Ideologia http://lindanevalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/134189/all Sat, 06 Jan 2018 16:48:12 +0200 fi Huuto pimeyteen http://samipkanerva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248734-huuto-pimeyteen <p>Järjen käyttö ei sovi joka paikkaan. Erityisen vähän sitä arvostetaan poliittisessa debatissa - ainakin siinä sosialistisessa kontekstissa. jossa itse joudun elämään.</p><p>Ennaltaehkäisy, varautuminen tulevaan, palvelun laatu, hyvinvointi, valinnanvapaus ja kannustaminen ovat argumentteja, joita tavalliset ihmiset arvostavat keskusteluissa. Politiikassa näille ei kuitenkaan anneta arvoa, mikäli asian esittäjä on joskus puhunut yrityksistä, kilpailusta, kumppanuudesta tai maininnut minkä tahansa vähänkään porvarilliselta kuulostavan sanan. Viimeistään siinä vaiheessa joku huru-ukko vetäisee esiin veroparatiisit tai halpatyövoiman ja kuljettaa keskustelun täysin ulapalle.</p><p>Olen kuullut valtuustosalissa, että kunnan tuottama palvelu on automaattisesti aina kustannustehokkainta tai että yksityiset lääkärit keksivät potilailleen oireita saadakseen enemmän töitä. Onpa minulle myös kerrottu, että haluan silmät kiiluen siirtää kaiken kunnallisen palveluntuotannon veroparatiiseihin. Kun ideologia sumentaa keskustelukumppanin järjen, on syytä hiljentyä, painaa pää syvälle käsien väliin ja jäädä odottamaan äkkikuolemaa.</p><p>Jos jotain asiaa täytyy vastustaa aatteellista syistä tai puolueen puheenjohtajan tahdosta, keksitään mitä tahansa perusteluita ja toistellaan niitä niin kauan, että ne muuttuvat ihmisten mielissä todeksi. Tätä pyrkimystä tukee nykyihmisten lyhytjänteisyys ja kritiikittömyys, jotka ovat pääasiassa sosiaalisen median ja klikkiotsikoiden aikaansaannosta.</p><p>Lukevia ja ajattelevia ihmisiä on nykyään niin vähän, ettei heihin nähtävästi kannata enää panostaa mikäli tavoitteena on oman ummehtuneen ideologian tekohengittäminen. Siinä sivussa voi antaa hyvinvointiyhteiskunnan tuhoutua, sillä senhän voi aina vierittää porvarihallituksen niskoille</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Järjen käyttö ei sovi joka paikkaan. Erityisen vähän sitä arvostetaan poliittisessa debatissa - ainakin siinä sosialistisessa kontekstissa. jossa itse joudun elämään.

Ennaltaehkäisy, varautuminen tulevaan, palvelun laatu, hyvinvointi, valinnanvapaus ja kannustaminen ovat argumentteja, joita tavalliset ihmiset arvostavat keskusteluissa. Politiikassa näille ei kuitenkaan anneta arvoa, mikäli asian esittäjä on joskus puhunut yrityksistä, kilpailusta, kumppanuudesta tai maininnut minkä tahansa vähänkään porvarilliselta kuulostavan sanan. Viimeistään siinä vaiheessa joku huru-ukko vetäisee esiin veroparatiisit tai halpatyövoiman ja kuljettaa keskustelun täysin ulapalle.

Olen kuullut valtuustosalissa, että kunnan tuottama palvelu on automaattisesti aina kustannustehokkainta tai että yksityiset lääkärit keksivät potilailleen oireita saadakseen enemmän töitä. Onpa minulle myös kerrottu, että haluan silmät kiiluen siirtää kaiken kunnallisen palveluntuotannon veroparatiiseihin. Kun ideologia sumentaa keskustelukumppanin järjen, on syytä hiljentyä, painaa pää syvälle käsien väliin ja jäädä odottamaan äkkikuolemaa.

Jos jotain asiaa täytyy vastustaa aatteellista syistä tai puolueen puheenjohtajan tahdosta, keksitään mitä tahansa perusteluita ja toistellaan niitä niin kauan, että ne muuttuvat ihmisten mielissä todeksi. Tätä pyrkimystä tukee nykyihmisten lyhytjänteisyys ja kritiikittömyys, jotka ovat pääasiassa sosiaalisen median ja klikkiotsikoiden aikaansaannosta.

Lukevia ja ajattelevia ihmisiä on nykyään niin vähän, ettei heihin nähtävästi kannata enää panostaa mikäli tavoitteena on oman ummehtuneen ideologian tekohengittäminen. Siinä sivussa voi antaa hyvinvointiyhteiskunnan tuhoutua, sillä senhän voi aina vierittää porvarihallituksen niskoille

 

]]>
1 http://samipkanerva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248734-huuto-pimeyteen#comments Ideologia Kuntapolitiikka Retoriikka Sat, 06 Jan 2018 14:48:12 +0000 Sami Kanerva http://samipkanerva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248734-huuto-pimeyteen
Osmo Soininvaara ja taksialan ideologia http://jukka-pekkakukkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247506-osmo-soininvaara-ja-taksialan-ideologia <p>Vihreiden Osmo Soininvaara ottaa 12.12.2017 blogissaan (Osmosoininvaara.fi) kantaa Uberin tuloon markkinoille ja sen toimintaan haja-asetusseuduilla.&nbsp;</p><p>Soininvaara kertoo tekstissään kuinka suomalainen taksi on kallis mm. automaksujen vuoksi. Suomen taksin taksan kulurakenteeseen tosin auto tuo n. 6 % lisämaksun, eli 10 eur kyyti maksaisi ilman hyvää autoa 9,40 eur. Lisäksi Soininvaara kertoo, että vapautuksen myötä taksien hinnat laskevat jopa puolella. Tulen junalla asemalle. Viimeinen matkani asemalta kotia on 15 km. On Jouluyö. Ainoa mahdollisuus on hintavapautettu taksi. Asemalla on muitakin asiakkaita. Kysyntää on roimasti enemmän kuin tarjontaa. Kuinka paljon maksaa taksikyyti? Samanverran kuin nyt? 50 % vähemmän? Vai 50-150 % enemmän? Perus markkinataloutta.<br /><br />Muistetaan tosin sekin, että tällä hetkellä Suomen taksi on Pohjoismaiden halvin. Se on myös halvin maista, kun verrataan näiden maiden yleistä palkka- ja elintasoa. Kolmannessa maassa taksi on &quot;länkkärille&quot; halpa, mutta sille paikalliselle yhtä kallis / kalliimpi kuin Suomessa taksi on suomalaiselle.</p><p>Taksien hinnat tulevat laskemaan vähän, kun kysyntää on vähän ja tarjontaa paljon. Kaikkina muina aikoina ne nousevat, etenkin syrjäseuduilla. Näin on käynyt kaikissa taksialan vapauttaneissa maissa. Ruotsissa, Hollannissa tai Virossa hinnat eivät laskeneet. Ne nousivat. Miksi Suomessa lopputulos olisi eri, kun päätökset ovat samoja? Osmo Soininvaaran olisi ollut hyvä siirtää ideologia sivuun ja tutustua taksien yrittämisen kulurakenteeseen.</p><p>Soininvaaran kommenteilla ei ole mitään totuuspohjaa. Suomen taksin kate on n. 5-15 % nykyisellä kulurakenteella. Lakisääteiset maksut poistamalla hinta putoaisi n. 40-45 % ja oltaisiin veroparatiisiyhtiö Uberin hintaluokassa. Tämä on ilmeisesti sattumaa. Uberin hinta ei sisällä edes alv:ta. Agressiivisen hinnoittelun ja markkinaosuuden kasvattamista nolla- tai jopa miinuskatteella alentaa nykyistä taksien hintatasoa. Tämä vuorostaan ei ole millään tavalla kestävää kehitystä.</p><p>&quot;Uber mullistaa taksialan!&rdquo; Vuonna 2015 yhtiö teki tappiota 2,5 miljardia $, 2016 tappiota 4 mrd. $, 2017 tappiota (arvio) 5 mrd. $. Yhtiön toiminta ei ole millään tavalla markkinaehtoista, ei hinnan tai muiden toimintojen osalta. Yhtiö ei myöskään toimi haja-asetusseuduilla. Se toimii kasvukeskuksissa ja isoissa kaupungeissa. Vuonna 2016 Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan 1300 Uber ja Airbnb yrittäjästä 2 % maksoi mm. verot.</p><p>Haluaisin myös tietää millä tavoin veroparatiisiyhtiö ja harmaa talous parantaa / kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa?</p><p>Jukka-Pekka Kukkonen</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vihreiden Osmo Soininvaara ottaa 12.12.2017 blogissaan (Osmosoininvaara.fi) kantaa Uberin tuloon markkinoille ja sen toimintaan haja-asetusseuduilla. 

Soininvaara kertoo tekstissään kuinka suomalainen taksi on kallis mm. automaksujen vuoksi. Suomen taksin taksan kulurakenteeseen tosin auto tuo n. 6 % lisämaksun, eli 10 eur kyyti maksaisi ilman hyvää autoa 9,40 eur. Lisäksi Soininvaara kertoo, että vapautuksen myötä taksien hinnat laskevat jopa puolella. Tulen junalla asemalle. Viimeinen matkani asemalta kotia on 15 km. On Jouluyö. Ainoa mahdollisuus on hintavapautettu taksi. Asemalla on muitakin asiakkaita. Kysyntää on roimasti enemmän kuin tarjontaa. Kuinka paljon maksaa taksikyyti? Samanverran kuin nyt? 50 % vähemmän? Vai 50-150 % enemmän? Perus markkinataloutta.

Muistetaan tosin sekin, että tällä hetkellä Suomen taksi on Pohjoismaiden halvin. Se on myös halvin maista, kun verrataan näiden maiden yleistä palkka- ja elintasoa. Kolmannessa maassa taksi on "länkkärille" halpa, mutta sille paikalliselle yhtä kallis / kalliimpi kuin Suomessa taksi on suomalaiselle.

Taksien hinnat tulevat laskemaan vähän, kun kysyntää on vähän ja tarjontaa paljon. Kaikkina muina aikoina ne nousevat, etenkin syrjäseuduilla. Näin on käynyt kaikissa taksialan vapauttaneissa maissa. Ruotsissa, Hollannissa tai Virossa hinnat eivät laskeneet. Ne nousivat. Miksi Suomessa lopputulos olisi eri, kun päätökset ovat samoja? Osmo Soininvaaran olisi ollut hyvä siirtää ideologia sivuun ja tutustua taksien yrittämisen kulurakenteeseen.

Soininvaaran kommenteilla ei ole mitään totuuspohjaa. Suomen taksin kate on n. 5-15 % nykyisellä kulurakenteella. Lakisääteiset maksut poistamalla hinta putoaisi n. 40-45 % ja oltaisiin veroparatiisiyhtiö Uberin hintaluokassa. Tämä on ilmeisesti sattumaa. Uberin hinta ei sisällä edes alv:ta. Agressiivisen hinnoittelun ja markkinaosuuden kasvattamista nolla- tai jopa miinuskatteella alentaa nykyistä taksien hintatasoa. Tämä vuorostaan ei ole millään tavalla kestävää kehitystä.

"Uber mullistaa taksialan!” Vuonna 2015 yhtiö teki tappiota 2,5 miljardia $, 2016 tappiota 4 mrd. $, 2017 tappiota (arvio) 5 mrd. $. Yhtiön toiminta ei ole millään tavalla markkinaehtoista, ei hinnan tai muiden toimintojen osalta. Yhtiö ei myöskään toimi haja-asetusseuduilla. Se toimii kasvukeskuksissa ja isoissa kaupungeissa. Vuonna 2016 Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan 1300 Uber ja Airbnb yrittäjästä 2 % maksoi mm. verot.

Haluaisin myös tietää millä tavoin veroparatiisiyhtiö ja harmaa talous parantaa / kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa?

