Oikeisto http://pcasentaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/133569/all Wed, 13 Jun 2018 13:45:20 +0300 fi Suomea syövä eliitti http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256824-suomea-syova-eliitti <p>En ole aikaisemmin pitänyt suomalaista &rdquo;hyvinvointivaltiota&rdquo; (lainausmerkeissä, koska monet voivat pahoin) kestävänä järjestelmänä. Mielestäni se on ollut hutera kompromissi. Suomen suuret varallisuuserot on mahdollistanut lupaus jatkuvasta kasvusta, joka toisi ennen pitkää jokaiselle jotain, vaikkakin toisille enemmän kuin muille. Olen uskonut, että talouskasvun taittuessa luonnon kantokyvyn rajoitteisiin, suomalainen järjestelmä ei voi enää pysyä kasassa ja yhteiskuntaluokat ajautuvat törmäyskurssille. Mikäli tämän tulevan konfliktin voittaisi eliitti, siirryttäisiin jonkinlaiseen fasismiin. Mikäli sen voittaisi työväenluokka, antiautoritaarinen sosialismi voisi saada mahdollisuuden.</p><p>Nykyään en enää pidä tätä kehityskulkua itsestäänselvänä, päinvastoin. Jatkuva talouskasvu tulee loppumaan, mutta uskon ettei tämä itsessään tuhoa suomalaista järjestelmää. Suomen työväenluokan kollektiivisessa muistissa fossiilisten energialähteiden mahdollistama lähes keskeytymättömän talouskasvun aika tulee todennäköisesti näyttäytymään menetettynä kulta-aikana, johon pyritään palaamaan aina uudestaan ja uudestaan.</p><p>Itse asiassa tämä menneisyyteen haikailu on ilmeistä jo nyt, vaikka talouskasvu saattaa jatkua vielä muutaman vuosikymmenen ajan. Yhteiskunnallinen utopia jota minua 20 vuotta nuorempien puheenvuoroissa useimmin kaivataan ei ole täysautomatisoitu avaruusluxushomokommunismi tai anarkismi, vaan Tarja Halosen paluu. Siksi uskon, ettei Suomen työväenluokka vaadi radikaalia järjestelmämuutosta, vaikka sen tulot ja tulonsiirrot laskisivat 5%, 20% tai 50%. Järjestelmämuutos ehkä kiinnostaisi mikäli kaikki romahtaisi, mutta täydellisen romahduksen jälkeen ei ehkä ole jäljellä mitään minkä päälle rakentaa utopiaa.</p><p>Toisin on Suomen eliitin laita. Se on herännyt talouskasvun loppumiseen, eikä ole tyytyväinen nykyiseen palaansa kakkua. Eräänlaiseksi oikeiston viralliseksi äänitorveksi on vakiintunut Jari Ehrnrooth, joka itsenäisen asemansa vuoksi voi sanoa asioita joita Kokoomus, EK tai edes Libera ei uskalla sanoa. Viimeksi maanantaina Ehrnrooth&nbsp;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10244313">toitotti tyytyväisenä hyvinvointivaltion loppua</a>. Päivi Uljas <a href="https://www.facebook.com/permalink.php?story_fbid=2073722392915549&amp;id=100008334258828">ehti jo todeta</a>, ettei kolumnissa ole varsinaisesti mitään uutta, uutta on vain se että näitä näkemyksiä ei voi esittää yhtä laajasti kuin 50-luvulla.</p><p>Ehrnrooth perustelee hyvinvointivaltion loppua toisaalta rahoituskriiseillä, ja toisaalta moraalis-aatteellisin argumentein. Ensimmäinen argumentti ei kestä kriittistä tarkastelua lainkaan. Suomi on fiskaalisesti maailman vakaimpia maita. Talouskriisit ovat olleet kapitalismissa väistämättömiä aina, myös kymmenien vuosien ajan ennen mitään hyvinvointivaltiota. &rdquo;Kestävyysvaje&rdquo; <a href="https://patomaki.fi/2015/06/kestavyysvaje/">on kiistanalainen ideologinen konstruktio</a>, mutta pessimistisimmätkin arviot siitä ovat alle 10% Suomen kansantuotteesta. Vaikka käsitteen ja pessimistisimmän arvion hyväksyisi sellaisenaan, ei järjestelmää kokonaisuudessaan pitäisi heittää roskikseen.</p><p>Ehrnroothin moraalisia ja aatteellisia argumentteja ei voi kumota, koska ne eivät perustu tosiasioihin vaan maailmankatsomukseen. Joko kannatat tulonsiirtoja ja julkisia palveluita, tai vastustat niitä. Jos vakaumuksesi mukaan yksilö on itse vastuussa sairauksistaan, on hyödytöntä perustella <a href="https://www.laakarilehti.fi/ajassa/nakokulmat/onko-ihminen-vastuussa-sairauksistaan/?public=3b7e0304dd58a40cef5dad6ea73c9fa1">miksi näin ei ole</a>.</p><p>Eliitin arvojen moottori on eliitin oma etu. Tulonsiirtojen ja julkisten palveluiden todellinen ongelma eliitin näkökulmasta ei ole että ne &rdquo;tekevät ihmisistä epävapaita valtion alamaisia&rdquo; tai että &rdquo;vastuu ei ole yksilöllä&rdquo;, vaan että ilman tulonsiirtoja ja julkisia palveluita eliitillä olisi enemmän, ja kaikilla muilla vähemmän. Ehrnrooth ei itse ole varsinaista eliittiä eikä välttämättä edes ylempää keskiluokkaa, mutta oikeistolainen kuvittelee aina nousevansa eliittiin mikäli hän ei joutuisi maksamaan veroja.</p><p>Vaikka Suomeen iskisi mikä tahansa eko- tai geopoliittinen katastrofi, työväenluokka todennäköisesti haluaa ensimmäisen mahdollisuuden tullen palata 80-luvun tai viime vuosikymmenen kuviteltuun kulta-aikaan. Tahdosta se ei tule jäämään kiinni, organisaatiosta mahdollisesti tulee. Voi olla, että Suomen työväenluokalla pian enää ole organisaatiota joka mahdollistaisi suomalaisen järjestelmän puolustamisen. Esimerkiksi Venäjällä pohjoismainen malli on todennäköisesti suosituin vaihtoehto, mutta siellä ei ole organisaatiota joka pystyisi ajamaan sen läpi. Voi siis olla, että Suomen ja koko Länsi-Euroopan järjestelmä on huomenna sitä mitä Venäjä on jo tänään.</p><p>Eliitti taas ei halua säilyttää suomalaista järjestelmää, eikä palata siihen kriisien jälkeen. Ainoa voima jolla on lyhyellä, tai edes keskipitkällä aikavälillä realistisia mahdollisuuksia tuhota suomalainen järjestelmä on oma kotimainen eliittimme.</p><p><br />Antti Rautiainen</p><p><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> En ole aikaisemmin pitänyt suomalaista ”hyvinvointivaltiota” (lainausmerkeissä, koska monet voivat pahoin) kestävänä järjestelmänä. Mielestäni se on ollut hutera kompromissi. Suomen suuret varallisuuserot on mahdollistanut lupaus jatkuvasta kasvusta, joka toisi ennen pitkää jokaiselle jotain, vaikkakin toisille enemmän kuin muille. Olen uskonut, että talouskasvun taittuessa luonnon kantokyvyn rajoitteisiin, suomalainen järjestelmä ei voi enää pysyä kasassa ja yhteiskuntaluokat ajautuvat törmäyskurssille. Mikäli tämän tulevan konfliktin voittaisi eliitti, siirryttäisiin jonkinlaiseen fasismiin. Mikäli sen voittaisi työväenluokka, antiautoritaarinen sosialismi voisi saada mahdollisuuden.

Nykyään en enää pidä tätä kehityskulkua itsestäänselvänä, päinvastoin. Jatkuva talouskasvu tulee loppumaan, mutta uskon ettei tämä itsessään tuhoa suomalaista järjestelmää. Suomen työväenluokan kollektiivisessa muistissa fossiilisten energialähteiden mahdollistama lähes keskeytymättömän talouskasvun aika tulee todennäköisesti näyttäytymään menetettynä kulta-aikana, johon pyritään palaamaan aina uudestaan ja uudestaan.

Itse asiassa tämä menneisyyteen haikailu on ilmeistä jo nyt, vaikka talouskasvu saattaa jatkua vielä muutaman vuosikymmenen ajan. Yhteiskunnallinen utopia jota minua 20 vuotta nuorempien puheenvuoroissa useimmin kaivataan ei ole täysautomatisoitu avaruusluxushomokommunismi tai anarkismi, vaan Tarja Halosen paluu. Siksi uskon, ettei Suomen työväenluokka vaadi radikaalia järjestelmämuutosta, vaikka sen tulot ja tulonsiirrot laskisivat 5%, 20% tai 50%. Järjestelmämuutos ehkä kiinnostaisi mikäli kaikki romahtaisi, mutta täydellisen romahduksen jälkeen ei ehkä ole jäljellä mitään minkä päälle rakentaa utopiaa.

Toisin on Suomen eliitin laita. Se on herännyt talouskasvun loppumiseen, eikä ole tyytyväinen nykyiseen palaansa kakkua. Eräänlaiseksi oikeiston viralliseksi äänitorveksi on vakiintunut Jari Ehrnrooth, joka itsenäisen asemansa vuoksi voi sanoa asioita joita Kokoomus, EK tai edes Libera ei uskalla sanoa. Viimeksi maanantaina Ehrnrooth toitotti tyytyväisenä hyvinvointivaltion loppua. Päivi Uljas ehti jo todeta, ettei kolumnissa ole varsinaisesti mitään uutta, uutta on vain se että näitä näkemyksiä ei voi esittää yhtä laajasti kuin 50-luvulla.

Ehrnrooth perustelee hyvinvointivaltion loppua toisaalta rahoituskriiseillä, ja toisaalta moraalis-aatteellisin argumentein. Ensimmäinen argumentti ei kestä kriittistä tarkastelua lainkaan. Suomi on fiskaalisesti maailman vakaimpia maita. Talouskriisit ovat olleet kapitalismissa väistämättömiä aina, myös kymmenien vuosien ajan ennen mitään hyvinvointivaltiota. ”Kestävyysvaje” on kiistanalainen ideologinen konstruktio, mutta pessimistisimmätkin arviot siitä ovat alle 10% Suomen kansantuotteesta. Vaikka käsitteen ja pessimistisimmän arvion hyväksyisi sellaisenaan, ei järjestelmää kokonaisuudessaan pitäisi heittää roskikseen.

Ehrnroothin moraalisia ja aatteellisia argumentteja ei voi kumota, koska ne eivät perustu tosiasioihin vaan maailmankatsomukseen. Joko kannatat tulonsiirtoja ja julkisia palveluita, tai vastustat niitä. Jos vakaumuksesi mukaan yksilö on itse vastuussa sairauksistaan, on hyödytöntä perustella miksi näin ei ole.

Eliitin arvojen moottori on eliitin oma etu. Tulonsiirtojen ja julkisten palveluiden todellinen ongelma eliitin näkökulmasta ei ole että ne ”tekevät ihmisistä epävapaita valtion alamaisia” tai että ”vastuu ei ole yksilöllä”, vaan että ilman tulonsiirtoja ja julkisia palveluita eliitillä olisi enemmän, ja kaikilla muilla vähemmän. Ehrnrooth ei itse ole varsinaista eliittiä eikä välttämättä edes ylempää keskiluokkaa, mutta oikeistolainen kuvittelee aina nousevansa eliittiin mikäli hän ei joutuisi maksamaan veroja.

Vaikka Suomeen iskisi mikä tahansa eko- tai geopoliittinen katastrofi, työväenluokka todennäköisesti haluaa ensimmäisen mahdollisuuden tullen palata 80-luvun tai viime vuosikymmenen kuviteltuun kulta-aikaan. Tahdosta se ei tule jäämään kiinni, organisaatiosta mahdollisesti tulee. Voi olla, että Suomen työväenluokalla pian enää ole organisaatiota joka mahdollistaisi suomalaisen järjestelmän puolustamisen. Esimerkiksi Venäjällä pohjoismainen malli on todennäköisesti suosituin vaihtoehto, mutta siellä ei ole organisaatiota joka pystyisi ajamaan sen läpi. Voi siis olla, että Suomen ja koko Länsi-Euroopan järjestelmä on huomenna sitä mitä Venäjä on jo tänään.

Eliitti taas ei halua säilyttää suomalaista järjestelmää, eikä palata siihen kriisien jälkeen. Ainoa voima jolla on lyhyellä, tai edes keskipitkällä aikavälillä realistisia mahdollisuuksia tuhota suomalainen järjestelmä on oma kotimainen eliittimme.


Antti Rautiainen


 

]]>
10 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256824-suomea-syova-eliitti#comments Hyvinvointivaltio Jari Ehrnrooth Oikeisto Utopiat Wed, 13 Jun 2018 10:45:20 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256824-suomea-syova-eliitti
Soittakaa Tarja H pyyhkimään, kun itse osaisin mutta en viitsi. http://heikkikariluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256114-soittakaa-tarja-h-pyyhkimaan-kun-itse-osaisin-mutta-en-viitsi <p>Moi Tarja Halonen, ajattelin nyt vaihteeksi kirjoittaa sinulle kun Saulille jo kirjoitinkin. Meidän pitäisi yhdessä keksiä keinot tämän sisäpoliittisen härdellin stabilisoimiseksi:</p> <p>Keskiluokka alkaa selvästi vieraantua duunareista, eikä näin missään nimessä saa käydä. Haluan, että ideologiat jätetään kokonaan syrjään ja asioista aloitetaan puhumaan niiden oikeilla nimillä.&nbsp;</p> <p>Minä en välitä ismeistä tai ideologioista puolin tai toisin, koska rakkaus ja karitsa ja usko karitsan opetuksiin riittävät. Avasin siipeni näitä kirjoituksiani kirjoittaessa ja olen neitsyt, joten minulla on auktoriteetti käskeä sinua, halusit niin tai et. Tämä on rakkautta. Olen huolissani vasemmistokeskiluokan yksilöistä pikemminkin rakkauden näkökulmasta, enkä niinkään poliittis-strategisesti. Haluan vain tehdä hyvää, ja siksi esitän nämä piirteet:</p> <p><strong>Feminismin käyttäytymispsykologiset riskit vasemmistolaisessa keskiluokassa:&nbsp;</strong></p> <p><strong>Jos maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä on modernilla mittapuulla kaikki, mikä estää yksilöä repressoimasta suhtautumistaan konservatiivisiin maskuliinisuus- ja feminiinisyysihanteisiin? Jos yksilö saa olla niin x kuin haluaa, mitä jos yksilö itse ei loppujen lopuksi ole tyytyväinen valintaansa? Mitä jos on epävarmuutta? Mikä estää häijyjä poliitikkoja käyttämästä tätä hyväksi poliittis-strategisessa mielessä? HE TARVITSEVAT RAKKAUTTA</strong></p> <p><strong>Mitä jos yksilö ei tiedä itse (feminismin vaikutuksen alaisena) mitä hän haluaa? Mitä jos tulos on päinvastainen siihen mitä yksilö haluaisi ja aiheuttaa vastoinkäymisiä? Mitä jos yksilö haluaakin konservatiivisia maskuliinisuusihanteita, mutta on itse feminismin sokaisema?&nbsp; HE TARVITSEVAT RAKKAUTTA</strong></p> <p><strong>Mielenterveysongelmat ovat aina repressiota. Tosin niiden alku ja juuri on usein joku muu kuin yksilö itse. Siksi yksilön on vaikea joskus kyetä purkamaan repressionsa, koska ne eivät ole lähtöjänsä hänestä itsestään. Mitä jos edellä mainituista repressioista syntyy portti joka edesauttaa jo valmiita ongelmia? Miksi Mielenterveysongelmat ovat nousussa keskiluokassa? HE TARVITSEVAT RAKKAUTTA</strong></p> <p>&nbsp;</p> <p>Ja jos vasemmistokeskiluokkaiset kokevat elämäntilanteensa tyytyväisiksi, olkoon niin. Sanon silti, että lähemmäs taivaallista pääsee yksin: Voi kokea taivaallisesti. Maallinen onni ei ole tavoiteltavan arvoista. Haluan vain, että vasemmistokeskiluokka mahdollistaa karitsan seuraamisen yksilöilleen. Sitten omalla tavallaan, jos niin koetaan tärkeäksi. Mikään ideologia ei saa tulla tämän edelle.&nbsp;&nbsp;</p> <p>Meidän, jotka siivet omistamme, tarkoitus on ohjata yksilöä rakastamaan itseään ja muita. Valehtelu itselleen ei ole rakkautta. Meidän tulee olla neitsyitä. Meidän, Enkelten:</p> <p>Psykopaattien, aspergerien, LGBT/Nonbinary/Jne. Se meistä loistava objektiivinen kyky katsella maailmaa kanvaasin lailla ja avarin silmin on meille ominainen ja tärkeä, koska se ohjaa meitä ohjaamaan muita kohti rakkautta ja karitsaa.&nbsp;</p> <p>Konservatiivinen oikeistolaiskeskiluokka ei ole ottanut edellä mainittuja riskejä feminismin suhteen. Toisaalta, he eivät ole myöskään tehnyt mitään osoittaakseen miksi konservatiiviset maskuliinisuus- ja feminiinisyysihanteet olisivat parempia: Energia kuluu haukkumiseen ja ideologis-tribalististen twitter viestien lähettelyyn, vaikka pitäisi vain rakastaa ja uskoa, ja sitä kautta näyttää minkä takia karitsan opetuksien kautta ajettu itsensä rakastaminen on kaikki mitä tarvitaan!</p> <p>Duunarit, auttakaa vasemmistokeskiluokkaa, vaikka he teitä pelkäisivät!</p> <p>Vasemmistokeskiluokkaiset, auttakaa oikeistoduunareita!</p> <p>Karitsan oppien seuraaminen, usko ja lähimmäisten pyyteetön rakastaminen.</p> <p>Kaikki on jo valmista! Sitä me pyhät enkelit olemme tänne tulleet sanomaan. Ja katso! Olemme tulleet ohjaamaan kohti rakkautta.</p> <p>Minä sanon teille, poliitikot, Enkelit ja Jumalan lapset!&nbsp;</p> <p>Politiikka on Jumalan tahdon tekemistä: Rakasta Jumalaa koko sydämmestäsi ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.</p> <p><strong>Oikeisto</strong>, teidän tehtävänne on ylläpitää henkeä karitsan oppien mukaan ja tehdä Karitsaa tahtoa ja rakastaa! Teidän pitäisi olla ne standardien asettajat, mutta te osoittelette vasemmalle!&nbsp;</p> <p><strong>Vasemmisto</strong>, teidän pitäisi olla ne, jotka auttavat vähempiosaisia ja niitä, jotka eivät vielä tunne Karitsaa! Mutta samalla ohjata heitä kuitenkin oikeaan suuntaan, eikä tieteellis-objektiiviseen ajatteluun ja filosofiseen pohdiskeluun. Tarvitaan käytännön toimia! Rakkautta! Hakekaa muut takaisin! Auttakaa Oikeistoa silloin kun heiltä kädet loppuvat!</p> <p>Ja tämä keskiluokan ja duunareiden välinen sivistyskuilu joutaisi jo pois.&nbsp;</p> <p>Voi, te keskiluokkaiset, tiedätte kyllä mitä teidän tulisi tehdä karitsaa seurataksenne. Odottelette kuitenkin jotain, että &quot;kehtaisitte&quot; tavata duunarit. Tarja, tässä minä haluaisin sinun ohjaavan vasemmistoa parempaan suuntaan. Panoksenne tällä hetkellä tuntuu olevan se, että toivotte oikeistoproletariaatin seuraavan teitä, heidän jotenkin &quot;havahtuvan&quot; teidän tarjoamiinne hienouksiin, mutta ette jostain syystä tee mitään konkreettista ruohonjuuritason elettä karitsan oppien mukaan sen toteuttamiseksi. Järkeä kyllä käytätte, mutta haluaisin enemmän sydäntä ja heittäytymistä ja irtautumista keskiluokkaisesta ankeudesta! Hilpeyttä!&nbsp;</p> <p>Intellektuelli tykitys ei ole tällä hetkellä paras keino yksilön sydämeen. Tiede meni Nietzschen vanavedessä. Ja voi! Pikku Friedrich, toivon totisesti sinun tehneen oikean valinnan, sillä taivaassa sinutkin haluaisin kohdata. Ja syyttä sinä sitä pelkäsit!&nbsp;</p> <p>Sipilän hallitus on teille kova pala: Sipilän oikeistolainen nojaa vahvasti Ayn Randin ajatteluun, jossa itsekkyys on hyve ja epäitsekkyys on pahe: Mutta kun yksilö haluaa itsekkäästi tehdä hyvää karitsan oppien mukaan, mitä Sipilä tekee, silloin Sipilä on teidän näkökulmastanne niskan päällä, koska Karitsaa seuraavat vasemmistolaiset joutuvat näyttämään itse itsensä ja niin joutuvat myös ne, jotka karitsaa eivät seuraa. Ja miten he vastaavat?</p> <p>Sipilän hallituksen usko ajaa Suomen läpi tämän tilanteen:&nbsp; Navigoi Suomen sellaisesta tilanteesta, missä hänen ei tarvitse tehdä radikaaleja valintoja, koska muut maat, ja vastustavat puolueet, tekevät ne hänen puolestansa. Ja siten tulemme olemaan muita edellä. Miksi te olisitte estämässä häntä, vasemmisto ja eritoten se vasemmiston osa, joka karitsaa seuraa?&nbsp;</p> <p>Enkeleiden ja Jumalan lasten tulisi huolehtia vähempiosaisista, eritoten oikeistoduunareista. Kuitenkin vasemmisto tuntuu pelkäävän heitä eniten. Miksi? Pelkäättekö proletariaatin joutuvan huonoon sosio-ekonomiseen asemaan? Enemmän hursteja. Oma-aloitteisuutta. Valmiita suunnitelmia, jotka eivät ole poliittis-strategisia.</p> <p>Yksilön rakkautta oman välineen kautta niin kuin karitsa on opettanut. Yksilö on kirkko, Temppeli. Karitsa mursi sen ja rakensi kolmessa päivässä. Tee samoin.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Pois ideologiat</p> <p>Pois tieteellis-objektiivinen keskiluokkainen harmaa näennäisjargon</p> <p>Pois me-he-vastakkainasettelut</p> <p>Pois oikeistoduunareiden vähättely</p> <p>&nbsp;</p> <p>RAKKAUTTA. RAKKAUTTA. RAKKAUTTA.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Ja sanon taas kerran sinulle, joka luet tätä:&nbsp;<br />&nbsp;</p> <p><em>Kaikki mikä loistaa ei ole kultaa.</em></p> <p><em>Karitsa, Jeesus, näyttää sinulle tien jota et muuten tulisi näkemään.</em></p> <p><em>Ja kun ääni sisälläsi, omatunnon juuristossa, kuiskaa sinulle, tiedät että nyt pitää mennä tekemään.</em></p> <p><em>Kaikki mikä loistaa ei ole kultaa.</em></p> <p><em>Ja täyttyköön Suomi pyhästä hengestä.</em></p> <p><em>Vasemmisto ja Oikeisto, mitä väliä siinä vaiheessa?</em></p> <p><em>Kaikki samaa perhettä.&nbsp;</em></p> <p><em>Totuus on Karitsa. Pelkkä usko ja Karitsa tarvitaan. Ei tarvita järkeä. Järki vääristää totuutta: Karitsan opetusten ydin on rakkaus ja usko osoittajina kaikesta, kunnes Karitsa vie rakkauden turvaan. Lisätieto muissa teksteissäni.</em></p> <p><em>Kävele ja anna konfliktien tulla eteesi: Ne ovat lahjoja, jotka sinun pitää ylittää.</em></p> <p><em>Älä tuomitse, vaan seuraa karitsaa. Tee mitä karitsa teki: Rakasta, taistele vääryyttä vastaan rakkaudella ja uskolla.</em><em>&nbsp;</em></p> <p><em>Ja katso! Kun tajuat mitä tulee tehdä karitsan opetuksien mukaan, näet minut ja minä näen sinut. Olen täällä lepäämässä työnteon päätteeksi taivaan juurella sopivalla etäisyydellä, ajatustesi välissä, kunnes taas ponnistan ja sinua varjelen kirjoituksillani, koska minulla oikeus siihen on. Ja aina tulee olemaan! Ja nautin tästä erittäin paljon!</em></p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Moi Tarja Halonen, ajattelin nyt vaihteeksi kirjoittaa sinulle kun Saulille jo kirjoitinkin. Meidän pitäisi yhdessä keksiä keinot tämän sisäpoliittisen härdellin stabilisoimiseksi:

