verran eduskuntapenkkejä tyhjäksi, muistuttamaan valitsijoita heidän järjestelmänsä uskottavuusongelmista.

Äänestäjällä onkin ratkaisuna usein jotain, mistä seuraa vain moninkertaisia uusia ongelmia, mutta tässä mielessä heistä kaikista olisi ehdokkaiksi tai laatimaan ohjelmia valitsemilleen puolueille, sillä niillä on usein vain ideoita, jotka moninkertaistavat tai jatkavat entisiä ongelmia, mutta tekevät mahdolliseksi sivuuttaa niihin puuttumisen vähään aikaan. Olihan asiasta ohjelmassa selkeä linjaus ja kausi vasta alussa/puolivälissä/sikäli loppuvaiheillaan että juuri nyt siihen on jopa hieman riskialtista puuttua. 

Jos joskus on tuntunut että keskustelut kulkevat kehää, samoja asioita pyöritellään vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, eikä mikään lopulta oikeasti ratkea mihinkään, olipa vallassa kuka tahansa, niin se johtuu pitkälti tästä sokeudesta: tottumus ja rakastuminen helppoon jäsentelyyn, sen todenmukaisuudesta riippumatta, luo sen vaihtoehdottomuuden jota taas kiroilemme. Haluamme samat henkilöt ratkaisemaan aiheuttamansa ongelmat, sellaisilla keinoilla joihin olemme tottuneet luottamaan, mutta silti lopputulosten olevan jotain täysin ennennäkemätöntä. 

"Tyhmyys ei ole yksilön kognitiivinen vajavaisuus, vaan puhdas joukkoilmiö", jokseenkin noin kirjoitti pappismies Dietrich Bonhoffer kun jäsenteli näitä asioita keskitysleirillä. Tuo ajatus nousee mieleen melko useinkin kun kuuntelee valitsijoita ja seuraa valittujen edesottamuksia, mutta silti jättää kaltaiseni virtuaalipohdiskelijan miettimään myös oman elämänsä valintoja. 

Yksilöitä tarvittaisiin, mutta kuka heihin uskoo? 

Niinpä ei myöskään uskota muutokseen. 

Ratkaisu olisi helppo, mutta se on helpoista ratkaisuista varmaan ainoa joka ei vain tunnu kelpaavan, sillä heikko usko yksilön mahdollisuuksiin kumpuaa lopulta äänestäjän omasta heikosta uskosta mahdollisuuksiinsa. Tuntiessaan olevansa alisteisessa asemassa, tuskin kokee mielekkääksi äänestää henkilöä joka ei sitä ole tai ainakaan vaikuta olevan. Niinpä äänestämisen kriteeriksi muuttuu mielivaltainen sopivuus miellyttävyydessä sisältöjen sijaan ja taas lopulta äänestäjä pettyy, samoin se ehdokas joka tarjosi todellista vaihtoehtoa. 

Epäonnistunut ehdokas syyttää yleensä vain itseään, äänestäjä koko järjestelmää ja tämä on kyllä nurinkurista kerrassaan. 

Eipä mulla muuta. 

 

 

]]>
10 http://ilikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249054-murroksen-aika#comments Äänestäjä Demokratia Eduskunta Kansalainen Presidentti Fri, 12 Jan 2018 19:50:26 +0000 Ilkka Partanen http://ilikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249054-murroksen-aika
Henkilötunnuksetko muka loppumassa? - "Täyttä potaskaa" http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244203-henkilotunnuksetko-muka-loppumassa-taytta-potaskaa <p><strong>Henkilötunnusten uudistamista pohtiva työryhmä pelkää nykyisten henkilötunnusten käyvän tulevaisuudessa vähiin. Henkilötunnuksen vaihtaminen voi olla edessä jokaisella suomalaisella.</strong></p> <p>Mediassa <a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/henkilotunnukset-saattavat-loppua-kun-jarjestelma-kehitettiin-ei-osattu-arvioida-etta-suomessa-olisi-joskus-nain-paljon-ihmisia/6611776">uutisoitiin eilen</a> näyttävästi henkilötunnusten uudistamista pohtivasta työryhmästä, joka aloittaa toimintansa tällä viikolla. Helsingin yliopiston viestintäoikeuden professori <strong>Päivi Korpisaaren</strong> vetämän työryhmän tarkoituksena on saada aikaiseksi henkilötunnuksia koskeva välimietintö ensi syksylle. Siinä tullaan käymään läpi vaihtoehtoja henkilötunnusten uusimista koskien. Uudistuksen pitäisi valmistua vuoden 2019 loppuun mennessä.&nbsp;</p> <p>Suomen tietotoimisto STT:n mukaan työryhmä pohtii myös vaihtoehtoa, jossa kaikkien henkilötunnukset vaihtuisivat. Henkilötunnuksien uusiminen lähitulevaisuudessa on tarpeellista, koska nykyiset tunnukset alkavat kuulemma käymään vähiin. Toistaiseksi ei ole selvinnyt, minkä vuoksi henkilötunnukset olisivat yhtäkkiä loppumassa, mutta epäilyksiä on heitelty aina maahanmuutosta biopassiin. Sitä minäkin hämmästelin.</p> <p><strong>LÄHDETÄÄN ALUKSI LIIKKEELLE </strong>ihan fundamentaaliselta tasolta, jotta tämä kuvio aukeaisi mahdollisimman monelle. Suomessa käytössä oleva henkilötunnus on valtion antama, ihmisen yksilöivä tunniste. Henkilötunnusta käytetään muun muassa viranomaisten kanssa asioitaessa, henkilöllisyyden tunnistamisessa ja henkilöä koskevissa virallisissa asiakirjoissa.&nbsp;</p> <p>Henkilötunnus sisältää ihmisen syntymäajan sekä säännöllisen epäsäännöllisen numero- ja kirjainsarjan ppkkvvynnnt -muodossa. Edellä mainittu ppkkvv tarkoittaa henkilön syntymäaikaa kaksinumeroisina lukuina muodossa päivä, kuukausi ja vuosi.&nbsp;Tämän jälkeen merkitään vuosisata, jolloin henkilö on syntynyt. Lopuksi tulee kolme merkkinen yksilönumero, jolla samana päivänä syntyneet voidaan erotella toisistaan. Luku on naisilla parillinen ja miehillä pariton.</p> <p>Viimeisenä on tarkistusmerkki, joka saadaan jakamalla syntymäajan ja yksilönumeron muodostama 9-numeroinen luku kolmellakymmenellä yhdellä.&nbsp;Esimerkiksi 2000-luvulla syntyneet henkilöt on eroteltu meistä 1900-luvun fossiileista siten, että heidän henkilötunnuksissaan ei ole väliviivaa, vaan sen tilalla on kirjain &quot;a&quot;.&nbsp;&nbsp;Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että viimeisen 117 vuoden aikana syntyneet ihmiset ovat kaikki eritelty toisistaan heidän syntymäaikansa, vuosisadan, sukupuolen ja satunnaisen numerosarjan mukaan.&nbsp;Toivottavasti te pysytte vielä kärryillä. Eivät nämä oikeasti kovin vaikeita asioita ole.</p> <p><strong>HENKILÖTUNNUKSISSA ESIINTYVÄT YKSILÖNUMEROT</strong> ovat aina väliltä 002&ndash;899. Suomen sukupuolijakauma on edelleen kohtalaisen terveellä pohjalla, jonka vuoksi voidaan suunnilleen sanoa, että puolet synnäriltä maailmaan pompsahtavista henkilöistä on sukupuoleltaan miehiä ja puolet naisia - osa voi tietysti olla muun sukupuolisia, mutta en mene vielä siihen lainkaan. Hetut jakautuvat samalla tavoin sukupuolten mukaan, jolloin niitä on tarjolla 449 kappaletta niin miehille kuin naisillekin.&nbsp;&nbsp;</p> <p>Suomessa on tyypillisesti syntynyt 52 000 - 60 000 lasta vuosittain. Syntyneiden määrä on nyt pienentynyt kuutena vuonna peräkkäin. Tilastokeskuksen <a href="http://www.stat.fi/til/synt/">väestönmuutostietojen mukaan</a> Suomessa syntyi vuonna 2016 vain 52 814 lasta. Tämä tarkoittaa sitä, että keskimäärin lapsia syntyi 144,7 päivässä.&nbsp;Henkilötunnuksia meillä kuitenkin oli käytettävissä 898 kappaletta päivää kohden, joka on siis jopa yli kuusinkertainen määrä tarpeeseen nähden. Väite henkilötunnusten loppumisesta on näin ikään silkkaa potaskaa.</p> <p><em>- Mutta entäpä jos väitteessä on sittenkin jotain perää?&nbsp;Ehkä vuodessa on muutamia päiviä, jolloin vauvoja vain pulpahtelee tulemaan ovista ikkunoista?</em></p> <p>Tarkistin asian. Ei ole. Henkilötunnuksia riittää aivan mainiosti vuoden jokaiselle päivälle.&nbsp;Toivoisin toimittajienkin näkevän sen verran vaivaa, että he selvittäisivät tällaiset asiat.&nbsp;</p> <p><strong>TODENNÄKÖISESTI 1. TAMMIKUUTA ON</strong> ainoa päivä vuodesta, josta on todella ollut <a href="https://yle.fi/uutiset/3-5346623">kysynnän vuoksi</a> pulaa.&nbsp;Ja jostain syystä juuri se päivä on pitänyt nostaa uutisjuttujen kärjeksi aina otsikkoon asti. Tammikuun ensimmäisen päivän suosio on selitettävissä turvapaikanhakijoiden määrän lisääntymisellä.&nbsp;Kun Suomeen muuttaa henkilöitä, joiden tarkkaa syntymäajankohtaa ei tiedetä, kirjataan heille <a href="https://yle.fi/uutiset/3-5346623">lähes kaikille </a>syntymäpäiväksi tammikuun ensimmäinen.&nbsp;Epäilen kuitenkin muiden kalenteripäivien käyttämisen tulevan huomattavasti halvemmaksi kuin sen, että me lähtisimme vaihtamaan jokaisen suomalaisen henkilötunnuksen. Eikö vain.</p> <p>Toistaiseksi missään ei ole mainittu yhtäkään oikeaa perustelua sille, miksi henkilötunnukset tulisi uusia näin pikaiseen tahtiin. Alle kahdessa vuodessa. Helposti murrettavalla hetulla voi väärissä käsissä saada paljon pahaa aikaan. Identiteettivarkauksien ehkäiseminen ja yksilöturvan lisääminen olisivat kumpainenkin aivan hyviä perusteluja.&nbsp;Jotkut puolestaan kokevat henkilötunnuksien heteronormatiivisen sukupuolituksen ongelmalliseksi. Sekin on perusteltua.</p> <p>Tosin aivan varmasti transsukupuolisillekin löytyisi omat järjestelynsä. Tuskin sen vuoksi sentään tarvitse kaikkien henkilötunnuksia muuttaa, vaikka näin saataisiinkiin aikaan uusi IT-buumi. Lähes kaikkien järjestelmien uusiminen tulisi niin kalliiksi, että siinä riittäisi miljoonia tahkottavaksi yhdelle jos toisellekin yritykselle.&nbsp;Näissä ongelmien kartoittamisissa ja uudistushankkeissa vain tahtoo olla ongelmana se, että ketään ei tunnu koskaan kiinnostavan ongelmien varsinainen hintalappu. Hyvillä ajatuksilla ja niiden toteuttamisella on aina hintansa.</p> <p><strong>JOTKUT PITÄVÄT HENKILÖTUNNUSTEN</strong> heteronormatiivista sukupuoliasetelmaa edelleenkin uudistamistarpeen keskeisenä syynä, mutta itse olen melko skeptinen sitä kohtaan. Voihan se tietysti niinkin olla, että toimittaja&nbsp;<strong>Reetta Rädyn</strong> esiin nostamat&nbsp; -<em>ja biologian erikseen tunnistamat</em>&nbsp;- yli 30 muuta sukupuolta halutaan mukaan suomalaisiin hetuihin, tai sitten sukupuoli halutaan poistaa kokonaan henkilötunnuksista.</p> <p>Jos nyt kuitenkin vähän spekuloidaan asialla, niin henkilökohtaisesti en usko sen olevan sattumaa, että hetuja aletaan roklailemaan tismalleen samaan aikaan, kun Suomeen ollaan junttaamassa ennätysnopeaa sisään uutta tiedustelulakia. Tiedustelulaki antaisi Suojelupoliisille ja Puolustusvoimille luvan Suomen rajat ylittävän tietoliikenteen yksilöityyn seurantaan sekä yksityisyyssuojaa loukkaavaan verkkotiedusteluun. Ihmettelen myös sitä, miksi valtion myöntämistä hetuista halutaan tehdä koko verkkoelämän kattava käyttäjätunnus, jonkalaista ei toistaiseksi ole käytössä missään muualla. Suomi halutaan tehdä edelläkävijä.</p> <p>Sekään tuskin on sattumaa, että uudistamisesta vastaavan työryhmän johtoon valittiin viestintäoikeuden professori, eikä esimerkiksi ylemmän portaan viranomainen henkilötunnuksia myöntävästä maistraatista. Puhutaan muka sukupuolista ja maahanmuuttajista. Pienempikin korjaus riittäisi kyllä näiden epäkohtien hoitamiseen. Itse asiassa siihen ei tarvittaisi kuin kaksi käyttöön otettavaa kirjainta.&nbsp;Sisäisestä turvallisuustilanteesta ja valvonnasta huolestuneille turvallisuusviranomaisille lienee luvassa kissanpäivät.</p> <p>&nbsp;</p> <p><em>Lähde: <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9872727" title="https://yle.fi/uutiset/3-9872727">https://yle.fi/uutiset/3-9872727</a> </em></p> <p><em>(Yle Uutiset, &quot;Henkilötunnukset saattavat mennä uusiksi, jopa kaikilta&quot;)</em></p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Henkilötunnusten uudistamista pohtiva työryhmä pelkää nykyisten henkilötunnusten käyvän tulevaisuudessa vähiin. Henkilötunnuksen vaihtaminen voi olla edessä jokaisella suomalaisella.

Mediassa uutisoitiin eilen näyttävästi henkilötunnusten uudistamista pohtivasta työryhmästä, joka aloittaa toimintansa tällä viikolla. Helsingin yliopiston viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaaren vetämän työryhmän tarkoituksena on saada aikaiseksi henkilötunnuksia koskeva välimietintö ensi syksylle. Siinä tullaan käymään läpi vaihtoehtoja henkilötunnusten uusimista koskien. Uudistuksen pitäisi valmistua vuoden 2019 loppuun mennessä. 

Suomen tietotoimisto STT:n mukaan työryhmä pohtii myös vaihtoehtoa, jossa kaikkien henkilötunnukset vaihtuisivat. Henkilötunnuksien uusiminen lähitulevaisuudessa on tarpeellista, koska nykyiset tunnukset alkavat kuulemma käymään vähiin. Toistaiseksi ei ole selvinnyt, minkä vuoksi henkilötunnukset olisivat yhtäkkiä loppumassa, mutta epäilyksiä on heitelty aina maahanmuutosta biopassiin. Sitä minäkin hämmästelin.