Jukka-Pekka Kukkonen

]]>
0 http://jukka-pekkakukkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247506-osmo-soininvaara-ja-taksialan-ideologia#comments Ideologia Osmo soininvaara Taksi Uber Tue, 12 Dec 2017 13:42:21 +0000 Jukka-Pekka Kukkonen http://jukka-pekkakukkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247506-osmo-soininvaara-ja-taksialan-ideologia
Tasan kaksi vuotta kriisiyöstä, jolloin Sipilän hallitus kaatui... melkein... http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245723-tasan-kaksi-vuotta-kriisiyosta-jolloin-sipilan-hallitus-kaatui-melkein <p>&nbsp;</p><p>Oli marraskuun 6. päivä 2015.&nbsp; Pääministeri Juha Sipilä valmistautui marssimaan Mäntyniemeen. Hallitus oli henkitoreissaan. Maakunnat, sote ja valinnanvapaus ahdistivat.</p><p>&nbsp;</p><p>Jo torstaina 5.11. kolmessa eduskuntaryhmässä käytiin tilannetta läpi. Pääministeri kävi ryhmäkokouksissa. Pani selän seinää vasten. Seuraavana päivänä ryhmäkokous jatkui täysistunnon jälkeen. Käytin pari puheenvuoroa.</p><p>&nbsp;</p><p>Pääministeri kutsui perjantaina 6.11.2015 koolle yhteispalaverin klo 15:ksi valtioneuvoston linnaan. Ps-ryhmä nimesi neuvottelijoiksi ministerien Timo Soinin ja Hanna Mäntylän lisäksi allekirjoittaneen sekä edustajat Pirkko Mattilan ja Vesa-Matti Saarakkalan.</p><p>&nbsp;</p><p>Tunnelma kokouksessa oli äärimmäisen kireä. Kolmannen hallituspuolueen silloinen puheenjohtaja huusi kuin raivohärkä. Istui vieressäni. Hän kutsui paikalle varapuhemies Risikon ja edustaja Zyskowicsin.&nbsp; Joukko oli iso.</p><p>&nbsp;</p><p>Edustaja Saarakkala joutui poistumaan ennen alkuiltaa. Pian perässä myös edustaja Mattila.&nbsp; Lopulta jäin kahdestaan ministeri Mäntylän kanssa edustamaan Perussuomalaisia.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Ilta venyi, mutta sopua ei alkanut syntyä. Hieman ennen puolta yötä syntyi Kepun ja Kokoomuksen vastuuministerien esitys. Siinä Kepu oli saamassa intohimonsa mukaisesti 18 (15+3) maakuntaa ja Kokoomus laajan valinnanvapauden.&nbsp; Molempien puolueiden neuvottelijat hyväksyivät sen nopeasti.</p><p>&nbsp;</p><p>Vuorokauden vaihtuessa lauantaiksi olin sivuhuoneessa ministeri Mäntylän kanssa kahden pohtimassa esitystä. Ministeri piti sitä mahdottomana ja järjettömänä. Ei olluit valmis hyväksymään. Asiallisesti olin täysin samaa mieltä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Panokset olivat kuitenkin erittäin suuret. Sipilän hallituksen kaatuminen tai jatkaminen.&nbsp; Totesin ministeri Mäntylälle, että jos hylkäämme esityksen, hallitus kaatuu. Syy on meidän kahden. Miten selitämme sen puolueelle ja eduskuntaryhmälle? Entä mitä ajattelee kansa, kun Ps kaataa hallituksen vain puoli vuotta sen muodostamisen jälkeen?&nbsp; Entä jos ajaudumme uusiin vaaleihin, kun Ps:n kannatus gallupeissa on pudonnut huhtikuun vaalien 17,7%:sta noin 10%:iin?&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>- Meidän on tämä pakko hyväksyä ja luottaa siihen, että voimme jatkovalmistelussa taistella järjettömyyksiä vastaan, totesin ministerille.&nbsp; Tyytymättömänä hän antoi periksi. Kunnioitan yhä hänen rajua taisteluaan ja kannan osaltani vastuun hallituksen pystyssä pitämisestä.</p><p>&nbsp;</p><p>Kellon lähetessä yhtä yöllä lauantain puolella todettiin ratkaisu syntyneeksi.&nbsp; Tiedote lähti jakeluun. Pääministeri ei lähtenyt Mäntyniemeen, vaan nukkumaan. Kuten me muutkin.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Tuon dramaattisen illan ja yön jälkeen olin monissa sote-neuvotteluissa. Niissä ratkaisua yritettiin muuttaa kelvolliseksi malliksi. Vaikeaa oli. Valmista ei ole vieläkään. Ei, vaikka kaksi vuotta tuli täyteen viime yönä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Mikä Taiston päivänä 7.11.2015 tehdyssä ratkaisussa oli meille niin vaikeaa? Molemmat pääkysymykset.</p><p>&nbsp;</p><p>Me emme pitäneet 18 (15+3) maakuntamäärää järkevänä. Enintään 15, mieluimmin 12, olisi taannut riittävän vahvat taloudelliset ja toiminnalliset hartiat valtavalle uudistukselle. Kepu halusi nykyistä maakuntajakoa vastaavan määrän. Kaikkien 18 maakunnan kunnallisneuvoksille piti saada satraapin paikat. Mitä enemmän maakuntia, sitä suurempi valta puolueella. Järki sai väistyä.</p><p>&nbsp;</p><p>Me pidimme Kokoomuksen vaatimaa mahdollisimman laajaa valinnanvapautta äärettömän riskialttiina.&nbsp; Se avaisi hallitsemattomat yksityiset markkinat ja olisi taloudellisesti ja toiminnallisesti hyppy tuntemattomaan.&nbsp; Kokoomus katsoi, että nyt jos koskaan on mahdollista ajaa julkista sektoria alas ja avata yksityisille, pääosin kansainvälisille markkinatoimijoille miljardimarkkinat veronmaksajien piikkiin. Ideologia voitti vastuullisuuden. Sivutuotteena monelle kokoomuslaiselle on jo nyt avautunut rahakkaat työmarkkinat.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen parin viime vuoden aikana monesti miettinyt, olisiko sittenkin pitänyt 7.11.2015 puolilta öin sanoa &quot;EI KÄY&quot;.&nbsp; Olisiko hallitus kaatunut?&nbsp; Olisivatko edessä olleet uudet vaalit?&nbsp; Perussuomalaisten kannatus gallupeissa oli pudonnut jo tuolloin huhtikuun vaalien 17,7%:n tasosta noin 10%:iin.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Yhtä dramaattisen tilanteen kohtaisin 5.4.1992, kun Ahon hallituksessa pääministeri kysyi, jatkammeko vai lyömmekö hanskat tiskiin. Tuolloin maa oli äärettömän vakavan talouskriisin, lähes konkurssin, partaalla. Päätimme jatkaa. Suomi pelastui.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Siitä olen täysin varma, että kaksi vuotta sitten ministeri Mäntylän ajama ja vahvasti tukemani maakunta-sote-malli olisi ollut varsin hyvä. Siis 12 maakuntaa, julkisvetoinen sote ja hitaasti ja harkiten toteutettava valinnanvapauden laajentaminen asiakkaan/potilaan etu edellä. Siinä mallimme lyhyesti.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kuten tiedämme, Sipilän hallitus on yhä vuoden 2015 pimeän marraskuisen yön huonojen päätösten vanki. Jälleen ensi helmikuussa kokoomuslainen valinnanvapausmalli, jonka Kepu ja siniset vast&#39;ikään hyväksyivät lausunnolle lähetettäväksi, törmää ylitsepääsemättömiin ongelmiin, osin perustuslain, osin toiminnallisten epäkohtien ja varsinkin kustannusvaikutusten takia. Kaatuuko hallitus siihen, sen näemme!</p><p>&nbsp;</p><p>Häikäilemätön valtapolitiikka ja sokea ideologiaintoisuus ovat huono yhdistelmä tehdä lehmänkauppoja. Kansa maksaa ja kärsii.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Oli marraskuun 6. päivä 2015.  Pääministeri Juha Sipilä valmistautui marssimaan Mäntyniemeen. Hallitus oli henkitoreissaan. Maakunnat, sote ja valinnanvapaus ahdistivat.

 

Jo torstaina 5.11. kolmessa eduskuntaryhmässä käytiin tilannetta läpi. Pääministeri kävi ryhmäkokouksissa. Pani selän seinää vasten. Seuraavana päivänä ryhmäkokous jatkui täysistunnon jälkeen. Käytin pari puheenvuoroa.

 

Pääministeri kutsui perjantaina 6.11.2015 koolle yhteispalaverin klo 15:ksi valtioneuvoston linnaan. Ps-ryhmä nimesi neuvottelijoiksi ministerien Timo Soinin ja Hanna Mäntylän lisäksi allekirjoittaneen sekä edustajat Pirkko Mattilan ja Vesa-Matti Saarakkalan.

 

Tunnelma kokouksessa oli äärimmäisen kireä. Kolmannen hallituspuolueen silloinen puheenjohtaja huusi kuin raivohärkä. Istui vieressäni. Hän kutsui paikalle varapuhemies Risikon ja edustaja Zyskowicsin.  Joukko oli iso.

 

Edustaja Saarakkala joutui poistumaan ennen alkuiltaa. Pian perässä myös edustaja Mattila.  Lopulta jäin kahdestaan ministeri Mäntylän kanssa edustamaan Perussuomalaisia. 

 

Ilta venyi, mutta sopua ei alkanut syntyä. Hieman ennen puolta yötä syntyi Kepun ja Kokoomuksen vastuuministerien esitys. Siinä Kepu oli saamassa intohimonsa mukaisesti 18 (15+3) maakuntaa ja Kokoomus laajan valinnanvapauden.  Molempien puolueiden neuvottelijat hyväksyivät sen nopeasti.

 

Vuorokauden vaihtuessa lauantaiksi olin sivuhuoneessa ministeri Mäntylän kanssa kahden pohtimassa esitystä. Ministeri piti sitä mahdottomana ja järjettömänä. Ei olluit valmis hyväksymään. Asiallisesti olin täysin samaa mieltä. 

 

Panokset olivat kuitenkin erittäin suuret. Sipilän hallituksen kaatuminen tai jatkaminen.  Totesin ministeri Mäntylälle, että jos hylkäämme esityksen, hallitus kaatuu. Syy on meidän kahden. Miten selitämme sen puolueelle ja eduskuntaryhmälle? Entä mitä ajattelee kansa, kun Ps kaataa hallituksen vain puoli vuotta sen muodostamisen jälkeen?  Entä jos ajaudumme uusiin vaaleihin, kun Ps:n kannatus gallupeissa on pudonnut huhtikuun vaalien 17,7%:sta noin 10%:iin? 

 

- Meidän on tämä pakko hyväksyä ja luottaa siihen, että voimme jatkovalmistelussa taistella järjettömyyksiä vastaan, totesin ministerille.  Tyytymättömänä hän antoi periksi. Kunnioitan yhä hänen rajua taisteluaan ja kannan osaltani vastuun hallituksen pystyssä pitämisestä.

 

Kellon lähetessä yhtä yöllä lauantain puolella todettiin ratkaisu syntyneeksi.  Tiedote lähti jakeluun. Pääministeri ei lähtenyt Mäntyniemeen, vaan nukkumaan. Kuten me muutkin. 

 

Tuon dramaattisen illan ja yön jälkeen olin monissa sote-neuvotteluissa. Niissä ratkaisua yritettiin muuttaa kelvolliseksi malliksi. Vaikeaa oli. Valmista ei ole vieläkään. Ei, vaikka kaksi vuotta tuli täyteen viime yönä. 

 

Mikä Taiston päivänä 7.11.2015 tehdyssä ratkaisussa oli meille niin vaikeaa? Molemmat pääkysymykset.

 

Me emme pitäneet 18 (15+3) maakuntamäärää järkevänä. Enintään 15, mieluimmin 12, olisi taannut riittävän vahvat taloudelliset ja toiminnalliset hartiat valtavalle uudistukselle. Kepu halusi nykyistä maakuntajakoa vastaavan määrän. Kaikkien 18 maakunnan kunnallisneuvoksille piti saada satraapin paikat. Mitä enemmän maakuntia, sitä suurempi valta puolueella. Järki sai väistyä.

 

Me pidimme Kokoomuksen vaatimaa mahdollisimman laajaa valinnanvapautta äärettömän riskialttiina.  Se avaisi hallitsemattomat yksityiset markkinat ja olisi taloudellisesti ja toiminnallisesti hyppy tuntemattomaan.  Kokoomus katsoi, että nyt jos koskaan on mahdollista ajaa julkista sektoria alas ja avata yksityisille, pääosin kansainvälisille markkinatoimijoille miljardimarkkinat veronmaksajien piikkiin. Ideologia voitti vastuullisuuden. Sivutuotteena monelle kokoomuslaiselle on jo nyt avautunut rahakkaat työmarkkinat.

 

Olen parin viime vuoden aikana monesti miettinyt, olisiko sittenkin pitänyt 7.11.2015 puolilta öin sanoa "EI KÄY".  Olisiko hallitus kaatunut?  Olisivatko edessä olleet uudet vaalit?  Perussuomalaisten kannatus gallupeissa oli pudonnut jo tuolloin huhtikuun vaalien 17,7%:n tasosta noin 10%:iin. 

 

Yhtä dramaattisen tilanteen kohtaisin 5.4.1992, kun Ahon hallituksessa pääministeri kysyi, jatkammeko vai lyömmekö hanskat tiskiin. Tuolloin maa oli äärettömän vakavan talouskriisin, lähes konkurssin, partaalla. Päätimme jatkaa. Suomi pelastui. 

 

Siitä olen täysin varma, että kaksi vuotta sitten ministeri Mäntylän ajama ja vahvasti tukemani maakunta-sote-malli olisi ollut varsin hyvä. Siis 12 maakuntaa, julkisvetoinen sote ja hitaasti ja harkiten toteutettava valinnanvapauden laajentaminen asiakkaan/potilaan etu edellä. Siinä mallimme lyhyesti. 

 

Kuten tiedämme, Sipilän hallitus on yhä vuoden 2015 pimeän marraskuisen yön huonojen päätösten vanki. Jälleen ensi helmikuussa kokoomuslainen valinnanvapausmalli, jonka Kepu ja siniset vast'ikään hyväksyivät lausunnolle lähetettäväksi, törmää ylitsepääsemättömiin ongelmiin, osin perustuslain, osin toiminnallisten epäkohtien ja varsinkin kustannusvaikutusten takia. Kaatuuko hallitus siihen, sen näemme!

 

Häikäilemätön valtapolitiikka ja sokea ideologiaintoisuus ovat huono yhdistelmä tehdä lehmänkauppoja. Kansa maksaa ja kärsii.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

]]>
22 http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245723-tasan-kaksi-vuotta-kriisiyosta-jolloin-sipilan-hallitus-kaatui-melkein#comments hallitus Ideologia Maakunnat Valinnanvapaus Valta Tue, 07 Nov 2017 16:41:01 +0000 Toimi Kankaanniemi http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245723-tasan-kaksi-vuotta-kriisiyosta-jolloin-sipilan-hallitus-kaatui-melkein
Älä syytä yksilöä, syytä järjestelmää http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244557-ala-syyta-yksiloa-syyta-jarjestelmaa <p><a href="https://www.hs.fi/elama/art-2000005405564.html">Ossi Nyman avasi suunsa</a>&nbsp;(HS 13.10.2017) todennäköisesti markkinoidakseen kirjaansa, ja teki samalla Suomelle merkittävän palveluksen heittäessään löylyä keskusteluun sosiaaliturvan uudistamisen tarpeesta.</p><p>TE-toimiston johtaja kommentoi <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9886103">&ldquo;En muista oman urani ajalta, että joku kertoo avoimesti, miten hän keplottelee työttömyysturvalla&rdquo;</a>&nbsp;(Yle&nbsp;16.10.2017).</p><p>A-studiossa keskusteltiin maanantai-iltana siitä, onko ideologista työttömyyttä olemassa - tietysti on, <a href="https://www.uusisuomi.fi/raha/213218-dramaattinen-kuvio-suomen-tyottomyysturvasta-merkittava-vaikutus-ihmisten">sillä asia on jo tieteellisesti todistettu</a>&nbsp;(kuvaliite, US 27.01.2017).&nbsp;Tämän osoitettuamme voimme siirtyä itse pihviin, eli mitä asialle pitäisi tehdä.</p><p>Ratkaisuksi on esitetty mm. <a href="http://m.iltalehti.fi/politiikka/201710152200462244_pi.shtml">työleirejä</a>&nbsp;(IL 15.10.2017) ja&nbsp;<a href="http://erkkisaarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244510-miten-saadaan-tyonvieroksujat-toihin">konttimajoitusta</a>&nbsp;(Puheenvuoro 16.10.2017).&nbsp; Molemmat mielestäni aliarvioivat ihmisten älykkyyden, samoin kuin <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9879463">TE-toimistojen kyttäämiseen ja keppiin perustuva toiminta</a>&nbsp;(Yle 12.10.2017).</p><p>Nykyjärjestelmässä vastenmielisintä on se, että ne, jotka osaavat pelata sitä, saavat korkeamman elintason kuin ne, jotka ovat eniten avun tarpeessa.</p><p>En kuitenkaan syytä järjestelmää pelaavia, vaan syytän järjestelmää, joka on aivan liian monimutkainen. Erilaisia tukia ja tahoja joilta tukea pyytää on liikaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Siispä ehdotan ratkaisuksi ongelmaan <a href="http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240874-perustulomallini-paatavoitteet-martti-hetemaelle">Aholan perustulomallia</a>&nbsp;(päivitetty 18.9.2017):</p><p>***</p><p><strong>Jokaiselle vähintään 23 vuotiaalle Suomessa asuvalle Suomen kansalaiselle maksetaan 21e verovapaata perustuloa päivittäin.</strong></p><p><strong>Yhtä paljon maksetaan 18-22 vuotiaiden osalta niille, joilla on korkeakoulutason opiskelupaikka, työpaikka tai jotka toimivat yrittäjänä.</strong></p><p><strong>Alle 23 vuotiaille jotka opiskelevat toisen asteen opiskelupaikoissa (ammattikoulu, lukio), tai suorittavat asepalvelusta, maksetaan 10 euroa päivässä. Muille alle 23 vuotiaille maksetaan 5 euroa päivittäin.</strong></p><p><strong>Perustulo korvaa kaikki subjektiiviset tuet, mukaan lukien työmarkkinatuen, peruspäivärahan, kansaneläkkeen, sekä lapsilisän ja asumistuen. Jos elämäntilanne niin vaatii, sosiaalivirastosta voi anoa tilapäisiä harkinnanvaraisia tukia perustulon päälle. Poikkeuksena erityisryhmät, kuten vammaiset, joilla jatkuva sosiaaliturvataso voi olla perustuloa korkeampi.</strong></p><p><strong>Perustulo toteutetaan kustannusneutraalisti asettamalla 50% veroprosentti tuloveroille 1260e/kk saakka, jonka jälkeen palataan normaaliin (=nykyiseen) progressioon.</strong></p><p>***</p><p>Perustulomallini ei ole pelattavissa, sillä kaikki ovat oikeutettuja samaan tukeen, ja se maksetaan riippumatta siitä hakeeko sitä vai ei.</p><p>Tästä syntyy <strong>perustulojärjestelmien todennäköisesti merkittävin hyöty</strong> - järjestelmän pelaamisen sijaan kansalaisten kognitiivinen kapasiteetti vapautuu miettimään muita asioita, kuten mitä sitä tekisi elääkseen.</p><p>Jos 23 vuotta täyttänyt 630 eurolla kuussa haluaa ja kykenee loppuelämänsä elämään, niin hyväksyn sen valinnan, ja olen valmis maksamaan oman osani veroista mahdollistaakseni sen.</p><p>Sen verran vähän rahaa tuo keskipitkällä aikavälillä kuitenkin on, että uskon sen motivoivan lähes kaikkia työnhakuun - järjestelmää ei kannata yrittää virittää niin, että sen viimeisenkin erakon saa haaviin, sillä se ei ikinä tule onnistumaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja ja varavaltuutettu, joka eli opiskeluaikoinaan 2000 luvun puolessa välissä noin 530 euron kuukausituloilla helsinkiläisessä vuokrayksiössä, tietäen että nykyään sama on mahdotonta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ossi Nyman avasi suunsa (HS 13.10.2017) todennäköisesti markkinoidakseen kirjaansa, ja teki samalla Suomelle merkittävän palveluksen heittäessään löylyä keskusteluun sosiaaliturvan uudistamisen tarpeesta.