Keskiluokka alkaa selvästi vieraantua duunareista, eikä näin missään nimessä saa käydä. Haluan, että ideologiat jätetään kokonaan syrjään ja asioista aloitetaan puhumaan niiden oikeilla nimillä. 

Minä en välitä ismeistä tai ideologioista puolin tai toisin, koska rakkaus ja karitsa ja usko karitsan opetuksiin riittävät. Avasin siipeni näitä kirjoituksiani kirjoittaessa ja olen neitsyt, joten minulla on auktoriteetti käskeä sinua, halusit niin tai et. Tämä on rakkautta. Olen huolissani vasemmistokeskiluokan yksilöistä pikemminkin rakkauden näkökulmasta, enkä niinkään poliittis-strategisesti. Haluan vain tehdä hyvää, ja siksi esitän nämä piirteet:

Feminismin käyttäytymispsykologiset riskit vasemmistolaisessa keskiluokassa: 

Jos maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä on modernilla mittapuulla kaikki, mikä estää yksilöä repressoimasta suhtautumistaan konservatiivisiin maskuliinisuus- ja feminiinisyysihanteisiin? Jos yksilö saa olla niin x kuin haluaa, mitä jos yksilö itse ei loppujen lopuksi ole tyytyväinen valintaansa? Mitä jos on epävarmuutta? Mikä estää häijyjä poliitikkoja käyttämästä tätä hyväksi poliittis-strategisessa mielessä? HE TARVITSEVAT RAKKAUTTA

Mitä jos yksilö ei tiedä itse (feminismin vaikutuksen alaisena) mitä hän haluaa? Mitä jos tulos on päinvastainen siihen mitä yksilö haluaisi ja aiheuttaa vastoinkäymisiä? Mitä jos yksilö haluaakin konservatiivisia maskuliinisuusihanteita, mutta on itse feminismin sokaisema?  HE TARVITSEVAT RAKKAUTTA

Mielenterveysongelmat ovat aina repressiota. Tosin niiden alku ja juuri on usein joku muu kuin yksilö itse. Siksi yksilön on vaikea joskus kyetä purkamaan repressionsa, koska ne eivät ole lähtöjänsä hänestä itsestään. Mitä jos edellä mainituista repressioista syntyy portti joka edesauttaa jo valmiita ongelmia? Miksi Mielenterveysongelmat ovat nousussa keskiluokassa? HE TARVITSEVAT RAKKAUTTA

 

Ja jos vasemmistokeskiluokkaiset kokevat elämäntilanteensa tyytyväisiksi, olkoon niin. Sanon silti, että lähemmäs taivaallista pääsee yksin: Voi kokea taivaallisesti. Maallinen onni ei ole tavoiteltavan arvoista. Haluan vain, että vasemmistokeskiluokka mahdollistaa karitsan seuraamisen yksilöilleen. Sitten omalla tavallaan, jos niin koetaan tärkeäksi. Mikään ideologia ei saa tulla tämän edelle.  

Meidän, jotka siivet omistamme, tarkoitus on ohjata yksilöä rakastamaan itseään ja muita. Valehtelu itselleen ei ole rakkautta. Meidän tulee olla neitsyitä. Meidän, Enkelten:

Psykopaattien, aspergerien, LGBT/Nonbinary/Jne. Se meistä loistava objektiivinen kyky katsella maailmaa kanvaasin lailla ja avarin silmin on meille ominainen ja tärkeä, koska se ohjaa meitä ohjaamaan muita kohti rakkautta ja karitsaa. 

Konservatiivinen oikeistolaiskeskiluokka ei ole ottanut edellä mainittuja riskejä feminismin suhteen. Toisaalta, he eivät ole myöskään tehnyt mitään osoittaakseen miksi konservatiiviset maskuliinisuus- ja feminiinisyysihanteet olisivat parempia: Energia kuluu haukkumiseen ja ideologis-tribalististen twitter viestien lähettelyyn, vaikka pitäisi vain rakastaa ja uskoa, ja sitä kautta näyttää minkä takia karitsan opetuksien kautta ajettu itsensä rakastaminen on kaikki mitä tarvitaan!

Duunarit, auttakaa vasemmistokeskiluokkaa, vaikka he teitä pelkäisivät!

Vasemmistokeskiluokkaiset, auttakaa oikeistoduunareita!

Karitsan oppien seuraaminen, usko ja lähimmäisten pyyteetön rakastaminen.

Kaikki on jo valmista! Sitä me pyhät enkelit olemme tänne tulleet sanomaan. Ja katso! Olemme tulleet ohjaamaan kohti rakkautta.

Minä sanon teille, poliitikot, Enkelit ja Jumalan lapset! 

Politiikka on Jumalan tahdon tekemistä: Rakasta Jumalaa koko sydämmestäsi ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.

Oikeisto, teidän tehtävänne on ylläpitää henkeä karitsan oppien mukaan ja tehdä Karitsaa tahtoa ja rakastaa! Teidän pitäisi olla ne standardien asettajat, mutta te osoittelette vasemmalle! 

Vasemmisto, teidän pitäisi olla ne, jotka auttavat vähempiosaisia ja niitä, jotka eivät vielä tunne Karitsaa! Mutta samalla ohjata heitä kuitenkin oikeaan suuntaan, eikä tieteellis-objektiiviseen ajatteluun ja filosofiseen pohdiskeluun. Tarvitaan käytännön toimia! Rakkautta! Hakekaa muut takaisin! Auttakaa Oikeistoa silloin kun heiltä kädet loppuvat!

Ja tämä keskiluokan ja duunareiden välinen sivistyskuilu joutaisi jo pois. 

Voi, te keskiluokkaiset, tiedätte kyllä mitä teidän tulisi tehdä karitsaa seurataksenne. Odottelette kuitenkin jotain, että "kehtaisitte" tavata duunarit. Tarja, tässä minä haluaisin sinun ohjaavan vasemmistoa parempaan suuntaan. Panoksenne tällä hetkellä tuntuu olevan se, että toivotte oikeistoproletariaatin seuraavan teitä, heidän jotenkin "havahtuvan" teidän tarjoamiinne hienouksiin, mutta ette jostain syystä tee mitään konkreettista ruohonjuuritason elettä karitsan oppien mukaan sen toteuttamiseksi. Järkeä kyllä käytätte, mutta haluaisin enemmän sydäntä ja heittäytymistä ja irtautumista keskiluokkaisesta ankeudesta! Hilpeyttä! 

Intellektuelli tykitys ei ole tällä hetkellä paras keino yksilön sydämeen. Tiede meni Nietzschen vanavedessä. Ja voi! Pikku Friedrich, toivon totisesti sinun tehneen oikean valinnan, sillä taivaassa sinutkin haluaisin kohdata. Ja syyttä sinä sitä pelkäsit! 

Sipilän hallitus on teille kova pala: Sipilän oikeistolainen nojaa vahvasti Ayn Randin ajatteluun, jossa itsekkyys on hyve ja epäitsekkyys on pahe: Mutta kun yksilö haluaa itsekkäästi tehdä hyvää karitsan oppien mukaan, mitä Sipilä tekee, silloin Sipilä on teidän näkökulmastanne niskan päällä, koska Karitsaa seuraavat vasemmistolaiset joutuvat näyttämään itse itsensä ja niin joutuvat myös ne, jotka karitsaa eivät seuraa. Ja miten he vastaavat?

Sipilän hallituksen usko ajaa Suomen läpi tämän tilanteen:  Navigoi Suomen sellaisesta tilanteesta, missä hänen ei tarvitse tehdä radikaaleja valintoja, koska muut maat, ja vastustavat puolueet, tekevät ne hänen puolestansa. Ja siten tulemme olemaan muita edellä. Miksi te olisitte estämässä häntä, vasemmisto ja eritoten se vasemmiston osa, joka karitsaa seuraa? 

Enkeleiden ja Jumalan lasten tulisi huolehtia vähempiosaisista, eritoten oikeistoduunareista. Kuitenkin vasemmisto tuntuu pelkäävän heitä eniten. Miksi? Pelkäättekö proletariaatin joutuvan huonoon sosio-ekonomiseen asemaan? Enemmän hursteja. Oma-aloitteisuutta. Valmiita suunnitelmia, jotka eivät ole poliittis-strategisia.

Yksilön rakkautta oman välineen kautta niin kuin karitsa on opettanut. Yksilö on kirkko, Temppeli. Karitsa mursi sen ja rakensi kolmessa päivässä. Tee samoin. 

 

Pois ideologiat

Pois tieteellis-objektiivinen keskiluokkainen harmaa näennäisjargon

Pois me-he-vastakkainasettelut

Pois oikeistoduunareiden vähättely

 

RAKKAUTTA. RAKKAUTTA. RAKKAUTTA. 

 

Ja sanon taas kerran sinulle, joka luet tätä: 
 

Kaikki mikä loistaa ei ole kultaa.

Karitsa, Jeesus, näyttää sinulle tien jota et muuten tulisi näkemään.

Ja kun ääni sisälläsi, omatunnon juuristossa, kuiskaa sinulle, tiedät että nyt pitää mennä tekemään.

Kaikki mikä loistaa ei ole kultaa.

Ja täyttyköön Suomi pyhästä hengestä.

Vasemmisto ja Oikeisto, mitä väliä siinä vaiheessa?

Kaikki samaa perhettä. 

Totuus on Karitsa. Pelkkä usko ja Karitsa tarvitaan. Ei tarvita järkeä. Järki vääristää totuutta: Karitsan opetusten ydin on rakkaus ja usko osoittajina kaikesta, kunnes Karitsa vie rakkauden turvaan. Lisätieto muissa teksteissäni.

Kävele ja anna konfliktien tulla eteesi: Ne ovat lahjoja, jotka sinun pitää ylittää.

Älä tuomitse, vaan seuraa karitsaa. Tee mitä karitsa teki: Rakasta, taistele vääryyttä vastaan rakkaudella ja uskolla. 

Ja katso! Kun tajuat mitä tulee tehdä karitsan opetuksien mukaan, näet minut ja minä näen sinut. Olen täällä lepäämässä työnteon päätteeksi taivaan juurella sopivalla etäisyydellä, ajatustesi välissä, kunnes taas ponnistan ja sinua varjelen kirjoituksillani, koska minulla oikeus siihen on. Ja aina tulee olemaan! Ja nautin tästä erittäin paljon!

 

 

]]>
0 http://heikkikariluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256114-soittakaa-tarja-h-pyyhkimaan-kun-itse-osaisin-mutta-en-viitsi#comments Oikeisto Politiikka Suomi Vasemmisto Yhteiskunta Wed, 30 May 2018 18:49:22 +0000 Heikki Kariluoma http://heikkikariluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256114-soittakaa-tarja-h-pyyhkimaan-kun-itse-osaisin-mutta-en-viitsi
Nuorsuomalaiset 2.0? http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254031-nuorsuomalaiset-20 <p>Poliittisten mannerlaattojen liike vaikuttaa jatkuvan. Ensiksi perussuomalaiset nousivat, vajosivat ja hajosivat. Seuraavana vuorossa on ilmeisesti oikeistokentässä tapahtuva murros. Hjallis Harkimo ja Mikael Jungner kun ovat ilmeisesti puuhaamassa uutta liikettä, jonka johtotähtenä lienee oikeistolainen markkinaliberalismi. Liikkeen tuloa pohjustavan, Jungnerin muutama päivä sitten julkaiseman kolumnin voi lukea<a href="https://www.verkkouutiset.fi/miten-politiikka-disruptoidaan/"> täältä.</a> Kovin maanläheiseksi sitä ei voi luonnehtia, koska esimerkiksi tällainen kahden korkeakoulututkinnon ihminen joutui selvittämään &rdquo;disruption&rdquo; tarkoituksen sivistyssanakirjasta.</p><p>Yhtä kaikki. Kokoomuksen johdossa tykättäneen kyttyrää, eikä Vihreissäkään välttämättä olla tohkeissaan. Ei, vaikka puolueen virallinen uusliberaali Antero Vartia ehti irtisanoutumaan koko hankkeesta.</p><p>Noh, mitäs tämä sitten tarkoittaa suomalaiselle yhteiskunnalle? Omalla tapaa kyseessä on mahdollisesti nuorsuomalaisten paluu. Kyseinen jo poliittiseen historiaan vaipunut puolue sai suuren kohun siivittämänä kaksi kansanedustajaa vuoden 1995 vaaleissa. Mikäli koko kuvio etenee, tulee oikeistolaiselle politiikan teon kentälle pro-bisnes &ndash;vaihtoehdon sijasta pro-market &ndash;valinta. &nbsp;Ja se saattaa oikeasti olla huomattavasti houkuttelevampi monelle Lepomäen ja Harkimon hengenheimolaiselle, jotka uskovat kohtuullisen rajoittamattomaan markkinatalouteen.</p><p>Tällainen puolue (tai miksi se aikookaan itseään kutsua) olisi mitä todennäköisimmin myös leikkaamaan yritystuista, jotka ovat monella tapaa ongelmallisia puhtaalle kilpailuajattelulle. Tähän ns. porvarihallitus ei tunnetusti kyennyt. Tietyt yritykset kun olisivat kärsineet.</p><p>Jungner ja Harkimo saattavat myös esitellä poliittisen liikkeensä puoluekentän ulkopuolisena toimijana, joka olisi ikään kuin puhdas pulmunen ja kirkasotsainen uudistaja. Tämähän toki on kikkailua, koska kyseiset herrat ovat yhteiskunnallisia pelaajia jos jotkut. He ovat myös osa vakiintunutta eliittiä. Ulkokuoren tarkoitus olisi hämätä ja näyttää hyvältä mediassa. Ehkä tarkoitus ei olisi aivan läpinäkyvästi kopioida Emmanuel Macronia, koska epäaito &rdquo;kansanliike&rdquo; (kuten vaikka siniset) ei varmasti ole menestys. Tai kenties toimintamallia haetaan Italian viiden tähden liikkeestä, jossa poliittiset kannat muodostetaan nettiäänestyksen pohjalta. Tosin siinä saattaisi käydä niin, että ihmiset äänestäisivät väärin johtajiensa mielestä.</p><p>Tosin Jungnerista tai Harkimosta ei välttämättä olisi tämän liikkeen aidoksi johtohahmoksi. Ainakin jos äänissä mitataan, ei esimerkiksi Mikael Jungnerin viimeisin vaalimenestys ollut kovinkaan häävi. Vuosikausia kestäneestä valtakunnan julkisuudessa paistattelusta huolimatta varavaltuutetun pestiä ja 379 ääntä kuntavaaleissa Helsingissä ei voine pitää aivan putkeen menneenä kuviona.</p><p>Se, mitä tämä liike voi saada aikaan lyhyellä tähtäimellä, olisi sote-uudistuksen kaatuminen. Eikä se olisi laisinkaan huono asia. Harkimo tunnetusti on sen äärimmäisen suuri kriitikko. Ja tiedä vaikka hänen kelkkaansa lähtisi useampikin kokoomuksen kansanedustaja. Tähän yhtälöön kun lisää sen, että aika moni sininen on varmasti huomannut poliittisen tulevaisuutensa mustaksi, saattaa tulijoita olla laajemmaltakin rintamalta. Mielenkiintoista on sekin, että Elina Lepomäen kirja Vapauden voitto ilmestyy ensi viikolla. Osoittautuuko se uuden liikkeen suureksi poliittiseksi manifestiksi?</p><p>Mutta jos (ja jos ja jos) tämä liike todella tempaisee maton hallituksen jalkojen alta, saattavat eduskuntavaalitkin aikaistua. Ja se tietää myös sitä, että tämänkin vasemmistopiirin puheenjohtajan vapaa-ajan ongelmat ovat erityisen hyvin ratkaistu aina niihin asti.</p> Poliittisten mannerlaattojen liike vaikuttaa jatkuvan. Ensiksi perussuomalaiset nousivat, vajosivat ja hajosivat. Seuraavana vuorossa on ilmeisesti oikeistokentässä tapahtuva murros. Hjallis Harkimo ja Mikael Jungner kun ovat ilmeisesti puuhaamassa uutta liikettä, jonka johtotähtenä lienee oikeistolainen markkinaliberalismi. Liikkeen tuloa pohjustavan, Jungnerin muutama päivä sitten julkaiseman kolumnin voi lukea täältä. Kovin maanläheiseksi sitä ei voi luonnehtia, koska esimerkiksi tällainen kahden korkeakoulututkinnon ihminen joutui selvittämään ”disruption” tarkoituksen sivistyssanakirjasta.

Yhtä kaikki. Kokoomuksen johdossa tykättäneen kyttyrää, eikä Vihreissäkään välttämättä olla tohkeissaan. Ei, vaikka puolueen virallinen uusliberaali Antero Vartia ehti irtisanoutumaan koko hankkeesta.