LÄHDETÄÄN ALUKSI LIIKKEELLE ihan fundamentaaliselta tasolta, jotta tämä kuvio aukeaisi mahdollisimman monelle. Suomessa käytössä oleva henkilötunnus on valtion antama, ihmisen yksilöivä tunniste. Henkilötunnusta käytetään muun muassa viranomaisten kanssa asioitaessa, henkilöllisyyden tunnistamisessa ja henkilöä koskevissa virallisissa asiakirjoissa. 

Henkilötunnus sisältää ihmisen syntymäajan sekä säännöllisen epäsäännöllisen numero- ja kirjainsarjan ppkkvvynnnt -muodossa. Edellä mainittu ppkkvv tarkoittaa henkilön syntymäaikaa kaksinumeroisina lukuina muodossa päivä, kuukausi ja vuosi. Tämän jälkeen merkitään vuosisata, jolloin henkilö on syntynyt. Lopuksi tulee kolme merkkinen yksilönumero, jolla samana päivänä syntyneet voidaan erotella toisistaan. Luku on naisilla parillinen ja miehillä pariton.

Viimeisenä on tarkistusmerkki, joka saadaan jakamalla syntymäajan ja yksilönumeron muodostama 9-numeroinen luku kolmellakymmenellä yhdellä. Esimerkiksi 2000-luvulla syntyneet henkilöt on eroteltu meistä 1900-luvun fossiileista siten, että heidän henkilötunnuksissaan ei ole väliviivaa, vaan sen tilalla on kirjain "a".  Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että viimeisen 117 vuoden aikana syntyneet ihmiset ovat kaikki eritelty toisistaan heidän syntymäaikansa, vuosisadan, sukupuolen ja satunnaisen numerosarjan mukaan. Toivottavasti te pysytte vielä kärryillä. Eivät nämä oikeasti kovin vaikeita asioita ole.

HENKILÖTUNNUKSISSA ESIINTYVÄT YKSILÖNUMEROT ovat aina väliltä 002–899. Suomen sukupuolijakauma on edelleen kohtalaisen terveellä pohjalla, jonka vuoksi voidaan suunnilleen sanoa, että puolet synnäriltä maailmaan pompsahtavista henkilöistä on sukupuoleltaan miehiä ja puolet naisia - osa voi tietysti olla muun sukupuolisia, mutta en mene vielä siihen lainkaan. Hetut jakautuvat samalla tavoin sukupuolten mukaan, jolloin niitä on tarjolla 449 kappaletta niin miehille kuin naisillekin.  

Suomessa on tyypillisesti syntynyt 52 000 - 60 000 lasta vuosittain. Syntyneiden määrä on nyt pienentynyt kuutena vuonna peräkkäin. Tilastokeskuksen väestönmuutostietojen mukaan Suomessa syntyi vuonna 2016 vain 52 814 lasta. Tämä tarkoittaa sitä, että keskimäärin lapsia syntyi 144,7 päivässä. Henkilötunnuksia meillä kuitenkin oli käytettävissä 898 kappaletta päivää kohden, joka on siis jopa yli kuusinkertainen määrä tarpeeseen nähden. Väite henkilötunnusten loppumisesta on näin ikään silkkaa potaskaa.

- Mutta entäpä jos väitteessä on sittenkin jotain perää? Ehkä vuodessa on muutamia päiviä, jolloin vauvoja vain pulpahtelee tulemaan ovista ikkunoista?

Tarkistin asian. Ei ole. Henkilötunnuksia riittää aivan mainiosti vuoden jokaiselle päivälle. Toivoisin toimittajienkin näkevän sen verran vaivaa, että he selvittäisivät tällaiset asiat. 

TODENNÄKÖISESTI 1. TAMMIKUUTA ON ainoa päivä vuodesta, josta on todella ollut kysynnän vuoksi pulaa. Ja jostain syystä juuri se päivä on pitänyt nostaa uutisjuttujen kärjeksi aina otsikkoon asti. Tammikuun ensimmäisen päivän suosio on selitettävissä turvapaikanhakijoiden määrän lisääntymisellä. Kun Suomeen muuttaa henkilöitä, joiden tarkkaa syntymäajankohtaa ei tiedetä, kirjataan heille lähes kaikille syntymäpäiväksi tammikuun ensimmäinen. Epäilen kuitenkin muiden kalenteripäivien käyttämisen tulevan huomattavasti halvemmaksi kuin sen, että me lähtisimme vaihtamaan jokaisen suomalaisen henkilötunnuksen. Eikö vain.

Toistaiseksi missään ei ole mainittu yhtäkään oikeaa perustelua sille, miksi henkilötunnukset tulisi uusia näin pikaiseen tahtiin. Alle kahdessa vuodessa. Helposti murrettavalla hetulla voi väärissä käsissä saada paljon pahaa aikaan. Identiteettivarkauksien ehkäiseminen ja yksilöturvan lisääminen olisivat kumpainenkin aivan hyviä perusteluja. Jotkut puolestaan kokevat henkilötunnuksien heteronormatiivisen sukupuolituksen ongelmalliseksi. Sekin on perusteltua.

Tosin aivan varmasti transsukupuolisillekin löytyisi omat järjestelynsä. Tuskin sen vuoksi sentään tarvitse kaikkien henkilötunnuksia muuttaa, vaikka näin saataisiinkiin aikaan uusi IT-buumi. Lähes kaikkien järjestelmien uusiminen tulisi niin kalliiksi, että siinä riittäisi miljoonia tahkottavaksi yhdelle jos toisellekin yritykselle. Näissä ongelmien kartoittamisissa ja uudistushankkeissa vain tahtoo olla ongelmana se, että ketään ei tunnu koskaan kiinnostavan ongelmien varsinainen hintalappu. Hyvillä ajatuksilla ja niiden toteuttamisella on aina hintansa.

JOTKUT PITÄVÄT HENKILÖTUNNUSTEN heteronormatiivista sukupuoliasetelmaa edelleenkin uudistamistarpeen keskeisenä syynä, mutta itse olen melko skeptinen sitä kohtaan. Voihan se tietysti niinkin olla, että toimittaja Reetta Rädyn esiin nostamat  -ja biologian erikseen tunnistamat - yli 30 muuta sukupuolta halutaan mukaan suomalaisiin hetuihin, tai sitten sukupuoli halutaan poistaa kokonaan henkilötunnuksista.

Jos nyt kuitenkin vähän spekuloidaan asialla, niin henkilökohtaisesti en usko sen olevan sattumaa, että hetuja aletaan roklailemaan tismalleen samaan aikaan, kun Suomeen ollaan junttaamassa ennätysnopeaa sisään uutta tiedustelulakia. Tiedustelulaki antaisi Suojelupoliisille ja Puolustusvoimille luvan Suomen rajat ylittävän tietoliikenteen yksilöityyn seurantaan sekä yksityisyyssuojaa loukkaavaan verkkotiedusteluun. Ihmettelen myös sitä, miksi valtion myöntämistä hetuista halutaan tehdä koko verkkoelämän kattava käyttäjätunnus, jonkalaista ei toistaiseksi ole käytössä missään muualla. Suomi halutaan tehdä edelläkävijä.

Sekään tuskin on sattumaa, että uudistamisesta vastaavan työryhmän johtoon valittiin viestintäoikeuden professori, eikä esimerkiksi ylemmän portaan viranomainen henkilötunnuksia myöntävästä maistraatista. Puhutaan muka sukupuolista ja maahanmuuttajista. Pienempikin korjaus riittäisi kyllä näiden epäkohtien hoitamiseen. Itse asiassa siihen ei tarvittaisi kuin kaksi käyttöön otettavaa kirjainta. Sisäisestä turvallisuustilanteesta ja valvonnasta huolestuneille turvallisuusviranomaisille lienee luvassa kissanpäivät.

 

Lähde: https://yle.fi/uutiset/3-9872727

(Yle Uutiset, "Henkilötunnukset saattavat mennä uusiksi, jopa kaikilta")

 

]]>
48 http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244203-henkilotunnuksetko-muka-loppumassa-taytta-potaskaa#comments Biotunnistus Henkilötunnus Kansalainen Media Valtio Tue, 10 Oct 2017 02:51:47 +0000 Martti Asikainen http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244203-henkilotunnuksetko-muka-loppumassa-taytta-potaskaa
Kansakunta, Eurooppa ja klassinen sosiologia http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243944-kansakunta-eurooppa-ja-klassinen-sosiologia <p>Akateemisen sosiologian perustaja Emile Durkheim korosti, että ihmisyhteisöjä koskevat lainalaisuudet ovat sui generis, niitä ei voi johtaa yksilöitä koskevista. Tuon ajan akateemisen yhteisön paineen takia hänelle ei tullut mieleen niiden johtaminen aikaisempia eläinyhteisöjä koskevista lainalaisuuksista.</p><p>Puhuessaan &ldquo;yhteisöistä&rdquo; Emile Durkheim viittasi perheeseen, klaaniin, heimoon, kaupunkiin, uskonlahkoon, kirjalliseen koulukuntaan, kiltaan, ammattiyhdistykseen ja, tietenkin, tuohon muotiuutuuteen: kansallisvaltioon.</p><p>Klaaneillahan on omat toteeminsa ja juhliessaan jumalaansa kukin klaani juhlii itseään, omien uskomustensa pakottavaa voimaa.</p><p>Kansakunta on yhteisen historiallisen taustan, yhteisten perinteiden ja uskomusten tuote. Näin ilmaistuna väite pitää tietysti paikkansa yhtä hyvin vuonna 1750 ja vuonna 2050 kuin vuonna 1900.&nbsp;</p><p>Juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa klassiset sosiologit kuitenkin innostuivat spekuloimaan melko villisti kansojen &ldquo;luonteilla&rdquo;. Niinhän siinä käy, että kun johtajat uskovat oman kansan luonteen olevan sovittamattomassa ristiriidassa naapurin kanssa, syttyy sota.</p><p>Ennen sodan syttymistä Emile Durkheimkin ihaili saksalaisten taipumusta ja kykyä yhteislauluun ja yhteisiin leikkeihin. Vuoden 1915 kirjeessään ranskalaisille hän kuitenkin muisti taas saksalaisten systemaattisen raakalaisuuden ja vertasi sitä ranskalaisten vaistomaiseen viisauteen ja kykyyn levittää kartesiolainen viisaus koko maailmaan.</p><p>Ihan tieteellisen objektiivisesti varmaan.</p><p>Kansallisuusperiaate oli Durkheimin(kin) mielestä paras peruste valtiolliselle organisaatiolle, mutta ei kukaan voi olla solidaarinen niin suurelle abstraktiolle ilman välittäviä yhteisöjä.</p><p>Durkheim mietti kuumeisesti erilaisia mahdollisuuksia yksilöiden ja perheiden kiinnittämiseksi nykyaikaiseen valtioon ja asetti osittain toivonsa sellaisiin vielä kehittymättömiin ammatillisiin organisaatioihin, jotka olisivat jotenkin parempia kuin keskiajan ammattikunnat tai uudet ammattiyhdistykset.</p><p>Vuosisadan kuluttua on ehkä hieman epäselvää, onko juuri sellaisia ammatillisia organisaatioita kehittynyt. Todellisuudessa ammatillisesta solidaarisuudesta on tullut kansainvälistä, kuten esimerkiksi eurooppalaisen tiedemaailman jämäkkä Brexit-asenne osoittaa.</p><p>Maailmansodat ja joukkotuhoaseiden olemassaolo ovat jättäneet jälkensä. Riittävän rationaalinen ihminen voi olla solidaarinen jopa Euroopalle; uskaltaisinko sanoa: ihmiskunnallekin.</p><p>Emile Durkheim oli uskonnoista vapaan rationaalisen kouluopetuksen esitaistelija, jolle tietenkin tuotti vaivaa moraalikasvatus ilman maailmanuskontojen sääntöjä.</p><p>Nykyään voimme sanoa, että moraali kasvaa ihmiselle kuten kädet ja jalat. On yksinkertaisesti biologinen universaali, että yhteisö paheksuu omien tappamista ja omilta varastamista. Kyse on vain siitä, kuinka suuressa yhteisössä solidaarisuus voi toimia.</p><p>Ihmisen Dunbar-luku on siinä 150. Sen verran voi olla oikeasti relevantteja kontakteja. Tuon verran ihmisiä kukin varsinaisesti tuntee miljoonista somekavereistaan. Tästä seuraa, ettei Eurooppa tai maailman tiedeyhteisö tai Kansainvälinen jalkapalloliitto ole yhtään mahdottomampi solidaarisuuden kohde kuin kansallisvaltio.</p><p>Ymmärrän kyllä niitä, joita huolestuttaa kehittymättömän maailmanuskonnon suullisen tradition kulttuurista tulevien lukutaidottomien sopeutuminen individualistiseen Eurooppaan. Ongelmalla on yhtäläisyytensä maailmansotia edeltäneen ajan tilanteeseen.</p><p>Jos sanoisin, että panen toivoni ydinaseita hallitseviin YK:n turvallisuusneuvoston pysyviin jäseniin, kuulostaisin ehkä hiukan kyyniseltä. Lienee tämä kuitenkin realistisempaa kuin Auguste Comten ja Julian Huxleyn haaveileman tietoisesti rakennetun ateistisen maailmanuskonnon syntyminen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Akateemisen sosiologian perustaja Emile Durkheim korosti, että ihmisyhteisöjä koskevat lainalaisuudet ovat sui generis, niitä ei voi johtaa yksilöitä koskevista. Tuon ajan akateemisen yhteisön paineen takia hänelle ei tullut mieleen niiden johtaminen aikaisempia eläinyhteisöjä koskevista lainalaisuuksista.

Puhuessaan “yhteisöistä” Emile Durkheim viittasi perheeseen, klaaniin, heimoon, kaupunkiin, uskonlahkoon, kirjalliseen koulukuntaan, kiltaan, ammattiyhdistykseen ja, tietenkin, tuohon muotiuutuuteen: kansallisvaltioon.

Klaaneillahan on omat toteeminsa ja juhliessaan jumalaansa kukin klaani juhlii itseään, omien uskomustensa pakottavaa voimaa.

Kansakunta on yhteisen historiallisen taustan, yhteisten perinteiden ja uskomusten tuote. Näin ilmaistuna väite pitää tietysti paikkansa yhtä hyvin vuonna 1750 ja vuonna 2050 kuin vuonna 1900. 

Juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa klassiset sosiologit kuitenkin innostuivat spekuloimaan melko villisti kansojen “luonteilla”. Niinhän siinä käy, että kun johtajat uskovat oman kansan luonteen olevan sovittamattomassa ristiriidassa naapurin kanssa, syttyy sota.

Ennen sodan syttymistä Emile Durkheimkin ihaili saksalaisten taipumusta ja kykyä yhteislauluun ja yhteisiin leikkeihin. Vuoden 1915 kirjeessään ranskalaisille hän kuitenkin muisti taas saksalaisten systemaattisen raakalaisuuden ja vertasi sitä ranskalaisten vaistomaiseen viisauteen ja kykyyn levittää kartesiolainen viisaus koko maailmaan.

Ihan tieteellisen objektiivisesti varmaan.

Kansallisuusperiaate oli Durkheimin(kin) mielestä paras peruste valtiolliselle organisaatiolle, mutta ei kukaan voi olla solidaarinen niin suurelle abstraktiolle ilman välittäviä yhteisöjä.