TE-toimiston johtaja kommentoi “En muista oman urani ajalta, että joku kertoo avoimesti, miten hän keplottelee työttömyysturvalla” (Yle 16.10.2017).

A-studiossa keskusteltiin maanantai-iltana siitä, onko ideologista työttömyyttä olemassa - tietysti on, sillä asia on jo tieteellisesti todistettu (kuvaliite, US 27.01.2017). Tämän osoitettuamme voimme siirtyä itse pihviin, eli mitä asialle pitäisi tehdä.

Ratkaisuksi on esitetty mm. työleirejä (IL 15.10.2017) ja konttimajoitusta (Puheenvuoro 16.10.2017).  Molemmat mielestäni aliarvioivat ihmisten älykkyyden, samoin kuin TE-toimistojen kyttäämiseen ja keppiin perustuva toiminta (Yle 12.10.2017).

Nykyjärjestelmässä vastenmielisintä on se, että ne, jotka osaavat pelata sitä, saavat korkeamman elintason kuin ne, jotka ovat eniten avun tarpeessa.

En kuitenkaan syytä järjestelmää pelaavia, vaan syytän järjestelmää, joka on aivan liian monimutkainen. Erilaisia tukia ja tahoja joilta tukea pyytää on liikaa.

 

Siispä ehdotan ratkaisuksi ongelmaan Aholan perustulomallia (päivitetty 18.9.2017):

***

Jokaiselle vähintään 23 vuotiaalle Suomessa asuvalle Suomen kansalaiselle maksetaan 21e verovapaata perustuloa päivittäin.

Yhtä paljon maksetaan 18-22 vuotiaiden osalta niille, joilla on korkeakoulutason opiskelupaikka, työpaikka tai jotka toimivat yrittäjänä.

Alle 23 vuotiaille jotka opiskelevat toisen asteen opiskelupaikoissa (ammattikoulu, lukio), tai suorittavat asepalvelusta, maksetaan 10 euroa päivässä. Muille alle 23 vuotiaille maksetaan 5 euroa päivittäin.

Perustulo korvaa kaikki subjektiiviset tuet, mukaan lukien työmarkkinatuen, peruspäivärahan, kansaneläkkeen, sekä lapsilisän ja asumistuen. Jos elämäntilanne niin vaatii, sosiaalivirastosta voi anoa tilapäisiä harkinnanvaraisia tukia perustulon päälle. Poikkeuksena erityisryhmät, kuten vammaiset, joilla jatkuva sosiaaliturvataso voi olla perustuloa korkeampi.

Perustulo toteutetaan kustannusneutraalisti asettamalla 50% veroprosentti tuloveroille 1260e/kk saakka, jonka jälkeen palataan normaaliin (=nykyiseen) progressioon.

***

Perustulomallini ei ole pelattavissa, sillä kaikki ovat oikeutettuja samaan tukeen, ja se maksetaan riippumatta siitä hakeeko sitä vai ei.

Tästä syntyy perustulojärjestelmien todennäköisesti merkittävin hyöty - järjestelmän pelaamisen sijaan kansalaisten kognitiivinen kapasiteetti vapautuu miettimään muita asioita, kuten mitä sitä tekisi elääkseen.

Jos 23 vuotta täyttänyt 630 eurolla kuussa haluaa ja kykenee loppuelämänsä elämään, niin hyväksyn sen valinnan, ja olen valmis maksamaan oman osani veroista mahdollistaakseni sen.

Sen verran vähän rahaa tuo keskipitkällä aikavälillä kuitenkin on, että uskon sen motivoivan lähes kaikkia työnhakuun - järjestelmää ei kannata yrittää virittää niin, että sen viimeisenkin erakon saa haaviin, sillä se ei ikinä tule onnistumaan.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja ja varavaltuutettu, joka eli opiskeluaikoinaan 2000 luvun puolessa välissä noin 530 euron kuukausituloilla helsinkiläisessä vuokrayksiössä, tietäen että nykyään sama on mahdotonta.

]]>
32 http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244557-ala-syyta-yksiloa-syyta-jarjestelmaa#comments Aikuistyöttömyys Ideologia Mon, 16 Oct 2017 21:50:57 +0000 Amos Ahola http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244557-ala-syyta-yksiloa-syyta-jarjestelmaa
Arvoista ei pitäisi keskustella http://velipesonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238436-arvoista-ei-pitaisi-keskustella <p>Saattaa olla hyvä että poliitikot ovat innostuneet keskustelemaan arvoista koska se voi aiheuttaa havahtumisen todellisuuteen, ettei arvoista kannattaisi keskustella.</p><p>&nbsp;</p><p>Arvo on uusimman ajan muotitermi joka pesiytyi akateemiseen maailmaan 1980-luvulla, toimittajien kielenkäyttöön 1990-luvulla ja poliitikkojen mainospuheisiin 2000-luvulla. Jyrki Katainen tyylitteli puolueensa Kokoomuksen aatteellisen historian jonkinlaiseen hermeettiseen päätepisteeseen julistaessaan puolueensa arvopuolueeksi. Hän tiesi että yleisö ei ymmärrä käsitettä kuten se vielä hieman aiemmin olisi ymmärretty, kuin kyse olisi ollut arvopaperiin verrattavasta puolueesta, vaan että äänestävä kansa antaisi tukensa jollekin &rdquo;arvoperustaiselle&rdquo; joka samalla ja kenties siitä johtuen on &rdquo;arvokasta&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p>Onko niin ja voisiko ollakaan? Hallituskriisiin liittyviä kannanottoja seuratessa voi huomata uskomuksen, että juuri arvot ohjaavat toimintaa myös politiikassa, painuneen luihin ja ytimiin. Voi vain keskustella perus- ja itseisarvojen sisällöstä ja siinä esiintyvistä eroavuuksista.</p><p>&nbsp;</p><p>Vaikkakaan perusarvoista ja itseisarvoista ei puhuta, puhutaan vain arvoista. Esillä oleva ajatus, että kaikkien puolueiden arvojen olisi oltava samat, on yhtä kuin toive yksipuoluejärjestelmään siirtymisestä. Millainen tuo yksi puolue sitten on?</p><p>&nbsp;</p><p>Jos kaikki toiminta on redusoitavissa arvoihin, jonkin puolueen nimittäminen arvopuolueeksi merkitsee sen nimittämistä vain puolueeksi (vailla mitään erityistä arvoa), ja jos taas &nbsp;vasta arvojen erikseen omaksuminen ja niiden kannattajaksi julistautuminen tekee puolueesta arvopuolueen, olisi tarpeen kysäistä minkä mainostoimiston tiliä tämä kartuttaa ja voisiko muillekin saada samanlaisen.</p><p>&nbsp;</p><p>On kuin koko näyttämö eläisi &rdquo;valmiissa maailmassa&rdquo; jonkinlaiseen korkeampaan tietoisuuteen kohonneena. Sellaisella mielentilalla on taipumus olla valheellinen. Olisi otettava lomaa arvokeskustelusta ja keskusteltava ideologiasta, koska vasta luonteeltaan ideologiset muotoilut kertovat mitään siitä, mitä mieltä asioista ollaan tai voitaisiin olla. Arvo on oleva alati tyhjiö, joten 1990-luvun muotitermi &rdquo;arvotyhjiö&rdquo; on sekin yhtä tyhjän kanssa.</p><p>&nbsp;</p><p>Asioista pitäisi siis puhua niiden oikeilla nimillä. Tämä on noloa Suomelle ja suomalaiselle politiikalle koska meillä on joukko keskustavasemmistolaisia sosiaalidemokraattipuolueita joista osalla on reaalikommunistista agendaa. Pääministeripuolueella ei vaikuttaisi olevan ymmärrettävää ideologiaa. On luonnollista joskin tympeää että erään keskustavasemmistolaisen puolueen muuttuminen oikeistokonservatiiviseksi puheenjohtajiston vaihtumisen myötä aiheuttaa kauhistelua. Avuksi peräänkuulutetaan &rdquo;arvoja&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p>Asia ei ratkea kotimaisen poliittisen historian luennolla tai kertomuksella siitä miksi asiat ovat maassamme tulleet juuri sellaisiksi kuin ne ovat. Keskustelu kaipaa selväpiirteisyyttä eikä arvoista puhuminen voi siihen sellaista tuoda.</p><p>&nbsp;</p><p>Kenties Kataisen mainostemppu on onnistunut värittämään Suomen yhteiskunnan kokoomuslaiseksi ja samalla kokoomuksen punaiseksi. Tempulla olisi teoriassa voinut yrittää päinvastaista eli sosiaalidemokraattien värjäämistä siniseksi mutta nepä ovat muuttuneet entistä punaisemmiksi, oikein kyyristyneet koloihinsa.</p><p>&nbsp;</p><p>Kataisen seuraajien Stubbin ja Orpon kyseenalainen kunnia on ollut sosialismia kohti marssiminen. Siitä ei voi puhua koska sosialismi on ideologia eivätkä ideologiat sovi arvokeskusteluun.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Saattaa olla hyvä että poliitikot ovat innostuneet keskustelemaan arvoista koska se voi aiheuttaa havahtumisen todellisuuteen, ettei arvoista kannattaisi keskustella.

 

Arvo on uusimman ajan muotitermi joka pesiytyi akateemiseen maailmaan 1980-luvulla, toimittajien kielenkäyttöön 1990-luvulla ja poliitikkojen mainospuheisiin 2000-luvulla. Jyrki Katainen tyylitteli puolueensa Kokoomuksen aatteellisen historian jonkinlaiseen hermeettiseen päätepisteeseen julistaessaan puolueensa arvopuolueeksi. Hän tiesi että yleisö ei ymmärrä käsitettä kuten se vielä hieman aiemmin olisi ymmärretty, kuin kyse olisi ollut arvopaperiin verrattavasta puolueesta, vaan että äänestävä kansa antaisi tukensa jollekin ”arvoperustaiselle” joka samalla ja kenties siitä johtuen on ”arvokasta”.

 

Onko niin ja voisiko ollakaan? Hallituskriisiin liittyviä kannanottoja seuratessa voi huomata uskomuksen, että juuri arvot ohjaavat toimintaa myös politiikassa, painuneen luihin ja ytimiin. Voi vain keskustella perus- ja itseisarvojen sisällöstä ja siinä esiintyvistä eroavuuksista.

 

Vaikkakaan perusarvoista ja itseisarvoista ei puhuta, puhutaan vain arvoista. Esillä oleva ajatus, että kaikkien puolueiden arvojen olisi oltava samat, on yhtä kuin toive yksipuoluejärjestelmään siirtymisestä. Millainen tuo yksi puolue sitten on?

 

Jos kaikki toiminta on redusoitavissa arvoihin, jonkin puolueen nimittäminen arvopuolueeksi merkitsee sen nimittämistä vain puolueeksi (vailla mitään erityistä arvoa), ja jos taas  vasta arvojen erikseen omaksuminen ja niiden kannattajaksi julistautuminen tekee puolueesta arvopuolueen, olisi tarpeen kysäistä minkä mainostoimiston tiliä tämä kartuttaa ja voisiko muillekin saada samanlaisen.

 

On kuin koko näyttämö eläisi ”valmiissa maailmassa” jonkinlaiseen korkeampaan tietoisuuteen kohonneena. Sellaisella mielentilalla on taipumus olla valheellinen. Olisi otettava lomaa arvokeskustelusta ja keskusteltava ideologiasta, koska vasta luonteeltaan ideologiset muotoilut kertovat mitään siitä, mitä mieltä asioista ollaan tai voitaisiin olla. Arvo on oleva alati tyhjiö, joten 1990-luvun muotitermi ”arvotyhjiö” on sekin yhtä tyhjän kanssa.

 

Asioista pitäisi siis puhua niiden oikeilla nimillä. Tämä on noloa Suomelle ja suomalaiselle politiikalle koska meillä on joukko keskustavasemmistolaisia sosiaalidemokraattipuolueita joista osalla on reaalikommunistista agendaa. Pääministeripuolueella ei vaikuttaisi olevan ymmärrettävää ideologiaa. On luonnollista joskin tympeää että erään keskustavasemmistolaisen puolueen muuttuminen oikeistokonservatiiviseksi puheenjohtajiston vaihtumisen myötä aiheuttaa kauhistelua. Avuksi peräänkuulutetaan ”arvoja”.

 

Asia ei ratkea kotimaisen poliittisen historian luennolla tai kertomuksella siitä miksi asiat ovat maassamme tulleet juuri sellaisiksi kuin ne ovat. Keskustelu kaipaa selväpiirteisyyttä eikä arvoista puhuminen voi siihen sellaista tuoda.

 

Kenties Kataisen mainostemppu on onnistunut värittämään Suomen yhteiskunnan kokoomuslaiseksi ja samalla kokoomuksen punaiseksi. Tempulla olisi teoriassa voinut yrittää päinvastaista eli sosiaalidemokraattien värjäämistä siniseksi mutta nepä ovat muuttuneet entistä punaisemmiksi, oikein kyyristyneet koloihinsa.

 

Kataisen seuraajien Stubbin ja Orpon kyseenalainen kunnia on ollut sosialismia kohti marssiminen. Siitä ei voi puhua koska sosialismi on ideologia eivätkä ideologiat sovi arvokeskusteluun.