Noh, mitäs tämä sitten tarkoittaa suomalaiselle yhteiskunnalle? Omalla tapaa kyseessä on mahdollisesti nuorsuomalaisten paluu. Kyseinen jo poliittiseen historiaan vaipunut puolue sai suuren kohun siivittämänä kaksi kansanedustajaa vuoden 1995 vaaleissa. Mikäli koko kuvio etenee, tulee oikeistolaiselle politiikan teon kentälle pro-bisnes –vaihtoehdon sijasta pro-market –valinta.  Ja se saattaa oikeasti olla huomattavasti houkuttelevampi monelle Lepomäen ja Harkimon hengenheimolaiselle, jotka uskovat kohtuullisen rajoittamattomaan markkinatalouteen.

Tällainen puolue (tai miksi se aikookaan itseään kutsua) olisi mitä todennäköisimmin myös leikkaamaan yritystuista, jotka ovat monella tapaa ongelmallisia puhtaalle kilpailuajattelulle. Tähän ns. porvarihallitus ei tunnetusti kyennyt. Tietyt yritykset kun olisivat kärsineet.

Jungner ja Harkimo saattavat myös esitellä poliittisen liikkeensä puoluekentän ulkopuolisena toimijana, joka olisi ikään kuin puhdas pulmunen ja kirkasotsainen uudistaja. Tämähän toki on kikkailua, koska kyseiset herrat ovat yhteiskunnallisia pelaajia jos jotkut. He ovat myös osa vakiintunutta eliittiä. Ulkokuoren tarkoitus olisi hämätä ja näyttää hyvältä mediassa. Ehkä tarkoitus ei olisi aivan läpinäkyvästi kopioida Emmanuel Macronia, koska epäaito ”kansanliike” (kuten vaikka siniset) ei varmasti ole menestys. Tai kenties toimintamallia haetaan Italian viiden tähden liikkeestä, jossa poliittiset kannat muodostetaan nettiäänestyksen pohjalta. Tosin siinä saattaisi käydä niin, että ihmiset äänestäisivät väärin johtajiensa mielestä.

Tosin Jungnerista tai Harkimosta ei välttämättä olisi tämän liikkeen aidoksi johtohahmoksi. Ainakin jos äänissä mitataan, ei esimerkiksi Mikael Jungnerin viimeisin vaalimenestys ollut kovinkaan häävi. Vuosikausia kestäneestä valtakunnan julkisuudessa paistattelusta huolimatta varavaltuutetun pestiä ja 379 ääntä kuntavaaleissa Helsingissä ei voine pitää aivan putkeen menneenä kuviona.

Se, mitä tämä liike voi saada aikaan lyhyellä tähtäimellä, olisi sote-uudistuksen kaatuminen. Eikä se olisi laisinkaan huono asia. Harkimo tunnetusti on sen äärimmäisen suuri kriitikko. Ja tiedä vaikka hänen kelkkaansa lähtisi useampikin kokoomuksen kansanedustaja. Tähän yhtälöön kun lisää sen, että aika moni sininen on varmasti huomannut poliittisen tulevaisuutensa mustaksi, saattaa tulijoita olla laajemmaltakin rintamalta. Mielenkiintoista on sekin, että Elina Lepomäen kirja Vapauden voitto ilmestyy ensi viikolla. Osoittautuuko se uuden liikkeen suureksi poliittiseksi manifestiksi?

Mutta jos (ja jos ja jos) tämä liike todella tempaisee maton hallituksen jalkojen alta, saattavat eduskuntavaalitkin aikaistua. Ja se tietää myös sitä, että tämänkin vasemmistopiirin puheenjohtajan vapaa-ajan ongelmat ovat erityisen hyvin ratkaistu aina niihin asti.

]]>
28 http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254031-nuorsuomalaiset-20#comments Kotimaa Hjallis Harkimo Kokoomus Mikael Jungner Oikeisto Sote-uudistus Thu, 19 Apr 2018 04:15:00 +0000 Olli Kohonen http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254031-nuorsuomalaiset-20
Sisällissota-modernisaatiosta avoin vastaus dosentti Jari Ehrnroothille! http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253527-sisallisota-modernisaatiosta-avoin-vastaus-dosentti-jari-ehrnroothille <p>Hei!</p><p>Tässä kaipaamaasi palautetta.</p><p>Todella erikoinen kirjoitus, jonka tarkoitus on ilmeisesti Ehrnroothin suvulle uskollisesti provosoida köyhän kansan puolustajia vähintään sanallisesti kimppuun.</p><p>Muistammehan kaikki Perustuslaillisen oikeistopuolueen, jonka pitkäaikainen puheenjohtaja Georg C. Ehrnrooth totesi puoluetta lakkauttaessaan, että kommunismi on hävinnyt Suomesta joten POP kävi merkityksettömäksi puolueena. Toivon että Jari Ehrnrooth omaa edes vähän sukunsa vanhan kaartin viisautta, eikä hyökkäisi vuoden 1918 Suomen sisällissodalla tämän päivän köyhien kimppuun osittain jopa naiivilta vaikuttavalta tulevaisuudenkuvalla.</p><p><strong>Jari Ehrnrooth </strong>kirjoittaa Yleisradion nettisivulla kolumnissaan (8.4.2018) seuraavasti:</p><p><em>&rdquo;On loogista jos historian tässä vaiheessa&nbsp;aletaan korkeasti koulutetun keskiluokan piirissä nähdä vapaamatkustus ja toisten kustannuksella eläminen rakenteelliseksi epäoikeudenmukaisuudeksi, josta on päästävä eroon.&rdquo;</em></p><p>Ilmeisesti kaikilla Suomessa koulutetuilla tohtoreilla ei ole oikein tämän ajan yhteiskuntamme tila saati tulevaisuudenkuvio selvillä. Onko Ehrnroothin suvun nykyisen &rdquo;äänitorven&rdquo; uskomus pakkotyöhön yhtä kova kuin isä aurinkoisella, kun kyllähän Siperiaankin rata pakolla rakennettiin? Vai onko hän käsittänyt väärin matalapalkkatyöläisten ansiotason ja ostovoiman? Ilmeisesti Jari Ehrnrooth ei kuitenkaan tiedä, että osa pääkaupunkiseudulla asuvista työläisistä joutuu hakemaan kalliin elämän vuoksi rahaa toimeentulotukena.</p><p>Miten voi olla niin sokea ihminen dosenttina, että hän ei ilmeisesti tajua poliittisen päätöksenteon olevan aina arvopolitiikkaa jopa täällä maailman vakaimmassa valtiossa Euroopan peräpohjolassa. Ymmärrystä Ehrnroothin kirjoitus olisi saanut minulta, jos siinä ei olisi ollut näin räikeää ja vastenmielisen fasistista vertausta sadan vuoden takaa tähän aikaan. Emme voi muuttaa kansakuntamme historiaa, mutta voimme yrittää ymmärtää syitä jotka johtivat sisällissotaan vuonna 1918 vähän jälkeen Suomen itsenäisyysjulistuksen 6.12.1917.</p><p>Olen sivullisena tarkkailijana kuten ilmeisesti pappani ja ainakin molemmat mummoni, joista äidinäiti oli 20-vuotias vuonna 1918 vaikka hän oli Tampereella kenkäteollisuuden työläisenä. Sivullisen näkökulmasta on oksettavaa kuultavaa, kun punakaartilaisten ei jo anneta levätä rauhassa keskitysleiriteloitusten ja muiden vastaavien valkoisten terroritekojen jäljiltä! Haluan rauhaa yhteiskuntaamme, enkä mitään &rdquo;saunantaakse&rdquo; porukan huuteluita.</p><p>Suomi ei ole vauras sisämarkkina, vaan Suomi on osa maailmantaloutta. Suomen BKT koostuu suureksi osaksi viennistä ja turismista, eikä pankkien asuntolainoituksista ja kiinteistökuplista!</p><p>Ystävällisesti Kimmo Hoikkala, Oulu<br />Twitter: @namekimmo</p><p>&nbsp;</p><p>Linkin takana Jari Ehrnroothin kirjoitus:</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10149155" title="https://yle.fi/uutiset/3-10149155">https://yle.fi/uutiset/3-10149155</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hei!

Tässä kaipaamaasi palautetta.

Todella erikoinen kirjoitus, jonka tarkoitus on ilmeisesti Ehrnroothin suvulle uskollisesti provosoida köyhän kansan puolustajia vähintään sanallisesti kimppuun.

Muistammehan kaikki Perustuslaillisen oikeistopuolueen, jonka pitkäaikainen puheenjohtaja Georg C. Ehrnrooth totesi puoluetta lakkauttaessaan, että kommunismi on hävinnyt Suomesta joten POP kävi merkityksettömäksi puolueena. Toivon että Jari Ehrnrooth omaa edes vähän sukunsa vanhan kaartin viisautta, eikä hyökkäisi vuoden 1918 Suomen sisällissodalla tämän päivän köyhien kimppuun osittain jopa naiivilta vaikuttavalta tulevaisuudenkuvalla.

Jari Ehrnrooth kirjoittaa Yleisradion nettisivulla kolumnissaan (8.4.2018) seuraavasti:

”On loogista jos historian tässä vaiheessa aletaan korkeasti koulutetun keskiluokan piirissä nähdä vapaamatkustus ja toisten kustannuksella eläminen rakenteelliseksi epäoikeudenmukaisuudeksi, josta on päästävä eroon.”

Ilmeisesti kaikilla Suomessa koulutetuilla tohtoreilla ei ole oikein tämän ajan yhteiskuntamme tila saati tulevaisuudenkuvio selvillä. Onko Ehrnroothin suvun nykyisen ”äänitorven” uskomus pakkotyöhön yhtä kova kuin isä aurinkoisella, kun kyllähän Siperiaankin rata pakolla rakennettiin? Vai onko hän käsittänyt väärin matalapalkkatyöläisten ansiotason ja ostovoiman? Ilmeisesti Jari Ehrnrooth ei kuitenkaan tiedä, että osa pääkaupunkiseudulla asuvista työläisistä joutuu hakemaan kalliin elämän vuoksi rahaa toimeentulotukena.

Miten voi olla niin sokea ihminen dosenttina, että hän ei ilmeisesti tajua poliittisen päätöksenteon olevan aina arvopolitiikkaa jopa täällä maailman vakaimmassa valtiossa Euroopan peräpohjolassa. Ymmärrystä Ehrnroothin kirjoitus olisi saanut minulta, jos siinä ei olisi ollut näin räikeää ja vastenmielisen fasistista vertausta sadan vuoden takaa tähän aikaan. Emme voi muuttaa kansakuntamme historiaa, mutta voimme yrittää ymmärtää syitä jotka johtivat sisällissotaan vuonna 1918 vähän jälkeen Suomen itsenäisyysjulistuksen 6.12.1917.

Olen sivullisena tarkkailijana kuten ilmeisesti pappani ja ainakin molemmat mummoni, joista äidinäiti oli 20-vuotias vuonna 1918 vaikka hän oli Tampereella kenkäteollisuuden työläisenä. Sivullisen näkökulmasta on oksettavaa kuultavaa, kun punakaartilaisten ei jo anneta levätä rauhassa keskitysleiriteloitusten ja muiden vastaavien valkoisten terroritekojen jäljiltä! Haluan rauhaa yhteiskuntaamme, enkä mitään ”saunantaakse” porukan huuteluita.

Suomi ei ole vauras sisämarkkina, vaan Suomi on osa maailmantaloutta. Suomen BKT koostuu suureksi osaksi viennistä ja turismista, eikä pankkien asuntolainoituksista ja kiinteistökuplista!

Ystävällisesti Kimmo Hoikkala, Oulu
Twitter: @namekimmo

 

Linkin takana Jari Ehrnroothin kirjoitus:

https://yle.fi/uutiset/3-10149155

]]>
0 http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253527-sisallisota-modernisaatiosta-avoin-vastaus-dosentti-jari-ehrnroothille#comments Koulutus Oikeisto Sisällissota 1918 Mon, 09 Apr 2018 00:38:25 +0000 Kimmo Hoikkala http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253527-sisallisota-modernisaatiosta-avoin-vastaus-dosentti-jari-ehrnroothille
Suomessa ei ole oikeistoa http://emilsillanpaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253360-suomessa-ei-ole-oikeistoa <p>Viime päivien kykenemättömyys tehdä yksinkertaisiakin markkinatalousmyönteisiä leikkauksia on huolestuttava signaali Suomen poliittisesta ympäristöstä. Yllätys tämä ei kuitenkaan ole, sillä eduskunnasta puuttuu johdonmukaisesti työskentelevä oikeisto.</p><p>Väite saattaa kuulostaa radikaalilta näin alkuun, mutta tarkasteltaessa niin sanotun porvarihallituksen yleistä toiminnan fokusta, on oikean oikeiston puutos ilmeinen. Leikkauspolitiikan välttämättömyyttä korostetaan, mutta käytännössä leikkaukset realisoituvat, kuten itse sitä nimitän, mukavuusalueleikkauksiin. Mukavuusalueella tarkoitan sitä aluetta, jolta hallitus voi leikata ilman, että oma lähtökohtainen kannattaja- tai tukijakunta älähtää, ainakaan liiaksi.</p><p>Mukavuusalueleikkaukset ovat myös hyvä tapa luodata puolueen kannattajakunnan tai yhteistyötahojen olemusta. Nykytilanteessa koulutuksesta tai vähempiosaisilta on ihan käypää leikata, mutta yritys- ja maataloustuet ovat koskematonta aluetta. Toisin sanoen hallituspuolueet näkevät esimerkiksi koulutuksesta leikkaamisen pienempänä pahana kuin yritystukilobbareiden tottelemisen.</p><p>Oikeistolaiseen ajatteluun lähtökohtaisesti kuuluu &ndash; tai ainakin pitäisi kuulua &ndash; vahva markkinatalousmyönteisyys. Johdonmukaista suhtautumista markkinatalouteen ei kuitenkaan oikeistohallituksen riveistä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta tunnu löytyvän. Oikeistohallitus, jonka ensisijaisena tavoitteena on talouden sopeuttaminen ilman markkinalähtöisiä uudistuksia, kuten yritystukien leikkausta, saa aikaan huomattavasti enemmän pahaa kuin hyvää.</p><p>Mikäli oikeistolaista politiikkaa tehdään, sitä on tehtävä johdonmukaisesti. Liberaalin oikeistolaisen talouskuripolitiikan ei tarvitse olla kurjistavaa, vaan se voi parhaimmillaan hyödyttää ihmisiä sosioekonomisesta asemasta riippumatta. Mikäli uudistukset taas jätetään puolitiehen ja niitä tehdään lobbareiden ehdoilla, ei tehty politiikka hyödytä kokonaisuudessaan kuin muutamia prosentteja kansasta.</p><p>Suomen vasemmistoa soimataan usein eturyhmäpolitikoinnista ammattiyhdistyskytköksistään johtuen. Samaan aikaan Keskusta ja Kokoomus ovat täysin eturyhmiensä vietävissä, ja se näkyy erityisesti yritystukiin liittyvässä ponnettomuudessa. Kuvio ei jää pelkästään yritystukimaailmaan, vaan eturyhmäpolitikointi näkyy rumasti myös esimerkiksi sote-uudistuksessa. Kokoomuksen tai Keskustan on viimeaikaisten tapahtumien jälkeen turha enää kritisoida vasemmistoa ja Ay-liikettä tärkeiden yhteiskunnallisten uudistusten jarruttajana.</p><p>Suomessa on kuitenkin paljon ihmisiä, jotka haluaisivat äänestää markkinamyönteisen ja talousliberaalin yhteiskunnan puolesta. Suomessa tätä asiaa edistävät pääasiassa Lepomäkihenkiset kokoomuslaiset ja talousliberaalit vihreät kuten Antero Vartia. Pienpuolueista liberaalipuolue on selkeästi markkinamyönteisen ja talousliberaalin politiikan kannalla. Valitettavasti parhaat oikeistolaiset voimat ovat joko eduskunnassa huomattavassa vähemmistössä tai eivät ole eduskunnassa vielä ollenkaan. On surullista nähdä miten näköalattomia, ryhmäkuriin alistuvia ja kunnianhimottomia oikeistoon itsensä määritteleviä kansanedustajia meillä on.</p><p>Suosittelen kaikkia oikeistolaisiksi itsensä kokevia kaikissa tulevissa vaaleissa harkitsemaan todella tarkkaan, minkälaisia kansanedustajia Suomeen äänestää, koska Suomikin ansaitsee kunnollisen oikeiston.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime päivien kykenemättömyys tehdä yksinkertaisiakin markkinatalousmyönteisiä leikkauksia on huolestuttava signaali Suomen poliittisesta ympäristöstä. Yllätys tämä ei kuitenkaan ole, sillä eduskunnasta puuttuu johdonmukaisesti työskentelevä oikeisto.

Väite saattaa kuulostaa radikaalilta näin alkuun, mutta tarkasteltaessa niin sanotun porvarihallituksen yleistä toiminnan fokusta, on oikean oikeiston puutos ilmeinen. Leikkauspolitiikan välttämättömyyttä korostetaan, mutta käytännössä leikkaukset realisoituvat, kuten itse sitä nimitän, mukavuusalueleikkauksiin. Mukavuusalueella tarkoitan sitä aluetta, jolta hallitus voi leikata ilman, että oma lähtökohtainen kannattaja- tai tukijakunta älähtää, ainakaan liiaksi.

Mukavuusalueleikkaukset ovat myös hyvä tapa luodata puolueen kannattajakunnan tai yhteistyötahojen olemusta. Nykytilanteessa koulutuksesta tai vähempiosaisilta on ihan käypää leikata, mutta yritys- ja maataloustuet ovat koskematonta aluetta. Toisin sanoen hallituspuolueet näkevät esimerkiksi koulutuksesta leikkaamisen pienempänä pahana kuin yritystukilobbareiden tottelemisen.

Oikeistolaiseen ajatteluun lähtökohtaisesti kuuluu – tai ainakin pitäisi kuulua – vahva markkinatalousmyönteisyys. Johdonmukaista suhtautumista markkinatalouteen ei kuitenkaan oikeistohallituksen riveistä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta tunnu löytyvän. Oikeistohallitus, jonka ensisijaisena tavoitteena on talouden sopeuttaminen ilman markkinalähtöisiä uudistuksia, kuten yritystukien leikkausta, saa aikaan huomattavasti enemmän pahaa kuin hyvää.

Mikäli oikeistolaista politiikkaa tehdään, sitä on tehtävä johdonmukaisesti. Liberaalin oikeistolaisen talouskuripolitiikan ei tarvitse olla kurjistavaa, vaan se voi parhaimmillaan hyödyttää ihmisiä sosioekonomisesta asemasta riippumatta. Mikäli uudistukset taas jätetään puolitiehen ja niitä tehdään lobbareiden ehdoilla, ei tehty politiikka hyödytä kokonaisuudessaan kuin muutamia prosentteja kansasta.

Suomen vasemmistoa soimataan usein eturyhmäpolitikoinnista ammattiyhdistyskytköksistään johtuen. Samaan aikaan Keskusta ja Kokoomus ovat täysin eturyhmiensä vietävissä, ja se näkyy erityisesti yritystukiin liittyvässä ponnettomuudessa. Kuvio ei jää pelkästään yritystukimaailmaan, vaan eturyhmäpolitikointi näkyy rumasti myös esimerkiksi sote-uudistuksessa. Kokoomuksen tai Keskustan on viimeaikaisten tapahtumien jälkeen turha enää kritisoida vasemmistoa ja Ay-liikettä tärkeiden yhteiskunnallisten uudistusten jarruttajana.

Suomessa on kuitenkin paljon ihmisiä, jotka haluaisivat äänestää markkinamyönteisen ja talousliberaalin yhteiskunnan puolesta. Suomessa tätä asiaa edistävät pääasiassa Lepomäkihenkiset kokoomuslaiset ja talousliberaalit vihreät kuten Antero Vartia. Pienpuolueista liberaalipuolue on selkeästi markkinamyönteisen ja talousliberaalin politiikan kannalla. Valitettavasti parhaat oikeistolaiset voimat ovat joko eduskunnassa huomattavassa vähemmistössä tai eivät ole eduskunnassa vielä ollenkaan. On surullista nähdä miten näköalattomia, ryhmäkuriin alistuvia ja kunnianhimottomia oikeistoon itsensä määritteleviä kansanedustajia meillä on.

Suosittelen kaikkia oikeistolaisiksi itsensä kokevia kaikissa tulevissa vaaleissa harkitsemaan todella tarkkaan, minkälaisia kansanedustajia Suomeen äänestää, koska Suomikin ansaitsee kunnollisen oikeiston.