Durkheim mietti kuumeisesti erilaisia mahdollisuuksia yksilöiden ja perheiden kiinnittämiseksi nykyaikaiseen valtioon ja asetti osittain toivonsa sellaisiin vielä kehittymättömiin ammatillisiin organisaatioihin, jotka olisivat jotenkin parempia kuin keskiajan ammattikunnat tai uudet ammattiyhdistykset.

Vuosisadan kuluttua on ehkä hieman epäselvää, onko juuri sellaisia ammatillisia organisaatioita kehittynyt. Todellisuudessa ammatillisesta solidaarisuudesta on tullut kansainvälistä, kuten esimerkiksi eurooppalaisen tiedemaailman jämäkkä Brexit-asenne osoittaa.

Maailmansodat ja joukkotuhoaseiden olemassaolo ovat jättäneet jälkensä. Riittävän rationaalinen ihminen voi olla solidaarinen jopa Euroopalle; uskaltaisinko sanoa: ihmiskunnallekin.

Emile Durkheim oli uskonnoista vapaan rationaalisen kouluopetuksen esitaistelija, jolle tietenkin tuotti vaivaa moraalikasvatus ilman maailmanuskontojen sääntöjä.

Nykyään voimme sanoa, että moraali kasvaa ihmiselle kuten kädet ja jalat. On yksinkertaisesti biologinen universaali, että yhteisö paheksuu omien tappamista ja omilta varastamista. Kyse on vain siitä, kuinka suuressa yhteisössä solidaarisuus voi toimia.

Ihmisen Dunbar-luku on siinä 150. Sen verran voi olla oikeasti relevantteja kontakteja. Tuon verran ihmisiä kukin varsinaisesti tuntee miljoonista somekavereistaan. Tästä seuraa, ettei Eurooppa tai maailman tiedeyhteisö tai Kansainvälinen jalkapalloliitto ole yhtään mahdottomampi solidaarisuuden kohde kuin kansallisvaltio.

Ymmärrän kyllä niitä, joita huolestuttaa kehittymättömän maailmanuskonnon suullisen tradition kulttuurista tulevien lukutaidottomien sopeutuminen individualistiseen Eurooppaan. Ongelmalla on yhtäläisyytensä maailmansotia edeltäneen ajan tilanteeseen.

Jos sanoisin, että panen toivoni ydinaseita hallitseviin YK:n turvallisuusneuvoston pysyviin jäseniin, kuulostaisin ehkä hiukan kyyniseltä. Lienee tämä kuitenkin realistisempaa kuin Auguste Comten ja Julian Huxleyn haaveileman tietoisesti rakennetun ateistisen maailmanuskonnon syntyminen.

]]>
30 http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243944-kansakunta-eurooppa-ja-klassinen-sosiologia#comments Kansalainen Kansallisuus Sosiologia suomalaisuus Uskonnon sosiologia Thu, 05 Oct 2017 09:23:24 +0000 Jari-Pekka Vuorela http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243944-kansakunta-eurooppa-ja-klassinen-sosiologia
Kuka on suomalainen? http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243839-kuka-on-suomalainen <p>Kaksi uutista, joista saanee näkökulmaa otsikkoni kysymykseen, kuka on suomalainen.</p><p><a href="http://mies on sekä kansallisuudeltaan että kansalaisuudeltaan suomalainen.">IS</a>: &quot;...mies on sekä kansallisuudeltaan että kansalaisuudeltaan suomalainen.&quot;</p><p>IL: &quot;Minä koen olevani suomalainen,...&quot; sanoo Turkin passin haltija.</p><p>&nbsp;</p><p>Ilta-Sanomien sinänsä ikävä uutinen kertoo siitä, että sanalla suomalainen on kaksi merkitystä: kansallisuus eli etnisyys ja kansalaisuus, josta pitäisikin ehkä ottaa käyttöön nimitys suomenmaalainen. Eipä Iltalehden uutinenkaan hauska ole, mutta siinä turkkilainen väittää olevansa suomalainen kokemuksensa perusteella ja ehkä myös kansalaisuuden perusteella.</p><p>Onko jokainen, joka kokee olevansa suomalainen, omalla ilmoituksellaan suomalainen? Onko aiemmin suomalaisiksi tulleilla sanansijaa muukalaisten ilmoittautumiseen?&nbsp; Saamelaiseksi ei voine tulla omalla ilmoituksellaan, onko suomalaisuus jotenkin saamelaisuutta huonompi asia?&nbsp; Poistaako Suomen passi turkkilaisuuden ihmisestä?</p><p>Eri juttu on sitten vielä ne ihmiset, jotka eivät halua suomalaistua, vaan haluvat vain kansalaisuuden, mutta tähän en tässä puutu. Vihreiden kansanedustaja Yanar selkeästikin haluaa olla suomalainen, vaikkakin Turkin passin kera. Ehkä Turkki ei myönnä eroa kansalaisuudestaan, ja siksi käytetään kaksoiskansalaisuutta?</p><p>Olen tässä seurannut Myanmarin tapahtumia netistä ja siinä on tullut ilmi, että myanmarilaiset kuuluvat n. 137 viralliseen etniseen (ala)ryhmään, mutta rohingoja ei ole otettu mukaan, vaan heidät luokitellaan bengalilaisiksi, mikä on siis ulkomaalainen. Ei nyt vaikuta mitenkään hyvältä järjestelmältä kuitenkaan tuo Myanmarinkaan käytäntö, joskin siinä ainakin totetuu se, ettei oma ilmoitus myanmarilaisuudesta oikein riitä mihinkään. Jopa kansalaisuuden saaneet Myanmarin muslimit vaikuttavat pitävän rohingoja muuna väkenä. On tietenkin sitten taas eri juttu, että onko edes olemassa sellaista etnisyyttä kuin rohingat. Onhan joku väittänyt, ettei edes ole sellaista kuin suomalaiset.</p><p>Oma monikulttuurisuusnäkemykseni on maustemainen: vieraita kulttuureja voi olla mausteena Suomi-sopassa, mutta ei pääruoka-aineena. Tästä katsontakannasta Ozan Yanar voisi ollakin antamassa uutta näkökulmaa eduskuntaamme.&nbsp; Jos eduskunnassamme olisi enemmistö eri puolueisiin kuuluvia turkkilaisia, olisi varsin huolissani, koska&nbsp; silloin olisi kyse juuri tuosta pääruoka-aineesta. En koe olevani mitenkään erityisen turkkilaisvastainen, sillä vastaavasta enemmistöstä venäläisiä eduskunnassamme olisi vähintäänkin yhtä paljon huolissani.</p><p>Vaikka en vastaa paljonkaan omiin kysymyksiini, niin silti näen suomalaisen oikeudeksi sanallisestii kieltää turkkilaisen suomalaisuus etnisessä mielessä, mutta ei tietenkään kieltää kansalaisuutta, jos passi on jo taskussa. Jos turkkilainen kokee sen rasismiksi, pitää kysyä, mitä hän on tehnyt omalle rasistisuudelleen. Jos joku toinen suomalainen sanoo turkkilaista suomalaiseksi, niin sekin on sananvapautta.</p><p>Siltä varalta, että Yanar otti vanhat asiat esille vasta nyt siksi, että hän haluaa julkisuutta näinä aikoina, laitoin vielä hänen kuvansakin näkyville.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kaksi uutista, joista saanee näkökulmaa otsikkoni kysymykseen, kuka on suomalainen.

IS: "...mies on sekä kansallisuudeltaan että kansalaisuudeltaan suomalainen."

IL: "Minä koen olevani suomalainen,..." sanoo Turkin passin haltija.

 

Ilta-Sanomien sinänsä ikävä uutinen kertoo siitä, että sanalla suomalainen on kaksi merkitystä: kansallisuus eli etnisyys ja kansalaisuus, josta pitäisikin ehkä ottaa käyttöön nimitys suomenmaalainen. Eipä Iltalehden uutinenkaan hauska ole, mutta siinä turkkilainen väittää olevansa suomalainen kokemuksensa perusteella ja ehkä myös kansalaisuuden perusteella.

Onko jokainen, joka kokee olevansa suomalainen, omalla ilmoituksellaan suomalainen? Onko aiemmin suomalaisiksi tulleilla sanansijaa muukalaisten ilmoittautumiseen?  Saamelaiseksi ei voine tulla omalla ilmoituksellaan, onko suomalaisuus jotenkin saamelaisuutta huonompi asia?  Poistaako Suomen passi turkkilaisuuden ihmisestä?

Eri juttu on sitten vielä ne ihmiset, jotka eivät halua suomalaistua, vaan haluvat vain kansalaisuuden, mutta tähän en tässä puutu. Vihreiden kansanedustaja Yanar selkeästikin haluaa olla suomalainen, vaikkakin Turkin passin kera. Ehkä Turkki ei myönnä eroa kansalaisuudestaan, ja siksi käytetään kaksoiskansalaisuutta?

Olen tässä seurannut Myanmarin tapahtumia netistä ja siinä on tullut ilmi, että myanmarilaiset kuuluvat n. 137 viralliseen etniseen (ala)ryhmään, mutta rohingoja ei ole otettu mukaan, vaan heidät luokitellaan bengalilaisiksi, mikä on siis ulkomaalainen. Ei nyt vaikuta mitenkään hyvältä järjestelmältä kuitenkaan tuo Myanmarinkaan käytäntö, joskin siinä ainakin totetuu se, ettei oma ilmoitus myanmarilaisuudesta oikein riitä mihinkään. Jopa kansalaisuuden saaneet Myanmarin muslimit vaikuttavat pitävän rohingoja muuna väkenä. On tietenkin sitten taas eri juttu, että onko edes olemassa sellaista etnisyyttä kuin rohingat. Onhan joku väittänyt, ettei edes ole sellaista kuin suomalaiset.

Oma monikulttuurisuusnäkemykseni on maustemainen: vieraita kulttuureja voi olla mausteena Suomi-sopassa, mutta ei pääruoka-aineena. Tästä katsontakannasta Ozan Yanar voisi ollakin antamassa uutta näkökulmaa eduskuntaamme.  Jos eduskunnassamme olisi enemmistö eri puolueisiin kuuluvia turkkilaisia, olisi varsin huolissani, koska  silloin olisi kyse juuri tuosta pääruoka-aineesta. En koe olevani mitenkään erityisen turkkilaisvastainen, sillä vastaavasta enemmistöstä venäläisiä eduskunnassamme olisi vähintäänkin yhtä paljon huolissani.

Vaikka en vastaa paljonkaan omiin kysymyksiini, niin silti näen suomalaisen oikeudeksi sanallisestii kieltää turkkilaisen suomalaisuus etnisessä mielessä, mutta ei tietenkään kieltää kansalaisuutta, jos passi on jo taskussa. Jos turkkilainen kokee sen rasismiksi, pitää kysyä, mitä hän on tehnyt omalle rasistisuudelleen. Jos joku toinen suomalainen sanoo turkkilaista suomalaiseksi, niin sekin on sananvapautta.

Siltä varalta, että Yanar otti vanhat asiat esille vasta nyt siksi, että hän haluaa julkisuutta näinä aikoina, laitoin vielä hänen kuvansakin näkyville.

 

]]>
236 http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243839-kuka-on-suomalainen#comments Kansalainen Kansallisuus Kantasuomalainen suomalaisuus Ulkomaalainen Tue, 03 Oct 2017 11:23:32 +0000 Risto Jääskeläinen http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243839-kuka-on-suomalainen
Tavallisen kansalaisen negatiivisia ajatuksia http://lassinpalsta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240154-tavallisen-kansalaisen-negatiivisia-ajatuksia <p>Tavallisen kansalaisen negatiivisia ajatuksia.</p><p>Aloitetaan vaikka siitä että kun koronkiskonnasta on tehty laillista mihin tarvitaan ihmisiä joilla on luottomerkintä, niitähän tässä tulee pilvin pimein, entisetkin on muuten täysin hoitamatta.</p><p>Jos vie tai nostaa käteistä rahaa pankkiin olet epäilty jostain rikoksesta mitä et edes tarkkaan tiedä mikä se on, käytäntö että kaikki kansalaiset on rosvoja tai jotain.</p><p>Se on ollut niin kauan ja kun se koskee kaikkia täytyy jo olla tuhansia kiinni jääneitä.</p><p>Voisikohan jostain saada selville kuinka moni on &quot;kärähtänyt&quot; ja miten paljon korvauksia on valtiolle tullut, muussa tapauksessahan tämä on vain kansalaisten kyykytys leikki.</p><p>Vaikuttaakohan mainoskampanja , missä Suomalainen siellä rosvo , vientikauppaan positiivisesti ?</p><p>Olen ajanut kuorma autoja yli 50 vuotta, en saa ajaa tavaroita kun en ole ostanut ammattipätevyyttä, voiko selvempää esimerkkiä olla &quot;suojelumaksu politiikasta&quot; , muitakin tämän tyyppisiä esimerkkejä on paljon.</p><p>Julkisuudessa on sanottu aivan suoraan että nopeus kameroita tulee lisää niin paljon että määrätty määrä sakkoja tulee, jos ajavat hiljempaa kameroita hankitaan lisää, toisin sanoen halutaan nopeus rajoitusten ylityksiä että saadaan kansalaisilta rahat pois.</p><p>Liikenneturvallisuutta voitaisiin lisätä aivan mainiosti entisellä määrällä sijoittamalla kamerat oikein ( koulut, vaaralliset risteykset j.n.e.) ja ilmoittamalla selvästi että jos et aja tässä alle maksiminopeuden sinut kuvataan.</p><p>Voisi ottaa oppia Ruotsista.</p><p>Lehti kirjoitusten mukaan tuomarit ja asianajajat on ollut huolissaan siitä että sakoissa tai liikennevirhemaksuissa, mikä nimitys niille tuleekaan, laillisuus periaatetta ollaan muuttamassa verotuksen malliin niin että syyttömyyttään pääsee todistamaan vasta rangaistuksen jälkeen.</p><p>Melkoinen muutos oikeuskäytäntöön.</p><p>Alan pikkuhiljaa ymmärtää Suomesta pois loikkineita, täällä kansalaiset ei ole yhtään mitään, tulevaisuuskaan ei kovin hyvälle näytä.</p><p>Holhous ja seuranta on tarkkaa, seuraavaksi sitten määritellään miten kauan kukin saa elää, suunta on aivan selvä, päivystyksiä lopetetaan, oikein hyvin toimivia sairaaloita lakkautetaan, pannaan sairaalat ja hoitopaikat niin etäälle toisistaan että varmasti kuolee välille, varmaan lisäksi joku valopää keksii lainsäädännön että ambulansseihin on laitettava nopeudenrajoittimet.</p><p>Valinnan vapautta se on sekin kun saa valita millä reitillä henkensä menettää.</p><p>Taannoin kohun aiheuttamasta juhlarahan kuvasta minulle tuli mieleen vanhusten hoidon tulevaisuus Suomessa.</p><p>Yhteiskunnan sivistyksen tason näkee siitä miten he hoitavat vanhuksensa.</p><p>Poliittisella kentällä on huutava puute puolueesta joka välittäisi ihmisestä, onko se sininen tai punainen ja jos sellainen tulee pystyykö se tekemään mitään näiden olemassa olevien puolueiden puristuksessa on sitten jo toinen juttu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tavallisen kansalaisen negatiivisia ajatuksia.