]]>
3 http://velipesonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238436-arvoista-ei-pitaisi-keskustella#comments Arvo Ideologia Kokoomus Sosialismi Tue, 13 Jun 2017 02:43:02 +0000 Veli Pesonen http://velipesonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238436-arvoista-ei-pitaisi-keskustella
Keskustalaisuus: henkinen ihmiskuva ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus http://johanneskananen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235075-keskustalaisuus-henkinen-ihmiskuva-ja-sosiaalinen-oikeudenmukaisuus <p>Keskusta-aatteesta on aika vähän keskustelua julkisuudessa, joten se on ehkä jäänyt monille hämäräksi. Moni ihminen yhdistää keskustalaisuuden maaseutuväestön etujen puolustamiseen. Tällöin unohtuu, että keskusta on toki päivittänyt aateperintöään vastaamaan nykyaikaa ja kaupungistumista.</p><p>Karkeasti voimme hahmotella aatteellisen nelikentän, jossa yksi akseli liittyy ihmiskuvaan ja toinen akseli liittyy käsitykseen yhteiskunnasta. Karkeasti voimme jaotella ihmiskuvat joko materialistiseen tai henkiseen ihmiskuvaan. Materialistinen ihmiskäsitys nojautuu naturalistiseen luonnontieteeseen, jonka mukaan ihminen on eläin muiden joukossa ja jonka mukaan fyysisin aistein havaittava todellisuus on ainoa todellisuus mistä voimme saada tieteellistä tietoa. Jos jotain muuta todellisuutta on, siitä emme voi tietää mitään. Ihmisen tietoisuus on palautettavissa aivojen ja hermoston fyysiseen ja neurologiseen toimintaan.</p><p>Henkisen ihmiskuvan mukaan ihminen on fyysinen, sielullinen ja henkinen kokonaisuus. Ihmisellä on mahdollisuus yksilönä tulla tietoiseksi itsestään ja toimintansa motiiveista, hän voi kehittyä ihmisenä moraalisesti ja pyrkiä kohti hyveellisyyttä. Henkisen ihmiskuvan mukaan kaikilla ihmisillä on henkisiä kokemuksia jokapäiväisessä elämässään.</p><p>Esimerkiksi teatterissa käynti voi olla henkinen kokemus, jos ihminen ymmärtää näytelmäkirjailijan ja ohjaajan käsitelleen syvällisiä ihmisenä olemisen kysymyksiä jotka koskettavat niitä ihmisiä jotka ovat kokoontuneet esityksen äärelle. Silloin esityksessä on kysymys jostain muusta kuin fyysisistä lavasteista, ja jostain muusta kuin näyttelijöistä yksittäisinä ihmisinä. Kaikki teatterintekijät osaavat kuvata sitä henkistä yhteyttä mikä syntyy onnistuneessa esityksessä yleisön ja näyttelijöiden välille &ndash; yhteyttä joka on riippumaton jokaisen läsnäolijan sielullisesta, persoonallisesta elämästä ja jota kohti jokainen voi ikään kuin kurotella omassa arkipäiväisessä elämässään.</p><p>Poliittinen vasemmisto tukeutuu tyypillisesti materialistiseen, luonnontieteisiin nojaavaan ihmiskäsitykseen. Poliittinen oikeisto puolestaan on ammentanut enemmän henkisestä ihmiskäsityksestä. Poikkeuksia tietysti on, kuten aina tämän kaltaisissa karkeissa jaotteluissa.</p><p>Ihmiskäsityksestä seuraa, että tyypillisesti vasemmistolaisissa aatesuuntauksissa ajatellaan relativistisesti moraalia: mitään absoluuttisia arvoja ei ole, koska tieteen avulla ei itse asiassa moraalista voi sanoa juuri mitään. On vain eri kulttuureja joilla jokaisella on omat arvonsa. Emme voi asettaa kulttuureja paremmuusjärjestykseen.</p><p>Oikeistolaisen moraalikäsityksen mukaan juuri ihmisen henkinen kasvu on sekä moraalinen mahdollisuus että ihmisen velvollisuus: ihmisellä on mahdollisuus ja velvollisuus kehittää itseään ja pyrkiä kohti hyveellisyyttä elämänsä aikana.</p><p>Samalla tavalla käsityksen yhteiskunnasta voidaan jakaa karkeasti kahteen leiriin: edistyksellisen yhteiskuntakäsityksen mukaan yhteiskunnan tulee muokata rakenteita niin että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus toteuttaa itseään ja omia päämääriään. Sääty-yhteiskunnasta perityt erot näkyvät vielä eikä hyvinvointivaltiosta huolimatta mahdollisuudet vieläkään jakaudu tasaisesti. Siksi yhteiskunnan tulee tasoittaa eroja ja taata samanlaiset palvelut kaikille.</p><p>Konservatiivisen yhteiskuntakäsityksen mukaan yhteiskunnalliset erot palautuvat yksilöllisiin ominaisuuksiin eikä valtion tehtävänä ole puuttua näihin yhteiskunnallisiin eroihin. Vaikka yhteiskunta jakautuisi luokkiin tai rikkaisiin ja köyhiin, heijastelee tämä jako ihmisten kyvykkyyttä josta tulee palkita ihmisiä.</p><p>Ihmiskäsityksen osalta keskustalaisuus sijoittuu samaan kohtaan oikeistolaisuuden kanssa: keskustalaisuuteen kuuluu käsitys siitä että moraalisia arvoja on olemassa ja että yksilöllä on mahdollisuus kehittää itseään ja tulla tietoiseksi omista päämääristään.</p><p>Yhteiskuntakäsityksen osalta keskustalaisuus taas sijoittuu samaan kohtaan vasemmistolaisuuden kanssa: keskusta-aatteeseen kuuluu ajatus siitä, että yhteiskunnallisia eroja on tasoitettava ja että valtion tehtävänä on huolehtia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja mahdollisuuksien tasa-arvosta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskusta-aatteesta on aika vähän keskustelua julkisuudessa, joten se on ehkä jäänyt monille hämäräksi. Moni ihminen yhdistää keskustalaisuuden maaseutuväestön etujen puolustamiseen. Tällöin unohtuu, että keskusta on toki päivittänyt aateperintöään vastaamaan nykyaikaa ja kaupungistumista.

Karkeasti voimme hahmotella aatteellisen nelikentän, jossa yksi akseli liittyy ihmiskuvaan ja toinen akseli liittyy käsitykseen yhteiskunnasta. Karkeasti voimme jaotella ihmiskuvat joko materialistiseen tai henkiseen ihmiskuvaan. Materialistinen ihmiskäsitys nojautuu naturalistiseen luonnontieteeseen, jonka mukaan ihminen on eläin muiden joukossa ja jonka mukaan fyysisin aistein havaittava todellisuus on ainoa todellisuus mistä voimme saada tieteellistä tietoa. Jos jotain muuta todellisuutta on, siitä emme voi tietää mitään. Ihmisen tietoisuus on palautettavissa aivojen ja hermoston fyysiseen ja neurologiseen toimintaan.

Henkisen ihmiskuvan mukaan ihminen on fyysinen, sielullinen ja henkinen kokonaisuus. Ihmisellä on mahdollisuus yksilönä tulla tietoiseksi itsestään ja toimintansa motiiveista, hän voi kehittyä ihmisenä moraalisesti ja pyrkiä kohti hyveellisyyttä. Henkisen ihmiskuvan mukaan kaikilla ihmisillä on henkisiä kokemuksia jokapäiväisessä elämässään.

Esimerkiksi teatterissa käynti voi olla henkinen kokemus, jos ihminen ymmärtää näytelmäkirjailijan ja ohjaajan käsitelleen syvällisiä ihmisenä olemisen kysymyksiä jotka koskettavat niitä ihmisiä jotka ovat kokoontuneet esityksen äärelle. Silloin esityksessä on kysymys jostain muusta kuin fyysisistä lavasteista, ja jostain muusta kuin näyttelijöistä yksittäisinä ihmisinä. Kaikki teatterintekijät osaavat kuvata sitä henkistä yhteyttä mikä syntyy onnistuneessa esityksessä yleisön ja näyttelijöiden välille – yhteyttä joka on riippumaton jokaisen läsnäolijan sielullisesta, persoonallisesta elämästä ja jota kohti jokainen voi ikään kuin kurotella omassa arkipäiväisessä elämässään.

Poliittinen vasemmisto tukeutuu tyypillisesti materialistiseen, luonnontieteisiin nojaavaan ihmiskäsitykseen. Poliittinen oikeisto puolestaan on ammentanut enemmän henkisestä ihmiskäsityksestä. Poikkeuksia tietysti on, kuten aina tämän kaltaisissa karkeissa jaotteluissa.

Ihmiskäsityksestä seuraa, että tyypillisesti vasemmistolaisissa aatesuuntauksissa ajatellaan relativistisesti moraalia: mitään absoluuttisia arvoja ei ole, koska tieteen avulla ei itse asiassa moraalista voi sanoa juuri mitään. On vain eri kulttuureja joilla jokaisella on omat arvonsa. Emme voi asettaa kulttuureja paremmuusjärjestykseen.

Oikeistolaisen moraalikäsityksen mukaan juuri ihmisen henkinen kasvu on sekä moraalinen mahdollisuus että ihmisen velvollisuus: ihmisellä on mahdollisuus ja velvollisuus kehittää itseään ja pyrkiä kohti hyveellisyyttä elämänsä aikana.

Samalla tavalla käsityksen yhteiskunnasta voidaan jakaa karkeasti kahteen leiriin: edistyksellisen yhteiskuntakäsityksen mukaan yhteiskunnan tulee muokata rakenteita niin että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus toteuttaa itseään ja omia päämääriään. Sääty-yhteiskunnasta perityt erot näkyvät vielä eikä hyvinvointivaltiosta huolimatta mahdollisuudet vieläkään jakaudu tasaisesti. Siksi yhteiskunnan tulee tasoittaa eroja ja taata samanlaiset palvelut kaikille.

Konservatiivisen yhteiskuntakäsityksen mukaan yhteiskunnalliset erot palautuvat yksilöllisiin ominaisuuksiin eikä valtion tehtävänä ole puuttua näihin yhteiskunnallisiin eroihin. Vaikka yhteiskunta jakautuisi luokkiin tai rikkaisiin ja köyhiin, heijastelee tämä jako ihmisten kyvykkyyttä josta tulee palkita ihmisiä.

Ihmiskäsityksen osalta keskustalaisuus sijoittuu samaan kohtaan oikeistolaisuuden kanssa: keskustalaisuuteen kuuluu käsitys siitä että moraalisia arvoja on olemassa ja että yksilöllä on mahdollisuus kehittää itseään ja tulla tietoiseksi omista päämääristään.

Yhteiskuntakäsityksen osalta keskustalaisuus taas sijoittuu samaan kohtaan vasemmistolaisuuden kanssa: keskusta-aatteeseen kuuluu ajatus siitä, että yhteiskunnallisia eroja on tasoitettava ja että valtion tehtävänä on huolehtia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja mahdollisuuksien tasa-arvosta.

]]>
0 http://johanneskananen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235075-keskustalaisuus-henkinen-ihmiskuva-ja-sosiaalinen-oikeudenmukaisuus#comments Aatteellisuus Ideologia Keskustalaisuus Moraali oikeudenmukaisuus Wed, 05 Apr 2017 11:33:15 +0000 Johannes Kananen http://johanneskananen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235075-keskustalaisuus-henkinen-ihmiskuva-ja-sosiaalinen-oikeudenmukaisuus
Opetus- ja kulttuuriministeriö syöttää peruskoululaisille feminismiä http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233965-opetus-ja-kulttuuriministerio-syottaa-peruskoululaisille-feminismia <p>Opetus- ja kulttuuriministeriö osti Chimamnda Ngozi Adichien kirjoittaman kirjan &quot;Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä&quot; (Otava) ja lahjoitti kirjan jokaiselle suomalaiselle peruskoulun yhdeksäsluokkalaiselle.&nbsp;</p><p>Opetushallituksen mukaan kirjalahjan tavoite on synnyttää monipuolista keskustelua tasa-arvosta sekä ihmisen oikeudesta olla ja toimia omana itsenään. Feminismin voidaan kuitenkin katsoa olevan poliittinen aatesuunta, jonka tavoitteena on parantaa erityisesti naisten yhteiskunnallista asemaa ja muuttaa sukupuolirooleja, ei edistää puhtaasti tasa-arvoa. Suomeen on tänä vuonna perustettu feministien puolue, ja väistämättä herää myös ajatus, että kirjan myötä halutaan edistää juuri tämän puolueen asiaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö teki tapauksessa päätöksen, jossa kiistanalaista ideologiaa tyrkytetään kaikille yhdeksäsluokkalaisille.&nbsp;</p><p>Tasa-arvoa tulee opettaa lapsille ja nuorille, mutta ilman, että kaikkia kehotetaan olemaan feministejä. Tasa-arvon kannattaminen ei ole sama kuin olla feministi. Lapsia ja nuoria tulee ohjata itsenäiseen ajatteluun ja opettaa tosiasioita, ei ohjata heitä poliittisesti. &nbsp;</p><p>Kansalaisten verorahoja ei myöskään pidä käyttää poliittisen propagandan levittämiseen.&nbsp;</p><p>Tein aiheesta<em> kirjallisen kysymyksen </em>opetus- ja kulttuuriministerille 16.12.2016</p><p><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_641+2016.aspx"><u>https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_641+2016.aspx</u></a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Opetus- ja kulttuuriministeriö osti Chimamnda Ngozi Adichien kirjoittaman kirjan "Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä" (Otava) ja lahjoitti kirjan jokaiselle suomalaiselle peruskoulun yhdeksäsluokkalaiselle. 

Opetushallituksen mukaan kirjalahjan tavoite on synnyttää monipuolista keskustelua tasa-arvosta sekä ihmisen oikeudesta olla ja toimia omana itsenään. Feminismin voidaan kuitenkin katsoa olevan poliittinen aatesuunta, jonka tavoitteena on parantaa erityisesti naisten yhteiskunnallista asemaa ja muuttaa sukupuolirooleja, ei edistää puhtaasti tasa-arvoa. Suomeen on tänä vuonna perustettu feministien puolue, ja väistämättä herää myös ajatus, että kirjan myötä halutaan edistää juuri tämän puolueen asiaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö teki tapauksessa päätöksen, jossa kiistanalaista ideologiaa tyrkytetään kaikille yhdeksäsluokkalaisille. 

Tasa-arvoa tulee opettaa lapsille ja nuorille, mutta ilman, että kaikkia kehotetaan olemaan feministejä. Tasa-arvon kannattaminen ei ole sama kuin olla feministi. Lapsia ja nuoria tulee ohjata itsenäiseen ajatteluun ja opettaa tosiasioita, ei ohjata heitä poliittisesti.  

Kansalaisten verorahoja ei myöskään pidä käyttää poliittisen propagandan levittämiseen. 

Tein aiheesta kirjallisen kysymyksen opetus- ja kulttuuriministerille 16.12.2016

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_641+2016.aspx

 