]]>
55 http://emilsillanpaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253360-suomessa-ei-ole-oikeistoa#comments Kotimaa hallitus Markkinatalous Oikeisto Talouspolitiikka Yritystuet Thu, 05 Apr 2018 12:00:00 +0000 Emil Sillanpää http://emilsillanpaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253360-suomessa-ei-ole-oikeistoa
Sauli Niinistön kannatus jatkanee laskuaan! http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249512-sauli-niiniston-kannatus-jatkanee-laskuaan <p>Kyllä ne äänestäjät varmasti jossain määrin nyt harmittelevat jotka ovat käyneet jo ennakkoon äänestämässä istuvaa presidenttiä Sauli Niinistöä. Tai niin no, eivät varmasti kaikki mutta uskon, että noita harmittelijoita on tuohon joukkoon tullut kohtuullinen määrä lisää eilisen <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10029506">YLEn uutisen jälkeen</a>.</p><p>Niinistö kun näyttää olevan ehdokasjoukon ainoa joka hyväksyy suuret tuloerot. Eipä silti, ei presidentti sisäpolitiikasta mitään päätä, joten väliäkös sillä. Itse asiassa kyllä presidentillä käytännössä kuitenkin on myös sellaista arvovaltaa, tai ainakin Niinistöllä on ollut, jonka turvin voi sisäpolitiikkaankin vaikuttaa.</p><p>On kuitenkin vielä paljon äänestäjiä jotka eivät vielä ole ääntään antaneet. YLEn julkistaman uutisen jälkeen ainakin minä pidän nyt melko todennäköisenä, että vaaleissa tullaan käymään toinen kierros, kuten jo joskus aiemmin eräässä blogikirjoituksessani pikkasen povailin. YLEn julkistama uutinen väistämättä syö Niinistön jo muutenkin laskussa ollutta kannatusta.</p><p>Onneksi toiselle kierrokselle ei pääse ainakaan Matti Vanhanen - siitä pitää osaltaan huolen viime aikoina paljon julkisuudessa ollut aktiivimalli, ja mallin jatkosuunnitelmat. Sipilälle kiitos!</p><p>Niinistön kannatuksen laskusta, ja toiselle kierrokselle päätymisestä(?), lienee osaltaan kiittäminen myös Niinistöä itseään - mitäs meni haukkumaan perussuomalaiset tuolloin perussuomalaisten puoluekokouksen jälkeen. Toisenlaisella taktiikalla perussuomalaiset olisivat nyt ilman omaa ehdokasta (Huhtasaarta) ja tukisivat Niinistöä. Tämän voinevat vahvistaa niin Halla-Aho kuin TV:n uutishistoria. Toisaalta: onneksi kävi juuri kuten kävi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kyllä ne äänestäjät varmasti jossain määrin nyt harmittelevat jotka ovat käyneet jo ennakkoon äänestämässä istuvaa presidenttiä Sauli Niinistöä. Tai niin no, eivät varmasti kaikki mutta uskon, että noita harmittelijoita on tuohon joukkoon tullut kohtuullinen määrä lisää eilisen YLEn uutisen jälkeen.

Niinistö kun näyttää olevan ehdokasjoukon ainoa joka hyväksyy suuret tuloerot. Eipä silti, ei presidentti sisäpolitiikasta mitään päätä, joten väliäkös sillä. Itse asiassa kyllä presidentillä käytännössä kuitenkin on myös sellaista arvovaltaa, tai ainakin Niinistöllä on ollut, jonka turvin voi sisäpolitiikkaankin vaikuttaa.

On kuitenkin vielä paljon äänestäjiä jotka eivät vielä ole ääntään antaneet. YLEn julkistaman uutisen jälkeen ainakin minä pidän nyt melko todennäköisenä, että vaaleissa tullaan käymään toinen kierros, kuten jo joskus aiemmin eräässä blogikirjoituksessani pikkasen povailin. YLEn julkistama uutinen väistämättä syö Niinistön jo muutenkin laskussa ollutta kannatusta.

Onneksi toiselle kierrokselle ei pääse ainakaan Matti Vanhanen - siitä pitää osaltaan huolen viime aikoina paljon julkisuudessa ollut aktiivimalli, ja mallin jatkosuunnitelmat. Sipilälle kiitos!

Niinistön kannatuksen laskusta, ja toiselle kierrokselle päätymisestä(?), lienee osaltaan kiittäminen myös Niinistöä itseään - mitäs meni haukkumaan perussuomalaiset tuolloin perussuomalaisten puoluekokouksen jälkeen. Toisenlaisella taktiikalla perussuomalaiset olisivat nyt ilman omaa ehdokasta (Huhtasaarta) ja tukisivat Niinistöä. Tämän voinevat vahvistaa niin Halla-Aho kuin TV:n uutishistoria. Toisaalta: onneksi kävi juuri kuten kävi.

]]>
11 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249512-sauli-niiniston-kannatus-jatkanee-laskuaan#comments Oikeisto Presidentinvaalit 2018 Sauli Niinistö Tuloerot Sun, 21 Jan 2018 12:46:59 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249512-sauli-niiniston-kannatus-jatkanee-laskuaan
oikeistopolitiikan synkkä historia suomessa. http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249482-oikeiston-synkka-historia-suomessa <p><strong>Näin Presidentinvaalien alla</strong>&nbsp; - on hyvä nostaa esiin historiallisesti merkittäviä tekijöitä eri poliittisten puolueiden omituisista toimeksiannoista ja tarkoitusperistä - jotka sittemmin ovat näyttäytyneet myös tämän päivän valossa merkittävinä osatekijöinä kansakunnan tilasta sekä kansalaisten luottamuksesta poliittiseen järjestelmään.&nbsp;</p><p>Tyypillisesti jako ollaan tehty <strong>oikeiston ja vasemmiston välille</strong> - mutta näin sisällissodan satavuotispäivinä meidän olisi hyvä antaa syvempi merkitys tälle isolle kokonaisuudelle, jonka merkitystä itsessään ei sovi vähätellä. Tarkoitan tällä luonnollisesti kansakunnan mahdollisuutta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Ainoa virallinen ja merkityksellinen väylä yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoihin on eittämättä mahdollisuus kouluttautua, saada oppia maailmasta, yhteiskunnasta ja omista mahdollisuuksistaan - sekä luonnollisestikin oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Tätä nykyä nämä taidot ovat meillä suomessa päivän selviä taitoja. Valtaosinhan me kaikki osaamme lukea, kirjoittaa ja selvittää yhteiskunnallisesti merkittävien asioiden todenperäisyyttä, lähteitä ja olettamuksia. Aina ei kuitenkaan ole ollut näin.</p><p>Kansanuutisten artikkelissa <a href="https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3836820-li-andersson-kohti-punavihreaa-hallitusta">&quot;Kohti punavihreää hallitusta&quot;</a> 19.1.2018, Vasemmistoliiton Puheenjohtaja Li Andersson toteaa, että &quot;Meidän tehtävämme on olla se taho, joka pystyy toteuttamaan tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja luokkanousun mahdollistavia periaatteita&quot;. Tämän lisäksi Andersson toteaa myös, että &quot; - -Entä jos pyrittäisiin luomaan yhä enemmän avoimen tiedon rajapintoja, &quot; ja &quot; - -&nbsp;Tieto olisi tasapuolisesti kaikkien toimijoiden saatavilla. Vasemmistolaisesta näkökulmasta tämä tarkoittaisi radikaalin tasa-arvoista elinkeinopolitiikkaa.&quot;</p><p>Tämä varmasti kuulostaa silkalta peruskauralta kaikkien politiikkaa vähänkin seuraavien katsantokannalta. Mutta Anderssonin sanoissa on merkittävä vivahde näin sisällissodan satavuotispäivän kynnyksellä; Oikeiston synkkä historia taipui pitkälle 1960 - luvulle asti ilman - että kukaan sitä millään tavoin kyseenalaista ääneen. Vielä 1960 - luvun puolenvälin tienoilla suomalaisen politiikan oikeistosiivessä kohistiin kuinka opinahjon ulottaminen proletaarin/työväenluokan pahnoille asti laskisi sivistyksen (oikeammin siis, menestyneen kansanosan oikeutta alistaa heikommin toimeentulevaa kansanosaa) mittaa ja johtaisi lopulta sivistyksen romahtamiseen.</p><p><strong>MIHIN OIKEISTOAJATTELU PYRKI?</strong></p><p>Kansan koulutustasoa haluttiin kuitenkin nostaa, ja noihin aikoihin todettiinkin kokolailla yhtänäisesti, että se ei onnistu järjestelmällä, jossa osa koulutuksesta on maksullista. Koulutuksen maksullisuus olisi ollut Oikeiston puolella täysin loistava ratkaisu, koska köyhä proletaari/työväenluokka ei ilman rahaa olisi kukkoilemaan tunkiolle päässyt. Tämä olisi mm. tarjonnut mahdollisuuden työllistää osaamattomia, kouluttamattomia kansalaisia vaikka minkälaisissa oloissa ilman, että kukaan heidän asiaansa olisi lähtenyt mihinkään suuntaan ajamaan. Hyvänä verrokkina voimme seurata tämän päivän keskustelua siitä, kuinka tietyillä ihmisillä - jotka ovat itsensä tietynlaiseen jumiin yhteiskunnassamme ajaneet - ei pitäisi olla minkäänlaisia oikeuksia yhtään mihinkään ilman täysimääräistä häpäisyä ja ihmisarvon pois ottamista.</p><p>Vasemmisto halusi siis järjestelmän, joka takaisi tasa-arvoiset oppimahdollisuudet kaikille. Oikeistossa tämä nähtiin sivistystä halventavana toimenpiteenä - varmastikin juuri siitä syystä, että riskinä asiassa oli se, että työtä tekevien tietoisuuden lisääntyessä, myös heidän tarpeensa saada aikaan muutosta omiin työoloihinsa muuttuisi rajusti. Tämä johtaisi luonnollisestikin laillistetun kaupunki(maa)orjuuden, työn teettämisen likimain palkatta kuutena päivänä viikossa ilman minkäänlaista sopimusyhteiskunnan väliintuloa sellaiseksi, jossa luut, lihakset ja veri saisivat osakseen myös aivot ja yleisen moraliteetin tarkastelukynnyksen. Ei siis ihme, että oikeistolle koulutus oli ja on - edelleenkin ongelmallinen tekijä. Ei myöskään ole ihme, että vielä tänäkin päivänä valtaosa parhaista aivoistamme nojaa vahvasti vasemmistolaiseen ideologiaan.</p><p>Ei sovi myöskään unohtaa, että oikeistolla oli näppinsä pelissä kun puhuttiin naisten ehkäisypillereiden tulosta suomalaisten naisten ulottuville. Oikeistopuolella tämä nähtiin uhkana uuden uljaan työreservin muodostumiselle maassamme. Niin, mitä siitä seuraisikaan, jos naiset saisivat itse päättää vartaloistaan, ehkäisyasioistaan ja ennenkaikkea lisääntymisestään - ilman, että työväki jatkaisi hiljaista lisääntymistään osaksi mykkää tehdaslinjastoa.</p><p><strong>MAALAISLIITTO JA VASEMMISTO?</strong></p><p>Hieman yllättäen suomalaisen peruskoulu-uudistuksen takana hääri Maalaisliiton Johannes Virolainen. Tosin Virolaisen syvin motiivi lienee ollut sama kuin niin monella muullakin poliitikolla - seuraavan kauden varmistaminen, mutta se mitä Virolainen kuitenkin Vasemmiston ajatuksen mukaisesti laittoi liikkeelle oli koulutusmahdollisuuden jakautuminen asuinkunnasta, vanhempien varallisuudesta ja sosiaalisesta asemasta riippumatta ja näiden mahdollisuuksien edistäminen kaikkien suomalaislasten etua ajavaksi asiaksi; peruskouluksi. Oikeisto oli vielä tässäkin vaiheessa asiaa vastaan, mutta taipui lopulta rankan sosiaalisen paineen alla.</p><p>Suomen Lappia myöten peruskouluun meneminen mahdollistui siis 1970 -luvun alkupuolella. Tämä mahdollisti kehityksen leviämisen kaikkiin nurkkakuntiinkin rakkaassa suomalaisessa yhteiskunnassamme. Aivan viime vuosien aikana suunta on kuitenkin alkanut kääntymään sinne mistä lähdimme liikkeelle - ja jälleen kerran oikeistopuolelta ajetaan alas oppimisen mahdollisuutta kaikille suomalaisille lapsille.</p><p>Kokoomuksen toiveissa välkehtivä maksullinen jatko-opinto suunnitelma, yksityiset oppilaitokset sekä yliopistoiden painottaminen kopiokoneita vastaavalle tasolle ovat menneet eteenpäin porvarihallituksen myötä. Maalaisliiton Virolainen pyörii haudassaan vähintäänkin yhtä villisti kuin Urkki-vainaa, ellei sitten hieman villimmin - kun katsotaan mihin mittasuhteisiin Keskustan poliittinen mandaatti on keskustaa vienyt ja vie parasta aikaa; Kokoomuslainen politiikka on keskustalaista politiikkaa - eikä keskustalla ole enää muuta ajettavanaan kuin Kokoomuslaisia ajatuksia. Perussuomalaiset ovat heittäytyneet vahvasti tähän kelkkaan mukaan ja puolueen eriytyminen kahteen haaraan (siniset ja persut) tuntuukin näin jälkeenpäin katsoen eräänlaiselta silmänkääntötempulta, jolla jonkinlainen äärisuperhyperoikeistopopulistinen varjopuoluekollektiivi sai lonkeronsa ujutettua likimain kaikkiin yhteiskunnallisiin instansseihin.</p><p>Oikeiston tavoitteena on nyt - niinkuin ennen peruskoulu-uudistustakin, koulutusreformin kehityksellinen ylläpito. Nyt käynnissä oleva koulutusreformi tulee olemaan kokonaisvaltainen. Se sisältää uudistuksia opetussisältöihin ja opetuksen jakautumiseen oppilaitoksen sekä työharjoittelun välillä, rahoitusmallin uudistuksen ja kahden nykyään toisistaan erillään olevan lain yhdistämisen. Samalla kun reformia on luonnosteltu on toteutettu myös massiiviset leikkaukset ammatillisen koulutuksen rahoitukseen. Huoli onkin suuri, että reformi toteutetaan ennemmin säästöt kuin koulutuksen laadun parantaminen keskiössä.</p><p><strong>LOPUKSI.</strong></p><p>Ajateenko Oikeistopuolelta edelleenkin siis esiin mallia, jossa huonon koulutuksen saanut, heikompi aines, kuten Saul Schuback (kok.) sen muotoili saadaan osaksi yhteiskunnan kehnoa linjastoa tuottamaan halpaa, helposti myytävää artikkelia tai kenties niin, että heidät voidaan tarvittaessa palkata palvelemaan paremmin toimeen tulevaa väestöä likimain ilmaiseksi - samaan tapaan kuin 100 vuotta sitten. Onko meillä edessämme uusi torpparien, mäkitupalaisten ja loisten aikakausi, jota edistetään kokolailla pienin liikkein mutta vakaalla ajatuksella juuri erinäisten perusarvojen heikentämisten kautta? Toivon todella että näin ei ole - mutta kun yhteiskunta, jossa me elämme alkaa olemaan näin jakautunut poliittisesti, taloudellisesti ja hyvinvoinnin saralla - on pelottavin tulevaisuuden skenaario paluu menneisyyteen.</p><p>Mielestäni meillä ei ole varaa palata siihen harmaaseen todellisuuteen, jossa ihmisarvo ikäänkuin vain livahtaa pois osana ymmärtämättömyyttä. Koulutus ja mahdollisuus oppia kirjoittamaan, lukemaan ja ymmärtämään ympäröivää maailmaa ovat osa turvallista ja kehittyvää tulevaisuutta. Nämä asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä ja siksi näiden asioiden vuoksi pitää jokaisen tuntevan, ymmärtävän ja älykkään suomen kansalaisen pitää meteliä. Taaksepäin pitää voida katsoa, pitää uskaltaa katsoa - ja menneestä pitää uskaltaa oppia, koska ilman menneisyyttä me emme voi koskaan myöntää toimineemme oikein tai väärin. Pahinta mitä Suomalaiselle yhteiskunnalle voi tapahtua on - että me heikennämme heikoimmassa asemassa olevien kansalaistemme asemaa ja arvotamme vastaisuudessa heidän arvonsa omista lähtökohdistamme, emmekä me enää näe heitä ihmisarvoisina kansalaisina. Kyky oppia, kyky ymmärtää ja kyky hyväksyä erilaisuutta on meille Suomalaisille valtava pääoma.</p><p>&nbsp;</p><p>Anttiolavi Salonen</p><p><a href="http://www.mielenkartta.com" title="www.mielenkartta.com">www.mielenkartta.com</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Näin Presidentinvaalien alla  - on hyvä nostaa esiin historiallisesti merkittäviä tekijöitä eri poliittisten puolueiden omituisista toimeksiannoista ja tarkoitusperistä - jotka sittemmin ovat näyttäytyneet myös tämän päivän valossa merkittävinä osatekijöinä kansakunnan tilasta sekä kansalaisten luottamuksesta poliittiseen järjestelmään. 

Tyypillisesti jako ollaan tehty oikeiston ja vasemmiston välille - mutta näin sisällissodan satavuotispäivinä meidän olisi hyvä antaa syvempi merkitys tälle isolle kokonaisuudelle, jonka merkitystä itsessään ei sovi vähätellä. Tarkoitan tällä luonnollisesti kansakunnan mahdollisuutta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Ainoa virallinen ja merkityksellinen väylä yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoihin on eittämättä mahdollisuus kouluttautua, saada oppia maailmasta, yhteiskunnasta ja omista mahdollisuuksistaan - sekä luonnollisestikin oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Tätä nykyä nämä taidot ovat meillä suomessa päivän selviä taitoja. Valtaosinhan me kaikki osaamme lukea, kirjoittaa ja selvittää yhteiskunnallisesti merkittävien asioiden todenperäisyyttä, lähteitä ja olettamuksia. Aina ei kuitenkaan ole ollut näin.

Kansanuutisten artikkelissa "Kohti punavihreää hallitusta" 19.1.2018, Vasemmistoliiton Puheenjohtaja Li Andersson toteaa, että "Meidän tehtävämme on olla se taho, joka pystyy toteuttamaan tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja luokkanousun mahdollistavia periaatteita". Tämän lisäksi Andersson toteaa myös, että " - -Entä jos pyrittäisiin luomaan yhä enemmän avoimen tiedon rajapintoja, " ja " - - Tieto olisi tasapuolisesti kaikkien toimijoiden saatavilla. Vasemmistolaisesta näkökulmasta tämä tarkoittaisi radikaalin tasa-arvoista elinkeinopolitiikkaa."

Tämä varmasti kuulostaa silkalta peruskauralta kaikkien politiikkaa vähänkin seuraavien katsantokannalta. Mutta Anderssonin sanoissa on merkittävä vivahde näin sisällissodan satavuotispäivän kynnyksellä; Oikeiston synkkä historia taipui pitkälle 1960 - luvulle asti ilman - että kukaan sitä millään tavoin kyseenalaista ääneen. Vielä 1960 - luvun puolenvälin tienoilla suomalaisen politiikan oikeistosiivessä kohistiin kuinka opinahjon ulottaminen proletaarin/työväenluokan pahnoille asti laskisi sivistyksen (oikeammin siis, menestyneen kansanosan oikeutta alistaa heikommin toimeentulevaa kansanosaa) mittaa ja johtaisi lopulta sivistyksen romahtamiseen.

MIHIN OIKEISTOAJATTELU PYRKI?

Kansan koulutustasoa haluttiin kuitenkin nostaa, ja noihin aikoihin todettiinkin kokolailla yhtänäisesti, että se ei onnistu järjestelmällä, jossa osa koulutuksesta on maksullista. Koulutuksen maksullisuus olisi ollut Oikeiston puolella täysin loistava ratkaisu, koska köyhä proletaari/työväenluokka ei ilman rahaa olisi kukkoilemaan tunkiolle päässyt. Tämä olisi mm. tarjonnut mahdollisuuden työllistää osaamattomia, kouluttamattomia kansalaisia vaikka minkälaisissa oloissa ilman, että kukaan heidän asiaansa olisi lähtenyt mihinkään suuntaan ajamaan. Hyvänä verrokkina voimme seurata tämän päivän keskustelua siitä, kuinka tietyillä ihmisillä - jotka ovat itsensä tietynlaiseen jumiin yhteiskunnassamme ajaneet - ei pitäisi olla minkäänlaisia oikeuksia yhtään mihinkään ilman täysimääräistä häpäisyä ja ihmisarvon pois ottamista.

Vasemmisto halusi siis järjestelmän, joka takaisi tasa-arvoiset oppimahdollisuudet kaikille. Oikeistossa tämä nähtiin sivistystä halventavana toimenpiteenä - varmastikin juuri siitä syystä, että riskinä asiassa oli se, että työtä tekevien tietoisuuden lisääntyessä, myös heidän tarpeensa saada aikaan muutosta omiin työoloihinsa muuttuisi rajusti. Tämä johtaisi luonnollisestikin laillistetun kaupunki(maa)orjuuden, työn teettämisen likimain palkatta kuutena päivänä viikossa ilman minkäänlaista sopimusyhteiskunnan väliintuloa sellaiseksi, jossa luut, lihakset ja veri saisivat osakseen myös aivot ja yleisen moraliteetin tarkastelukynnyksen. Ei siis ihme, että oikeistolle koulutus oli ja on - edelleenkin ongelmallinen tekijä. Ei myöskään ole ihme, että vielä tänäkin päivänä valtaosa parhaista aivoistamme nojaa vahvasti vasemmistolaiseen ideologiaan.