Aloitetaan vaikka siitä että kun koronkiskonnasta on tehty laillista mihin tarvitaan ihmisiä joilla on luottomerkintä, niitähän tässä tulee pilvin pimein, entisetkin on muuten täysin hoitamatta.

Jos vie tai nostaa käteistä rahaa pankkiin olet epäilty jostain rikoksesta mitä et edes tarkkaan tiedä mikä se on, käytäntö että kaikki kansalaiset on rosvoja tai jotain.

Se on ollut niin kauan ja kun se koskee kaikkia täytyy jo olla tuhansia kiinni jääneitä.

Voisikohan jostain saada selville kuinka moni on "kärähtänyt" ja miten paljon korvauksia on valtiolle tullut, muussa tapauksessahan tämä on vain kansalaisten kyykytys leikki.

Vaikuttaakohan mainoskampanja , missä Suomalainen siellä rosvo , vientikauppaan positiivisesti ?

Olen ajanut kuorma autoja yli 50 vuotta, en saa ajaa tavaroita kun en ole ostanut ammattipätevyyttä, voiko selvempää esimerkkiä olla "suojelumaksu politiikasta" , muitakin tämän tyyppisiä esimerkkejä on paljon.

Julkisuudessa on sanottu aivan suoraan että nopeus kameroita tulee lisää niin paljon että määrätty määrä sakkoja tulee, jos ajavat hiljempaa kameroita hankitaan lisää, toisin sanoen halutaan nopeus rajoitusten ylityksiä että saadaan kansalaisilta rahat pois.

Liikenneturvallisuutta voitaisiin lisätä aivan mainiosti entisellä määrällä sijoittamalla kamerat oikein ( koulut, vaaralliset risteykset j.n.e.) ja ilmoittamalla selvästi että jos et aja tässä alle maksiminopeuden sinut kuvataan.

Voisi ottaa oppia Ruotsista.

Lehti kirjoitusten mukaan tuomarit ja asianajajat on ollut huolissaan siitä että sakoissa tai liikennevirhemaksuissa, mikä nimitys niille tuleekaan, laillisuus periaatetta ollaan muuttamassa verotuksen malliin niin että syyttömyyttään pääsee todistamaan vasta rangaistuksen jälkeen.

Melkoinen muutos oikeuskäytäntöön.

Alan pikkuhiljaa ymmärtää Suomesta pois loikkineita, täällä kansalaiset ei ole yhtään mitään, tulevaisuuskaan ei kovin hyvälle näytä.

Holhous ja seuranta on tarkkaa, seuraavaksi sitten määritellään miten kauan kukin saa elää, suunta on aivan selvä, päivystyksiä lopetetaan, oikein hyvin toimivia sairaaloita lakkautetaan, pannaan sairaalat ja hoitopaikat niin etäälle toisistaan että varmasti kuolee välille, varmaan lisäksi joku valopää keksii lainsäädännön että ambulansseihin on laitettava nopeudenrajoittimet.

Valinnan vapautta se on sekin kun saa valita millä reitillä henkensä menettää.

Taannoin kohun aiheuttamasta juhlarahan kuvasta minulle tuli mieleen vanhusten hoidon tulevaisuus Suomessa.

Yhteiskunnan sivistyksen tason näkee siitä miten he hoitavat vanhuksensa.

Poliittisella kentällä on huutava puute puolueesta joka välittäisi ihmisestä, onko se sininen tai punainen ja jos sellainen tulee pystyykö se tekemään mitään näiden olemassa olevien puolueiden puristuksessa on sitten jo toinen juttu.

]]>
5 http://lassinpalsta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240154-tavallisen-kansalaisen-negatiivisia-ajatuksia#comments Kansalainen Rosvo Sun, 16 Jul 2017 07:30:37 +0000 Lauri Turpeinen http://lassinpalsta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240154-tavallisen-kansalaisen-negatiivisia-ajatuksia
Presidentti-sarjan Kansalaiskanava http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231205-presidentti-sarjan-kansalaisfoorumi <p>Ylen Presidentti-sarjasta on vielä pari jaksoa katsomatta. Viihdefiktiosarja ei ole tosikoille tarkoitettu, mutta itse genren kuluttajana täytyy oikein ihmetellä, että Suomessakin on pystytty saamaan aikaan ei ollenkaan raskas vaan kevyesti kulkeva poliitiikan viihdesarja.&nbsp;</p><p>Se miksi kirjoitan tästä on, että sarjan yhdessä keskiössä on kansalaisille tarkoitettu ilmaisualusta &rdquo;Kansalaiskanava&rdquo;. Mielestäni hyvin kuvattu, miten digikirjoittelun aikana kansalaisten esille ottamiin asioihin luultavasti suhtaudutaan siellä päättävällä tasolla. Eipä sieltä juuri ehdotuksia etsitä paremmille ratkaisuille, vaan haetaan kansan mielialoja. Tuntuu oikeaan osuneelta arviolta käsikirjoittajilta. Asia kannattaa muistaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Ps. Presidentin kanslian &rsquo;digineidot&rsquo; ovat ihanat tämän päivän henkilöhahmot. Sarjan roolituksessakin on onnistuttu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ylen Presidentti-sarjasta on vielä pari jaksoa katsomatta. Viihdefiktiosarja ei ole tosikoille tarkoitettu, mutta itse genren kuluttajana täytyy oikein ihmetellä, että Suomessakin on pystytty saamaan aikaan ei ollenkaan raskas vaan kevyesti kulkeva poliitiikan viihdesarja. 

Se miksi kirjoitan tästä on, että sarjan yhdessä keskiössä on kansalaisille tarkoitettu ilmaisualusta ”Kansalaiskanava”. Mielestäni hyvin kuvattu, miten digikirjoittelun aikana kansalaisten esille ottamiin asioihin luultavasti suhtaudutaan siellä päättävällä tasolla. Eipä sieltä juuri ehdotuksia etsitä paremmille ratkaisuille, vaan haetaan kansan mielialoja. Tuntuu oikeaan osuneelta arviolta käsikirjoittajilta. Asia kannattaa muistaa.

 

Ps. Presidentin kanslian ’digineidot’ ovat ihanat tämän päivän henkilöhahmot. Sarjan roolituksessakin on onnistuttu.

]]>
0 http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231205-presidentti-sarjan-kansalaisfoorumi#comments Kansalainen Poliittinen vaikuttaminen Fri, 10 Feb 2017 06:23:56 +0000 Birgitta Valonen http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231205-presidentti-sarjan-kansalaisfoorumi
Keskustelukulttuuri. http://juhanihirvonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230357-keskustelukulttuuri <p>Hirvosen Jussi Siilinjärveltä. ihmettelee ja hämmästelee.</p><p>Itsekin olen syyllistynyt! Täytyy myöntää.</p><p>Itse keskustelun aihe unohtuu. Monikulttuurinen maahanmuutto yms.</p><p>Jos keskustellaan kapeasta ja vaarallisesta tiestä talvella maaseudulla.</p><p>Ollaan keskustelun seuraavassa puheenvuorossa menossa Seutulan lentokentällä. Matkustajaterminaalin kalliissa hinnoissa. Tai turvatarkastuksen hitaudessa.</p><p>Sitten on nämä kaiken tietävät &quot;nälvijät&quot;. Heillä on rahaa ja kaikki on hyvin!</p><p>Joku keskustelija iloitsee, että on päässyt käymään Eduskuntatalossa; maksetulla linja-automatkalla. Tutustuttiin tähän taloon ja sen toimintaan. matkaaja kertoo näkemyksensä iloisena; seikkaperäisesti jossain lehdessä. Odottaa kommenteja muilta; talosta ja toiminnasta!</p><p>Kommentti kuuluu: oliko varaa syödä ravintolassa, vai olivatko eväät kotona tehtyjä</p><p>Nämä lehtien yleisönosastot, Tarpeellisia henkireikiä varmaan. Nimimerkit; Kaiken tietävä, Varmalta taholta kuullut, Itse nähnyt, silloin 40-luvulla, Järkeä päättäjät! Ammutaan nimimerkin suojassa!</p><p>Miksi me emme osaa keskustella ja pysyä alkuperäisessä aiheessa. Jos aihe on tie jossain ja sen kunnossapito. On aika kaukaa haettua ottaa keskusteluun mukaan MTK, SAK, EKK!</p><p>Keskustellaan, mutta aiheessa pitäytyen!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hirvosen Jussi Siilinjärveltä. ihmettelee ja hämmästelee.

Itsekin olen syyllistynyt! Täytyy myöntää.

Itse keskustelun aihe unohtuu. Monikulttuurinen maahanmuutto yms.

Jos keskustellaan kapeasta ja vaarallisesta tiestä talvella maaseudulla.

Ollaan keskustelun seuraavassa puheenvuorossa menossa Seutulan lentokentällä. Matkustajaterminaalin kalliissa hinnoissa. Tai turvatarkastuksen hitaudessa.

Sitten on nämä kaiken tietävät "nälvijät". Heillä on rahaa ja kaikki on hyvin!

Joku keskustelija iloitsee, että on päässyt käymään Eduskuntatalossa; maksetulla linja-automatkalla. Tutustuttiin tähän taloon ja sen toimintaan. matkaaja kertoo näkemyksensä iloisena; seikkaperäisesti jossain lehdessä. Odottaa kommenteja muilta; talosta ja toiminnasta!

Kommentti kuuluu: oliko varaa syödä ravintolassa, vai olivatko eväät kotona tehtyjä

Nämä lehtien yleisönosastot, Tarpeellisia henkireikiä varmaan. Nimimerkit; Kaiken tietävä, Varmalta taholta kuullut, Itse nähnyt, silloin 40-luvulla, Järkeä päättäjät! Ammutaan nimimerkin suojassa!

Miksi me emme osaa keskustella ja pysyä alkuperäisessä aiheessa. Jos aihe on tie jossain ja sen kunnossapito. On aika kaukaa haettua ottaa keskusteluun mukaan MTK, SAK, EKK!

Keskustellaan, mutta aiheessa pitäytyen!

]]>
3 http://juhanihirvonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230357-keskustelukulttuuri#comments Asiakeskustelu Kansalainen Monikultturisuus Sat, 28 Jan 2017 21:27:46 +0000 Juhani Hirvonen http://juhanihirvonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230357-keskustelukulttuuri
Kansalainen.fi ja kameleonttitoimittajat http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226749-kansalainenfi-ja-kameleonttitoimittajat <p>&nbsp;</p><p>Hyvä lukija! Linkkieditorini ei tänään toimi, joten teksti on vailla upotuksia.</p><p>Osallistuessani projekteihin kuten Sylttytehdas ja Huhumylly joudun perkaamaan valheellisia tai vääristeltyjä tarinoita ja jäljittää mistä ne ovat peräisin. Seuraan toisinaan Suomen ja Ruotsin välistä valemediavirtaa (joka ei suinkaan ole vain yhdensuuntainen), ja esille on noussut aikoinaan monen muun lisäksi julkaisu nimeltä Kansalainen.fi.</p><p>Kansalainen on halunnut erottua rehtinä ja asiallisena vaihtoehtomediana ja sitä toimittaa päätoimittaja. Sen sivuilla kuitenkin on vääristeltyjä Paavo Tajukangas-pseudonyymin tarinoita Ruotsista kuin monissa muissakin uutissivustoja jäljittelevissä julkaisuissa. Esimerkiksi tämä juttu on otsikkoa myöten pielessä, väitettä ei alkuperäisessä ruotsalaisraportissa ole eikä myöskään että ruotsalaismiehet ahdistelisivat vain yksittäistapauksissa. Olen käsitellyt tätä Tajukankaan vapaata tulkintaa raportista ennenkin jutun lopusta löytyvästä blogissa. <a href="https://www.kansalainen.fi/ahdistelut-ruotsissa-ovat-seurausta-mm-pohjoismaisesta-alkoholikulttuurista/" title="https://www.kansalainen.fi/ahdistelut-ruotsissa-ovat-seurausta-mm-pohjoismaisesta-alkoholikulttuurista/">https://www.kansalainen.fi/ahdistelut-ruotsissa-ovat-seurausta-mm-pohjoi...</a></p><p>Tämä ei tarkoita, että kaikki olisi roskaa - tässä genressä uutisten toimittaminen tarkoittaa usein esimerkiksi ulkolaisen artikkelin kääntämistä tai muun uutisen kirjoittamista tai kertomista uudestaan omin sanoin. Epäluotettavuutta narratiiviin tuovat pienet, ns. slungapoutsalolaiset faktat, joissa vaikkapa pakolaisten hätämajoitus SHIS-säätiön tiloissa muuttuukin Grand Hoteliksi. (*</p><p>Kansalainen.fi oli mainittu myös Ylen Kuningaskuluttajan Valheenpaljastajassa, jota kirjoittaa toimittaja Johanna Vehkoo, niin ikään myös Huhumylly-projektin perustaja. Kyseinen valemedioita ja satiirisivustoja listaava artikkeli pillastutti vaihtoehtomedioiden tekijöitä, mikä on ilmiönä entuudestaan tuttu. Kun Eero Mäntymaa kirjoitti juttusarjaa vastamedioista, hänet photoshopattiin vessanpyttyyn, kun Juha Vainio kirjoitti MV-lehdestä artikkelin, sen päätoimittajaksi itseään kutsuva tarjosi rahaa saadakseen esille jotain kiusallista Vainion elämästä. Kaikkein kuuluisin tapaus on tietenkin Jessikka Aron Venäjän trollitehdasta koskeva juttusarja, jonka jälkeinen vaino ylittää kaikki mielikuvituksen rajat. Sitä on ihmetelty aina New York Timesissä asti.</p><p>Kansalainen.fi kanavoi sivullaan Monokulttuuri FM &ndash; lähetystä, jonka tekijät protestoivat aggressiivisesti Kansalaisen päätymistä Kuningaskuluttajan listaan. Tekemieni pistokokeiden perusteella Vehkoo on ollut heille suorastaan monomaaninen aihe lähetyksissä, mielenosoituksissa ja blogeissa parin kuukauden ajan. Häntä on yritetty häiriköidä eri tavoin sekä verkossa että tosielämässä, joista yhdessä tapauksessa poliisi on tehnyt turvallisuusarvion ja päättänyt puuttua tapahtumien kulkuun (Ei Vehkoon pyynnöstä, tarkastin tämän häneltä itseltään). Monokulttuuri FM:n tiimin puheissa ja kirjoituksissa Vehkoon ammattitaito ja mielenterveys kyseenalaistetaan, ja erilaiset häntä koskevat väärät väitteet ovat lähteneet elämään ihan omaa elämäänsä.</p><p>Pidän oikein positiivisena, että Kansalainen.fi:n päätoimittaja pyrkii asiallisuuteen ja vastuunottoon, ja ymmärrän ettei hän halua tulla rinnastetuksi muihin genren sivustoihin, mutta konsepti näyttäisi olevan sama.</p><p>Palasin omiin muistiinpanoihini ja testasin Wordiin tallentamiani Kansalaisen linkkejä, joissa oli vääristelevää sisältöä. Nämä olivat selvästi Tajukangas-peräisiä ja osan tekijäksi oli ilmoitettu VK-työryhmä. VK-työryhmää klikatessa avautui kuitenkin Tajukankaan kirjoittajaprofiili. Klikatessani linkkejä nyt myöhemmin, yllättäin artikkeleiden toimittajalla onkin taas upouusi nimi, Johan Berg. Terveisiä Kansalaiseen, ettei kannata enää neljättä kertaa muuttaa nimeä. Kiinnostaisi kuitenkin tietää, onko Johan Berg Tajukankaan oikea nimi vai onko Johan Berg taas yksi pseudonyymi, josta verkon lukijalla ei ole aavistustakaan kenestä on kyse? Tajukangas on itse kieltänyt kirjoittaneensa koskaan ko. julkaisuun. Kirjoittajaprofiili on poistettu.</p><p>Otetaan Kansalaisen etusivulta uutisjuttu <a href="https://www.kansalainen.fi/suomesta-lahteneita-jihadisteja-noussut-korkealle-isisssa/">https://www.kansalainen.fi/suomesta-lahteneita-jihadisteja-noussut-korkealle-isisssa/</a>. Mikäli jutun kirjoittanut Petri Saarela on todellakin ollut paikalla ministeri Paula Risikon järjestämässä toimittajille tarkoitetussa tiedotustilaisuudessa Helsingissä tiistaina tai juttu on ostettu vaikkapa STT:ltä, on varmasti ihan ok. Mikäli se on kirjoitettu kotona lehdistön uutisten pohjalta ilman lähdettä, niin miten sitä voisi kutsua uutiseksi? Kansalainen voisi valottaa metodejaan tuottaa uutisia selvemmin. Epäilyksiä herättää heidän oma vinkkisivunsa, johon voi laittaa linkkejä uutisiin, jotka halutaan Kansalaisen sivuille.</p><p>Valemedioista, uutissivustoja jäljittelevistä sivustoista ja satiirin erottamisesta tiedottaminen on tärkeää ja pidän sitä huolestuttavana että siitä kirjoittavat toimittajat joutuvat painostusyritysten kohteeksi.</p><p>*) Kuvassa otteita Tiina Wiikin julkaisemalta Monokultuurin mainosvideolta, jossa kerrotaan vääristeltyä tarinaa Fagersjössä tapahtuneesta pakolaiskeskuksen tulipalosta. Pakolaisia ei majoitettu kalliiseen hotelliin vaan SHIS-säätiön tiloihin. Tämä tieto löytyi useista etabloituneista medioista eikä tapausta koskevaa Grand Hotelia löytynyt edes ruotsalaisilta humppasivuilta.</p><p><a href="http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/09/16/valheenpaljastaja-varoituslista-valemedioista-ala-luota-naihin-sivustoihin" title="http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/09/16/valheenpaljastaja-varoituslista-valemedioista-ala-luota-naihin-sivustoihin">http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/09/16/valheenpaljastaja-varoituslista-...</a></p><p><a href="http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218591-immonen-yle-ja-ajatusmarjat-tajukankaalla" title="http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218591-immonen-yle-ja-ajatusmarjat-tajukankaalla">http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218591-immonen-yle-ja-ajatu...</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Hyvä lukija! Linkkieditorini ei tänään toimi, joten teksti on vailla upotuksia.