]]>
6 http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233965-opetus-ja-kulttuuriministerio-syottaa-peruskoululaisille-feminismia#comments Feminismi Ideologia Opetushallitus Propaganda Tasa-arvo Wed, 22 Mar 2017 12:24:20 +0000 Mika Raatikainen http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233965-opetus-ja-kulttuuriministerio-syottaa-peruskoululaisille-feminismia
Meemilukutaito http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232705-meemilukutaito <p>Ymmärrys erilaisten meemien toiminnasta saa harvemmin tilaa medialukutaidon yhteydessä, vaikka juuri niiden ymmärtäminen on avainasemassa kun medialukutaidosta puhutaan. Mistä on kyse, ja miksi se on niin tärkeää?</p><p>Wikipedian mukaan meemi on idea, käyttäytymismalli, tyyli tai käyttötapa, joka leviää kulttuurissa henkilöltä toiselle. Se on kulttuurinen ja viestinnällinen kopioituja eli replikaattori. Arkikielessä sanaa meemi käytetään kun puhutaan internet-meemeistä, verkossa kehittyvistä ja leviävistä parodioista tai vitseistä. Meemin käsitteen on esitellyt ja ottanut käyttöön ensimmäisenä evoluutiobiologi Richard Dawkins.</p><p><strong>Meemit yhteiskuntavaikuttajina</strong></p><p>Jokainen aatejärjestelmä käyttäytyy ja toimii kuin meemi. Olipa kyse ideologiasta tai uskonnosta, jokaisella niistä on tavoite selvitä ja levitä. Vaikka kyse on vain ihmisen luomista rakennelmista, annamme niille voimakkaan elinalustan, tehden niistä yhtä elinvoimaisia kuin todelliset organismit. Meemien tunnistaminen, ja sen kuinka ne perustelevat itseään, on välttämätön taito todelliselle medialukutaidolle.</p><p>Ihmisen vastustuskyky ajatusrakennelmien meemeille on huonolla tolalla. Vaikka puhumme mieluusti siitä, kuinka erilaisten aatteiden kannattajien kanssa on voitava keskustella, on meemin syömä mieli kyvytön murtamaan omaa kehäänsä. Päinvastoin, isännäksi päässyt meemi toimii itsekkäästi kuin narsisti, jonka huolellisesti rakennettua itsesuojelumekanismia terapeuttinen väliintulo vain vahvistaa.</p><p><strong>Vasemmisto, oikeisto, kapitalismi, sosialismi, patriotismi, kristinusko, islam..</strong></p><p>Ihmislaji on kyllästetty meemeillä. Länsimainen ideologisen ja uskonnollisen suuntauksen vapaus ei silti ole vapauttanut ihmismieltä, johtuen paljolti juuri meemien toimintamallien ymmärryksen puutteesta. Mitä meemeistä siis pitäisi ymmärtää?</p><p>Meemit ovat itseään eteenpäin vieviä rakennelmia, joille tärkeintä on oman olemassaolonsa jatko ja itsensä levittäminen. Taiteellinen tyylisuuntauskin on määriteltävissä meemiksi, vaikkapa konkreettisen rakennustyylin muodossa. Uskonnot ja ideologiat ovat aivan yhtä konkreettisesti olemassaolevia rakennelmia niin pitkään, kun niillä on yksikin seuraaja.</p><p>Haastavaksi tilanteen tekee se, että jokainen aatejärjestelmä &nbsp;lupaa tavoin tai toisin, ja todistaa olemassaolevien kannattajiensa avulla antavansa ihmiselle hyvää. Meemien &quot;rekrytointitavat&quot; voivat poiketa toisistaan, mutta pitkälle mennessään lopputuloksena on sama tila: Vain oman meemin omanneet ihmiset kuuluvat ihmisen mielessä oikeisiin ihmisiin, loput ovat tavoin tai toisin vihollisia, tai vähintäänkin käännytettäviä.</p><p>Elinvoimaisten meemien lähestymistekniikat ovat ympäristöönsä mukautuvia ja ne etsivät kuin virus heikkoa kohtaa, josta murtautua. Vastustuskyky voi löytyä toista vastaan, mutta uupua toisesta. Yhdelle uppoaa väite ihmisen paremmuudesta ihonvärin perusteella, toiselle väite ihmisen olevan vain ja ainoastaan yksin vastuussa omasta menestyksestään tai sen puutteesta.</p><p>On tarpeen keskustella siitä, voimmeko kouluttaa tulevat sukupolvet ymmärtämään meemien toiminta siten, että eläisimme viimein todeksi sanonnan &quot;asiat riitelevät, eivät ihmiset&quot;? Sillä eikö juuri eri aatejärjestelmien nimissä ihmiset vihaa ja tapa toisiaan? Suuressa mittakaavassa ihminen tappaa aniharvoin selviytyäkseen itse, vaan se tapahtuu meemin selviytymisen nimissä.&nbsp;</p><p><strong>Oma asettuminen meemien maailmaan</strong></p><p>Kuulun puolueeseen. Myös puolueiden nähdään keskittyvän enemmän omaan selviytymiseensä vaaleista toiseen, kuin tekevän työtä yhteisten asioiden eteen. Taistelen tällaista vääristyneen tavoitteen politiikkaa vastaan, meeminä muiden joukossa.</p><p>En pidä todennäköisenä, että pääsemme ajatusrakennelmien meemeistä koskaan eroon. Pidän kuitenkin sekä mahdollisena että tarpeellisena niiden olemuksen ymmärtämistä ja eritoten omaa ajattelua valtaavien rakennelmien tunnistamista. Yhteiskuntamme kehitys vaatii sekä kykyä oppia käyttämään meemejä hyväksi että kykyä hylätä ne, kun ne osoittautuvat vain itseään ylläpitäviksi rakennelmiksi ilman muuta tavoitetta.&nbsp;</p><p>Koska meemien avulla on yksinkertaisinta ajaa asiaa kuin asiaa, koen tärkeäksi, että isäntä ja renki ovat oikein päin. Katson, että Piraattipuolue on ainoa puolue, joka mahdollistaa poliittisen meemin aseman renkinä. Se jättää vapauden ajatella, mutta tarjoaa poliittseen maailmaan tarvittavan välineen: ihmisten yhteenliittoutumisen puolueorganisaationa. Tätä puolueemme tarjoamaa mahdollisuutta aion käyttää hyväkseni auttaakseni ihmisen takaisin isännäksi isännän paikalle.&nbsp;</p><p>Edustamani puolueen slogan, &quot;Valitse vapaus!&quot; tarkoittaa minulle vapautta meemien orjuuttamasta mielestä. Haastan jokaisen tänne asti lukeneen tunnistamaan omien ajatuksiensa isännät. Vain siten ne saa takaisin rengin paikalle ja mielensä vapaaksi.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ymmärrys erilaisten meemien toiminnasta saa harvemmin tilaa medialukutaidon yhteydessä, vaikka juuri niiden ymmärtäminen on avainasemassa kun medialukutaidosta puhutaan. Mistä on kyse, ja miksi se on niin tärkeää?

Wikipedian mukaan meemi on idea, käyttäytymismalli, tyyli tai käyttötapa, joka leviää kulttuurissa henkilöltä toiselle. Se on kulttuurinen ja viestinnällinen kopioituja eli replikaattori. Arkikielessä sanaa meemi käytetään kun puhutaan internet-meemeistä, verkossa kehittyvistä ja leviävistä parodioista tai vitseistä. Meemin käsitteen on esitellyt ja ottanut käyttöön ensimmäisenä evoluutiobiologi Richard Dawkins.

Meemit yhteiskuntavaikuttajina

Jokainen aatejärjestelmä käyttäytyy ja toimii kuin meemi. Olipa kyse ideologiasta tai uskonnosta, jokaisella niistä on tavoite selvitä ja levitä. Vaikka kyse on vain ihmisen luomista rakennelmista, annamme niille voimakkaan elinalustan, tehden niistä yhtä elinvoimaisia kuin todelliset organismit. Meemien tunnistaminen, ja sen kuinka ne perustelevat itseään, on välttämätön taito todelliselle medialukutaidolle.

Ihmisen vastustuskyky ajatusrakennelmien meemeille on huonolla tolalla. Vaikka puhumme mieluusti siitä, kuinka erilaisten aatteiden kannattajien kanssa on voitava keskustella, on meemin syömä mieli kyvytön murtamaan omaa kehäänsä. Päinvastoin, isännäksi päässyt meemi toimii itsekkäästi kuin narsisti, jonka huolellisesti rakennettua itsesuojelumekanismia terapeuttinen väliintulo vain vahvistaa.

Vasemmisto, oikeisto, kapitalismi, sosialismi, patriotismi, kristinusko, islam..

Ihmislaji on kyllästetty meemeillä. Länsimainen ideologisen ja uskonnollisen suuntauksen vapaus ei silti ole vapauttanut ihmismieltä, johtuen paljolti juuri meemien toimintamallien ymmärryksen puutteesta. Mitä meemeistä siis pitäisi ymmärtää?

Meemit ovat itseään eteenpäin vieviä rakennelmia, joille tärkeintä on oman olemassaolonsa jatko ja itsensä levittäminen. Taiteellinen tyylisuuntauskin on määriteltävissä meemiksi, vaikkapa konkreettisen rakennustyylin muodossa. Uskonnot ja ideologiat ovat aivan yhtä konkreettisesti olemassaolevia rakennelmia niin pitkään, kun niillä on yksikin seuraaja.

Haastavaksi tilanteen tekee se, että jokainen aatejärjestelmä  lupaa tavoin tai toisin, ja todistaa olemassaolevien kannattajiensa avulla antavansa ihmiselle hyvää. Meemien "rekrytointitavat" voivat poiketa toisistaan, mutta pitkälle mennessään lopputuloksena on sama tila: Vain oman meemin omanneet ihmiset kuuluvat ihmisen mielessä oikeisiin ihmisiin, loput ovat tavoin tai toisin vihollisia, tai vähintäänkin käännytettäviä.

Elinvoimaisten meemien lähestymistekniikat ovat ympäristöönsä mukautuvia ja ne etsivät kuin virus heikkoa kohtaa, josta murtautua. Vastustuskyky voi löytyä toista vastaan, mutta uupua toisesta. Yhdelle uppoaa väite ihmisen paremmuudesta ihonvärin perusteella, toiselle väite ihmisen olevan vain ja ainoastaan yksin vastuussa omasta menestyksestään tai sen puutteesta.

On tarpeen keskustella siitä, voimmeko kouluttaa tulevat sukupolvet ymmärtämään meemien toiminta siten, että eläisimme viimein todeksi sanonnan "asiat riitelevät, eivät ihmiset"? Sillä eikö juuri eri aatejärjestelmien nimissä ihmiset vihaa ja tapa toisiaan? Suuressa mittakaavassa ihminen tappaa aniharvoin selviytyäkseen itse, vaan se tapahtuu meemin selviytymisen nimissä. 

Oma asettuminen meemien maailmaan

Kuulun puolueeseen. Myös puolueiden nähdään keskittyvän enemmän omaan selviytymiseensä vaaleista toiseen, kuin tekevän työtä yhteisten asioiden eteen. Taistelen tällaista vääristyneen tavoitteen politiikkaa vastaan, meeminä muiden joukossa.

En pidä todennäköisenä, että pääsemme ajatusrakennelmien meemeistä koskaan eroon. Pidän kuitenkin sekä mahdollisena että tarpeellisena niiden olemuksen ymmärtämistä ja eritoten omaa ajattelua valtaavien rakennelmien tunnistamista. Yhteiskuntamme kehitys vaatii sekä kykyä oppia käyttämään meemejä hyväksi että kykyä hylätä ne, kun ne osoittautuvat vain itseään ylläpitäviksi rakennelmiksi ilman muuta tavoitetta. 

Koska meemien avulla on yksinkertaisinta ajaa asiaa kuin asiaa, koen tärkeäksi, että isäntä ja renki ovat oikein päin. Katson, että Piraattipuolue on ainoa puolue, joka mahdollistaa poliittisen meemin aseman renkinä. Se jättää vapauden ajatella, mutta tarjoaa poliittseen maailmaan tarvittavan välineen: ihmisten yhteenliittoutumisen puolueorganisaationa. Tätä puolueemme tarjoamaa mahdollisuutta aion käyttää hyväkseni auttaakseni ihmisen takaisin isännäksi isännän paikalle. 

Edustamani puolueen slogan, "Valitse vapaus!" tarkoittaa minulle vapautta meemien orjuuttamasta mielestä. Haastan jokaisen tänne asti lukeneen tunnistamaan omien ajatuksiensa isännät. Vain siten ne saa takaisin rengin paikalle ja mielensä vapaaksi. 

]]>
8 http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232705-meemilukutaito#comments Ideologia Koulutus Medialukutaito Meemit Uskonto Sun, 05 Mar 2017 09:28:14 +0000 Jonna Purojärvi http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232705-meemilukutaito
Faktojen jälkeinen maailma http://mikahekkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230993-faktojen-jalkeinen-maailma <p>Olemme kovaa vauhtia menossa kohti faktojen jälkeistä maailmaa myös Suomessa, jossa koulutus ja tiede ovat perinteisesti olleet yhteiskunnan vahvuuksia. Päätöksiä tehdään ideologisesti, joka on toki hyvin luonnollista usean mahdollisen vaihtoehdon maailmassa, mutta samalla vahva tieto tarkoituksellisesti sivuuttaen ja tiedettä &rdquo;kaiken maailman dosentit&rdquo; -heitoilla sivuun sysäten.</p><p>Ei näin.</p><p>Kaikki tiede ei tuota yhtä ja ainoaa positivistista totuutta, on olemassa myös toisenlaisia tieteenfilosofioita. Ihmis- ja yhteiskuntatieteet tarjoavat useita mahdollisia tulkintoja ympäröivästä maailmasta. Siksi päätöksenteossa pitäisi pystyä huomioimaan erilaiset tulkinnat nykyajasta, historiasta ja tulevaisuudesta eikä tuijottaa pelkästään omaan kapean ideologiseen näkemykseen ja ratkaisuvaihtoehtoon. On tutustuttava eri mahdollisuuksiin ja pystyttävä valitsemaan niistä paras.</p><p>Tällä päästään irti post-faktuaalisesta, puhtaan ideologisesta ja populistisesta politiikasta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olemme kovaa vauhtia menossa kohti faktojen jälkeistä maailmaa myös Suomessa, jossa koulutus ja tiede ovat perinteisesti olleet yhteiskunnan vahvuuksia. Päätöksiä tehdään ideologisesti, joka on toki hyvin luonnollista usean mahdollisen vaihtoehdon maailmassa, mutta samalla vahva tieto tarkoituksellisesti sivuuttaen ja tiedettä ”kaiken maailman dosentit” -heitoilla sivuun sysäten.

Ei näin.

Kaikki tiede ei tuota yhtä ja ainoaa positivistista totuutta, on olemassa myös toisenlaisia tieteenfilosofioita. Ihmis- ja yhteiskuntatieteet tarjoavat useita mahdollisia tulkintoja ympäröivästä maailmasta. Siksi päätöksenteossa pitäisi pystyä huomioimaan erilaiset tulkinnat nykyajasta, historiasta ja tulevaisuudesta eikä tuijottaa pelkästään omaan kapean ideologiseen näkemykseen ja ratkaisuvaihtoehtoon. On tutustuttava eri mahdollisuuksiin ja pystyttävä valitsemaan niistä paras.

Tällä päästään irti post-faktuaalisesta, puhtaan ideologisesta ja populistisesta politiikasta.