Ei sovi myöskään unohtaa, että oikeistolla oli näppinsä pelissä kun puhuttiin naisten ehkäisypillereiden tulosta suomalaisten naisten ulottuville. Oikeistopuolella tämä nähtiin uhkana uuden uljaan työreservin muodostumiselle maassamme. Niin, mitä siitä seuraisikaan, jos naiset saisivat itse päättää vartaloistaan, ehkäisyasioistaan ja ennenkaikkea lisääntymisestään - ilman, että työväki jatkaisi hiljaista lisääntymistään osaksi mykkää tehdaslinjastoa.

MAALAISLIITTO JA VASEMMISTO?

Hieman yllättäen suomalaisen peruskoulu-uudistuksen takana hääri Maalaisliiton Johannes Virolainen. Tosin Virolaisen syvin motiivi lienee ollut sama kuin niin monella muullakin poliitikolla - seuraavan kauden varmistaminen, mutta se mitä Virolainen kuitenkin Vasemmiston ajatuksen mukaisesti laittoi liikkeelle oli koulutusmahdollisuuden jakautuminen asuinkunnasta, vanhempien varallisuudesta ja sosiaalisesta asemasta riippumatta ja näiden mahdollisuuksien edistäminen kaikkien suomalaislasten etua ajavaksi asiaksi; peruskouluksi. Oikeisto oli vielä tässäkin vaiheessa asiaa vastaan, mutta taipui lopulta rankan sosiaalisen paineen alla.

Suomen Lappia myöten peruskouluun meneminen mahdollistui siis 1970 -luvun alkupuolella. Tämä mahdollisti kehityksen leviämisen kaikkiin nurkkakuntiinkin rakkaassa suomalaisessa yhteiskunnassamme. Aivan viime vuosien aikana suunta on kuitenkin alkanut kääntymään sinne mistä lähdimme liikkeelle - ja jälleen kerran oikeistopuolelta ajetaan alas oppimisen mahdollisuutta kaikille suomalaisille lapsille.

Kokoomuksen toiveissa välkehtivä maksullinen jatko-opinto suunnitelma, yksityiset oppilaitokset sekä yliopistoiden painottaminen kopiokoneita vastaavalle tasolle ovat menneet eteenpäin porvarihallituksen myötä. Maalaisliiton Virolainen pyörii haudassaan vähintäänkin yhtä villisti kuin Urkki-vainaa, ellei sitten hieman villimmin - kun katsotaan mihin mittasuhteisiin Keskustan poliittinen mandaatti on keskustaa vienyt ja vie parasta aikaa; Kokoomuslainen politiikka on keskustalaista politiikkaa - eikä keskustalla ole enää muuta ajettavanaan kuin Kokoomuslaisia ajatuksia. Perussuomalaiset ovat heittäytyneet vahvasti tähän kelkkaan mukaan ja puolueen eriytyminen kahteen haaraan (siniset ja persut) tuntuukin näin jälkeenpäin katsoen eräänlaiselta silmänkääntötempulta, jolla jonkinlainen äärisuperhyperoikeistopopulistinen varjopuoluekollektiivi sai lonkeronsa ujutettua likimain kaikkiin yhteiskunnallisiin instansseihin.

Oikeiston tavoitteena on nyt - niinkuin ennen peruskoulu-uudistustakin, koulutusreformin kehityksellinen ylläpito. Nyt käynnissä oleva koulutusreformi tulee olemaan kokonaisvaltainen. Se sisältää uudistuksia opetussisältöihin ja opetuksen jakautumiseen oppilaitoksen sekä työharjoittelun välillä, rahoitusmallin uudistuksen ja kahden nykyään toisistaan erillään olevan lain yhdistämisen. Samalla kun reformia on luonnosteltu on toteutettu myös massiiviset leikkaukset ammatillisen koulutuksen rahoitukseen. Huoli onkin suuri, että reformi toteutetaan ennemmin säästöt kuin koulutuksen laadun parantaminen keskiössä.

LOPUKSI.

Ajateenko Oikeistopuolelta edelleenkin siis esiin mallia, jossa huonon koulutuksen saanut, heikompi aines, kuten Saul Schuback (kok.) sen muotoili saadaan osaksi yhteiskunnan kehnoa linjastoa tuottamaan halpaa, helposti myytävää artikkelia tai kenties niin, että heidät voidaan tarvittaessa palkata palvelemaan paremmin toimeen tulevaa väestöä likimain ilmaiseksi - samaan tapaan kuin 100 vuotta sitten. Onko meillä edessämme uusi torpparien, mäkitupalaisten ja loisten aikakausi, jota edistetään kokolailla pienin liikkein mutta vakaalla ajatuksella juuri erinäisten perusarvojen heikentämisten kautta? Toivon todella että näin ei ole - mutta kun yhteiskunta, jossa me elämme alkaa olemaan näin jakautunut poliittisesti, taloudellisesti ja hyvinvoinnin saralla - on pelottavin tulevaisuuden skenaario paluu menneisyyteen.

Mielestäni meillä ei ole varaa palata siihen harmaaseen todellisuuteen, jossa ihmisarvo ikäänkuin vain livahtaa pois osana ymmärtämättömyyttä. Koulutus ja mahdollisuus oppia kirjoittamaan, lukemaan ja ymmärtämään ympäröivää maailmaa ovat osa turvallista ja kehittyvää tulevaisuutta. Nämä asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä ja siksi näiden asioiden vuoksi pitää jokaisen tuntevan, ymmärtävän ja älykkään suomen kansalaisen pitää meteliä. Taaksepäin pitää voida katsoa, pitää uskaltaa katsoa - ja menneestä pitää uskaltaa oppia, koska ilman menneisyyttä me emme voi koskaan myöntää toimineemme oikein tai väärin. Pahinta mitä Suomalaiselle yhteiskunnalle voi tapahtua on - että me heikennämme heikoimmassa asemassa olevien kansalaistemme asemaa ja arvotamme vastaisuudessa heidän arvonsa omista lähtökohdistamme, emmekä me enää näe heitä ihmisarvoisina kansalaisina. Kyky oppia, kyky ymmärtää ja kyky hyväksyä erilaisuutta on meille Suomalaisille valtava pääoma.

 

Anttiolavi Salonen

www.mielenkartta.com

 

]]>
14 http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249482-oikeiston-synkka-historia-suomessa#comments Aatepolitiikka Oikeisto Politiikka Presidentinvaali 2018 Vasemmisto Sat, 20 Jan 2018 22:52:59 +0000 Anttiolavi Salonen http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249482-oikeiston-synkka-historia-suomessa
Oikeistohallitus ja työttömyyden hoitaminen http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248500-oikeistohallitus-ja-tyottomyyden-hoitaminen <p>Olen aikaisemmissa kirjoituksissani ilmaissut tukeni Sipilän hallitukselle. Mielestäni oikeistohallitus voi tehdä enemmän &ldquo;oikeita asioita&rdquo; maan ja kansalaisten parhaaksi kuin vasemmistovaltainen. Erityisesti tämä näkyy työpaikoissa ja talouskasvussa, joita Suomeen on lähiaikoina saatu. Vähänlaisesti, mutta kuitenkin saatu.</p><p>Myös työttömyyden hoidossa on oikeistolainen lähestymistapa käytössä &ndash; aktivointi ja sanktio epäaktiivisuudesta. Mielestäni tässä kuitenkin on menty metsään sanktion määräämisellä. Pahimmillaan se rankaisee työtöntä työttömänä olemisesta.</p><p>Kuitenkin se, että työttömien eteen tehdään jotain muutakin kuin maksetaan päivärahaa on positiivista. Työttömän aktivointi on aina hyvästä. Se osoittaa sitä, että julkinen valta todella välittää työttömän tilasta, eikä pidä häntä vain passiivisesti kortistossa. Sanktiota käyttäisin vain siinä tapauksessa, jossa työtön kieltäytyy selkeän työllistävän työpaikan vastaanottamisesta. Eli aktivointia, mutta ei sanktiota.</p><p>Mikään hallitus ei ole täydellinen, ja nykyinen on mielestäni mennyt metsään myös siinä, että on korottanut apteekkilääkkeiden omavastuuta. Erityisesti se ja tämä ns. aktiivimalli sattuu eniten niihin, joilla asiat eivät ole niin hyvin Suomessa.</p><p>Kuitenkin tiedostan sen, että hallitus on vielä &ldquo;oppijan paikalla&rdquo;, onhan sillä ikää vasta muutama vuosi. Siksi en lähde tekemään mitään sellaista, niin radikaalia, kuin vaikkapa vaatimaan hallituksen eroa, vaan annan sille työrauhan. Tästä voisi myös oppositio ottaa oppia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen aikaisemmissa kirjoituksissani ilmaissut tukeni Sipilän hallitukselle. Mielestäni oikeistohallitus voi tehdä enemmän “oikeita asioita” maan ja kansalaisten parhaaksi kuin vasemmistovaltainen. Erityisesti tämä näkyy työpaikoissa ja talouskasvussa, joita Suomeen on lähiaikoina saatu. Vähänlaisesti, mutta kuitenkin saatu.

Myös työttömyyden hoidossa on oikeistolainen lähestymistapa käytössä – aktivointi ja sanktio epäaktiivisuudesta. Mielestäni tässä kuitenkin on menty metsään sanktion määräämisellä. Pahimmillaan se rankaisee työtöntä työttömänä olemisesta.

Kuitenkin se, että työttömien eteen tehdään jotain muutakin kuin maksetaan päivärahaa on positiivista. Työttömän aktivointi on aina hyvästä. Se osoittaa sitä, että julkinen valta todella välittää työttömän tilasta, eikä pidä häntä vain passiivisesti kortistossa. Sanktiota käyttäisin vain siinä tapauksessa, jossa työtön kieltäytyy selkeän työllistävän työpaikan vastaanottamisesta. Eli aktivointia, mutta ei sanktiota.

Mikään hallitus ei ole täydellinen, ja nykyinen on mielestäni mennyt metsään myös siinä, että on korottanut apteekkilääkkeiden omavastuuta. Erityisesti se ja tämä ns. aktiivimalli sattuu eniten niihin, joilla asiat eivät ole niin hyvin Suomessa.

Kuitenkin tiedostan sen, että hallitus on vielä “oppijan paikalla”, onhan sillä ikää vasta muutama vuosi. Siksi en lähde tekemään mitään sellaista, niin radikaalia, kuin vaikkapa vaatimaan hallituksen eroa, vaan annan sille työrauhan. Tästä voisi myös oppositio ottaa oppia.

]]>
3 http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248500-oikeistohallitus-ja-tyottomyyden-hoitaminen#comments Aktiivimalli Oikeisto Sipilän hallitus Tue, 02 Jan 2018 07:37:14 +0000 Jori Kostiainen http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248500-oikeistohallitus-ja-tyottomyyden-hoitaminen
Vikaa on molemmissa – sekä vasemmistossa että oikeistossa http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248125-vikaa-on-molemmissa-seka-vasemmistossa-etta-oikeistossa <p>Vievätkö porvarit rahat veroparatiiseihin ja maksavat työntekijälle nälkäpalkkaa? Entä varastavatko vasemmistopuolueet rahaa ihmisiltä ja yrityksiltä verojen muodossa?</p><p>Minä sanoisin, että molempia. Puuttuu molemminpuoleinen kunnioitus. Vielä ollaan jonkinlaisissa poteroissa työnantajien ja työntekijöiden välisessä &ldquo;asemasodassa&rdquo;.</p><p>Miten purkaisin tätä tilannetta? Ehkä en mitenkään. Odottaisin ja pyytäisin apua ylhäältä. Ei tämä muuten ratkea.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vievätkö porvarit rahat veroparatiiseihin ja maksavat työntekijälle nälkäpalkkaa? Entä varastavatko vasemmistopuolueet rahaa ihmisiltä ja yrityksiltä verojen muodossa?

Minä sanoisin, että molempia. Puuttuu molemminpuoleinen kunnioitus. Vielä ollaan jonkinlaisissa poteroissa työnantajien ja työntekijöiden välisessä “asemasodassa”.

Miten purkaisin tätä tilannetta? Ehkä en mitenkään. Odottaisin ja pyytäisin apua ylhäältä. Ei tämä muuten ratkea.

]]>
5 http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248125-vikaa-on-molemmissa-seka-vasemmistossa-etta-oikeistossa#comments Oikeisto Porvarit Sosialistit Vasemmisto Sat, 23 Dec 2017 21:34:13 +0000 Jori Kostiainen http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248125-vikaa-on-molemmissa-seka-vasemmistossa-etta-oikeistossa
Mitä USA:n oikeisto ajattelee? http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246788-mita-usan-oikeisto-ajattelee <p>Lisäys klo 20.02: Katso kommentteja, kyse ei olekaan ehkä kovin ison joukon ajattelusta.</p><p>Donald Trump on Suomen mediassa usein ollut lähellä syytteen saamista, kuten vaikkapa Iltalehden <a href="http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/20161110200026111_ul.shtml">uutinen</a> vuoden takaa kertoo.</p><p>Mitä en ole Suomen mediassa havainnut, niin USA:n valtavirtaoikeisto (so. Trumpin kannattajat) vaikuttaa hautovan syytteitä Obaman hallintoa ja itse Obamaakin vastaan.</p><p>En löytänyt Bannonin alkuperäistä viestiä, vaan jouduin tyytymään Tony Hellerin välittämään tietoon. Uskon kuitenkin, että kyse on aidosta Bannonin viestistä, koska Heller on muiden kirjoitustensa perusteella pitkälti Bannonin kannalla poliittisesti, kuuluen siis valtavirtaoikeistoon USA:ssa. Sitä nimitettäneen Suomen mediassa yleisesti äärioikeistoksi?</p><p>Itse seuraan Helleriä lähinnä ilmastokysymysten vuoksi, enkä puolustele hänen poliittisia kannanottojaan. Jos tämä viestini tasapainottaa lukijoiden kuvaa maailmasta, jossa elämme, niin silloinhan tämä täytti tehtävänsä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lisäys klo 20.02: Katso kommentteja, kyse ei olekaan ehkä kovin ison joukon ajattelusta.

Donald Trump on Suomen mediassa usein ollut lähellä syytteen saamista, kuten vaikkapa Iltalehden uutinen vuoden takaa kertoo.

Mitä en ole Suomen mediassa havainnut, niin USA:n valtavirtaoikeisto (so. Trumpin kannattajat) vaikuttaa hautovan syytteitä Obaman hallintoa ja itse Obamaakin vastaan.

En löytänyt Bannonin alkuperäistä viestiä, vaan jouduin tyytymään Tony Hellerin välittämään tietoon. Uskon kuitenkin, että kyse on aidosta Bannonin viestistä, koska Heller on muiden kirjoitustensa perusteella pitkälti Bannonin kannalla poliittisesti, kuuluen siis valtavirtaoikeistoon USA:ssa. Sitä nimitettäneen Suomen mediassa yleisesti äärioikeistoksi?

Itse seuraan Helleriä lähinnä ilmastokysymysten vuoksi, enkä puolustele hänen poliittisia kannanottojaan. Jos tämä viestini tasapainottaa lukijoiden kuvaa maailmasta, jossa elämme, niin silloinhan tämä täytti tehtävänsä.

]]>
12 http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246788-mita-usan-oikeisto-ajattelee#comments Media Oikeisto Presidentti Trump Wed, 29 Nov 2017 13:48:07 +0000 Risto Jääskeläinen http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246788-mita-usan-oikeisto-ajattelee
NatsitFasistitNationalistitRasistit tulee, kiitos Vasemmisto! http://jarmonevalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233127-natsitfasistitnationalistitrasistit-tulee-kiitos-vasemmisto <p>Suomessa vasemmisto itkee ja suree kansallismielisten liikkeiden ja puolueiden nousua. Huvittavaa. Syy noiden liikkeiden ja puolueiden nousuun ei ole tyhjästä sikiävä rasismi tai jossakin taudin lailla leviävä äärioikeistolaisuus. Syy niiden nousuun on hyvin yksinkertainen: vasemmisto itse teki niille tilaa unohtamalla kansojen oikeuksien puolustamisen.<br /><br />Vasemmisto omaksui Wall Streetin pankkien kehittelemän globalisaation mukisematta ja vannoo vankasti sen nimeen. Vasemmisto rallattelee Euroopan Unionin suurpääomapiirien jatseja kritiikittä. Vasemmiston utopia haaveilee ylikansallisen vallankäytön demokratisoimisesta. Oikeasti, vasemmisto uskoo EU:n voivan muuttua demokraattiseksi järjestelmäksi jossa köyhä ja duunari on tärkeä.<br /><br />Kun Jutta Urpilainen ja demarien ihmepoika Jungner ilmoittivat, ettei SDP tarvitse työläisiä ja kun vasemmistoliitto hyppäsi pää edellä sinivihreään mössöön, peli oli menetetty. Yhden ilmastonmuutoskonfrenssin hiilidioksidipäästöt ovat monin kertaiset tavallisen suomalaisen aikaansaannoksiin ja silti vasenvihreä kaaderi vaatii tavallisia suomalaisia lopettamaan saastuttamisen. Malliesimerkki vasemmiston harhailusta ja olennaisen unohtamisesta.<br /><br />Pienten kansojen kohtalo ylikansallisissa valtarakenteissa on aina surkea. Jokainen voi käydä kysymässä asiaa Venäjän suomalaisugrilaisilta, Kiinan vähemmistökansoilta tai Amerikan alkuperäiskansoilta. Silti suomalaisen vasemmiston mielestä ylikansallinen harvainvalta ja suurpääomapiirien diktatuuri tuovat taivaan maan päälle. Euroopan Unioni, tuo suurpääomapiirien ja suuryritysten projekti on muka kansojen parhaaksi. Ei ole. Se on niiden hallitsemista varten.<br /><br />Vasemmisto kavahtaa fasismia. Se haluaa kieltää, tuomita ja poistaa kaiken fasismin tästä maailmasta. Samaan aikaan se pitää EU:ta hyvänä. Vasemmisto olisi valmis menemään yhteen maailmanhallitukseen sekä yhteen valuuttaan, eine mench, eine grenze, eine regierung, eine valuta, eine, eine, eine, eine....<br />Jostain syystä vasemmisto ei halua nähdä sitä fasismin kovaa ydintä missä me elämme juuri nyt. Maailman kuuluisin fasisti Benito Mussolini määritti fasismin pohjimmiltaan korporatismiksi, tosinsanoen valtion ja suuryritysten yhteenliittymäksi. Vasemmisto ei kuitenkaan kykene näkemään nykypäivän fasistista EU:ta vihollisena. Päinvastoin se ihailee ja palvoo EU:ta joka kaipaa vasemmiston mukaan vain pientä pintaremonttia.<br /><br />Vasemmiston EU-harha on yksi syy siihen miksi äärioikeiston on ollut niin helppo marssia suosioon. Äärioikeistolle on tilaa koska vasemmisto ei ole enää kansalaisten asialla, kansakuntien puolella, vaan ylikansallisen suurpääomien ja suuryritysten puolella tavallisia kansalaisia vastaan. Vasemmisto ei aja enää kansojen itsemääräämisoikeutta, vaan kansojen itsemääräämisoikeuden menettämistä. Sitä globalismi on ja sitä se tarkoittaa. One world - One government for all.<br /><br />Globalismi on sama ideologia, jonka vanhat vasemmistolaiset tunsivat imperialismina. Jostakin käsittämättömästä syystä se on nykyvasemmistolle mieluinen ideologia ja hanke. Tämä on juuri se syy, miksi äärioikeiston kansallismieliset liikkeet ovat nousussa. Niille on tilaa. Kun vasemmisto siirtyi riistäjien ja varkaiden leiriin se loi tyhjiön, tilauksen jollekin joka puolustaa sorrettuja, köyhiä ja vähäosaisia. Tämän tyhjiön ovat nyt täyttämässä kansallismieliset ja patrioottiset liikkeet.<br /><br />Vasemmiston suhtautuminen Yhdysvaltoihin Obaman presidenttikausien aikana paljasti vasemmiston oman&nbsp; käänteisen rasismin.<br />Obama karkoitti USA:sta enemmän maahanmuuttajia kuin kukaan aikaisempi presidentti, mutta se oli Ok. Obama aloitti useamman sodan kuin kukaan aikaisempi presidentti, mutta se oli Ok.<br />Obama vainosi toisinajattelijoita ja ihmisiä, jotka paljastivat sotarikoksia yms. mutta sekin oli Ok.<br />Obama murhautti Gaddafin ja tuhosi Libyan, ihan ok.<br />Obaman hallintokaudella Yhdysallat loi ISISin ja pommitti Syyriaa vuodesta 2012 alkaen lähes tauotta, ok.<br />Obama junaili vallankaappauksen Brasiliassa, tuhosi Ukrainan, sabotoi Venezuelaa, mutta nämä on ihan ok.<br />Obaman aikana Yhdysvallat antoi itselleen valtuudet vangita kenet tahansa missä tahansa ilman oikeudenkäyntejä, ihan ok.<br />Obama laajensi NSAn valtuuksia vakoilla omia kansalaisiaan, tämäkin ehdoton ok.<br />Kaikki tämä oli vasemmiston mieleen. Miksi? Koska Obama oli musta. Se oli ja on edelleen ainoa syy siihen, miksi vasemmisto pitää tuota miestä hyvänä presidenttinä. Ja se on puhdasta rasismia (positiivista syrjintää), toki käänteistä sellaista, mutta silti juuri sitä ihteään. (Asiaan saa kristallinkirkkaan kuvan kun vaihtaa yllä olevassa kappaleesa Obaman tilalle Trumpin ja miettii mikä olisi ollut Suomen &quot;vasemmiston&quot; reaktio)<br /><br />Entä se kansainvälinen solidaarisuus, josta vasemmisto edelleen huutelee? Joskus vuosikymmeniä sitten se ei ollut globalistisen agendan tahdissa tanssimista. Päinvastoin. Se oli sellaisen vastustamista. Se oli kansojen ITSENÄISYYSTAISTELUJEN tukemista. Nyt se on vaan jotenkin päässyt unohtumaan.<br />Chilessä presidentti Allende yritti kansallistaa kaivoksia, luoda kansallista hyvinvointia, ja hänet tapettiin George Bush vanhemman junailemassa sotilasvallankaappauksessa (Bush oli tuolloin CIAn läntisen pallonpuoliskon johtaja).<br />Nyky vasemmisto olisi kutsunut Allendea natsiksi ja äärioikeistolaiseksi nationalistiksi ja Pinochetin sotilasjunttaa ihanaksi kansainvälisyyskomiteaksi tjmv.<br /><br />Suomalainen vasemmisto kiljui kurkku suorana Syyrian vastaista propagandaa, eikä tuominnut sanallakaan Naton vuonna 2012 alkanutta hyökkäystä (Naton erikoisjoukot olivat Syyriassa jo 2012 ja pommitukset alkoivat samoihin aikoihin), Israelin pommituksia Syyriassa, tai siellä riehuvien länsimaiden ja Persianlahden maiden tukemien terroristijärjestöjen suorittamaa kansanmurhaa. Se on nykyvasemmistolaisuutta, jossa lauletaan globalistien sanoittamia lauluja kansojen itsemääräämisoikeutta vastaan.<br /><br />11. joulukuuta 1964 Ernesto Che Guevara piti puheen YK:n 19. yleiskokouksessa New Yorkissa.&nbsp;Hän päätti puheensa sotahuutoon: &rdquo;Mitta on täysi. Ihmiskunnan suurten massojen marssi on alkanut kohti itsemääräämisoikeutta. Isänmaa tai kuolema!&quot;<br /><br />Nykyvasemmiston silmissä moinen nationalistinen kiihkoilu on natsismia ja rasismia ja fasismia ja kaikkea pahaa. Kansojen itsemääräämisoikeus, kansakunnan itsenäisyys, kansallisuus ovat nykyvasemmistolle pahuutta, aivan kuten George Sorokselle, Bilderberger-ryhmälle, EU:lle, Wall Streetille ja nykyajan imperialisteille.&nbsp;</p><p>Aina kun mainitsette populismin, äärioikeiston tai nationalismin niin on hyvä muistaa mikä on vasemmiston rooli näiden ilmiöiden nousussa. Ilman vasemmiston täydellistä tunarointia ja epäpätevyyttä niiden asioiden hoidossa joihin he saivat kansan mandaatin edellä mainituista ilmiöistä ei tarvitsisi Suomessa pahemmin keskustella.&nbsp;<br /><br />Mahdatte olle tyytyväisiä siellä vasemmalla Mauno Koivisto, Paavo Lipponen, Suvi-Anne Siimes, Paavo Arhinmäki, Jutta Urpilainen, Liisa Jaakonsaari, Annika Lapintie, Mikael Jungner, Tarja Halonen, Martti Ahtisaari, Jussi Saramo, Merja Kyllönen jne jne...<br /><br />Yllä oleva teksti on pääosin Sande Parkkosen blogitekstistä MITEN VASEMMISTO TEKI ITSE TILAA &quot;ÄÄRIOIKEISTOLAISILLE KANSALLISMIELISILLE&quot; LIIKKEILLE<br /><br /><a href="http://rayhablogi.blogspot.fi/2017/03/miten-vasemmisto-teki-itse-tilaa.html" title="http://rayhablogi.blogspot.fi/2017/03/miten-vasemmisto-teki-itse-tilaa.html">http://rayhablogi.blogspot.fi/2017/03/miten-vasemmisto-teki-itse-tilaa.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa vasemmisto itkee ja suree kansallismielisten liikkeiden ja puolueiden nousua. Huvittavaa. Syy noiden liikkeiden ja puolueiden nousuun ei ole tyhjästä sikiävä rasismi tai jossakin taudin lailla leviävä äärioikeistolaisuus. Syy niiden nousuun on hyvin yksinkertainen: vasemmisto itse teki niille tilaa unohtamalla kansojen oikeuksien puolustamisen.