Osallistuessani projekteihin kuten Sylttytehdas ja Huhumylly joudun perkaamaan valheellisia tai vääristeltyjä tarinoita ja jäljittää mistä ne ovat peräisin. Seuraan toisinaan Suomen ja Ruotsin välistä valemediavirtaa (joka ei suinkaan ole vain yhdensuuntainen), ja esille on noussut aikoinaan monen muun lisäksi julkaisu nimeltä Kansalainen.fi.

Kansalainen on halunnut erottua rehtinä ja asiallisena vaihtoehtomediana ja sitä toimittaa päätoimittaja. Sen sivuilla kuitenkin on vääristeltyjä Paavo Tajukangas-pseudonyymin tarinoita Ruotsista kuin monissa muissakin uutissivustoja jäljittelevissä julkaisuissa. Esimerkiksi tämä juttu on otsikkoa myöten pielessä, väitettä ei alkuperäisessä ruotsalaisraportissa ole eikä myöskään että ruotsalaismiehet ahdistelisivat vain yksittäistapauksissa. Olen käsitellyt tätä Tajukankaan vapaata tulkintaa raportista ennenkin jutun lopusta löytyvästä blogissa. https://www.kansalainen.fi/ahdistelut-ruotsissa-ovat-seurausta-mm-pohjoismaisesta-alkoholikulttuurista/

Tämä ei tarkoita, että kaikki olisi roskaa - tässä genressä uutisten toimittaminen tarkoittaa usein esimerkiksi ulkolaisen artikkelin kääntämistä tai muun uutisen kirjoittamista tai kertomista uudestaan omin sanoin. Epäluotettavuutta narratiiviin tuovat pienet, ns. slungapoutsalolaiset faktat, joissa vaikkapa pakolaisten hätämajoitus SHIS-säätiön tiloissa muuttuukin Grand Hoteliksi. (*

Kansalainen.fi oli mainittu myös Ylen Kuningaskuluttajan Valheenpaljastajassa, jota kirjoittaa toimittaja Johanna Vehkoo, niin ikään myös Huhumylly-projektin perustaja. Kyseinen valemedioita ja satiirisivustoja listaava artikkeli pillastutti vaihtoehtomedioiden tekijöitä, mikä on ilmiönä entuudestaan tuttu. Kun Eero Mäntymaa kirjoitti juttusarjaa vastamedioista, hänet photoshopattiin vessanpyttyyn, kun Juha Vainio kirjoitti MV-lehdestä artikkelin, sen päätoimittajaksi itseään kutsuva tarjosi rahaa saadakseen esille jotain kiusallista Vainion elämästä. Kaikkein kuuluisin tapaus on tietenkin Jessikka Aron Venäjän trollitehdasta koskeva juttusarja, jonka jälkeinen vaino ylittää kaikki mielikuvituksen rajat. Sitä on ihmetelty aina New York Timesissä asti.

Kansalainen.fi kanavoi sivullaan Monokulttuuri FM – lähetystä, jonka tekijät protestoivat aggressiivisesti Kansalaisen päätymistä Kuningaskuluttajan listaan. Tekemieni pistokokeiden perusteella Vehkoo on ollut heille suorastaan monomaaninen aihe lähetyksissä, mielenosoituksissa ja blogeissa parin kuukauden ajan. Häntä on yritetty häiriköidä eri tavoin sekä verkossa että tosielämässä, joista yhdessä tapauksessa poliisi on tehnyt turvallisuusarvion ja päättänyt puuttua tapahtumien kulkuun (Ei Vehkoon pyynnöstä, tarkastin tämän häneltä itseltään). Monokulttuuri FM:n tiimin puheissa ja kirjoituksissa Vehkoon ammattitaito ja mielenterveys kyseenalaistetaan, ja erilaiset häntä koskevat väärät väitteet ovat lähteneet elämään ihan omaa elämäänsä.

Pidän oikein positiivisena, että Kansalainen.fi:n päätoimittaja pyrkii asiallisuuteen ja vastuunottoon, ja ymmärrän ettei hän halua tulla rinnastetuksi muihin genren sivustoihin, mutta konsepti näyttäisi olevan sama.

Palasin omiin muistiinpanoihini ja testasin Wordiin tallentamiani Kansalaisen linkkejä, joissa oli vääristelevää sisältöä. Nämä olivat selvästi Tajukangas-peräisiä ja osan tekijäksi oli ilmoitettu VK-työryhmä. VK-työryhmää klikatessa avautui kuitenkin Tajukankaan kirjoittajaprofiili. Klikatessani linkkejä nyt myöhemmin, yllättäin artikkeleiden toimittajalla onkin taas upouusi nimi, Johan Berg. Terveisiä Kansalaiseen, ettei kannata enää neljättä kertaa muuttaa nimeä. Kiinnostaisi kuitenkin tietää, onko Johan Berg Tajukankaan oikea nimi vai onko Johan Berg taas yksi pseudonyymi, josta verkon lukijalla ei ole aavistustakaan kenestä on kyse? Tajukangas on itse kieltänyt kirjoittaneensa koskaan ko. julkaisuun. Kirjoittajaprofiili on poistettu.

Otetaan Kansalaisen etusivulta uutisjuttu https://www.kansalainen.fi/suomesta-lahteneita-jihadisteja-noussut-korkealle-isisssa/. Mikäli jutun kirjoittanut Petri Saarela on todellakin ollut paikalla ministeri Paula Risikon järjestämässä toimittajille tarkoitetussa tiedotustilaisuudessa Helsingissä tiistaina tai juttu on ostettu vaikkapa STT:ltä, on varmasti ihan ok. Mikäli se on kirjoitettu kotona lehdistön uutisten pohjalta ilman lähdettä, niin miten sitä voisi kutsua uutiseksi? Kansalainen voisi valottaa metodejaan tuottaa uutisia selvemmin. Epäilyksiä herättää heidän oma vinkkisivunsa, johon voi laittaa linkkejä uutisiin, jotka halutaan Kansalaisen sivuille.

Valemedioista, uutissivustoja jäljittelevistä sivustoista ja satiirin erottamisesta tiedottaminen on tärkeää ja pidän sitä huolestuttavana että siitä kirjoittavat toimittajat joutuvat painostusyritysten kohteeksi.

*) Kuvassa otteita Tiina Wiikin julkaisemalta Monokultuurin mainosvideolta, jossa kerrotaan vääristeltyä tarinaa Fagersjössä tapahtuneesta pakolaiskeskuksen tulipalosta. Pakolaisia ei majoitettu kalliiseen hotelliin vaan SHIS-säätiön tiloihin. Tämä tieto löytyi useista etabloituneista medioista eikä tapausta koskevaa Grand Hotelia löytynyt edes ruotsalaisilta humppasivuilta.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/09/16/valheenpaljastaja-varoituslista-valemedioista-ala-luota-naihin-sivustoihin

http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218591-immonen-yle-ja-ajatusmarjat-tajukankaalla

 

 

 