]]>
4 http://mikahekkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230993-faktojen-jalkeinen-maailma#comments #politiikka Fakta Ideologia Postfaktuaalinen Tiede Tue, 07 Feb 2017 09:13:51 +0000 Mika Hekkanen http://mikahekkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230993-faktojen-jalkeinen-maailma
Mikä eläin se ihminen olikaan toiselle? http://kobakukka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229970-mika-elain-se-ihminen-olikaan-toiselle <p>Tämän tekstn inspiraationa toimi ELina Hirvosen juttu Helsingin sanomissa: <a href="http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005055402.html?utm_medium=social&amp;utm_content=www.hs.fi&amp;share=48c9b53edcef09f70201229164886fb3&amp;utm_source=t.co&amp;utm_campaign=tweet-share" title="http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005055402.html?utm_medium=social&amp;utm_content=www.hs.fi&amp;share=48c9b53edcef09f70201229164886fb3&amp;utm_source=t.co&amp;utm_campaign=tweet-share">http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005055402.html?utm_medium=social&amp;utm_...</a><br />Onko se ideologista, jos on sitä mieltä, että kaikkia koskevat samat ihmisoikeudet? Itse ymmärrän ideologian selitysmallina... tavallaan melkein synonyymi teorian kanssa. Ja se individualismi, jonka mukaan koko todellisuus on subjektiivista, eli kokijalähtöistä, sekin on siis tällainen ideologinen teoria... vai onko esim. olemassa ideologisesti neutraalia elämänfilosofiaa? Vai pitäiskö meidän kenties ajatella, että koska kokemuksemme ovat subjektiivisia, sosiaalinen todellisuus rakentuu vuoropuhelun eli diskurssin myötä? Näin ollen voidaan sanoa, että yhdessä, yhteiskuntana me voimme tehdä jotain vain niille asioille, joista olemme yhtä mieltä, tai pääsemme edes kompromissiin.<br /><br />Minulle ihmisoikeudet lähtevät siitä,miten määritän oman vapauteni; ja se siis loppuu minulla siihen mistä toisten vapaudet alkavat. Sanovat tätä idealismiksi, mutta minulle se on yhtä lailla fysiikkaa, sillä jos minä myrkytän ilmaa, on se muiltakin pois, vaikka itse siitä hyötyisin, sillä me kuitenkin elämme meitä yhdistävässä fyysisessä todellisuudessa vaikka kokemuksemme siitä ovat erit. En voi siis väittää, että myrkky ei ole myrkkyä jos itsekkin siihen kuolisin. Toki voin sitä itse vapaasti juoda, mutta jos tiedän siis myrkyttäväni sillä itseäni, en voi vaatia sitä muilta,vaikka elämänkokemukseni saisi minut haluamaan tuhota itseni.<br /><br />Ei sen konsensuksen pitäisi niin vaikeaa olla, jos emme pitäisi kiinni loukkaantumisistamme tai vaatisi toisia hyväksymään eriarvoiset elämäntilanteensa, vain koska meillä menee hyvin. Ei voi sanoa, että maassa maan tavalla, jos emme kohtele edes omiamme tasa-arvoisesti. Meidän kulttuurimme ei ole niin pyhä, ja jos oletamme itsellemme tietyn ihmisarvon, tietyt oikeudet, miksi epäisimme ne muilta? Tai paremminkin,mikä antaa meille siihen oikeuden? En voi väittää että vain minulla on ihmisarvo, vaikka niin kokisin, koska en voi puhua muiden kokemuksesta, mutta koen oikeudekseni vaatia, että jos meillä kaikilla on kerran oma kokemuksemme, subjektiivinen todellisuutemme, niin kukaan ei saa sitä määritellä yksipuolisesti, mikä on oikein ja väärin.<br /><br />En silti koe sitä mitenkään mahdottomana, että jos me edes myöntäisimme tämän minimin, ihmisarvon, toisillemme, me voisimme hyvinkin päästä konsensukseen, joka antaa kaikille yhtäläiset oikeudet. Toisin sanottuna, olit sinä sitten kaukaasialainen, kristitty, muslimi tai nihilisti, et voi vaatia muita olemaan sinun sääntöjesi mukaisesti, vaikka loukkaantuisit siitä, etteivät muut kunnioita sinun oppejasi, mutta voit vaatia oikeutta määrätä itse itsestäsi, jos ulotat saman perusoikeuden myös koskemaan muita. Enkä nyt väitä, etteikö mitä sanon nyt ole ideologista, mutta jos pidämme mielessämme, että tämä takaa kaikille yhtäläiset perusoikeudet, on meillä edes jonkinlainen mahdollisuus päättää yhdessä asioista sen sijaan, että valitsisimme yhden totalitaristisen selitysmallin, jota sitten väkivalloin ylläpidämme.<br /><br />Jos ihmiset olisivatkin toisilleen ihmisiä eivätkä susia... (ja jos sudet antavat meidän olla rauhassa, miksemme antaisi niiden olla rauhassa? Vai voimmeko olettaa, että sudet eivät yrittäisi selviytyä keinolla millä hyvänsä, jos valtaamme niiden reviirit ja vainoamme niitä sukupuuton partaalle?).</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämän tekstn inspiraationa toimi ELina Hirvosen juttu Helsingin sanomissa: http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005055402.html?utm_medium=social&utm_content=www.hs.fi&share=48c9b53edcef09f70201229164886fb3&utm_source=t.co&utm_campaign=tweet-share
Onko se ideologista, jos on sitä mieltä, että kaikkia koskevat samat ihmisoikeudet? Itse ymmärrän ideologian selitysmallina... tavallaan melkein synonyymi teorian kanssa. Ja se individualismi, jonka mukaan koko todellisuus on subjektiivista, eli kokijalähtöistä, sekin on siis tällainen ideologinen teoria... vai onko esim. olemassa ideologisesti neutraalia elämänfilosofiaa? Vai pitäiskö meidän kenties ajatella, että koska kokemuksemme ovat subjektiivisia, sosiaalinen todellisuus rakentuu vuoropuhelun eli diskurssin myötä? Näin ollen voidaan sanoa, että yhdessä, yhteiskuntana me voimme tehdä jotain vain niille asioille, joista olemme yhtä mieltä, tai pääsemme edes kompromissiin.

Minulle ihmisoikeudet lähtevät siitä,miten määritän oman vapauteni; ja se siis loppuu minulla siihen mistä toisten vapaudet alkavat. Sanovat tätä idealismiksi, mutta minulle se on yhtä lailla fysiikkaa, sillä jos minä myrkytän ilmaa, on se muiltakin pois, vaikka itse siitä hyötyisin, sillä me kuitenkin elämme meitä yhdistävässä fyysisessä todellisuudessa vaikka kokemuksemme siitä ovat erit. En voi siis väittää, että myrkky ei ole myrkkyä jos itsekkin siihen kuolisin. Toki voin sitä itse vapaasti juoda, mutta jos tiedän siis myrkyttäväni sillä itseäni, en voi vaatia sitä muilta,vaikka elämänkokemukseni saisi minut haluamaan tuhota itseni.

Ei sen konsensuksen pitäisi niin vaikeaa olla, jos emme pitäisi kiinni loukkaantumisistamme tai vaatisi toisia hyväksymään eriarvoiset elämäntilanteensa, vain koska meillä menee hyvin. Ei voi sanoa, että maassa maan tavalla, jos emme kohtele edes omiamme tasa-arvoisesti. Meidän kulttuurimme ei ole niin pyhä, ja jos oletamme itsellemme tietyn ihmisarvon, tietyt oikeudet, miksi epäisimme ne muilta? Tai paremminkin,mikä antaa meille siihen oikeuden? En voi väittää että vain minulla on ihmisarvo, vaikka niin kokisin, koska en voi puhua muiden kokemuksesta, mutta koen oikeudekseni vaatia, että jos meillä kaikilla on kerran oma kokemuksemme, subjektiivinen todellisuutemme, niin kukaan ei saa sitä määritellä yksipuolisesti, mikä on oikein ja väärin.

En silti koe sitä mitenkään mahdottomana, että jos me edes myöntäisimme tämän minimin, ihmisarvon, toisillemme, me voisimme hyvinkin päästä konsensukseen, joka antaa kaikille yhtäläiset oikeudet. Toisin sanottuna, olit sinä sitten kaukaasialainen, kristitty, muslimi tai nihilisti, et voi vaatia muita olemaan sinun sääntöjesi mukaisesti, vaikka loukkaantuisit siitä, etteivät muut kunnioita sinun oppejasi, mutta voit vaatia oikeutta määrätä itse itsestäsi, jos ulotat saman perusoikeuden myös koskemaan muita. Enkä nyt väitä, etteikö mitä sanon nyt ole ideologista, mutta jos pidämme mielessämme, että tämä takaa kaikille yhtäläiset perusoikeudet, on meillä edes jonkinlainen mahdollisuus päättää yhdessä asioista sen sijaan, että valitsisimme yhden totalitaristisen selitysmallin, jota sitten väkivalloin ylläpidämme.

Jos ihmiset olisivatkin toisilleen ihmisiä eivätkä susia... (ja jos sudet antavat meidän olla rauhassa, miksemme antaisi niiden olla rauhassa? Vai voimmeko olettaa, että sudet eivät yrittäisi selviytyä keinolla millä hyvänsä, jos valtaamme niiden reviirit ja vainoamme niitä sukupuuton partaalle?).

]]>
0 http://kobakukka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229970-mika-elain-se-ihminen-olikaan-toiselle#comments Demokratia ja tasa-arvo Ideologia Ihmisoikeudet Suvaitsemattomuus Sun, 22 Jan 2017 10:57:00 +0000 Jukka Ylisuvanto http://kobakukka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229970-mika-elain-se-ihminen-olikaan-toiselle
Kristillisdemokraatit ja vääristynyt ideologia http://mpmaenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229545-kristillisdemokraatit-ja-vaaristynyt-ideologia <p>Kristillisdemokraattien pää-äänenkannattaja KD-lehti on julkaissut <a href="http://www.kdlehti.fi/2017/01/14/kd-ideologia-1-perusarvot-eppn-periaateohjelmassa/"><u>artikkelisarjan</u></a>, missä käydään lävitse puolueen ideologiaa. Eräänlaiseksi referenssimateriaaliksi on nostettu Euroopan kansanpuolueen (EPP), periaateohjelma &ndash; Kristillisdemokraatit kuuluvat kyseiseen eurooppalaiseen &rdquo;puolueperheeseen&rdquo;. KD:n pää-äänenkannattajassaan julkaisemansa ideologisen manifestin mukaan &rdquo;kristillisdemokratian aatetta Suomessa edustaa KD&rdquo;, minkä aatteen manifesti väittää myös olevan EPP:n periaateohjelman &rdquo;vireenä&rdquo;. Samaan eurooppalaiseen &rdquo;puolueperheeseen&rdquo; kuuluvan Kokoomuksen manifesti väittää toimivan EPP:n periaateohjelmaa vastaan, koska Kokoomus muun muassa kannattaa kauppojen aukioloa sunnuntaisin.</p><p>Jotta manifesti olisi kristillisdemokraattista käsialaa, siinä ei unohdeta seksuaalivähemmistöjä ja heidän oikeuksiaan, joita kohtaan KD:lla on aina jotakin hampaankolossa. Manifestin osassa neljä <a href="http://www.kdlehti.fi/2017/01/15/kd-ideologia-osa-4-tasa-arvo-oikeudenmukaisuus/"><u>&rdquo;Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus&rdquo;</u></a> on suoraan sanottuna &rdquo;mielenkiintoisia&rdquo; näkemyksiä ja tulkintoja, kuten:</p><p>&rdquo;<em>&hellip; Lait eivät saa olla mielivaltaisia ja sortaa vähemmistöjä.</em></p><p><em>Tämä asenne on syvästi juurtunut suomalaisiin. Esimerkiksi kysyttäessä pitääkö homoseksuaaleilla olla yhtäläinen oikeus avioliittoon kuin heteroseksuaaleilla, välitön reaktio on, että kaikkien pitää olla tasavertaisessa asemassa. Asiaa ei ajatella loppuun asti. Toki perinnönjaon kaltaisissa juridisissa kysymyksissä on rekisteröityjen parisuhteiden oltava tasavertaisessa asemassa avioliittojen kanssa, mutta kristityille avioliitto on sakramentti miehen ja naisen välillä. Lainsäädännön antama uusi sisältö avioliitolle ei tee siitä avioliittoa kristillisessä mielessä, eikä kirkkoja pidä pakottaa muuttamaan opetustaan.</em></p><p><em>Yleinen oikeuskäsitys voi siis vääristyä &hellip;</em>&rdquo;</p><p>Ensinnäkään, avioliitto ei ole mikään sakramentti protestanttisissa kirkoissa, kuten Suomen ev.lut.-kirkossa. Protestanttiset kirkot tunnustavat sakramenteiksi ainoastaan kasteen ja ehtoollisen, jotka ovat &rdquo;Jeesuksen asettamia&rdquo;. Toki katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa avioliitto on yksi seitsemästä sakramentista. Suomen katsotaan kuitenkin kuuluvan protestanttisiin maihin, joka on historiallista perintöä Ruotsin vallan ajalta.</p><p>Toiseksi, 1.3. voimaanastuva tasa-arvoinen avioliittolaki ei edelleenkään koske uskonnollisia yhdyskuntia, kuten esimerkiksi ev.lut-kirkkoa. Tasa-arvoinen avioliittolaki ei vaikuta mitenkään kyseisten yhdyskuntien maallisen lainsäädännön näkökulmasta katsottuna syrjiviin vihkimiskäytäntöihin tai avioliittonäkemyksiin.</p><p>Suomi ei protestanttisuudestaan huolimatta ole kuitenkaan maa, missä yleinen oikeustaju määrittyisi sen mukaan, mitä sattuu olemaan ev.lut.-kirkon enemmän ja vähemmän virallinen kanta asiaan kuin asiaan &ndash; muun muassa kaikkien kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun vuoksi asia on näin.</p><p>Kirkko saa julistaa vaikka punaiseen maitoon tehdyn pannukakun syömisen synniksi, jos niin haluaa. Sen se tekee uskonnonvapauden suojissa, jonka maallinen lainsäädäntö kirkolle suo ja tulee edelleenkin suomaan. Maallinen lainsäädäntö ja ravitsemussuositukset eivät silti tunnista synnin käsitettä &ndash; onneksi!</p><p>Käsitys yleisestä oikeuskäsityksestä voi todellakin vääristyä. Siitä elävänä esimerkkinä on KD:n ideologinen manifesti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kristillisdemokraattien pää-äänenkannattaja KD-lehti on julkaissut artikkelisarjan, missä käydään lävitse puolueen ideologiaa. Eräänlaiseksi referenssimateriaaliksi on nostettu Euroopan kansanpuolueen (EPP), periaateohjelma – Kristillisdemokraatit kuuluvat kyseiseen eurooppalaiseen ”puolueperheeseen”. KD:n pää-äänenkannattajassaan julkaisemansa ideologisen manifestin mukaan ”kristillisdemokratian aatetta Suomessa edustaa KD”, minkä aatteen manifesti väittää myös olevan EPP:n periaateohjelman ”vireenä”. Samaan eurooppalaiseen ”puolueperheeseen” kuuluvan Kokoomuksen manifesti väittää toimivan EPP:n periaateohjelmaa vastaan, koska Kokoomus muun muassa kannattaa kauppojen aukioloa sunnuntaisin.

Jotta manifesti olisi kristillisdemokraattista käsialaa, siinä ei unohdeta seksuaalivähemmistöjä ja heidän oikeuksiaan, joita kohtaan KD:lla on aina jotakin hampaankolossa. Manifestin osassa neljä ”Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus” on suoraan sanottuna ”mielenkiintoisia” näkemyksiä ja tulkintoja, kuten:

… Lait eivät saa olla mielivaltaisia ja sortaa vähemmistöjä.

Tämä asenne on syvästi juurtunut suomalaisiin. Esimerkiksi kysyttäessä pitääkö homoseksuaaleilla olla yhtäläinen oikeus avioliittoon kuin heteroseksuaaleilla, välitön reaktio on, että kaikkien pitää olla tasavertaisessa asemassa. Asiaa ei ajatella loppuun asti. Toki perinnönjaon kaltaisissa juridisissa kysymyksissä on rekisteröityjen parisuhteiden oltava tasavertaisessa asemassa avioliittojen kanssa, mutta kristityille avioliitto on sakramentti miehen ja naisen välillä. Lainsäädännön antama uusi sisältö avioliitolle ei tee siitä avioliittoa kristillisessä mielessä, eikä kirkkoja pidä pakottaa muuttamaan opetustaan.

Yleinen oikeuskäsitys voi siis vääristyä …

Ensinnäkään, avioliitto ei ole mikään sakramentti protestanttisissa kirkoissa, kuten Suomen ev.lut.-kirkossa. Protestanttiset kirkot tunnustavat sakramenteiksi ainoastaan kasteen ja ehtoollisen, jotka ovat ”Jeesuksen asettamia”. Toki katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa avioliitto on yksi seitsemästä sakramentista. Suomen katsotaan kuitenkin kuuluvan protestanttisiin maihin, joka on historiallista perintöä Ruotsin vallan ajalta.

Toiseksi, 1.3. voimaanastuva tasa-arvoinen avioliittolaki ei edelleenkään koske uskonnollisia yhdyskuntia, kuten esimerkiksi ev.lut-kirkkoa. Tasa-arvoinen avioliittolaki ei vaikuta mitenkään kyseisten yhdyskuntien maallisen lainsäädännön näkökulmasta katsottuna syrjiviin vihkimiskäytäntöihin tai avioliittonäkemyksiin.

Suomi ei protestanttisuudestaan huolimatta ole kuitenkaan maa, missä yleinen oikeustaju määrittyisi sen mukaan, mitä sattuu olemaan ev.lut.-kirkon enemmän ja vähemmän virallinen kanta asiaan kuin asiaan – muun muassa kaikkien kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun vuoksi asia on näin.

Kirkko saa julistaa vaikka punaiseen maitoon tehdyn pannukakun syömisen synniksi, jos niin haluaa. Sen se tekee uskonnonvapauden suojissa, jonka maallinen lainsäädäntö kirkolle suo ja tulee edelleenkin suomaan. Maallinen lainsäädäntö ja ravitsemussuositukset eivät silti tunnista synnin käsitettä – onneksi!