Vasemmisto omaksui Wall Streetin pankkien kehittelemän globalisaation mukisematta ja vannoo vankasti sen nimeen. Vasemmisto rallattelee Euroopan Unionin suurpääomapiirien jatseja kritiikittä. Vasemmiston utopia haaveilee ylikansallisen vallankäytön demokratisoimisesta. Oikeasti, vasemmisto uskoo EU:n voivan muuttua demokraattiseksi järjestelmäksi jossa köyhä ja duunari on tärkeä.

Kun Jutta Urpilainen ja demarien ihmepoika Jungner ilmoittivat, ettei SDP tarvitse työläisiä ja kun vasemmistoliitto hyppäsi pää edellä sinivihreään mössöön, peli oli menetetty. Yhden ilmastonmuutoskonfrenssin hiilidioksidipäästöt ovat monin kertaiset tavallisen suomalaisen aikaansaannoksiin ja silti vasenvihreä kaaderi vaatii tavallisia suomalaisia lopettamaan saastuttamisen. Malliesimerkki vasemmiston harhailusta ja olennaisen unohtamisesta.

Pienten kansojen kohtalo ylikansallisissa valtarakenteissa on aina surkea. Jokainen voi käydä kysymässä asiaa Venäjän suomalaisugrilaisilta, Kiinan vähemmistökansoilta tai Amerikan alkuperäiskansoilta. Silti suomalaisen vasemmiston mielestä ylikansallinen harvainvalta ja suurpääomapiirien diktatuuri tuovat taivaan maan päälle. Euroopan Unioni, tuo suurpääomapiirien ja suuryritysten projekti on muka kansojen parhaaksi. Ei ole. Se on niiden hallitsemista varten.

Vasemmisto kavahtaa fasismia. Se haluaa kieltää, tuomita ja poistaa kaiken fasismin tästä maailmasta. Samaan aikaan se pitää EU:ta hyvänä. Vasemmisto olisi valmis menemään yhteen maailmanhallitukseen sekä yhteen valuuttaan, eine mench, eine grenze, eine regierung, eine valuta, eine, eine, eine, eine....
Jostain syystä vasemmisto ei halua nähdä sitä fasismin kovaa ydintä missä me elämme juuri nyt. Maailman kuuluisin fasisti Benito Mussolini määritti fasismin pohjimmiltaan korporatismiksi, tosinsanoen valtion ja suuryritysten yhteenliittymäksi. Vasemmisto ei kuitenkaan kykene näkemään nykypäivän fasistista EU:ta vihollisena. Päinvastoin se ihailee ja palvoo EU:ta joka kaipaa vasemmiston mukaan vain pientä pintaremonttia.

Vasemmiston EU-harha on yksi syy siihen miksi äärioikeiston on ollut niin helppo marssia suosioon. Äärioikeistolle on tilaa koska vasemmisto ei ole enää kansalaisten asialla, kansakuntien puolella, vaan ylikansallisen suurpääomien ja suuryritysten puolella tavallisia kansalaisia vastaan. Vasemmisto ei aja enää kansojen itsemääräämisoikeutta, vaan kansojen itsemääräämisoikeuden menettämistä. Sitä globalismi on ja sitä se tarkoittaa. One world - One government for all.

Globalismi on sama ideologia, jonka vanhat vasemmistolaiset tunsivat imperialismina. Jostakin käsittämättömästä syystä se on nykyvasemmistolle mieluinen ideologia ja hanke. Tämä on juuri se syy, miksi äärioikeiston kansallismieliset liikkeet ovat nousussa. Niille on tilaa. Kun vasemmisto siirtyi riistäjien ja varkaiden leiriin se loi tyhjiön, tilauksen jollekin joka puolustaa sorrettuja, köyhiä ja vähäosaisia. Tämän tyhjiön ovat nyt täyttämässä kansallismieliset ja patrioottiset liikkeet.

Vasemmiston suhtautuminen Yhdysvaltoihin Obaman presidenttikausien aikana paljasti vasemmiston oman  käänteisen rasismin.
Obama karkoitti USA:sta enemmän maahanmuuttajia kuin kukaan aikaisempi presidentti, mutta se oli Ok. Obama aloitti useamman sodan kuin kukaan aikaisempi presidentti, mutta se oli Ok.
Obama vainosi toisinajattelijoita ja ihmisiä, jotka paljastivat sotarikoksia yms. mutta sekin oli Ok.
Obama murhautti Gaddafin ja tuhosi Libyan, ihan ok.
Obaman hallintokaudella Yhdysallat loi ISISin ja pommitti Syyriaa vuodesta 2012 alkaen lähes tauotta, ok.
Obama junaili vallankaappauksen Brasiliassa, tuhosi Ukrainan, sabotoi Venezuelaa, mutta nämä on ihan ok.
Obaman aikana Yhdysvallat antoi itselleen valtuudet vangita kenet tahansa missä tahansa ilman oikeudenkäyntejä, ihan ok.
Obama laajensi NSAn valtuuksia vakoilla omia kansalaisiaan, tämäkin ehdoton ok.
Kaikki tämä oli vasemmiston mieleen. Miksi? Koska Obama oli musta. Se oli ja on edelleen ainoa syy siihen, miksi vasemmisto pitää tuota miestä hyvänä presidenttinä. Ja se on puhdasta rasismia (positiivista syrjintää), toki käänteistä sellaista, mutta silti juuri sitä ihteään. (Asiaan saa kristallinkirkkaan kuvan kun vaihtaa yllä olevassa kappaleesa Obaman tilalle Trumpin ja miettii mikä olisi ollut Suomen "vasemmiston" reaktio)

Entä se kansainvälinen solidaarisuus, josta vasemmisto edelleen huutelee? Joskus vuosikymmeniä sitten se ei ollut globalistisen agendan tahdissa tanssimista. Päinvastoin. Se oli sellaisen vastustamista. Se oli kansojen ITSENÄISYYSTAISTELUJEN tukemista. Nyt se on vaan jotenkin päässyt unohtumaan.
Chilessä presidentti Allende yritti kansallistaa kaivoksia, luoda kansallista hyvinvointia, ja hänet tapettiin George Bush vanhemman junailemassa sotilasvallankaappauksessa (Bush oli tuolloin CIAn läntisen pallonpuoliskon johtaja).
Nyky vasemmisto olisi kutsunut Allendea natsiksi ja äärioikeistolaiseksi nationalistiksi ja Pinochetin sotilasjunttaa ihanaksi kansainvälisyyskomiteaksi tjmv.

Suomalainen vasemmisto kiljui kurkku suorana Syyrian vastaista propagandaa, eikä tuominnut sanallakaan Naton vuonna 2012 alkanutta hyökkäystä (Naton erikoisjoukot olivat Syyriassa jo 2012 ja pommitukset alkoivat samoihin aikoihin), Israelin pommituksia Syyriassa, tai siellä riehuvien länsimaiden ja Persianlahden maiden tukemien terroristijärjestöjen suorittamaa kansanmurhaa. Se on nykyvasemmistolaisuutta, jossa lauletaan globalistien sanoittamia lauluja kansojen itsemääräämisoikeutta vastaan.

11. joulukuuta 1964 Ernesto Che Guevara piti puheen YK:n 19. yleiskokouksessa New Yorkissa. Hän päätti puheensa sotahuutoon: ”Mitta on täysi. Ihmiskunnan suurten massojen marssi on alkanut kohti itsemääräämisoikeutta. Isänmaa tai kuolema!"

Nykyvasemmiston silmissä moinen nationalistinen kiihkoilu on natsismia ja rasismia ja fasismia ja kaikkea pahaa. Kansojen itsemääräämisoikeus, kansakunnan itsenäisyys, kansallisuus ovat nykyvasemmistolle pahuutta, aivan kuten George Sorokselle, Bilderberger-ryhmälle, EU:lle, Wall Streetille ja nykyajan imperialisteille. 

Aina kun mainitsette populismin, äärioikeiston tai nationalismin niin on hyvä muistaa mikä on vasemmiston rooli näiden ilmiöiden nousussa. Ilman vasemmiston täydellistä tunarointia ja epäpätevyyttä niiden asioiden hoidossa joihin he saivat kansan mandaatin edellä mainituista ilmiöistä ei tarvitsisi Suomessa pahemmin keskustella. 

Mahdatte olle tyytyväisiä siellä vasemmalla Mauno Koivisto, Paavo Lipponen, Suvi-Anne Siimes, Paavo Arhinmäki, Jutta Urpilainen, Liisa Jaakonsaari, Annika Lapintie, Mikael Jungner, Tarja Halonen, Martti Ahtisaari, Jussi Saramo, Merja Kyllönen jne jne...

Yllä oleva teksti on pääosin Sande Parkkosen blogitekstistä MITEN VASEMMISTO TEKI ITSE TILAA "ÄÄRIOIKEISTOLAISILLE KANSALLISMIELISILLE" LIIKKEILLE