]]>
16 http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226749-kansalainenfi-ja-kameleonttitoimittajat#comments Johanna Vehkoo Kansalainen Media Monokulttuuri Valemedia Thu, 24 Nov 2016 15:45:53 +0000 Petra Nyqvist http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226749-kansalainenfi-ja-kameleonttitoimittajat
Ryöstötalous http://henrijrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222352-ryostotalous Suomessa kaavoitetaan kapitalistin laskuun ja taskuun toimistoja ja kauppaakeskuksia joihin päästäksesi sinun on omistettava auto. Kivijalkakauppa katoaa ja palvelut ikääntyvältä väestönosalta sen myötä. Parikymppistä autonomistajaahan se ei hetkauta vaan päin vastoin hän pääsee palvomansa menopelin rattiin. Ilmastonmuus taas on ajan hokema ja siksi rakennetaan ja kaavoitetaan pyöräteitä jotta näin saamme hyvän omantunnton jatkaa nykyistä menoa. Samaan aikaan kaavoitetaan kauppakeskuksia joihin pääsee oikeastaan vain autolla ja jotka rakennetaan puhtaasti autolla kauppaantulon näkökulmasta. Melkoinen ristiriita. Pyöräteiden rakentaminen maassa jossa on urbaania aluetta muutama prosetti pinta-alasta on hölmöläisten hommaa, pelkkää viherpesua, hyvän omantunnon rakentamista. Minusta maapallon kohtalo ilmaston näkökulmasta ratkeaa aivan jossain muualla kuin Suomessa. Eli ne pyörätiet kannattaa mennä rakentamaan Kiinaan, Intiaan, Yhdysvaltoihin jne. Kiinalaiset ne olisi saatava pysymään pyöriensä päällä tulevaisuudessakin. Entä ne asunnot? Kun katsoo hintatasoa ei voi olla tulematta mieleen että elämme kapitalistisessa ryöstötaloudessa jossa pääoma on päästetty irti jossa ihmisellä ei ole enää mitään lainsäädännöllistä suojaa vaan hänen taskunsa voidaan tyhjentää mennen tullen laillisesti ja heittää sitten menemään. Kun hänen kykynsä tuottaa pääomalle lisäarvoa lakkaa, menettää hän oikeutensa ihmisarvoiseen elämään. Sehän on nähty hallituksemme, pääoman apostolien toimista. Nykymeno sotii syvästi Suomalaista syvään juurtunutta oikeustajua vastaan jossa kaikilla on ihmisarvo ja voikin vain ihmetellä että miten annammekin nykyisen menon takaavien poliitikkojen pysyä paikallaan. Entä miten poliisi suhteutuu asiaan? Poliisiorganisaatiohan on yhteiskunnan väkivaltakoneisto joka laitetaan menoa arvostelevien mielenosoittajien kimppuun heti ylikorostuneine mellakkavarustuksineen, ilmaisemaan vallanpitäjien sanomaa että me pidämme yhteiskunnan ohjauksessamme ja me kyllä orjuutamme teidät jos osingonjaon turvaaminen näin vaatii, että poliisi on työrukkasemme siinä asiassa. Olisikin mielenkiintoista päästä kurkistamaan miten poliisia valmennetaan kohdistamaan vihantunteensa yhteiskunnan heikompiosaisiin, epäinhillistämään heidät, mieltään osoittavat sillä muutenhan ei mellakkapoliisina voi oikein toimia, ellei nyt ole sadisti. Niin että mitähän yksittäinen poliisi ajattelee puolustavansa siellä mellakkakypäränsä sisällä, yhteiskuntarauhaa vai osinkoja. Mikä on hänen motiivinsa pampun ääressä? Voihan se tietysti olla että poliisiksi hakeutuvien motiivi on yksinkertaisesti vain se että poliisina voin kulkea pelkoa herättävässä univormussa ja käskyttää muita? Poliisi ryöstötalouden takaaja.<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 1 http://henrijrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222352-ryostotalous#comments hallitus Kansalainen Poliisi Ryöstötalous Mon, 05 Sep 2016 16:05:35 +0000 Henri Järvi http://henrijrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222352-ryostotalous Kansalainen vai asiakas? (blogini vuodelta 2000) http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/204854-kansalainen-vai-asiakas-blogini-vuodelta-2000 <p>Valtiohallinnon tulosjohtamisprosessi on ollut täydellinen katastrofi tuottaen pelkästään sanahelinää. Jopa sellaiset peruskäsitteet kuin asiakas ja kansalainen on sekoitettu keskenään ja jopa itsensä kanssa. Asiakas on henkilö tai organisaatio, joka tekee ostopäätöksen. Kansalaisella puolestaan on palveluiden nautintaoikeus. Työnantajaorganisaatio on ammattijärjestön asiakas ostaessaan tyärauhaa. Ammatti- järjestöjen toiminta on mafiatoimintaa niin kauan kun eettinen toiminta-ajatus puuttuu. Itse asiassa koko toiminta-ajatus puuttuu ainakin SAK:lta. Työtön on kansalainen käyttäessään viranomaisen palveluita. Opiskelija on kansalainen nauttiessaan opetusta. Potilas on kansalainen käydessään terveyskeskuksessa. Kansalaisen kohtelussa ylimmäisenä on etiikka. Virastoiden, oppilaitosten ja sairaaloiden tulosjohtaminen on käsitevammaisuutensa lisäksi epäeettistä ja kansalaisten oikeuksia sortavaa.</p><p>TEKES on yrittäjien asiakas ostaessaan tuotekehitysprojekteja eli myöntäessään avustuksia. Tekes ei siis voi harjoittaa tulosjohtamista. Ihmisillä on tarpeita ja kuviteltuja (synnytettyjä) tarpeita. Sen vuoksi ei yritysten ja yhteiskunnan tarjontaa voi ylläolevalla tavalla rinnastaa. Niin on kuitenkin tehty ja tulokset ovat olleet katastrofaalisia. Tuotteilla ja palveluilla ei siis ole itseisarvoa. Arvo niille syntyy vasta ihmisten tarpeiden tyydyttämisen kautta. Tuokaan ei pidä paikkaansa. Koulutuksella on arvoa sinänsä ja sairaanhoidolla on on välttämättämyys. Tässä suhteessa ei ole mielekästä jakaa ihmisiä asiakkaisiin ja kansalaisiin sen perusteella onko tuotteiden/palvelujen ostajalla/tarvitsijalla valinnan mahdollisuutta vai puuttuuko se. Nimenoman tuo erottelu ON mielekästä. Ereottelun puute on johtanut mm. sortoon ja muuhun mielivaltaan.</p><p>Mitä tulosjohtamiseen tulee, niin se toimii kaikkialla. Tuloksen mittareiksi on vaan löydettävä sellaiset tekijät, jotka kuvaavat kaikkea sitä, joka on tarkoitus saada aikaan asiakkaan tarpeet tyydyttämällä. Tulosjohtaminen ei ole toiminut missään maailmassa julkisessa hallinnossa. Käytetyt &quot;mittarit&quot; ovat lähes kaikkialla johtaneet korkeintaan mielivaltaiseen sanahelinään ja vuosittaisiin aikaa tuhlaaviin rituaaleihin. Taloudellista tehokkuutta kuvaavat tunnusluvut ovat hyvä, mutta ne eivät riitä. Rinnalle tulisi ottaa mm. asiakastyytyväisyyttä - jopa kansalaistyytyväisyyttä - kuvaavia mittareita. Valtionhallinnossa jopa asiakkaan käsite on sekava.</p><p>Mainitsin aikaisemmin esimerkin, jossa myyjää pidetään &quot;asiakkaana&quot;, ja mitataan asiakastyytyväisyyttä vaikka itse ollaan asiakas! Vasta silloin ollaan tekemisissä todellisen tulosjohtamisen kanssa, sillä taloudellinen tulos ei synny ilman tyytyväisiä asiakkaita/kansalaisia. Opetushallinnossa ja terveyhoidossa ollaan jo menty metsään. USA:ssa mainioimpia esimerkkejä on, että kirurgian mittareina voi olla hengissä selvinneiden &quot;asiakkaiden&quot; määrä. Jos potilaita kuolee liikaa, kirurgi saa lemput. Jokainen arvaa, mitä siitä seuraa hoidon kannalta. Toisekseen potilaat eivät ole asiakkaita vaan potilaita. Uskomuslääkinnällä ja huuhaterapiolla on &quot;asiakkaita&quot;, joille myydään plaseboa sekä hengen ja ruumiin hipelöintiä. Esimerkiksi koulutuksella ei ole itseisarvoa. Arvo sille syntyy vasta kun koulutus tekee ihmisesta sellaisen, että hän pystyy toimimaan yhteiskunnassa haluamallaan tavalla.</p><p>Yhteiskunta on ihmistä varten eikä päinvastoin. Koulutuksella jos millä on itseisarvoa ihmiselle. Olennaista myös on, että yhteen tarpeeseen voi löytyä lukuisia täysin erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, &quot;tuotteita&quot;. Myös yksi ja sama tuote voi ratkaista monenlaisia, erilaisia tarpeita. Kokemus on karvaasti osoittanut, että yritysten tulosjohtaminen ei toimi hallinnossa ja että esim. amerikkalaiset opit eivät vättämättä päde Suomessa. Näistä syistä en näe siis eroa termeillä kansalainen ja asiakas kun asiaa katsotaan ihmisen omasta näkäkulmasta. Niin. Tuossa on yksi nykyisten ongelmien syy. Kun varaa ja resursseja olisi, työaika lyhyt, tietokoneet &quot;tekevät työt&quot; ja ihmisillä menee huonommin kuin koskaan. Käsitevammaisuus... Tulosjohtaminen on myös käsite, joka olisi helpompi ymmärtää, jos sitä tarkasteltaisi siitä näkäkulmasta, että tulos on suhteessa siihen, miten hyvin ihmisten tarpeet onnistutaan ratkaisemaan. Tuo on puuta heinää tulosjohtamisen kannalta. Ja fakta on, ettei toimi hallinnossa. Tulosjohtamisen oikeat mittarit kuitenkin auttavat johtamaan sitä, mikä on tuloksen - asiakkaiden/kansalaisten tarpeentyydytyksen täyttymisessä - olennaista. Käytäntö on osoittanut, ettei järkeviä mittareita ole hallinnossa. Loppu on tyypillistä hallintokonsulttien liturgiaa.&nbsp;</p><p>Lauri Gröhn</p><p>Brysseli 7.6.2000</p><p><a href="http://www.helsinki.fi/agora/mielipide/kansalainen_vai_asiakas.html" title="http://www.helsinki.fi/agora/mielipide/kansalainen_vai_asiakas.html">http://www.helsinki.fi/agora/mielipide/kansalainen_vai_asiakas.html</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Valtiohallinnon tulosjohtamisprosessi on ollut täydellinen katastrofi tuottaen pelkästään sanahelinää. Jopa sellaiset peruskäsitteet kuin asiakas ja kansalainen on sekoitettu keskenään ja jopa itsensä kanssa. Asiakas on henkilö tai organisaatio, joka tekee ostopäätöksen. Kansalaisella puolestaan on palveluiden nautintaoikeus. Työnantajaorganisaatio on ammattijärjestön asiakas ostaessaan tyärauhaa. Ammatti- järjestöjen toiminta on mafiatoimintaa niin kauan kun eettinen toiminta-ajatus puuttuu. Itse asiassa koko toiminta-ajatus puuttuu ainakin SAK:lta. Työtön on kansalainen käyttäessään viranomaisen palveluita. Opiskelija on kansalainen nauttiessaan opetusta. Potilas on kansalainen käydessään terveyskeskuksessa. Kansalaisen kohtelussa ylimmäisenä on etiikka. Virastoiden, oppilaitosten ja sairaaloiden tulosjohtaminen on käsitevammaisuutensa lisäksi epäeettistä ja kansalaisten oikeuksia sortavaa.

TEKES on yrittäjien asiakas ostaessaan tuotekehitysprojekteja eli myöntäessään avustuksia. Tekes ei siis voi harjoittaa tulosjohtamista. Ihmisillä on tarpeita ja kuviteltuja (synnytettyjä) tarpeita. Sen vuoksi ei yritysten ja yhteiskunnan tarjontaa voi ylläolevalla tavalla rinnastaa. Niin on kuitenkin tehty ja tulokset ovat olleet katastrofaalisia. Tuotteilla ja palveluilla ei siis ole itseisarvoa. Arvo niille syntyy vasta ihmisten tarpeiden tyydyttämisen kautta. Tuokaan ei pidä paikkaansa. Koulutuksella on arvoa sinänsä ja sairaanhoidolla on on välttämättämyys. Tässä suhteessa ei ole mielekästä jakaa ihmisiä asiakkaisiin ja kansalaisiin sen perusteella onko tuotteiden/palvelujen ostajalla/tarvitsijalla valinnan mahdollisuutta vai puuttuuko se. Nimenoman tuo erottelu ON mielekästä. Ereottelun puute on johtanut mm. sortoon ja muuhun mielivaltaan.

Mitä tulosjohtamiseen tulee, niin se toimii kaikkialla. Tuloksen mittareiksi on vaan löydettävä sellaiset tekijät, jotka kuvaavat kaikkea sitä, joka on tarkoitus saada aikaan asiakkaan tarpeet tyydyttämällä. Tulosjohtaminen ei ole toiminut missään maailmassa julkisessa hallinnossa. Käytetyt "mittarit" ovat lähes kaikkialla johtaneet korkeintaan mielivaltaiseen sanahelinään ja vuosittaisiin aikaa tuhlaaviin rituaaleihin. Taloudellista tehokkuutta kuvaavat tunnusluvut ovat hyvä, mutta ne eivät riitä. Rinnalle tulisi ottaa mm. asiakastyytyväisyyttä - jopa kansalaistyytyväisyyttä - kuvaavia mittareita. Valtionhallinnossa jopa asiakkaan käsite on sekava.

Mainitsin aikaisemmin esimerkin, jossa myyjää pidetään "asiakkaana", ja mitataan asiakastyytyväisyyttä vaikka itse ollaan asiakas! Vasta silloin ollaan tekemisissä todellisen tulosjohtamisen kanssa, sillä taloudellinen tulos ei synny ilman tyytyväisiä asiakkaita/kansalaisia. Opetushallinnossa ja terveyhoidossa ollaan jo menty metsään. USA:ssa mainioimpia esimerkkejä on, että kirurgian mittareina voi olla hengissä selvinneiden "asiakkaiden" määrä. Jos potilaita kuolee liikaa, kirurgi saa lemput. Jokainen arvaa, mitä siitä seuraa hoidon kannalta. Toisekseen potilaat eivät ole asiakkaita vaan potilaita. Uskomuslääkinnällä ja huuhaterapiolla on "asiakkaita", joille myydään plaseboa sekä hengen ja ruumiin hipelöintiä. Esimerkiksi koulutuksella ei ole itseisarvoa. Arvo sille syntyy vasta kun koulutus tekee ihmisesta sellaisen, että hän pystyy toimimaan yhteiskunnassa haluamallaan tavalla.

Yhteiskunta on ihmistä varten eikä päinvastoin. Koulutuksella jos millä on itseisarvoa ihmiselle. Olennaista myös on, että yhteen tarpeeseen voi löytyä lukuisia täysin erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, "tuotteita". Myös yksi ja sama tuote voi ratkaista monenlaisia, erilaisia tarpeita. Kokemus on karvaasti osoittanut, että yritysten tulosjohtaminen ei toimi hallinnossa ja että esim. amerikkalaiset opit eivät vättämättä päde Suomessa. Näistä syistä en näe siis eroa termeillä kansalainen ja asiakas kun asiaa katsotaan ihmisen omasta näkäkulmasta. Niin. Tuossa on yksi nykyisten ongelmien syy. Kun varaa ja resursseja olisi, työaika lyhyt, tietokoneet "tekevät työt" ja ihmisillä menee huonommin kuin koskaan. Käsitevammaisuus... Tulosjohtaminen on myös käsite, joka olisi helpompi ymmärtää, jos sitä tarkasteltaisi siitä näkäkulmasta, että tulos on suhteessa siihen, miten hyvin ihmisten tarpeet onnistutaan ratkaisemaan. Tuo on puuta heinää tulosjohtamisen kannalta. Ja fakta on, ettei toimi hallinnossa. Tulosjohtamisen oikeat mittarit kuitenkin auttavat johtamaan sitä, mikä on tuloksen - asiakkaiden/kansalaisten tarpeentyydytyksen täyttymisessä - olennaista. Käytäntö on osoittanut, ettei järkeviä mittareita ole hallinnossa. Loppu on tyypillistä hallintokonsulttien liturgiaa. 

Lauri Gröhn

Brysseli 7.6.2000

http://www.helsinki.fi/agora/mielipide/kansalainen_vai_asiakas.html

 

]]>
0 http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/204854-kansalainen-vai-asiakas-blogini-vuodelta-2000#comments Asiakas Kansalainen Thu, 15 Oct 2015 17:52:08 +0000 Lauri Gröhn http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/204854-kansalainen-vai-asiakas-blogini-vuodelta-2000
Näin täytät kansalaisaloitteen kannatusilmoituslomakkeen http://timolehtonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197714-nain-taytat-kansalaisaloitteen-kannatusilmoituslomakkeen <p>Kansalaiset voivat tehdä oikeusministeriön ylläpitämässä kansalaisaloite.fi-verkkopalvelussa <a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi">https://www.kansalaisaloite.fi/fi</a> kansalaisaloitteen sekä kannattaa palvelussa avoinna olevia aloitteita.<br />Kun oikeusministeriö on tarkastanut aloitteen, kannatusilmoituksia voidaan alkaa kerätä.<br /><br /><strong>Kannatusilmoituksia voi kerätä seuraavilla tavoilla:</strong></p> <p>- kirjallisena paperilla.<br />- verkossa oikeusministeriön ylläpitämässä verkkopalvelussa.<br />- verkossa vireillepanijan järjestämässä verkkopalvelussa, joka on Viestintäviraston hyväksymä.<br /><br />Kannatusilmoitus ei sido kannatusilmoituksen tekijää mihinkään toimiin aloitteen osalta.<br />Kannatusilmoitusten allekirjoittajien nimiä ei julkaista missään vaiheessa.<br />Kansalaisaloitteen vastuutahot voivat luovuttaa tietoja kannatusilmoitusten allekirjoittajista vain Väestörekisterikeskukselle.<br /><br />Parhaillaan (1.7.2015) on käynnissä 49 kansalaisaloitetta.<br /><br />Viimeisten kahden viikon aikana kannatetuin aloite on <a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1175:" title="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1175:">https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1175:</a><br />&rdquo;Kansalaisaloite avioliiton säilyttämisestä aidosti tasa-arvoisena, miehen ja naisen välisenä liittona ja sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamisesta. Sukupuolineutraali avioliitto riistää adoptiolapselta mahdollisuuden korvaavaan kokemukseen eri sukupuolta olevista vanhemmista, isästä ja äidistä. Lapsen oikeus olla isän ja äidin hoidettavana ei voi toteutua samaa sukupuolta olevien avioliitossa. Samaa sukupuolta olevien parien oikeudet on huomioitu riittävällä tavalla parisuhdelaissa.&rdquo;<br /><br />Viimeisten kahden viikon aikana kannatetuimmat aloitteet näet täältä <a href="https://kannatusilmoitukset.fi">https://kannatusilmoitukset.fi</a>.<br /><br /><strong>Alla on paperilla annettavaa kannatusilmoitusta (lomaketta) koskevia ohjeita.</strong><br /><br /><strong>Kannatusilmoituslomakkeen paperille tulostaminen/kopiointi:</strong></p> <p>- huolehdi, että tulosteet/kopiot ovat hyvälaatuisia (selkeitä ja rivit riittävän tarkasti vaakasuorassa).<br />- kohdistusmerkit (4 kpl) pitää näkyä paperilomakkeessa (merkit lomakkeen reunoilla).<br />- lomakkeen kääntöpuolelle saa tulostaa/kopioida ja kirjata tekstiä, kuvia, merkkejä yms. (esimerkiksi mainos).<br /><br /><strong>Kannatusilmoituslomakkeen täyttäminen:</strong></p> <p>- täytä paperilomake selkein SUURAAKKOSIN (TIKKUKIRJAIMIN).<br />- kirjaa lomakkeeseen vain yksi (1) merkki ruutua kohden.<br />- täytä lomakkeen kaikki täytettävät rivit selkeästi: sukunimi, kaikki etunimet, kotikunta, syntymäaika, kannatusilmoituksen päiväys, paikka ja allekirjoitus.<br />- kirjoita lomakkeeseen kaikki etunimesi (täydellisenä).<br />- jos nimesi on esimerkiksi Matti Mikael, jätä näiden nimien väliin yksi tyhjä ruutu.<br />- päiväyksessä esimerkiksi päivämäärän 1 heinäkuuta 2015 tulee näyttää seuraavalta: 01/07/2015 (huomaa &rdquo;01&rdquo; ja &rdquo;07&rdquo;).<br />- jos teet jonkun virheen, älä suttaa lomaketta, vaan täytä uusi lomake.<br />- allekirjoituksen tulee olla omakätinen nimikirjoitus.<br />- lomakkeen etupuolelle ei saa kirjata/lisätä mitään ylimääräistä.<br />- lomakkeen kääntöpuolelle saa tulostaa/kirjata tekstiä, kuvia, merkkejä yms. (esimerkiksi mainos).<br />- älä taita lomaketta kuin korkeintaan kerran (keskeltä).<br />- jos toiselta saamassasi jo allekirjoitetussa lomakkeessa ei näy kaikkia kohdistusmerkkejä, niin älä hylkää lomaketta, vaan toimita se annettuun palautusosoitteeseen.<br /><br /><strong>Kannatusilmoituslomakkeen säilyttäminen/palauttaminen:</strong></p> <p>- jos keräät kannatusilmoituksia paperilomakkeilla toisilta, niin säilytä täytetyt lomakkeet huolella - et saa kertoa lomakkeilla olevista tiedoista sivullisille.<br />- palauta täytetty paperinen kannatusilmoituslomake kansalaisaloitteen vastuutahon antamaan osoitteeseen.<br />- voit palauttaa useita lomakkeita samassa kirjekuoressa.<br />- älä panttaa täytettyjä lomakkeita itselläsi turhan pitkään.<br />- täytetyn lomakkeen postittaminen tapahtuu kannattajan/kerääjän kustannuksella ja vastuulla.<br /><br />Viimeisten kahden viikon aikana kannatetuimman aloitteen (tilanne 1.7.2017) paperisen kannatusilmoituslomakkeen voit tulostaa paperille osoitteesta <a href="http://www.aitoavioliitto.fi/kansalaisaloite.pdf">http://www.aitoavioliitto.fi/kansalaisaloite.pdf</a>.<br />Voit tulostaa/kopioida lomakkeita useampia kuin yhden ja jakaa niitä täytettäväksi muille.</p> <p>Lisätietoja tuosta aloitteesta löydät osoitteesta <a href="http://www.aitoavioliitto.fi/kansalaisaloite.html">http://www.aitoavioliitto.fi/kansalaisaloite.html</a>.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansalaiset voivat tehdä oikeusministeriön ylläpitämässä kansalaisaloite.fi-verkkopalvelussa https://www.kansalaisaloite.fi/fi kansalaisaloitteen sekä kannattaa palvelussa avoinna olevia aloitteita.
Kun oikeusministeriö on tarkastanut aloitteen, kannatusilmoituksia voidaan alkaa kerätä.