Käsitys yleisestä oikeuskäsityksestä voi todellakin vääristyä. Siitä elävänä esimerkkinä on KD:n ideologinen manifesti.

]]>
3 http://mpmaenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229545-kristillisdemokraatit-ja-vaaristynyt-ideologia#comments Ideologia KD-lehti Kristillisdemokraatit Sun, 15 Jan 2017 16:13:20 +0000 Mika Mäenpää-Louekoski http://mpmaenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229545-kristillisdemokraatit-ja-vaaristynyt-ideologia
Ideologian vaikutus argumentointiin http://maxstenbck.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224941-ideologian-vaikutus-argumentointiin <p><a href="http://tapiopuolimatka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224925-ideologian-vaikutus-avioliittokulttuuriin#new"><u>Puolimatkan argumentointi</u></a> herätti mielenkiintoni, josta tuo hänen bloginsa otsikkoa mukaileva otsikko. On mielenkiintoista, miten kevyin perustein lapsen etu esitetään argumenttina keskustelussa avioliittolaista. Koska itse kysymys avioliittolain muuttamisesta sukupuolineutraaliksi on jo ajat sitten nuijittu, eriytin pohdintani omaksi blogiksi. Tarkoitukseni on siis analysoida Puolimatkan argumentointia, eikä niinkään esittää vasta-argumenttia asiakysymykseen.</p><p>Mitä siitä seuraa, jos oikeasti pohdimme lapsen etua? Ottakaamme lähtökohdaksi, että on lapselle parhaaksi kasvaa äidin ja isän yhdessä&nbsp;hoidettavana. Realistisesti ajatellen syntyy kuitenkin paljon tilanteita, joissa lapsen kasvaminen äidin ja isän yhdessä hoidettavana on puhtaan teoreettinen, käytännössä mahdoton tilanne. Esimerkiksi kun nainen synnyttää kahden eri miehen hedelmöittämät lapset, tai kun mies hedelmöittää kaksi naista, ei ainakaan perinteinen parisuhde tai avioliitto tule enää kyseeseen &rsquo;lapsen etua&rsquo; toteutettaessa.</p><p>Lapsen edun tarkastelu edellyttää, että ymmärrämme jokaisen yksilön syntyvän ainoastaan yhdestä munasolusta ja yhdestä siittiöstä. Lapsen etu ei kovin usein liene jäädä syntymättä, mikä siis on se realistinen vaihtoehto monissa tapauksissa. Jotta Puolimatkan esittämä ideaalitilanne toteutuu, on syntyviä lapsia valittava kovalla kädellä. Kyse on silloin kuitenkin yhteiskunnan edusta, jos nyt uskomme Puolimatkan teesiin ensinkään. Tällä ei ole mitään tekemistä lapsen oikeuksien kanssa.</p><p>Avioliittoinstituution olemassaolon peruste on siis jotain muuta kuin lapsen etu. Ainakin se on puhtaasti aikuisia koskettava instituutio. Kyse on tavoitellusta yhteiskuntarakenteesta, jossa pitkäaikaisilla parisuhteilla nähdään olevan stabiloiva vaikutus. Suhteen korostaminen näkyy selkeästi esimerkiksi siinä, että lapsen syntyessä avioliittoon, avioliitto nähdään isyyttä määriteltäessä tärkeämpänä kuin faktinen isyys. Perinteisesti tällaisina suhteina on nähty vain heterosuhteet, mutta ajan myötä sellaisina on alettu näkemään myös homosuhteet. Avioliitto on määrämuotoinen sopimus lähinnä kahden ihmisen taloudellisten transaktioiden säätelemiseksi. Sellaisena se stabiloi ja virtaviivaistaa yhteiskuntaa sekä vähentää erotilanteissa syntyvää kitkaa.</p><p>Joidenkin ideologian mukaan hyväksyttäviä, yhteiskuntaa stabiloivia suhteita, ovat kuitenkin edelleen vain heterosuhteet. Ympäröivän yhteiskunnan arvojen muutosten paineessa koitetaan sitten hakea rationaaliselta vaikuttavia argumentteja omien näkemysten tueksi. Mikäli lapsen etu halutaan tuoda mukaan keskusteluun avioliittolaista, on tavallaan ironista, että se puoltaa sukupuolineutraalia avioliittoa. On niiden lasten etu, jotka ovat samansukupuolisen pariskunnan kasvattamia, että tuo pariskunta tunnustetaan yhteiskunnan toimesta, samoin edellytyksin kuin erisukupuoliset pariskunnat. Jälkimmäisen lapsiin vaikutusta ei ole, ennen kuin mahdollisesti haluavat naimisiin samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa.</p><p>On mielenkiintoista, miten samat argumentit johtavat vastakkaisiin johtopäätöksiin, riippuen lähestyykö asiaa ideologian vai ympäröivän todellisuuden kautta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Puolimatkan argumentointi herätti mielenkiintoni, josta tuo hänen bloginsa otsikkoa mukaileva otsikko. On mielenkiintoista, miten kevyin perustein lapsen etu esitetään argumenttina keskustelussa avioliittolaista. Koska itse kysymys avioliittolain muuttamisesta sukupuolineutraaliksi on jo ajat sitten nuijittu, eriytin pohdintani omaksi blogiksi. Tarkoitukseni on siis analysoida Puolimatkan argumentointia, eikä niinkään esittää vasta-argumenttia asiakysymykseen.

Mitä siitä seuraa, jos oikeasti pohdimme lapsen etua? Ottakaamme lähtökohdaksi, että on lapselle parhaaksi kasvaa äidin ja isän yhdessä hoidettavana. Realistisesti ajatellen syntyy kuitenkin paljon tilanteita, joissa lapsen kasvaminen äidin ja isän yhdessä hoidettavana on puhtaan teoreettinen, käytännössä mahdoton tilanne. Esimerkiksi kun nainen synnyttää kahden eri miehen hedelmöittämät lapset, tai kun mies hedelmöittää kaksi naista, ei ainakaan perinteinen parisuhde tai avioliitto tule enää kyseeseen ’lapsen etua’ toteutettaessa.

Lapsen edun tarkastelu edellyttää, että ymmärrämme jokaisen yksilön syntyvän ainoastaan yhdestä munasolusta ja yhdestä siittiöstä. Lapsen etu ei kovin usein liene jäädä syntymättä, mikä siis on se realistinen vaihtoehto monissa tapauksissa. Jotta Puolimatkan esittämä ideaalitilanne toteutuu, on syntyviä lapsia valittava kovalla kädellä. Kyse on silloin kuitenkin yhteiskunnan edusta, jos nyt uskomme Puolimatkan teesiin ensinkään. Tällä ei ole mitään tekemistä lapsen oikeuksien kanssa.

Avioliittoinstituution olemassaolon peruste on siis jotain muuta kuin lapsen etu. Ainakin se on puhtaasti aikuisia koskettava instituutio. Kyse on tavoitellusta yhteiskuntarakenteesta, jossa pitkäaikaisilla parisuhteilla nähdään olevan stabiloiva vaikutus. Suhteen korostaminen näkyy selkeästi esimerkiksi siinä, että lapsen syntyessä avioliittoon, avioliitto nähdään isyyttä määriteltäessä tärkeämpänä kuin faktinen isyys. Perinteisesti tällaisina suhteina on nähty vain heterosuhteet, mutta ajan myötä sellaisina on alettu näkemään myös homosuhteet. Avioliitto on määrämuotoinen sopimus lähinnä kahden ihmisen taloudellisten transaktioiden säätelemiseksi. Sellaisena se stabiloi ja virtaviivaistaa yhteiskuntaa sekä vähentää erotilanteissa syntyvää kitkaa.

Joidenkin ideologian mukaan hyväksyttäviä, yhteiskuntaa stabiloivia suhteita, ovat kuitenkin edelleen vain heterosuhteet. Ympäröivän yhteiskunnan arvojen muutosten paineessa koitetaan sitten hakea rationaaliselta vaikuttavia argumentteja omien näkemysten tueksi. Mikäli lapsen etu halutaan tuoda mukaan keskusteluun avioliittolaista, on tavallaan ironista, että se puoltaa sukupuolineutraalia avioliittoa. On niiden lasten etu, jotka ovat samansukupuolisen pariskunnan kasvattamia, että tuo pariskunta tunnustetaan yhteiskunnan toimesta, samoin edellytyksin kuin erisukupuoliset pariskunnat. Jälkimmäisen lapsiin vaikutusta ei ole, ennen kuin mahdollisesti haluavat naimisiin samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa.

On mielenkiintoista, miten samat argumentit johtavat vastakkaisiin johtopäätöksiin, riippuen lähestyykö asiaa ideologian vai ympäröivän todellisuuden kautta.

]]>
20 http://maxstenbck.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224941-ideologian-vaikutus-argumentointiin#comments Avioliitolaki Avioliitto Ideologia Lapsen etu Mon, 24 Oct 2016 15:08:53 +0000 Max Stenbäck http://maxstenbck.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224941-ideologian-vaikutus-argumentointiin
Monikultturismia ei pidä edistää velkarahalla http://juhakarjalainen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221173-monikultturismia-ei-pida-edistaa-velkarahalla <p>YLE uutisoi 11.08.2016, että valtio ottaa tänä vuonna 5,6 miljardia euroa lisää velkaa. Lisäksi muistutetaan, että hallitus päätti kevään kehysriihessään, että se leikkaa lukuisia suomalaisia koskevia etuuksia, kuten lapsilisiä. Valtioneuvoston tiedote samalta päivältä kertoo, että opetus- ja kulttuuriministeriö julistaa ensimmäistä kertaa haettavaksi valtionavustukset uskontojen välisen vuoropuhelun edistämiseen. Toimenpide on osa opetus- ja kulttuuriministeriön 6 miljoonan euron arvoista Merkityksellinen Suomessa -toimintaohjelmaa vihapuheen ja rasismin estämiseksi ja yhteiskunnallisen osallisuuden edistämiseksi. Ohjelma ottaa useissa kohdissa ideologiseksi lähtökohdakseen monikulttuurisuuden edistämisen.<br /><br />Miljoonien eurojen upottaminen kansalaisten yhteistä kansallista arvopohjaa hajottavan monikultturismin edistämiseen ja tehottomaan taisteluun rasismia ja epämääräisesti määriteltyä vihapuhetta vastaan on jo itsessään valtion varojen hukkaanheittämistä. Nykyinen heikko taloustilanne huomioonottaen tämänkaltaiset hankkeet ovat lisäksi suorastaan taloudellisesti haitallisia suomalaisen työtätekevän ja yrittävän väestön velkataakkaa lisäävinä tarpeettomina rahasyöppöinä, joita ilmankin tultaisiin toimeen. Monikulttuuriset lähiöt ovat Euroopassa olleet jo vuosikymmeniä ongelmallisia, eikä&nbsp;kehitystä parempaan suuntaan näy.&nbsp;Valtion ei tule missään nimessä osaltaan veronmaksajien piikkiin edistää tätä monikultturismia vielä ideologisella tasolla, vaan mielummin tulisi panostaa koko maan laajuisen lujan ja yhtenäisen suomalaiskansallisen arvopohjan luomiseen.<br /><br />Jos hallitus aikoo tosissaan taittaa Suomen velkaantumisen, ei suuressa mittakaavassa merkityksettömille ja jopa haitallisille yhtenäiskulttuuria hajottaville monikultturistisille hankkeille voi eikä pidä myöntää julkista rahoitusta. On irvokasta, että samalla kun suomalaisilta leikataan vetoamalla tilanteen vakavuuteen tämänkaltainen arvoiltaan kyseenalainen ohjelma saa miljoonien rahoituksen. Jatkamalla avokätistä rahan jakamista haitallisuuksiin vain upotamme itseämme yhä syvemmälle suohon.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> YLE uutisoi 11.08.2016, että valtio ottaa tänä vuonna 5,6 miljardia euroa lisää velkaa. Lisäksi muistutetaan, että hallitus päätti kevään kehysriihessään, että se leikkaa lukuisia suomalaisia koskevia etuuksia, kuten lapsilisiä. Valtioneuvoston tiedote samalta päivältä kertoo, että opetus- ja kulttuuriministeriö julistaa ensimmäistä kertaa haettavaksi valtionavustukset uskontojen välisen vuoropuhelun edistämiseen. Toimenpide on osa opetus- ja kulttuuriministeriön 6 miljoonan euron arvoista Merkityksellinen Suomessa -toimintaohjelmaa vihapuheen ja rasismin estämiseksi ja yhteiskunnallisen osallisuuden edistämiseksi. Ohjelma ottaa useissa kohdissa ideologiseksi lähtökohdakseen monikulttuurisuuden edistämisen.

Miljoonien eurojen upottaminen kansalaisten yhteistä kansallista arvopohjaa hajottavan monikultturismin edistämiseen ja tehottomaan taisteluun rasismia ja epämääräisesti määriteltyä vihapuhetta vastaan on jo itsessään valtion varojen hukkaanheittämistä. Nykyinen heikko taloustilanne huomioonottaen tämänkaltaiset hankkeet ovat lisäksi suorastaan taloudellisesti haitallisia suomalaisen työtätekevän ja yrittävän väestön velkataakkaa lisäävinä tarpeettomina rahasyöppöinä, joita ilmankin tultaisiin toimeen. Monikulttuuriset lähiöt ovat Euroopassa olleet jo vuosikymmeniä ongelmallisia, eikä kehitystä parempaan suuntaan näy. Valtion ei tule missään nimessä osaltaan veronmaksajien piikkiin edistää tätä monikultturismia vielä ideologisella tasolla, vaan mielummin tulisi panostaa koko maan laajuisen lujan ja yhtenäisen suomalaiskansallisen arvopohjan luomiseen.

Jos hallitus aikoo tosissaan taittaa Suomen velkaantumisen, ei suuressa mittakaavassa merkityksettömille ja jopa haitallisille yhtenäiskulttuuria hajottaville monikultturistisille hankkeille voi eikä pidä myöntää julkista rahoitusta. On irvokasta, että samalla kun suomalaisilta leikataan vetoamalla tilanteen vakavuuteen tämänkaltainen arvoiltaan kyseenalainen ohjelma saa miljoonien rahoituksen. Jatkamalla avokätistä rahan jakamista haitallisuuksiin vain upotamme itseämme yhä syvemmälle suohon.