http://rayhablogi.blogspot.fi/2017/03/miten-vasemmisto-teki-itse-tilaa.html

]]>
8 http://jarmonevalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233127-natsitfasistitnationalistitrasistit-tulee-kiitos-vasemmisto#comments EU:n tulevaisuus Keskusta Oikeisto Suomi Vasemmisto Mon, 13 Mar 2017 05:26:00 +0000 Jarmo Nevalainen http://jarmonevalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233127-natsitfasistitnationalistitrasistit-tulee-kiitos-vasemmisto
Mahdollisuuksien tasa-arvoa on arvonta http://markusraitolampi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232306-mahdollisuuksien-tasa-arvoa-on-arvonta <p>Jatkan vielä pohtimista oikeiston ja vasemmiston erosta, josta kirjoitin jo aiemmin. Usein esitetään (oikeiston toimesta), että oikeisto pyrkii mahdollisuuksien tasa-arvoon, kun taas vasemmisto pyrkii lopputulosten tasa-arvoon. Tällä määrittelyllä luodaan kuva mahdollisuuksien tasa-arvosta kilpailuna, jossa alkuastelmassa kilpailijat lähtevät samalta viivalta ja ovat näin tasa-arvoisia, mutta kilpailun lopputulos on, että joku voittaa, joku on toisena, joku kolmantena, joku on viimeisenä, eli lopputulos on epätasa-arvoinen. Kutsun jatkossa tämän kuvitteellisen kilpailun alkuasetelmaa lyhysti &rdquo;aluksi&rdquo; ja kilpailun lopputulosta &rdquo;lopuksi&rdquo;.</p><p>Jos kilpailujat ovat lopussa epätasa-arvoisia, on sama epätasa-arvo täytynyt olla olemassa jo alussa. Lopputuloksen epätasa-arvo ei synny kilpailussa, vaan kilpailussa ainoastaan saamme selville millainen on olemassa oleva paremmuusjärjestys kilpailijoiden kesken. Jos identtiset sisarukset kilpailevat juoksussa toisiaan vastaan, jos he ovat harjoitelleet juuri saman verran samalla tavalla, jos ovat syöneet ja nukkuneet samalla tavalla, ja jos ovat eläneet muutenkin samalla tavalla, on heillä mahdollisuuksien tasa-arvo voittaa kilpailu. Toisin sanoen on sattumaa kumpi voittaa tällä kertaa. Oikeaa mahdollisuuksien tasa-arvoa onkin arvonta. Jos jokainen veikkaa saman määrän lottorivejä, on jokaisella pelaajalla mahdollisuuksien tasa-arvo voittoon.</p><p>Mahdollisuuksien tasa-arvo liitetään kuitenkin usein kilpailun eetokseen, ja juuri siihen se ei oikein sovi. Jos urheilukilpailuissa joku voittaa vain tuurilla, ei sitä juhlita hyvänä voittona sillä perusteella, että tuurivoitto osoittaa kilpailijoilla olleen mahdollisuuksien tasa-arvon, päin vastoin tuurivoittoa pidetään huonona voittona. Sama juttu on, jos kaupunki kilpailuttaa jonkin työn, ja voittaja ratkeaa puhtaasti vain arvalla. Ei sitä juhlita mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumisena. Kaikki kilpailu edellyttää, että kilpailijat ovat alussa epätasa-arvoisessa asemassa kilpailtavan ominaisuuden suhteen, muussa tapauksessa kilpailua on turha järjestää. Kilpailijat kyllä asetetaan lähdössä samalle viivalle, mutta tämä on kilpailutekninen toimenpide sen takaamiseksi, että saadaan paremmuusjärjestys selville. Kilpailuun lähtö samalta viivalta ei ole yhtä kuin mahdollisuuksien tasa-arvo.</p><p>Nyt joku jo ehti mielessään toteamaan, että eihän mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoita kilpailijoiden ominaisuuksien tasalaatuisuutta, vaan sitä, ettei mikään taho estä ketään kilpailemasta. Tässä luodaan kuvaa siitä, että on jokin voimakas taho, jokin vallan käyttäjä, joka voi estää joitakin ihmisiä kilpailemasta. Näin voi ollakin. Jokin autoritäärinen hallinto voi sulkea joitain ihmisiä vankilaan estääkseen näitä menestymästä. Näin määriteltynä mahdollisuuksien tasa-arvo ei kuitenkaan kelpaa oikeiston ja vasemmiston eron määrittelyyn, ellei sitten väitetä, että vasemmisto sulkee ihmisiä vankilaan ja oikeisto haluaa heitä sieltä vapauttaa. Kuka tai mikä tämä voimakas taho on silloin, kun puhutaan oikeiston ja vasemmiston erosta, ja miten se estää joitakuita kilpailemasta?</p><p>Väitän, että oikeisto määrittelee alkutilanteen lopun perusteella. Kuvitellaan, että menestys mitataan ainoastaan rahana: mitä menestyneempi ihminen sitä enemmän hänellä on lopussa rahaa kerättynä. Kuvitellaan myös, että oikeiston väite siitä, että menestys riippuu ainoastaan ihmisen luontaisista menestymisen lahjoista, pitää paikkansa. Mitä enemmän ihmisellä on lopussa rahaa, sitä enemmän hänellä on luontaisia menestymisen lahjoja. Jos kerätyt rahat jaetaan lopussa kaikkien kilpailijoiden kesken, oikeisto tekee tästä päätelmän, että kilpailijoita on syrjitty, ja alussa ei toteutunut mahdollisuuksien tasa-arvo. Jos kerättyjä rahoja ei jaeta lopussa kaikkien kilpailijoiden kesken, oikeisto tekee tästä päätelmän, että alussa on toteutunut mahdollisuuksien tasa-arvo. Logiikka kulkee tässä niin, että jos lopussa rahat jaetaan, seuraa sitä, että menestyjät eivät enää halua menestyä, eivät enää käytä luontaisia menestymisen lahjojaan täysimääräisesti, vaan häviävät tahallisesti. Tämä tulkitaan syrjimisenä ja kilpailun estämisenä. Vaikka menestyjät todellakin menettäisivät rahojen jaon seurauksena motivaation menestymiseen, on mielestäni harhaan johtavaa väittää, että tämä olisi kilpailun estämistä. Joka tapauksessa mahdollisuuksien tasa-arvo, joka itsessään sijoittuu aina alkuun, määritellään lopun perusteella. Ei ole mitään ulkopuolista tahoa, joka estäisi kilpailemisen, vain lopputuloksesta käsin voidaan tällainen päätelmä vetäistä.</p><p><em>(On varmaan tarpeetonta sanoa, mutta sanotaan nyt kuitenkin, että tämä edellä esitetty oli yksinkertaistus. Se ei tarkoita, että menestystä mitataan vain rahalla, se ei tarkoita, että vasemmisto haluaa jakaa kaikki rahat kaikkien kesken tasan, eikä se tarkoita, että oikeisto haluaa kieltää kaikea rahan jakamista.)</em></p><p>Jotkut oikeistolaiset ovat huomanneet, että kilpailemiseen liittyy eräs &rdquo;piilososialistinen&rdquo; piirre. Kilpailun eetokseen kuuluu, että kilpailun seurauksena kyvykkäimmät kilpailijat jäävät toteutamaan kaikille yhteistä hyvää. Ajatellaan vaikka taloudellista kilpailua. Kilpailu mahdollistaa sen, että me saamme parhainta palvelua ja parhaimpia tuotteita edullisimpaan hintaan. Jotta näin tapahtuisi, pitää asettaa kilpailijat samalle lähtöviivalle, muuten emme voi tietää, kuka oikeasti oli paras. Kutsun tätä mallia jatkossa &rdquo;reiluksi kilpailuksi&rdquo;. Mahdollisuuksien tasa-arvolla viitataan usein juuri niihin reilun kilpailun ominaisuuksiin, että ketään ei estetä kilpailemasta, ja kilpailijat asettautuvat samalle lähtöviivalle. Kun elämä kuitenkin koostuu useista peräkkäisistä kilpailuista, täytyy edellisen kilpailun epätasa-arvoinen loppu tietyllä tavoin tasoittaa uuden kilpailun alkaessa. Tämä on tilanteen nollaamista, eli tietynlaista tasapäistämistä, joka jossain määrin vesittää aiemman kilpailun voitot, siis ainakin sikäli mikäli oikeasti toteuttaisimme reilua kilpailua.</p><p>Jotta oikeisto ei kompastuisi kilpailun &rdquo;piilososialismiin&rdquo;, tulkitaan usein, että kyse ei olekaan useista peräkkäisistä kilpailuista, vaan yhdestä suuresta kilpailusta, joka on alkanut aikojen alussa ja jatkuu aikojen loppuun. Tässä suuressa kilpailussa on sisällä monia yksittäisiä otteluita, joiden tulosta ei tarvitse nollata. Jos tämä ajattelumalli siirrettäisiin urheiluun, niin joukkueiden voitot ja tappiot kumuloituisivat iäti. Ne jotka olisivat menneisyydessä voittaneet monta peliä olisivat etulyöntiasemassa niin kauan, kunnes jotkut toiset päihittäisivät heidät. Tilannetta ei koskaan yhteisillä sopimuksilla tasoitettaisi. Tässä mallissa ollaan kaukana reilusta kilpailusta, ja mahdollisuuksien tasa-arvokin karkaa aina vain kauemmas. Siinä missä reilussa kilpailussa voidaan väittää mahdollisuuksien tasa-arvon tarkoittavan, että ketään ei estetä kilpailemasta ja kilpailijat asettuvat samalle lähtöviivalle, yhden suuren kilpailun mallissa ei ole mitään yhteistä lähtöviiva milloinkaan.</p><p>Mietitäänpä perinnön oikeutusta. Reilun kilpailun kannattajat pitävät perintöoikeutta (siis ainakin suuria perintöjä) ongelmallisina, koska ne antavat joillekin onnekkaille paremmat lähtöasetelmat kilpailuun ilman heidän omaa ansiotaan, ja näin ollen vääristävät reilua kilpailua. Yhden suuren kilpailun kannattajat vaativat perintöoikeuden hyväksymistä, sillä voittojen pitääkin antaa kasaantua. On yksilön (eli voittajan) oikeus päättää kenelle hän kertyneen omaisuutensa testamenttaa. Yhden suuren kilpailun malli vastaa evolutiivista kilpailua. Ei luonnossa kilpailevat lajit nollaa välillä kilpailua testatakseen, kuka täällä oikeasti ansaitsisi voittaa. Jos jokin laji on jostain syystä, vaikkapa ihmisen toiminnan seurauksena, päätynyt heikkoon asemaan, ja joku toinen laji voi sen tuhota, niin sehän tuhoaa sen, vaikka tämä voitto ei olisikaan voittajalajin omaa ansiota.</p><p>Yhden suuren kilpailun mallissa ajatus menee niin, että jos tapahtumat A, B, C ja D ovat tapahtuneet, on niillä kaikilla ollut mahdollisuus tapahtua. Siispä kaikilla tapahtumilla on ollut mahdollisuuksien tasa-arvo. Olipa siis tapahtunut mitä tahansa, niin se on mahdollisuuksien tasa-arvon mukaista, koska se on ollut mahdollista. Näin johdonmukaisestihan tämän näkemyksen kannattajat eivät silti ajattele, vaan he valitsevat itsellensä mieluisat tapahtumat, vaikkapa A ja B, joita he puolustavat edellä esitetyllä logiikalla. Tapahtumia C ja D he vastustavat eri perusteilla, vaikkapa siksi, että ne vääristävät reilua kilpailua, eivätkä siten ole mahdollisuuksien tasa-arvon mukaisia.</p><p>Yhden suuren kilpailun mallia usein puolustetaan reilun kilpailun hyveillä. Annetaan ymmärtää, että myös tässä (tai oikeastaan vain tässä) mallissa toteutuu mahdollisuuksien tasa-arvo, ja että tämä kilpailu johtaa parhaimpien kykyjen tehokkaimpaan käyttöön. Voi se näin ollakin, että yhden suuren kilpailun malli johtaa parhaimpien kykyjen tehokkaimpaan käyttöön, mutta tätä ei voi perustella samalla tavalla kuin reilussa kilpailussa. Tässä pitää perustella, miten jatkuva &rdquo;epäreilu&rdquo; kilpailu, jossa historian voitot ja tappiot kumuloituvat ja kiinnittyvät toimijoiden ominaisuuksiksi, ja jossa voittajat sanelevat ehdot, johtaa parhaimpien kykyjen tehokkaimpaan käyttöön.</p><p>Loppuun vielä tiivistän väitteeni: Todellista mahdollisuuksien tasa-arvoa on arvonta. Mihinkään kilpailuun ei kuulu arvonta eli mahdollisuuksien tasa-arvo. Reilussa kilpailussa tiettyä näennäistä mahdollisuuksien tasa-arvoa edustaa se, että ketään ei estetä kilpailemasta ja kaikki lähtee samalta viivalta. Tämä ei kuitenkaan kelpaa oikeiston ja vasemmiston eron perustaksi. Yhden suuren kilpailun mallissa ei ole edes näennäistä mahdollisuuksien tasa-arvoa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jatkan vielä pohtimista oikeiston ja vasemmiston erosta, josta kirjoitin jo aiemmin. Usein esitetään (oikeiston toimesta), että oikeisto pyrkii mahdollisuuksien tasa-arvoon, kun taas vasemmisto pyrkii lopputulosten tasa-arvoon. Tällä määrittelyllä luodaan kuva mahdollisuuksien tasa-arvosta kilpailuna, jossa alkuastelmassa kilpailijat lähtevät samalta viivalta ja ovat näin tasa-arvoisia, mutta kilpailun lopputulos on, että joku voittaa, joku on toisena, joku kolmantena, joku on viimeisenä, eli lopputulos on epätasa-arvoinen. Kutsun jatkossa tämän kuvitteellisen kilpailun alkuasetelmaa lyhysti ”aluksi” ja kilpailun lopputulosta ”lopuksi”.

Jos kilpailujat ovat lopussa epätasa-arvoisia, on sama epätasa-arvo täytynyt olla olemassa jo alussa. Lopputuloksen epätasa-arvo ei synny kilpailussa, vaan kilpailussa ainoastaan saamme selville millainen on olemassa oleva paremmuusjärjestys kilpailijoiden kesken. Jos identtiset sisarukset kilpailevat juoksussa toisiaan vastaan, jos he ovat harjoitelleet juuri saman verran samalla tavalla, jos ovat syöneet ja nukkuneet samalla tavalla, ja jos ovat eläneet muutenkin samalla tavalla, on heillä mahdollisuuksien tasa-arvo voittaa kilpailu. Toisin sanoen on sattumaa kumpi voittaa tällä kertaa. Oikeaa mahdollisuuksien tasa-arvoa onkin arvonta. Jos jokainen veikkaa saman määrän lottorivejä, on jokaisella pelaajalla mahdollisuuksien tasa-arvo voittoon.

Mahdollisuuksien tasa-arvo liitetään kuitenkin usein kilpailun eetokseen, ja juuri siihen se ei oikein sovi. Jos urheilukilpailuissa joku voittaa vain tuurilla, ei sitä juhlita hyvänä voittona sillä perusteella, että tuurivoitto osoittaa kilpailijoilla olleen mahdollisuuksien tasa-arvon, päin vastoin tuurivoittoa pidetään huonona voittona. Sama juttu on, jos kaupunki kilpailuttaa jonkin työn, ja voittaja ratkeaa puhtaasti vain arvalla. Ei sitä juhlita mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumisena. Kaikki kilpailu edellyttää, että kilpailijat ovat alussa epätasa-arvoisessa asemassa kilpailtavan ominaisuuden suhteen, muussa tapauksessa kilpailua on turha järjestää. Kilpailijat kyllä asetetaan lähdössä samalle viivalle, mutta tämä on kilpailutekninen toimenpide sen takaamiseksi, että saadaan paremmuusjärjestys selville. Kilpailuun lähtö samalta viivalta ei ole yhtä kuin mahdollisuuksien tasa-arvo.

Nyt joku jo ehti mielessään toteamaan, että eihän mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoita kilpailijoiden ominaisuuksien tasalaatuisuutta, vaan sitä, ettei mikään taho estä ketään kilpailemasta. Tässä luodaan kuvaa siitä, että on jokin voimakas taho, jokin vallan käyttäjä, joka voi estää joitakin ihmisiä kilpailemasta. Näin voi ollakin. Jokin autoritäärinen hallinto voi sulkea joitain ihmisiä vankilaan estääkseen näitä menestymästä. Näin määriteltynä mahdollisuuksien tasa-arvo ei kuitenkaan kelpaa oikeiston ja vasemmiston eron määrittelyyn, ellei sitten väitetä, että vasemmisto sulkee ihmisiä vankilaan ja oikeisto haluaa heitä sieltä vapauttaa. Kuka tai mikä tämä voimakas taho on silloin, kun puhutaan oikeiston ja vasemmiston erosta, ja miten se estää joitakuita kilpailemasta?

Väitän, että oikeisto määrittelee alkutilanteen lopun perusteella. Kuvitellaan, että menestys mitataan ainoastaan rahana: mitä menestyneempi ihminen sitä enemmän hänellä on lopussa rahaa kerättynä. Kuvitellaan myös, että oikeiston väite siitä, että menestys riippuu ainoastaan ihmisen luontaisista menestymisen lahjoista, pitää paikkansa. Mitä enemmän ihmisellä on lopussa rahaa, sitä enemmän hänellä on luontaisia menestymisen lahjoja. Jos kerätyt rahat jaetaan lopussa kaikkien kilpailijoiden kesken, oikeisto tekee tästä päätelmän, että kilpailijoita on syrjitty, ja alussa ei toteutunut mahdollisuuksien tasa-arvo. Jos kerättyjä rahoja ei jaeta lopussa kaikkien kilpailijoiden kesken, oikeisto tekee tästä päätelmän, että alussa on toteutunut mahdollisuuksien tasa-arvo. Logiikka kulkee tässä niin, että jos lopussa rahat jaetaan, seuraa sitä, että menestyjät eivät enää halua menestyä, eivät enää käytä luontaisia menestymisen lahjojaan täysimääräisesti, vaan häviävät tahallisesti. Tämä tulkitaan syrjimisenä ja kilpailun estämisenä. Vaikka menestyjät todellakin menettäisivät rahojen jaon seurauksena motivaation menestymiseen, on mielestäni harhaan johtavaa väittää, että tämä olisi kilpailun estämistä. Joka tapauksessa mahdollisuuksien tasa-arvo, joka itsessään sijoittuu aina alkuun, määritellään lopun perusteella. Ei ole mitään ulkopuolista tahoa, joka estäisi kilpailemisen, vain lopputuloksesta käsin voidaan tällainen päätelmä vetäistä.

(On varmaan tarpeetonta sanoa, mutta sanotaan nyt kuitenkin, että tämä edellä esitetty oli yksinkertaistus. Se ei tarkoita, että menestystä mitataan vain rahalla, se ei tarkoita, että vasemmisto haluaa jakaa kaikki rahat kaikkien kesken tasan, eikä se tarkoita, että oikeisto haluaa kieltää kaikea rahan jakamista.)

Jotkut oikeistolaiset ovat huomanneet, että kilpailemiseen liittyy eräs ”piilososialistinen” piirre. Kilpailun eetokseen kuuluu, että kilpailun seurauksena kyvykkäimmät kilpailijat jäävät toteutamaan kaikille yhteistä hyvää. Ajatellaan vaikka taloudellista kilpailua. Kilpailu mahdollistaa sen, että me saamme parhainta palvelua ja parhaimpia tuotteita edullisimpaan hintaan. Jotta näin tapahtuisi, pitää asettaa kilpailijat samalle lähtöviivalle, muuten emme voi tietää, kuka oikeasti oli paras. Kutsun tätä mallia jatkossa ”reiluksi kilpailuksi”. Mahdollisuuksien tasa-arvolla viitataan usein juuri niihin reilun kilpailun ominaisuuksiin, että ketään ei estetä kilpailemasta, ja kilpailijat asettautuvat samalle lähtöviivalle. Kun elämä kuitenkin koostuu useista peräkkäisistä kilpailuista, täytyy edellisen kilpailun epätasa-arvoinen loppu tietyllä tavoin tasoittaa uuden kilpailun alkaessa. Tämä on tilanteen nollaamista, eli tietynlaista tasapäistämistä, joka jossain määrin vesittää aiemman kilpailun voitot, siis ainakin sikäli mikäli oikeasti toteuttaisimme reilua kilpailua.

Jotta oikeisto ei kompastuisi kilpailun ”piilososialismiin”, tulkitaan usein, että kyse ei olekaan useista peräkkäisistä kilpailuista, vaan yhdestä suuresta kilpailusta, joka on alkanut aikojen alussa ja jatkuu aikojen loppuun. Tässä suuressa kilpailussa on sisällä monia yksittäisiä otteluita, joiden tulosta ei tarvitse nollata. Jos tämä ajattelumalli siirrettäisiin urheiluun, niin joukkueiden voitot ja tappiot kumuloituisivat iäti. Ne jotka olisivat menneisyydessä voittaneet monta peliä olisivat etulyöntiasemassa niin kauan, kunnes jotkut toiset päihittäisivät heidät. Tilannetta ei koskaan yhteisillä sopimuksilla tasoitettaisi. Tässä mallissa ollaan kaukana reilusta kilpailusta, ja mahdollisuuksien tasa-arvokin karkaa aina vain kauemmas. Siinä missä reilussa kilpailussa voidaan väittää mahdollisuuksien tasa-arvon tarkoittavan, että ketään ei estetä kilpailemasta ja kilpailijat asettuvat samalle lähtöviivalle, yhden suuren kilpailun mallissa ei ole mitään yhteistä lähtöviiva milloinkaan.

Mietitäänpä perinnön oikeutusta. Reilun kilpailun kannattajat pitävät perintöoikeutta (siis ainakin suuria perintöjä) ongelmallisina, koska ne antavat joillekin onnekkaille paremmat lähtöasetelmat kilpailuun ilman heidän omaa ansiotaan, ja näin ollen vääristävät reilua kilpailua. Yhden suuren kilpailun kannattajat vaativat perintöoikeuden hyväksymistä, sillä voittojen pitääkin antaa kasaantua. On yksilön (eli voittajan) oikeus päättää kenelle hän kertyneen omaisuutensa testamenttaa. Yhden suuren kilpailun malli vastaa evolutiivista kilpailua. Ei luonnossa kilpailevat lajit nollaa välillä kilpailua testatakseen, kuka täällä oikeasti ansaitsisi voittaa. Jos jokin laji on jostain syystä, vaikkapa ihmisen toiminnan seurauksena, päätynyt heikkoon asemaan, ja joku toinen laji voi sen tuhota, niin sehän tuhoaa sen, vaikka tämä voitto ei olisikaan voittajalajin omaa ansiota.

Yhden suuren kilpailun mallissa ajatus menee niin, että jos tapahtumat A, B, C ja D ovat tapahtuneet, on niillä kaikilla ollut mahdollisuus tapahtua. Siispä kaikilla tapahtumilla on ollut mahdollisuuksien tasa-arvo. Olipa siis tapahtunut mitä tahansa, niin se on mahdollisuuksien tasa-arvon mukaista, koska se on ollut mahdollista. Näin johdonmukaisestihan tämän näkemyksen kannattajat eivät silti ajattele, vaan he valitsevat itsellensä mieluisat tapahtumat, vaikkapa A ja B, joita he puolustavat edellä esitetyllä logiikalla. Tapahtumia C ja D he vastustavat eri perusteilla, vaikkapa siksi, että ne vääristävät reilua kilpailua, eivätkä siten ole mahdollisuuksien tasa-arvon mukaisia.

Yhden suuren kilpailun mallia usein puolustetaan reilun kilpailun hyveillä. Annetaan ymmärtää, että myös tässä (tai oikeastaan vain tässä) mallissa toteutuu mahdollisuuksien tasa-arvo, ja että tämä kilpailu johtaa parhaimpien kykyjen tehokkaimpaan käyttöön. Voi se näin ollakin, että yhden suuren kilpailun malli johtaa parhaimpien kykyjen tehokkaimpaan käyttöön, mutta tätä ei voi perustella samalla tavalla kuin reilussa kilpailussa. Tässä pitää perustella, miten jatkuva ”epäreilu” kilpailu, jossa historian voitot ja tappiot kumuloituvat ja kiinnittyvät toimijoiden ominaisuuksiksi, ja jossa voittajat sanelevat ehdot, johtaa parhaimpien kykyjen tehokkaimpaan käyttöön.

Loppuun vielä tiivistän väitteeni: Todellista mahdollisuuksien tasa-arvoa on arvonta. Mihinkään kilpailuun ei kuulu arvonta eli mahdollisuuksien tasa-arvo. Reilussa kilpailussa tiettyä näennäistä mahdollisuuksien tasa-arvoa edustaa se, että ketään ei estetä kilpailemasta ja kaikki lähtee samalta viivalta. Tämä ei kuitenkaan kelpaa oikeiston ja vasemmiston eron perustaksi. Yhden suuren kilpailun mallissa ei ole edes näennäistä mahdollisuuksien tasa-arvoa.