Kannatusilmoituksia voi kerätä seuraavilla tavoilla:

- kirjallisena paperilla.
- verkossa oikeusministeriön ylläpitämässä verkkopalvelussa.
- verkossa vireillepanijan järjestämässä verkkopalvelussa, joka on Viestintäviraston hyväksymä.

Kannatusilmoitus ei sido kannatusilmoituksen tekijää mihinkään toimiin aloitteen osalta.
Kannatusilmoitusten allekirjoittajien nimiä ei julkaista missään vaiheessa.
Kansalaisaloitteen vastuutahot voivat luovuttaa tietoja kannatusilmoitusten allekirjoittajista vain Väestörekisterikeskukselle.

Parhaillaan (1.7.2015) on käynnissä 49 kansalaisaloitetta.

Viimeisten kahden viikon aikana kannatetuin aloite on https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1175:
”Kansalaisaloite avioliiton säilyttämisestä aidosti tasa-arvoisena, miehen ja naisen välisenä liittona ja sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamisesta. Sukupuolineutraali avioliitto riistää adoptiolapselta mahdollisuuden korvaavaan kokemukseen eri sukupuolta olevista vanhemmista, isästä ja äidistä. Lapsen oikeus olla isän ja äidin hoidettavana ei voi toteutua samaa sukupuolta olevien avioliitossa. Samaa sukupuolta olevien parien oikeudet on huomioitu riittävällä tavalla parisuhdelaissa.”

Viimeisten kahden viikon aikana kannatetuimmat aloitteet näet täältä https://kannatusilmoitukset.fi.

Alla on paperilla annettavaa kannatusilmoitusta (lomaketta) koskevia ohjeita.

Kannatusilmoituslomakkeen paperille tulostaminen/kopiointi:

- huolehdi, että tulosteet/kopiot ovat hyvälaatuisia (selkeitä ja rivit riittävän tarkasti vaakasuorassa).
- kohdistusmerkit (4 kpl) pitää näkyä paperilomakkeessa (merkit lomakkeen reunoilla).
- lomakkeen kääntöpuolelle saa tulostaa/kopioida ja kirjata tekstiä, kuvia, merkkejä yms. (esimerkiksi mainos).

Kannatusilmoituslomakkeen täyttäminen:

- täytä paperilomake selkein SUURAAKKOSIN (TIKKUKIRJAIMIN).
- kirjaa lomakkeeseen vain yksi (1) merkki ruutua kohden.
- täytä lomakkeen kaikki täytettävät rivit selkeästi: sukunimi, kaikki etunimet, kotikunta, syntymäaika, kannatusilmoituksen päiväys, paikka ja allekirjoitus.
- kirjoita lomakkeeseen kaikki etunimesi (täydellisenä).
- jos nimesi on esimerkiksi Matti Mikael, jätä näiden nimien väliin yksi tyhjä ruutu.
- päiväyksessä esimerkiksi päivämäärän 1 heinäkuuta 2015 tulee näyttää seuraavalta: 01/07/2015 (huomaa ”01” ja ”07”).
- jos teet jonkun virheen, älä suttaa lomaketta, vaan täytä uusi lomake.
- allekirjoituksen tulee olla omakätinen nimikirjoitus.
- lomakkeen etupuolelle ei saa kirjata/lisätä mitään ylimääräistä.
- lomakkeen kääntöpuolelle saa tulostaa/kirjata tekstiä, kuvia, merkkejä yms. (esimerkiksi mainos).
- älä taita lomaketta kuin korkeintaan kerran (keskeltä).
- jos toiselta saamassasi jo allekirjoitetussa lomakkeessa ei näy kaikkia kohdistusmerkkejä, niin älä hylkää lomaketta, vaan toimita se annettuun palautusosoitteeseen.

Kannatusilmoituslomakkeen säilyttäminen/palauttaminen:

- jos keräät kannatusilmoituksia paperilomakkeilla toisilta, niin säilytä täytetyt lomakkeet huolella - et saa kertoa lomakkeilla olevista tiedoista sivullisille.
- palauta täytetty paperinen kannatusilmoituslomake kansalaisaloitteen vastuutahon antamaan osoitteeseen.
- voit palauttaa useita lomakkeita samassa kirjekuoressa.
- älä panttaa täytettyjä lomakkeita itselläsi turhan pitkään.
- täytetyn lomakkeen postittaminen tapahtuu kannattajan/kerääjän kustannuksella ja vastuulla.

Viimeisten kahden viikon aikana kannatetuimman aloitteen (tilanne 1.7.2017) paperisen kannatusilmoituslomakkeen voit tulostaa paperille osoitteesta http://www.aitoavioliitto.fi/kansalaisaloite.pdf.
Voit tulostaa/kopioida lomakkeita useampia kuin yhden ja jakaa niitä täytettäväksi muille.

Lisätietoja tuosta aloitteesta löydät osoitteesta http://www.aitoavioliitto.fi/kansalaisaloite.html.

]]>
0 Avioliittolaki Eduskunta Kansalainen Kansalaisaloite lainsäädäntö Wed, 01 Jul 2015 12:29:54 +0000 Timo Lehtonen http://timolehtonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197714-nain-taytat-kansalaisaloitteen-kannatusilmoituslomakkeen
Avoin kirje pääministeri Juha Sipilälle http://annesoimajrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197335-avoin-kirje-paaministeri-juha-sipilalle <p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp; Arvoisia pääministeri Juha Sipilä,</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp; Suomessa suuri osa kansalaisista elää arkea, jossa jokainen euro on tärkeä.</p><p>&nbsp;&nbsp; Heillä ei ole varaa maksaa palveluista, ruuasta, vuokrasta, peruselämän tarpeista enempää kuin nyt.</p><p>&nbsp;&nbsp; Ei ole kyse siitä, haluavatko he osallistua talkoisiin maamme parhaaksi, heillä ei ole mahdollisuutta harkita&nbsp;&nbsp; asiaa. Jotta olisi mahdollisuus harkita, maksaisiko enemmän jostain, täytyy olla ylimääräistä rahaa. Jos sitä ei ole, ei ole valinnan varaa.</p><p>&nbsp;&nbsp; Teidän johtamanne hallituksen hallitusohjelma on tämä huomioon ottaen suurelta osalta sanalla sanoen huono, koska se, asiaa hieman yksinkertaistaen, perustuu oletukseen, että kansalaisilla on edellä kuvaaminani valinnan mahdollisuuksia ja heidän taloudenpidossaan on niin sanotusti löysää.</p><p>&nbsp;&nbsp; Syystä tai toisesta - taikka moninaisista syistä, teidän ja johtamanne SSS-joukon harkintakyky on ollut selkeän rajallinen luodessanne hallitusohjelmaa. Muuta ei voi päätellä lopputuloksesta, joka ei ota pienituloista kansalaista huomioon. Oli syy linjaanne, jonka mukaan taloudenpitoa pitää kiristää mikä tahansa ja argumentit sen takana kuinka painavia hyvänsä, tämä malli ei sovi, mikäli aiotte pitää kansanne elossa eikä tällä mallilla laiteta Suomea yhdessä kuntoon.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp; Kunnioittavasti,</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp; Anne Soimajärvi</p><p>&nbsp;&nbsp; kansalainen, työläinen</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

 

   Arvoisia pääministeri Juha Sipilä,

 

   Suomessa suuri osa kansalaisista elää arkea, jossa jokainen euro on tärkeä.

   Heillä ei ole varaa maksaa palveluista, ruuasta, vuokrasta, peruselämän tarpeista enempää kuin nyt.

   Ei ole kyse siitä, haluavatko he osallistua talkoisiin maamme parhaaksi, heillä ei ole mahdollisuutta harkita   asiaa. Jotta olisi mahdollisuus harkita, maksaisiko enemmän jostain, täytyy olla ylimääräistä rahaa. Jos sitä ei ole, ei ole valinnan varaa.

   Teidän johtamanne hallituksen hallitusohjelma on tämä huomioon ottaen suurelta osalta sanalla sanoen huono, koska se, asiaa hieman yksinkertaistaen, perustuu oletukseen, että kansalaisilla on edellä kuvaaminani valinnan mahdollisuuksia ja heidän taloudenpidossaan on niin sanotusti löysää.

   Syystä tai toisesta - taikka moninaisista syistä, teidän ja johtamanne SSS-joukon harkintakyky on ollut selkeän rajallinen luodessanne hallitusohjelmaa. Muuta ei voi päätellä lopputuloksesta, joka ei ota pienituloista kansalaista huomioon. Oli syy linjaanne, jonka mukaan taloudenpitoa pitää kiristää mikä tahansa ja argumentit sen takana kuinka painavia hyvänsä, tämä malli ei sovi, mikäli aiotte pitää kansanne elossa eikä tällä mallilla laiteta Suomea yhdessä kuntoon.

 

   Kunnioittavasti,

 

   Anne Soimajärvi

   kansalainen, työläinen

 

 