]]>
34 http://juhakarjalainen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221173-monikultturismia-ei-pida-edistaa-velkarahalla#comments Ideologia Monikultturismi Propaganda Sanni Grahn-Laasonen Velkaantuminen Fri, 12 Aug 2016 04:56:17 +0000 Juha Karjalainen http://juhakarjalainen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221173-monikultturismia-ei-pida-edistaa-velkarahalla
Kolmen idealogian näkökulma. http://reissupesonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220301-kolmen-idealogian-nakokulma <p><strong>Kolmen idealogian näkökulma.</strong></p><p>Tämä ei ole totuus, tämä on kuvaus minun maailmastani.</p><p>&nbsp;</p><p>Ensinnä pari perusolettamusta ihmisyydestä:</p><p>-Ihmisen perusluontoon kuuluu pitää kanssa ihmisiään mieleltään itsensä kaltaisina, kunnes tieto korjaa harhakäsityksen.</p><p>-Ihmisluontoon kuuluu myös tuntemattoman torjuminen ja tiedon hankinta, jotka osaltaan saavat kulttuurit säilymään ja kehittymään.</p><p>&nbsp;</p><p>Näkökulmaani arvioidessani syntyi metaforallinen korttipeli tarina, kuvaamaan ajatuksiani, tekstin lomaan. Ikävä kyllä, talo jää aina voitolle.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>1.</strong></p><p>Tuntemistani uskonnollisista ideologioista humanistisimpana pidän Buddhalaisuutta, joka kasvattaa ihmisen etsimään vastauksia sisältään ja kunnioittamaan elämää. Buddhalaisuus on henkisesti orientoitunut, eikä varmaankaan tule rationalisuuden puutteellaan saavuttamaan teknisiä innovaatioita ja taloudellista yltäkylläisyyttä, nykymaailmassa. Buddhalainen maailmankatsomus näkee edelliset ja tulevat elämät mahdollisuutenaan, joten elämän surkeus, heitä opettaen seuraavaan elämään, ei vaivaa heitä, kovasti. Seuraavassa jaossa voi tulla paremmat kortit, jos elämänsä on oikein elänyt?</p><p><strong>2.</strong></p><p>Oman kasvatukseni pohja on Kristillisyys ja tulee olemaan, vaikka vakaumustani haluaisin joskus muuttaa, niin kasvatustasi en voi vaihtaa. Kristillisyydellä on oikein humanistinen ideologia, tasa-arvoineen ja sananvapauksineen, jonka markkinatalous on nyt pilannut ja tehnyt ihmisyydestä bisnestä. Uutiset, koulutus ja sosiaalinen paine ovat meille länsimaisille samat, jotka tekevät meistä samanmielisiä, näkökulmastani katsottuna aivopestyjä, ehkä tahattomasti? Suurempiin voimiin uskominen on hölynpölyä ja meidät on viritetty suorittamaan yhteiskunnallista tehtäväämme, kaikin mahdollisin keinoin. Meille ihmisille se tarkoittaa, että olemme elämän pokerissa kuin ALL IN tilanteessa. Se aiheuttaa vääjäämättä suorituspaineita, stressiä, burn outeja, masennusta&hellip;.</p><p>Nietzsche sanoi, &rdquo;Slave morality&rdquo;.</p><p><strong>3.</strong></p><p>Itselleni hieman tuntemattomampi islam uskonnon ideologia näyttäisi kasvattavan lapsensa tunteettomiksi, käskyjen toteuttajiksi. Tulee aivopesu mieleen, mutta voi olla kuvaavampaa puhua ohjelmoinnista. Jotka sitten alkavat <strong>ihannoida pyhää sotaa</strong>, joka tarjoaakin tien <strong>Paratiisiin</strong>, maanpäällisestä helvetistä. Hyvänä esimerkkinä, Turkissa kansa lähti kaduille kun valtiota uskonnollistava presidentti vihjasi. Käskettävissä ovat, mitä seuraavaksi? Hyökkäys naapuriin, voima on todistettu? Heidät on kasvatettu sokeasti uskomaan jumalaansa ja kumartamaan hänelle päivittäin ja siten se on erottamaton osa arkipäivää. Sosiaalinen paine tekee tehtävänsä ja jokainen kunnollisen muslimi kasvatuksen saanut on minun näkökulmastani radikalisoitunut kiihkouskovainen ja lisäksi 100% <strong>psykopaatti</strong>.</p><p>Osa jo integroituneista on ehkä ja varmaankin alkanut kunnioittamaan elämäänsä enemmän kuin vakaumustaan.</p><p>Muslimit ovat korttipelissämme &rdquo;talon pelaajia&rdquo; nostamassa panoksia ja ja pudottamassa pelaajia mahdollisimman tehokkaasti. Omana uhkanaan; ennalta sovitusta pelistä putoaminen ja casinon buffet pöytä, juomineen. Heidät on kasvatettu odottamaan mahdollisuuttaan pelipöydän kautta juhlalounaalle. Tästä esimerkkinä Nizzan hyvin toimeentuleva kuorma-auto kuski. Mahdollisuuttaan hän odotti.</p><p>&nbsp;</p><p>Vaillinaisista tiedoistani johtuen, muslimi kulttuuria ja uskontoa kohtaan on näkökulmani synkkä ja haluan estää mahdollisen invaasion. Missään tapauksessa, yksilöitä ei pidä lähteä syyllistämään kasvatuksestaan, mutta säännöt pitää osoittaa ja ystävällisesti voi ohjata harjoittamaan uskontoaan toisaalle, <strong>vailla paluuta</strong>, niin heidän halutessaan, paheksuen tietenkin. Kai hekin ovat ihmeissään, &rdquo;ne taitavat hyväksyä, että ne ehkä tapetaan, niin kuin me luvataan?&rdquo; Ja luulevat, että me odotamme omaa mahdollisuuttamme, poistaa heidät pelistä.</p><p>Uskonto, joka haluaa ideologiallaan avoimesti tuhota oman kulttuurini ja tappaa sen edustajat, pitää lailla <strong>kieltää</strong>.</p><p><strong>HETI</strong>, meidän lastemme tähden.</p><p>reissu</p><p>&nbsp;</p><p>P.S. Ehdottaisin, että laitetaan rajat kiinni hyvin pian. Ja aloitetaan alusta, Presidentin johdolla.</p><p>Tänne ei ryssäkään tullut.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kolmen idealogian näkökulma.

Tämä ei ole totuus, tämä on kuvaus minun maailmastani.

 

Ensinnä pari perusolettamusta ihmisyydestä:

-Ihmisen perusluontoon kuuluu pitää kanssa ihmisiään mieleltään itsensä kaltaisina, kunnes tieto korjaa harhakäsityksen.

-Ihmisluontoon kuuluu myös tuntemattoman torjuminen ja tiedon hankinta, jotka osaltaan saavat kulttuurit säilymään ja kehittymään.

 

Näkökulmaani arvioidessani syntyi metaforallinen korttipeli tarina, kuvaamaan ajatuksiani, tekstin lomaan. Ikävä kyllä, talo jää aina voitolle.

 

1.

Tuntemistani uskonnollisista ideologioista humanistisimpana pidän Buddhalaisuutta, joka kasvattaa ihmisen etsimään vastauksia sisältään ja kunnioittamaan elämää. Buddhalaisuus on henkisesti orientoitunut, eikä varmaankaan tule rationalisuuden puutteellaan saavuttamaan teknisiä innovaatioita ja taloudellista yltäkylläisyyttä, nykymaailmassa. Buddhalainen maailmankatsomus näkee edelliset ja tulevat elämät mahdollisuutenaan, joten elämän surkeus, heitä opettaen seuraavaan elämään, ei vaivaa heitä, kovasti. Seuraavassa jaossa voi tulla paremmat kortit, jos elämänsä on oikein elänyt?

2.

Oman kasvatukseni pohja on Kristillisyys ja tulee olemaan, vaikka vakaumustani haluaisin joskus muuttaa, niin kasvatustasi en voi vaihtaa. Kristillisyydellä on oikein humanistinen ideologia, tasa-arvoineen ja sananvapauksineen, jonka markkinatalous on nyt pilannut ja tehnyt ihmisyydestä bisnestä. Uutiset, koulutus ja sosiaalinen paine ovat meille länsimaisille samat, jotka tekevät meistä samanmielisiä, näkökulmastani katsottuna aivopestyjä, ehkä tahattomasti? Suurempiin voimiin uskominen on hölynpölyä ja meidät on viritetty suorittamaan yhteiskunnallista tehtäväämme, kaikin mahdollisin keinoin. Meille ihmisille se tarkoittaa, että olemme elämän pokerissa kuin ALL IN tilanteessa. Se aiheuttaa vääjäämättä suorituspaineita, stressiä, burn outeja, masennusta….

Nietzsche sanoi, ”Slave morality”.

3.

Itselleni hieman tuntemattomampi islam uskonnon ideologia näyttäisi kasvattavan lapsensa tunteettomiksi, käskyjen toteuttajiksi. Tulee aivopesu mieleen, mutta voi olla kuvaavampaa puhua ohjelmoinnista. Jotka sitten alkavat ihannoida pyhää sotaa, joka tarjoaakin tien Paratiisiin, maanpäällisestä helvetistä. Hyvänä esimerkkinä, Turkissa kansa lähti kaduille kun valtiota uskonnollistava presidentti vihjasi. Käskettävissä ovat, mitä seuraavaksi? Hyökkäys naapuriin, voima on todistettu? Heidät on kasvatettu sokeasti uskomaan jumalaansa ja kumartamaan hänelle päivittäin ja siten se on erottamaton osa arkipäivää. Sosiaalinen paine tekee tehtävänsä ja jokainen kunnollisen muslimi kasvatuksen saanut on minun näkökulmastani radikalisoitunut kiihkouskovainen ja lisäksi 100% psykopaatti.

Osa jo integroituneista on ehkä ja varmaankin alkanut kunnioittamaan elämäänsä enemmän kuin vakaumustaan.

Muslimit ovat korttipelissämme ”talon pelaajia” nostamassa panoksia ja ja pudottamassa pelaajia mahdollisimman tehokkaasti. Omana uhkanaan; ennalta sovitusta pelistä putoaminen ja casinon buffet pöytä, juomineen. Heidät on kasvatettu odottamaan mahdollisuuttaan pelipöydän kautta juhlalounaalle. Tästä esimerkkinä Nizzan hyvin toimeentuleva kuorma-auto kuski. Mahdollisuuttaan hän odotti.

 

Vaillinaisista tiedoistani johtuen, muslimi kulttuuria ja uskontoa kohtaan on näkökulmani synkkä ja haluan estää mahdollisen invaasion. Missään tapauksessa, yksilöitä ei pidä lähteä syyllistämään kasvatuksestaan, mutta säännöt pitää osoittaa ja ystävällisesti voi ohjata harjoittamaan uskontoaan toisaalle, vailla paluuta, niin heidän halutessaan, paheksuen tietenkin. Kai hekin ovat ihmeissään, ”ne taitavat hyväksyä, että ne ehkä tapetaan, niin kuin me luvataan?” Ja luulevat, että me odotamme omaa mahdollisuuttamme, poistaa heidät pelistä.

Uskonto, joka haluaa ideologiallaan avoimesti tuhota oman kulttuurini ja tappaa sen edustajat, pitää lailla kieltää.

HETI, meidän lastemme tähden.

reissu

 

P.S. Ehdottaisin, että laitetaan rajat kiinni hyvin pian. Ja aloitetaan alusta, Presidentin johdolla.

Tänne ei ryssäkään tullut.

]]>
0 http://reissupesonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220301-kolmen-idealogian-nakokulma#comments Fixit Ideologia Maahanmuutto Näkökulma Yhteiskunta Fri, 22 Jul 2016 00:20:51 +0000 Reissu Pesonen http://reissupesonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220301-kolmen-idealogian-nakokulma
Li Anderssonista Perussuomalainen? http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220053-li-anderssonista-perussuomalainen <p>Voisiko esimerkiksi Li Anderssonista tulla Perussuomalainen mikäli sellainen ohjelma olisi olemassa, jolla saataisiin &nbsp;ideologinen suuntaus muutettua? Hyvin vaikea uskoa, mutta silti Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg ylpeänä esitteli ohjelmaa, jolla Isis-taistelijoista voidaan ideologia ajaa pois tarjoamalla ymmärrystä, koulutusta ja työtä.</p><p>Viime päivien hirvittävien tapahtumien myötä on aivan maalaisjärjellä vaikea käsittää Suomen toimia terrorismin vastaisessa työssä. Meillä tunnutaan ajattelevan siten, että mitä enemmän annetaan tukea ja ymmärrystä, on asia sillä hoidettu. Valitettavasti tilanne vaatii nyt myös kovia toimia. Luotia vastaan ei voi suojautua kastelukannulla. Miksi kummassa meillä ei voida peruuttaa kaksoiskansalaisilta kansalaisuutta tai edes passia mikäli kyse on terroristista joka pyrkii palaamaan Suomeen? Tänä päivänä on kuitenkin matkustustietojen jäljittäminen kohtalaisen helppoa mikäli niin halutaan. Miksi meillä on ovet auki tappamiseen valmiille ihmisille? Miksi meillä on edelleen Suomessa julkisuudessa olleen tiedon mukaan 300 terrorismiyhteyksin varustettua ihmistä? Miksi meillä ei saisi tehdä ulkomaalaisvalvontaa, kun kateissa on lähes 3000 ihmistä vastaanottokeskuksista? Miksi meillä ei saisi tehdä ulkomaalaisvalvontaa, sillä viime syksynä Suomen rajojen yli tuli runsaasti ihmisiä, joista meillä ei ole mitään tietoa. He kun tulivat ennen kuin mitään järjestelykeskuksia oli perustettu. Miksi poliisin pitäisi keskittyä kyselemään papereita &quot;savolaiselta pottunokalta&quot; sen sijaan että se pyrkisi löytämään laittomasti maassa oleskelevat ihmiset?</p><p>Toiminta näyttää pahasti siltä, että Suomen viranomaiset ovat poliittisella ohjauksella asetettu polvilleen ja uhraamaan järjenkäytön poliittisen korrektiuden alttarille. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Li Anderssonin ideologia ei muutu Perussuomalaiseksi, yhtä epätodennäköisesti kun sisäministeriön, Kirkon ulkomaanavun ja Spr:n hankkeella ääri-islamisti rauhaa rakastavaksi suomalaiseksi.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Voisiko esimerkiksi Li Anderssonista tulla Perussuomalainen mikäli sellainen ohjelma olisi olemassa, jolla saataisiin  ideologinen suuntaus muutettua? Hyvin vaikea uskoa, mutta silti Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg ylpeänä esitteli ohjelmaa, jolla Isis-taistelijoista voidaan ideologia ajaa pois tarjoamalla ymmärrystä, koulutusta ja työtä.

Viime päivien hirvittävien tapahtumien myötä on aivan maalaisjärjellä vaikea käsittää Suomen toimia terrorismin vastaisessa työssä. Meillä tunnutaan ajattelevan siten, että mitä enemmän annetaan tukea ja ymmärrystä, on asia sillä hoidettu. Valitettavasti tilanne vaatii nyt myös kovia toimia. Luotia vastaan ei voi suojautua kastelukannulla. Miksi kummassa meillä ei voida peruuttaa kaksoiskansalaisilta kansalaisuutta tai edes passia mikäli kyse on terroristista joka pyrkii palaamaan Suomeen? Tänä päivänä on kuitenkin matkustustietojen jäljittäminen kohtalaisen helppoa mikäli niin halutaan. Miksi meillä on ovet auki tappamiseen valmiille ihmisille? Miksi meillä on edelleen Suomessa julkisuudessa olleen tiedon mukaan 300 terrorismiyhteyksin varustettua ihmistä? Miksi meillä ei saisi tehdä ulkomaalaisvalvontaa, kun kateissa on lähes 3000 ihmistä vastaanottokeskuksista? Miksi meillä ei saisi tehdä ulkomaalaisvalvontaa, sillä viime syksynä Suomen rajojen yli tuli runsaasti ihmisiä, joista meillä ei ole mitään tietoa. He kun tulivat ennen kuin mitään järjestelykeskuksia oli perustettu. Miksi poliisin pitäisi keskittyä kyselemään papereita "savolaiselta pottunokalta" sen sijaan että se pyrkisi löytämään laittomasti maassa oleskelevat ihmiset?

Toiminta näyttää pahasti siltä, että Suomen viranomaiset ovat poliittisella ohjauksella asetettu polvilleen ja uhraamaan järjenkäytön poliittisen korrektiuden alttarille. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Li Anderssonin ideologia ei muutu Perussuomalaiseksi, yhtä epätodennäköisesti kun sisäministeriön, Kirkon ulkomaanavun ja Spr:n hankkeella ääri-islamisti rauhaa rakastavaksi suomalaiseksi.

 

]]>
81 http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220053-li-anderssonista-perussuomalainen#comments Ideologia Poliittinen korrektius Terrorismi Ulkomaalaisvalvonta Sat, 16 Jul 2016 08:34:48 +0000 Mari Rantanen http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220053-li-anderssonista-perussuomalainen