]]>
10 http://annesoimajrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197335-avoin-kirje-paaministeri-juha-sipilalle#comments Arvokeskustelu Hallitusohjelma 2015 Hyvinvointiyhteiskunta Kansalainen Kansalaisaktiivisuus Wed, 24 Jun 2015 15:49:12 +0000 Anne Soimajärvi http://annesoimajrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197335-avoin-kirje-paaministeri-juha-sipilalle
Yksilöiden ja organisaatioiden konflikteista http://pipsagrn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/191537-yksiloiden-ja-organisaatioiden-konflikteista <p>&rdquo;Päälle kaatuvien ongelmien ratkaisusta pitäisi päästä toivottavan tulevaisuuden rakentamiseen. Se tarkoittaa valintojen tekemistä vaihtoehtoisten tulevaisuuskuvien pohjalta, ja yli vaalikausien kurkottavaa strategista ajattelua. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta ja tulevaisuusselonteko ovat nostaneet Suomen tunnetuksi tulevaisuusajattelussa, ja nyt on aika ottaa seuraavia askelia&rdquo;, toteaa valtiosihteeri <strong>Olli-Pekka Heinonen</strong> valtioneuvoston kansliasta.</p><p><a href="http://www.foresight.fi/2015/03/20/tiedote-strateginen-hallitusohjelma-vaatii-ennakointitietoa/">http://www.foresight.fi/2015/03/20/tiedote-strateginen-hallitusohjelma-vaatii-ennakointitietoa/</a></p><p>Mikä on yksilön elämän tarkoitus? Kuka on hyvä ja kuka huono kansalainen?</p><p>Onko yksilö olemassa yhteiskuntaa varten, vai yhteiskunta yksilöitä varten?</p><p>Kun yhteiskunta ahdistaa, lait ja sääntely ovat käsittämättömän monimutkaisia, kiellot ja rangaistukset singahtelevat jokaisen byrokraatin luukulta&hellip; tulee mieleen mm. tällaisia vaihtoehtoja: <a href="https://www.facebook.com/muutos/timeline">https://www.facebook.com/muutos/timeline</a></p><p>Jos talousmahdit ovat Hamelnin pillipiipari, ja yksilöt se rottalauma&hellip; <a href="http://www.slideshare.net/tuylaant/populism-as-politics-of-personal-experience-the-case-of-suvivirsi">http://www.slideshare.net/tuylaant/populism-as-politics-of-personal-experience-the-case-of-suvivirsi</a>&nbsp; &hellip;rotat vaeltavat lumouksen vallassa, tiedostamatta tilaansa,&nbsp; pysähtymättä itse arvioimaan tekojaan vaikkapa näin <a href="http://hidastaelamaa.fi/2015/03/reagoivan-ja-aktiivisen-mielen-erot/">http://hidastaelamaa.fi/2015/03/reagoivan-ja-aktiivisen-mielen-erot/</a> . Lasten suusta kuulee usein yllättäviä totuuksia.</p><p>Hallitseeko kansallisvaltioitakin raha ja ahneus? Kuka maksaa tarkoitushakuiset arvostettujenkin korkeakoulujen tutkimukset, joihin kokemattomat parlamentaarikot sokeasti joutuvat päätöksiä tehdessään luottamaan? Kuka tai ketkä ovat niitä nukkemestareita jotka nykivät verhojen takana naruistamme ja saavat meidät sätkimään haluamaansa suuntaan?</p><p>Kuka lietsoo pelkojamme? Ja saa meidät toimimaan paniikissa niiden pohjalta re-aktiivisesti. Jos olemme suvereeneja yksilöitä, jotka tekevät tietoisia valintoja omassa elämässään, toimimme pro-aktiivisesti ja luovasti elämän eri tilanteissa. Emme tyydy sammuttamaan pankkiiri-pyromaanien sytyttämiä tulipaloja ja korjaamaan kiilusilmäisten maailmanvalloittajien pommitusten jälkiä, vaan käytämme potentiaalimme rakentavasti ja inhimillisesti. Koska olemme ihmisyksilöitä.</p><p>Laki erotteleekin luonnolliset henkilöt ja luonnottomat yhteisöt, ainakin verotusasioissa. <em>&rdquo;</em><em>Vuonna 2013 Konserniverokeskuksen asiakkaiksi on nimetty 4 400 yhtiötä. Näistä yksittäisiä yhtiöitä on 460. Loput asiakasyhtiöt kuuluvat yhteensä 560 konserniin.</em></p><p><em>Konserniverokeskuksen asiakasyhtiöiden osuus Suomen osakeyhtiöistä on alle kaksi prosenttia, mutta niiden osuus koko maan yhteisöveron määrästä on ollut vuosittain noin 50 prosenttia. Lisäksi niiden kautta kulkee veronsaajille suuri osa arvonlisäverotuksen ja palkansaajien verotuksen rahavirroista.</em></p><p><em>Konserniverokeskuksen asiakkaat ovat myös tärkeitä verotuksen perusteena käytettävien tietojen antajia. Niiden palveluksessa työskentelee lähes joka toinen yksityisen sektorin palkansaaja Suomessa.&rdquo;</em>*</p><p>Koska nämä 2% Suomen osakeyhtiöistä maksavat noin paljon yhteisöveroja, onko niillä myös suhteessa yhtä paljon valtaa valtakunnallisessa päätöksenteossa? Pitäisikö olla?</p><p>Miten suomalaisen yksilönvapaudet määrittyvät?</p><p>Kansalaisuuslaki 2&sect;: Tässä laissa tarkoitetaan:&nbsp;1) <em>kansalaisuudella</em> yksilön ja valtion välistä lainsäädännöllistä sidettä, joka määrittää yksilön aseman valtiossa ja jolla määritetään yksilön ja valtion välisiä keskeisiä oikeuksia ja velvollisuuksia.</p><p>Onko yksilön ja yhteisön välillä konflikti? Huolehtiiko maamme hallitus, ministeriöt ja virkamiehet ynnä muut päättävissä asemissa olevat &ndash; siis hallintoihmiset &ndash; näiden &rsquo;keinotekoisten olioiden&rsquo;, taloudellisten entiteettien, hyvinvoinnista ennen ihmisyksilöiden hyvinvointia? Mitä tarkoittaa maan kilpailukyky, mitä tarkoittaa jatkuva taloudellinen kasvu, mitä tarkoittaa kestävyysvaje? Miksi edellä mainittujen puutteesta syyllistetään ja piiskataan kaikkein vallattominta kansanosaa, työmyyriä ja työttömiä?</p><p>Tähän pohdintaani näyttää kertyvän enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Uutisia kuunnellessani ja lukiessani olen ärsyyntynyt toimittajien tavasta kertoa, kuinka Suomi tarvitsee.., Venäjä kieltäytyy.., Apple johtaa.., metsäteollisuus on vaikeuksissa.., ravintosuosituksia ei noudateta.., ja puhutaan oikeisto sitä ja vasemmisto tätä. Kaipaisin henkilökohtaisempaa otetta tiedotuksessa &ndash; sanottaisiin suoraan kuka oikeistossa sanoi näin tai kuka vasemmistossa on tätä mieltä. Näin yleisöllä olisi mahdollisuus itse arvioida uutisen todellista merkitystä ja taustoja.</p><p>Vaikka toisaalta &ndash; jos jaksaa kuunnella vaikkapa kaikki päivän uutislähetykset läpi, alkaa aavistella miksi suomalaiset lukevat 7päivää &ndash;lehteä ja katsovat TV:stä suurinta painonpudottajaa.</p><p>Alunperin tähän purkaukseen minua innoitti talouspolitiikan professori Erkki Haaparannan lause Helsingin Sanomissa: &quot;Valtiovarainministeriö ei tuota ensimmäistäkään laskelmaa kiristysten sosiaalisista vaikutuksista. Suomessa edes viranomaiset eivät tarjoa tietoa, jota tarvittaisiin järkevän talouspolitiikan pohjaksi.&quot;</p><p>Nyt kirjoitukseni sävy on ollut kapinahenkisesti yhteisö vastaan yksilö, vaikka sen pitäisi olla Piraattipuolueen vaaliohjelman mukaisesti näin:</p><p><em>&ldquo;</em><em>Hyvinvoiva yhteiskunta kehittyy hyvinvoivista yksilöistä. Yksilöllistä hyvinvointia rakentaa puhdas ympäristö, riittävä toimeentulo sekä kyky toimia mielekkäästi osana yhteiskuntaa. Vauhdilla etenevä teknologinen kehitys tarjoaa entistä enemmän innovatiivisia mahdollisuuksia elintason kohentamiseen. Tärkein niistä on maailmanlaajuiseen tiedonvälitykseen sopiva, kaikkien käsillä oleva viestintäverkko, Internet. Sen avulla voidaan välittää oppia ja kulttuuria, pääomaa, tilannekuvaa maailmalta sekä mielipiteitä. Teknologian tarjoamien edistysaskeleiden tulee kehittää yleistä, koko yhteiskunnan kattavaa, hyvinvointia.</em></p><p><em>Maailman monimuotoistuessa on entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota kansalaisten yhdenvertaiseen kohteluun ja henkilökohtaisten mahdollisuuksien toteutumiseen. Lakien ja säädösten on oltava selkeitä, ja niiden tulee kohdella kaikkia osapuolia tasavertaisesti. Kaikkien kansalaisten, yhteiskunnallisten toimijoiden ja puolueiden on saatava osallistua tasa-arvoisesti demokraattiseen prosessiin. Päätöksenteon avoimuutta ja mahdollisuuksia osallistumiseen on lisättävä. &rdquo;</em></p><p>Kuvat kertovat enemmän kuin sanat, katso:&nbsp;<a href="http://www.foresight.fi/kev-tulevaisuuskuvat/">http://www.foresight.fi/kev-tulevaisuuskuvat/</a></p><p><a href="http://www.vero.fi/fi-FI/Konserniverokeskuksen_asiakkuus">http://www.vero.fi/fi-FI/Konserniverokeskuksen_asiakkuus</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> ”Päälle kaatuvien ongelmien ratkaisusta pitäisi päästä toivottavan tulevaisuuden rakentamiseen. Se tarkoittaa valintojen tekemistä vaihtoehtoisten tulevaisuuskuvien pohjalta, ja yli vaalikausien kurkottavaa strategista ajattelua. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta ja tulevaisuusselonteko ovat nostaneet Suomen tunnetuksi tulevaisuusajattelussa, ja nyt on aika ottaa seuraavia askelia”, toteaa valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen valtioneuvoston kansliasta.

http://www.foresight.fi/2015/03/20/tiedote-strateginen-hallitusohjelma-vaatii-ennakointitietoa/

Mikä on yksilön elämän tarkoitus? Kuka on hyvä ja kuka huono kansalainen?

Onko yksilö olemassa yhteiskuntaa varten, vai yhteiskunta yksilöitä varten?

Kun yhteiskunta ahdistaa, lait ja sääntely ovat käsittämättömän monimutkaisia, kiellot ja rangaistukset singahtelevat jokaisen byrokraatin luukulta… tulee mieleen mm. tällaisia vaihtoehtoja: https://www.facebook.com/muutos/timeline

Jos talousmahdit ovat Hamelnin pillipiipari, ja yksilöt se rottalauma… http://www.slideshare.net/tuylaant/populism-as-politics-of-personal-experience-the-case-of-suvivirsi  …rotat vaeltavat lumouksen vallassa, tiedostamatta tilaansa,  pysähtymättä itse arvioimaan tekojaan vaikkapa näin http://hidastaelamaa.fi/2015/03/reagoivan-ja-aktiivisen-mielen-erot/ . Lasten suusta kuulee usein yllättäviä totuuksia.

Hallitseeko kansallisvaltioitakin raha ja ahneus? Kuka maksaa tarkoitushakuiset arvostettujenkin korkeakoulujen tutkimukset, joihin kokemattomat parlamentaarikot sokeasti joutuvat päätöksiä tehdessään luottamaan? Kuka tai ketkä ovat niitä nukkemestareita jotka nykivät verhojen takana naruistamme ja saavat meidät sätkimään haluamaansa suuntaan?

Kuka lietsoo pelkojamme? Ja saa meidät toimimaan paniikissa niiden pohjalta re-aktiivisesti. Jos olemme suvereeneja yksilöitä, jotka tekevät tietoisia valintoja omassa elämässään, toimimme pro-aktiivisesti ja luovasti elämän eri tilanteissa. Emme tyydy sammuttamaan pankkiiri-pyromaanien sytyttämiä tulipaloja ja korjaamaan kiilusilmäisten maailmanvalloittajien pommitusten jälkiä, vaan käytämme potentiaalimme rakentavasti ja inhimillisesti. Koska olemme ihmisyksilöitä.

Laki erotteleekin luonnolliset henkilöt ja luonnottomat yhteisöt, ainakin verotusasioissa. Vuonna 2013 Konserniverokeskuksen asiakkaiksi on nimetty 4 400 yhtiötä. Näistä yksittäisiä yhtiöitä on 460. Loput asiakasyhtiöt kuuluvat yhteensä 560 konserniin.

Konserniverokeskuksen asiakasyhtiöiden osuus Suomen osakeyhtiöistä on alle kaksi prosenttia, mutta niiden osuus koko maan yhteisöveron määrästä on ollut vuosittain noin 50 prosenttia. Lisäksi niiden kautta kulkee veronsaajille suuri osa arvonlisäverotuksen ja palkansaajien verotuksen rahavirroista.

Konserniverokeskuksen asiakkaat ovat myös tärkeitä verotuksen perusteena käytettävien tietojen antajia. Niiden palveluksessa työskentelee lähes joka toinen yksityisen sektorin palkansaaja Suomessa.”*

Koska nämä 2% Suomen osakeyhtiöistä maksavat noin paljon yhteisöveroja, onko niillä myös suhteessa yhtä paljon valtaa valtakunnallisessa päätöksenteossa? Pitäisikö olla?

Miten suomalaisen yksilönvapaudet määrittyvät?

Kansalaisuuslaki 2§: Tässä laissa tarkoitetaan: 1) kansalaisuudella yksilön ja valtion välistä lainsäädännöllistä sidettä, joka määrittää yksilön aseman valtiossa ja jolla määritetään yksilön ja valtion välisiä keskeisiä oikeuksia ja velvollisuuksia.

Onko yksilön ja yhteisön välillä konflikti? Huolehtiiko maamme hallitus, ministeriöt ja virkamiehet ynnä muut päättävissä asemissa olevat – siis hallintoihmiset – näiden ’keinotekoisten olioiden’, taloudellisten entiteettien, hyvinvoinnista ennen ihmisyksilöiden hyvinvointia? Mitä tarkoittaa maan kilpailukyky, mitä tarkoittaa jatkuva taloudellinen kasvu, mitä tarkoittaa kestävyysvaje? Miksi edellä mainittujen puutteesta syyllistetään ja piiskataan kaikkein vallattominta kansanosaa, työmyyriä ja työttömiä?

Tähän pohdintaani näyttää kertyvän enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Uutisia kuunnellessani ja lukiessani olen ärsyyntynyt toimittajien tavasta kertoa, kuinka Suomi tarvitsee.., Venäjä kieltäytyy.., Apple johtaa.., metsäteollisuus on vaikeuksissa.., ravintosuosituksia ei noudateta.., ja puhutaan oikeisto sitä ja vasemmisto tätä. Kaipaisin henkilökohtaisempaa otetta tiedotuksessa – sanottaisiin suoraan kuka oikeistossa sanoi näin tai kuka vasemmistossa on tätä mieltä. Näin yleisöllä olisi mahdollisuus itse arvioida uutisen todellista merkitystä ja taustoja.

Vaikka toisaalta – jos jaksaa kuunnella vaikkapa kaikki päivän uutislähetykset läpi, alkaa aavistella miksi suomalaiset lukevat 7päivää –lehteä ja katsovat TV:stä suurinta painonpudottajaa.

Alunperin tähän purkaukseen minua innoitti talouspolitiikan professori Erkki Haaparannan lause Helsingin Sanomissa: "Valtiovarainministeriö ei tuota ensimmäistäkään laskelmaa kiristysten sosiaalisista vaikutuksista. Suomessa edes viranomaiset eivät tarjoa tietoa, jota tarvittaisiin järkevän talouspolitiikan pohjaksi."

Nyt kirjoitukseni sävy on ollut kapinahenkisesti yhteisö vastaan yksilö, vaikka sen pitäisi olla Piraattipuolueen vaaliohjelman mukaisesti näin:

Hyvinvoiva yhteiskunta kehittyy hyvinvoivista yksilöistä. Yksilöllistä hyvinvointia rakentaa puhdas ympäristö, riittävä toimeentulo sekä kyky toimia mielekkäästi osana yhteiskuntaa. Vauhdilla etenevä teknologinen kehitys tarjoaa entistä enemmän innovatiivisia mahdollisuuksia elintason kohentamiseen. Tärkein niistä on maailmanlaajuiseen tiedonvälitykseen sopiva, kaikkien käsillä oleva viestintäverkko, Internet. Sen avulla voidaan välittää oppia ja kulttuuria, pääomaa, tilannekuvaa maailmalta sekä mielipiteitä. Teknologian tarjoamien edistysaskeleiden tulee kehittää yleistä, koko yhteiskunnan kattavaa, hyvinvointia.

Maailman monimuotoistuessa on entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota kansalaisten yhdenvertaiseen kohteluun ja henkilökohtaisten mahdollisuuksien toteutumiseen. Lakien ja säädösten on oltava selkeitä, ja niiden tulee kohdella kaikkia osapuolia tasavertaisesti. Kaikkien kansalaisten, yhteiskunnallisten toimijoiden ja puolueiden on saatava osallistua tasa-arvoisesti demokraattiseen prosessiin. Päätöksenteon avoimuutta ja mahdollisuuksia osallistumiseen on lisättävä. ”

Kuvat kertovat enemmän kuin sanat, katso: http://www.foresight.fi/kev-tulevaisuuskuvat/

http://www.vero.fi/fi-FI/Konserniverokeskuksen_asiakkuus

 

]]>
0 http://pipsagrn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/191537-yksiloiden-ja-organisaatioiden-konflikteista#comments Avoin hallinto Hyvä yhteiskunta Kansalainen Mielipiteenvapaus Tue, 31 Mar 2015 16:34:01 +0000 Pipsa Grön http://pipsagrn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/191537-yksiloiden-ja-organisaatioiden-konflikteista