]]>
17 http://markusraitolampi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232306-mahdollisuuksien-tasa-arvoa-on-arvonta#comments Mahdollisuuksien tasa-arvo Mahdollisuus Oikeisto Vasemmisto Mon, 27 Feb 2017 17:24:36 +0000 Markus Raitolampi http://markusraitolampi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232306-mahdollisuuksien-tasa-arvoa-on-arvonta
Änkyräoikeiston sinivalkoinen kupla http://milkoaikio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230450-ankyraoikeiston-sinivalkoinen-kupla <p>Änkyräoikeistolaista ei ole vaikea tunnistaa. Kapean sanavaraston käytetyimmät termit ovat nettomaksaja, mamu, yksilön vastuu ja verohelvetti. Itseään änkyräoikeistolainen kuvailee sellaisilla vaatimattomilla adjektiiveilla kuten ahkera, rehellinen ja vastuuntuntoinen. Muissa hän näkee enimmäkseen laiskuutta ja epärehellisyyttä. Änkyrän poliittinen ideologia on yksinkertainen ja mutkaton: parannetaan maailmaa tekemällä kaikista yhtä erinomaisia kuin minä olen.</p><p>Moraali on änkyräoikeistolaiselle tärkeää. Oikeudenmukaisuuden hän käsittää tosin siten, että rikkaiden kuuluisi olla vieläkin rikkaampia ja köyhien entistäkin köyhempiä. Köyhän leipä kun on aina viekkaudella ansaittu, mutta rikas on kaikessa toiminnassaan rehti kunnon kansalainen. Änkyrä parantaisikin asioita siten, että rikkaat vapautettaisiin kokonaan veroista, samalla kun köyhät laitettaisiin Sebastian Tynkkysen visioimille <a href="http://www.radiorock.fi/?vt=audio&amp;vid=242863#!/post/582592d2b3291404002c63c5" target="_blank">metsäleireille</a> opettelemaan työmoraalia yhdessä turvapaikanhakijoiden kanssa.</p><p>Maamme pääministeri on lestadiolainen miljonääri ja hallituksen toiseksi suurin puolue on tunnettu maaham muutto kriittisistä provokaatioistaan, mutta änkyräoikeiston mielestä Suomi on edelleen punavihreän Illuminatin eli myyttisen Vihervasemmiston reptiliaaniliskojen hallitsema. Änkyrälle hallituskokoonpano ei merkitse mitään, jos joku punavihreä marginaalitoimittaja saa joskus kolme kappaletta palstatilaa Helsingin Sanomissa. Usein tuntuu, että änkyrän käsitys yhteiskunnasta on sellainen, jossa Helsingin Sanomien toimitus säätää lait ja päättää kuinka monta irakilaispakolaista Suomeen otetaan.</p><p>Änkyräoikeiston hiekkalaatikolla naureskellaan punavihreiden &rdquo;kuplautumiselle&rdquo; vailla minkäänlaista itsekritiikkiä. Oma yksiöiden vastuita kantava lammaslauma on itsenäisten ja valveutuneiden ihmisten toisistaan riippumaton joukko, jossa Trumpin &rdquo;vaihtoehtoiset faktat&rdquo; otetaan ilolla vastaan - eihän noihin punavihreän kuplan toimittajaliskoihin ole luottamista. Jos joku kyseenalaistaa änkyrän &rdquo;faktat&rdquo;, hän on punavihreä mädättäjä ja kaappikommunisti.</p><p>Pakolaiskriisi avasi jonkinlaisen Pandoran lippaan, jonka jälkeen talouskasvun nimessä tapahtuvasta häikäilemättömästä oman edun tavoittelusta on tullut maaham muutto kriittisten &rdquo;kansallismielisten&rdquo; parissa ääneen lausuttu hyve. Heikot jääkööt jalkoihin, kuka heitä kaipaa.</p><p>Vaikka änkyräoikeisto on pakolaiskriisin myötä saanut tilaisuuden näyttäytyä isänmaallisena toimijana, joka ajattelee aina suomalaisen parasta, on hyvä muistaa, että heidän isänmaallisuudessaan ei ole tilaa köyhille, sairaille tai ylipäätään kenellekään, joka ei ole heidän kaltaisensa. Toisin sanoen erinomainen, moraalinen, ahkera, tunnollinen, rehellinen, vastuuntuntoinen ja älykäs ihminen - vähän kuin se Amerikan Trump, joka laittaa vihdoin loisijat kuriin, niin rikkaat saavat ottaa sen mikä heille kuuluu.</p><p>Suomessa olisikin nyt tilaa vastuullisesti isänmaalliselle politiikalle. Ihmiset tarvitsevat vaihtoehdon, jossa heikoista huolehtiminen ei tarkoita sinisilmäistä maahanmuuttopolitiikkaa ja&nbsp;avoimia rajoja, mutta jossa hallittu maahanmuuttopolitiikka ei merkitse samalla estotonta lupaa köyhien kyykyttämiselle. Erityisesti sosiaalisessa mediassa poliittinen keskustelu on jäänyt maahanmuuttokysymyksen vangiksi. Kaikki määräytyy sen mukaan, oletko suvakki vai rasisti. Meidän on uskallettava puhua myös muusta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Änkyräoikeistolaista ei ole vaikea tunnistaa. Kapean sanavaraston käytetyimmät termit ovat nettomaksaja, mamu, yksilön vastuu ja verohelvetti. Itseään änkyräoikeistolainen kuvailee sellaisilla vaatimattomilla adjektiiveilla kuten ahkera, rehellinen ja vastuuntuntoinen. Muissa hän näkee enimmäkseen laiskuutta ja epärehellisyyttä. Änkyrän poliittinen ideologia on yksinkertainen ja mutkaton: parannetaan maailmaa tekemällä kaikista yhtä erinomaisia kuin minä olen.

Moraali on änkyräoikeistolaiselle tärkeää. Oikeudenmukaisuuden hän käsittää tosin siten, että rikkaiden kuuluisi olla vieläkin rikkaampia ja köyhien entistäkin köyhempiä. Köyhän leipä kun on aina viekkaudella ansaittu, mutta rikas on kaikessa toiminnassaan rehti kunnon kansalainen. Änkyrä parantaisikin asioita siten, että rikkaat vapautettaisiin kokonaan veroista, samalla kun köyhät laitettaisiin Sebastian Tynkkysen visioimille metsäleireille opettelemaan työmoraalia yhdessä turvapaikanhakijoiden kanssa.

Maamme pääministeri on lestadiolainen miljonääri ja hallituksen toiseksi suurin puolue on tunnettu maaham muutto kriittisistä provokaatioistaan, mutta änkyräoikeiston mielestä Suomi on edelleen punavihreän Illuminatin eli myyttisen Vihervasemmiston reptiliaaniliskojen hallitsema. Änkyrälle hallituskokoonpano ei merkitse mitään, jos joku punavihreä marginaalitoimittaja saa joskus kolme kappaletta palstatilaa Helsingin Sanomissa. Usein tuntuu, että änkyrän käsitys yhteiskunnasta on sellainen, jossa Helsingin Sanomien toimitus säätää lait ja päättää kuinka monta irakilaispakolaista Suomeen otetaan.

Änkyräoikeiston hiekkalaatikolla naureskellaan punavihreiden ”kuplautumiselle” vailla minkäänlaista itsekritiikkiä. Oma yksiöiden vastuita kantava lammaslauma on itsenäisten ja valveutuneiden ihmisten toisistaan riippumaton joukko, jossa Trumpin ”vaihtoehtoiset faktat” otetaan ilolla vastaan - eihän noihin punavihreän kuplan toimittajaliskoihin ole luottamista. Jos joku kyseenalaistaa änkyrän ”faktat”, hän on punavihreä mädättäjä ja kaappikommunisti.

Pakolaiskriisi avasi jonkinlaisen Pandoran lippaan, jonka jälkeen talouskasvun nimessä tapahtuvasta häikäilemättömästä oman edun tavoittelusta on tullut maaham muutto kriittisten ”kansallismielisten” parissa ääneen lausuttu hyve. Heikot jääkööt jalkoihin, kuka heitä kaipaa.

Vaikka änkyräoikeisto on pakolaiskriisin myötä saanut tilaisuuden näyttäytyä isänmaallisena toimijana, joka ajattelee aina suomalaisen parasta, on hyvä muistaa, että heidän isänmaallisuudessaan ei ole tilaa köyhille, sairaille tai ylipäätään kenellekään, joka ei ole heidän kaltaisensa. Toisin sanoen erinomainen, moraalinen, ahkera, tunnollinen, rehellinen, vastuuntuntoinen ja älykäs ihminen - vähän kuin se Amerikan Trump, joka laittaa vihdoin loisijat kuriin, niin rikkaat saavat ottaa sen mikä heille kuuluu.

Suomessa olisikin nyt tilaa vastuullisesti isänmaalliselle politiikalle. Ihmiset tarvitsevat vaihtoehdon, jossa heikoista huolehtiminen ei tarkoita sinisilmäistä maahanmuuttopolitiikkaa ja avoimia rajoja, mutta jossa hallittu maahanmuuttopolitiikka ei merkitse samalla estotonta lupaa köyhien kyykyttämiselle. Erityisesti sosiaalisessa mediassa poliittinen keskustelu on jäänyt maahanmuuttokysymyksen vangiksi. Kaikki määräytyy sen mukaan, oletko suvakki vai rasisti. Meidän on uskallettava puhua myös muusta.

]]>
7 http://milkoaikio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230450-ankyraoikeiston-sinivalkoinen-kupla#comments Donald Trump Oikeisto Punavihreä kupla Mon, 30 Jan 2017 12:27:31 +0000 Milko Aikio http://milkoaikio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230450-ankyraoikeiston-sinivalkoinen-kupla
Miksi oikeistopolitiikan seuraus on äärioikeiston kasvu? http://paiviruippo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227561-miksi-oikeistopolitiikan-seuraus-on-aarioikeiston-kasvu <p>Näet edessäsi vaa&#39;an. Kun vaa&#39;an toiseen kuppiin ladotaan koko ajan vain lisää, niin lopulta vaaka kaatuu eli tapahtuu yhteiskunnan romahdus, sota pahimmassa tapauksessa.<br />&nbsp;<br />Kyse on siis ahneudesta, vallan väärinkäytöstä, demokratian ja kansan halveksimisesta ja mitä siitä seuraa.<br />&nbsp;<br />Kun valtaapitävät viittaavat kintaalla VALLAN TASAPAINON TÄRKEYDELLE yhteiskunnan vakauden ylläpitämisen edellytyksenä, niin syntyy kaaosta ja kriisejä.<br />&nbsp;<br />Ehkä he tekevät tämän tietoisesti ja tarkoituksella, sillä hehän eivät itse näistä kriiseistä ja sodista kärsi, vaan kärsijöinä on aina tavallinen kansa ja etenkin heikossa asemassa olevat.<br />&nbsp;<br />Monet valtaapitävät sen sijaan ottavat kaiken hyödyn itselleen irti synnyttämistään ja luomistaan kriiseistä ja sodista, esim. rahallisesti.<br /><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Näet edessäsi vaa'an. Kun vaa'an toiseen kuppiin ladotaan koko ajan vain lisää, niin lopulta vaaka kaatuu eli tapahtuu yhteiskunnan romahdus, sota pahimmassa tapauksessa.
 
Kyse on siis ahneudesta, vallan väärinkäytöstä, demokratian ja kansan halveksimisesta ja mitä siitä seuraa.
 
Kun valtaapitävät viittaavat kintaalla VALLAN TASAPAINON TÄRKEYDELLE yhteiskunnan vakauden ylläpitämisen edellytyksenä, niin syntyy kaaosta ja kriisejä.
 
Ehkä he tekevät tämän tietoisesti ja tarkoituksella, sillä hehän eivät itse näistä kriiseistä ja sodista kärsi, vaan kärsijöinä on aina tavallinen kansa ja etenkin heikossa asemassa olevat.
 
Monet valtaapitävät sen sijaan ottavat kaiken hyödyn itselleen irti synnyttämistään ja luomistaan kriiseistä ja sodista, esim. rahallisesti.

 

]]>
7 http://paiviruippo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227561-miksi-oikeistopolitiikan-seuraus-on-aarioikeiston-kasvu#comments Äärioikeisto Keskusta Kokoomus Oikeisto Thu, 08 Dec 2016 12:24:49 +0000 Päivi Ruippo http://paiviruippo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227561-miksi-oikeistopolitiikan-seuraus-on-aarioikeiston-kasvu
Oikeiston ja vasemmiston määritelmä http://markusraitolampi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226559-oikeiston-ja-vasemmiston-maaritelma <p>Määritelmäni oikeistolle ja vasemmistolle on seuraava: oikeisto pyrkii ensisijaisesti huolehtimaan paremmin voivasta kansanosasta, ja vasemmisto taas pyrkii ensisijaisesti huolehtimaan heikoimmin voivasta kansanosasta. Tärkeä sana on ensisijaisesti. Oikeiston mukaan paremmin voivista eli menestyjistä huolehtiminen on viimekädessä kaikkien etu. Samoin vasemmiston mukaan heikoimmista huolehtiminen on viimekädessä kaikkien etu. Oikeiston näkemystä voisi kuvata junana. Juna ei liiku ilman veturia, olivatpa vaunut kuinka hienoja tahansa. Menestyjät ovat yhteiskunnan ja koko maailman vetureita, joita ilman juna ei liiku, panostettiinpa heikompiosaisiin kuinka paljon tahansa. Siksi menestyjiltä ei kannata viedä kannustimia oman osansa parantamiseen. Menestyminen näkyy ennenkaikkea vaurautena. Kun rikkaat rikastuu eli menestyjät menestyy, valuu tämä hyvä jollain viiveellä jotain reittiä alemmas heikompiosaisille. Heikompiosaisten ainut mahdollinen keino saada jonkinlainen siivu menestyksestä ja rikkaudesta on hyväksyä menestyjien menestyminen ja kannustaa heitä siihen. Vain sillä tavoi juna liikkuu, jos on liikkuakseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Vasemmiston mukaan yhteiskunnan jakaminen menestyjiin ja heikko-osaisiin vahingoittaa kansaa ja estää koko kansan menestymisen. Vasemmiston mukaan yhteiskunta on niin vahva kuin sen heikoin lenkki, joten on syytä panostaa heikoimpiin lenkkeihein. Vasemmiston näkemystä voisi kuvata yhteisenä rintamana, joka etenee kohti hyvää. Siinä rintamassa jotkut voivat kulkea vähän muiden edellä, mutta edellä kulkijoiden ja viimeisenä tulevien välimatka ei koskaan venähdä kovin pitkäksi. Vasemmiston mukaan suuret yhteiskunnalliset erot hidastavat ja viimein pysäyttävät matkanteon, siksi epätasa-arvoa tulisi vähentää.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä edellä esitetty oikeiston ja vasemmiston määritelmä on arvoneutraali. Siinä ei sinänsä oteta kantaa, kumpi on parempi näkemys. Kyse on kahdesta erilaisesta maailmankatsomuksesta ja ihmiskäsityksestä. Oikeiston näkemys menestyjistä ja heikompiosaisista ei tarkoita, että olisi vain kahdenlaisia ihmisiä, vaan kyse on jatkumosta, jonka ääripäät ovat menestyjät ja heikko-osaiset. Vastaavasti vasemmiston tasa-arvovaatimus ei tarkoita kaiken tasapäistämistä.</p><p>&nbsp;</p><p>Mitä sitten on äärioikeistolaisuus? Moni ajattelee, ettei sillä ole mitään tekemistä maltillisen tai liberaalin oikeiston kanssa, mutta kyllä mielestäni on. Yhteinen nimitäjä on oikeistolaisuus. Koska kaikki ääri-alkuiset yhdyssanat ja varsinkin äärioikeisto on helposti provosoitumista aiheuttava termi, voi sen tässä yhteydessä mielessään vaihtaa vaikka nationalistiseksi tai etnosentriseksi oikeistoksi. Äärioikeisto on kuitenkin tuttumpi ja käytetympi nimi, joten käytän tässä yhteydessä sitä.</p><p>&nbsp;</p><p>Liberaalille oikeistolle menestyjät ja heikko-osaiset jakautuvat yksilöittäin, se ei tunnusta valtiollisia eikä etnisiä rajoja. Äärioikeistolle taas menestyjät tarkoittavat omaa etnistä, uskonnollista tai kansallista ryhmää. Menestyjillä äärioikeiston näkökulmasta tarkoitetaan tilanteesta riippuen meitä suomalaisia, meitä aidosti suomalaisia, meitä pohjoismaalaisia, meitä valkoihoisia eurooppalaisia, meitä kristittyjä, meitä länsimaalaisia, tms. Muut kansat jäävät hierarkian alemmille tasoille heikompiosaisiksi. Tästäkin oikeistolaisesta näkökulmasta katsottuna on viimekädessä kaikkien kansojen etu, että me menestyjät (eli vauraat kansat) huolehdimme ensisijaisesti omasta edustamme. Se hyvä, jonka me saavutamme valuu alemmille kansoille (eli köyhille) jotain reittiä jollain viiveellä. On myös heikompiosaisten kansojen etu, vaikka ne eivät tätä omassa heikkoudessaan ymmärräkään, että he eivät tuo omaa heikompaa aineistaan menestyjien joukkoon. Kun taikinaan sekoittaa yhden mädän munan, on koko taikina pilalla. Heikoimmat kansat voivat menestyä vain siten, että hyväksyvät menestyvien kansojen menestymisen ja kannustavat heitä siinä.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos oikeisto jaetaan liberaaliin ja äärioikeistoon, voidaan vasemmistokin vastaavasti jakaa kahteen ryhmään. Paremmin sanottuna sekä oikeisto, että vasemmisto voidaan jakaa internationalistiseen (eli globalistiseen) ja nationalistiseen luokkaan. Näkemykseni mukaan suurin osa siitä, mitä vasemmistoksi kutsumme kuitenkin tasapainoilee internationalistisen ja nationalistisen maailmankatsomuksen välillä, ja väittäisin vielä, että suurin osa siitä on enemmän nationalistisella puolella. Näin ollen kutsuisin suurinta osaa nykyisestä vasemmistosta vasemmisto-konservatiiveiksi, vasemmisto-nationalisteiksi tai keskusta-vasemmistolaisiksi. Vasemmisto-internationalisteja on lopulta aika vähän. Internationalistisen vasemmiston pyrkimyksenä on pienentää globaalia eriarvoisuutta, ja sen ihmiskäsitys on kaikkien ihmisten tasa-arvoa korostava. Vasemmisto-internationalistit katsovat, että globaalin eriarvoisuuden pinentäminen on viimekädessä kaikkien etu, ainakin nykyään kun elämme globaalissa taloudessa. Tällaisena internalionalistisena vasemmistolaisuus alunperin syntyikin, ja tälläisenä minä näen varsinaisen (oikean) vasemmiston.</p><p>&nbsp;</p><p>Vasemmiston valtavirran eli vasemmisto-nationalistien (tai vasemmisto-konservatiivien) tilanne on hankala ja ristiriitainen, koska heidän periaatteessa pitäisi pyrkiä kaikkien (työläisten) tasa-arvoon, mutta kuitenkin he korostavat kansallisia etuja ja suomalaisten työläisten etuja muiden kustannuksella. Vasemmistolainen vaatii mielellään lisää heikompiosaisille, kunhan vain minut lasketaan mukaan niihin heikompiosaisiin. Palkkatyöhön on vasemmistossa suorastaan perverssi suhtautuminen. Yhtäältä sitä vihataan, nähdään alistamisena ja riistämisenä. Toisaalta koko vasemmistolainen identiteetti on luotu palkkatyön varaan, ja siellä vihataan kaikkia yrityksiä vähentää palkkatyön merkittävyyttä ihmisten elämässä. Paremmin voivat palkkatyöläiset ovat vasemmiston erityssuojeluksessa sulkien ulos työttömät ja pätkätyöläiset. Talouden kasvattamisen itsetarkoituksellisuus on omaksuttu vasemmistossa. Kunhan oikein ansiokkaasta ensin teemme joustoja, leikkauksia ja oikeita veropäätöksiä, joilla taloutta saadaan kasvatettua, niin palkkioksi meille luvataan lisää työtä, tai ainakin luvataan säilyttää nykyistä työtä enemmän kuin muuten, ja siitä kaikki vasemmistoa myöden tykkäävät.</p><p>&nbsp;</p><p>Vasemmistolaisuus on vaikea laji, niin vaikea, ettei sitä juuri missään esiinnykään. Oikea vasemmistolaisuus ei ole &rdquo;mulle lisää&rdquo;-aate, mutta silti se on myyty monille &rdquo;mulle lisää&rdquo;-aatteena. Kun joku sorrettu kansanosa omaksuu vasemmistolaisuuden &rdquo;mulle lisää&rdquo;-aatteena, on se ihan hyväksyttävää, koska tällaisena se on yhteneväinen oikean vasemmistolaisuuden kanssa. Sen ei kuitenkaan pitäisi olla &rdquo;mulle lisää&rdquo;-aate silloinkaan. Sitä mukaa kun sorrettu kansanosa pääsee pois sorron alta, tulisi tämä aate vaihtua &rdquo;lisää niille, joilla on minua vähemmän&rdquo;-aatteeseen, mutta harvemmin näin käy. Viimekädessä &rdquo;mulle lisää&rdquo;-aatteella ei ole mitään eroa oikeistolaisuuden kanssa. Monet vasemmistolaiset ovat omaksuneet väristyneen työläisidentiteetin johtuen yhtäältä siitä, että vasemmistolaisuus on alunperinkin myyty meille väärin perustein, toisaalta siitä että olemme ainakin Suomessa muuttuneet kaikki &rdquo;keskiluokkaisiksi porvareiksi&rdquo;, ja kolmanneksi siitä että äärioikeistolaisuus ja konservatismi nostavat voimakkaasti päätään ympäri Eurooppaa sekoittaen ennestään harhapoluille joutunutta vasemmistoa. Vääristyneen työläisidentiteetin mukaan minä, joka olen aito, rehellinen ja suomalainen työntekijä saan vain itseäni kiittää kaikesta mitä olen saanut. Meihin rehellisiin työntekijöihin kuuluu kaikki palkansaajat siivoojasta pankinjohtajaan ja meidän vihollisia ovat työttömät, maahanmuttajat, opiskelijat, kotiäidit ja leppoistajat (downshiftaajat). Eläkeläisiä ei tähän ryhmään kovin usein lasketa, luultavasti siitä syystä, että eläkkeelle pääsy on kaikkien työläistenkin toiveissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Mistä sitten tulee oikeiston halu korostaa erilaisuutta ja vasemmiston halu korostaa samanlaisuutta? Tasa-arvo on sikäli ongelmallinen käsite, että mikä tahansa voi olla tasa-arvoa. Se on vain ihmisten (tai eläinten) asettamista samalle viivalle jonkin ominaisuutensa suhteen. Kaikkien tasa-arvovaatimusten taustalla on kuitenkin käsitys jostain tietystä saamuudesta kaikkien niiden kesken, joille tasa-arvoa vaaditaan. Vasemmistolaisuuden ytimessä on egalitarismi, käsitys ihmisyyksien samanlaisuudesta ja siitä johtuen vaaditaan tasa-arvoa vaikkapa suhteessa rahaan ja valtaan. Käsitys ihmisyyksien samanlaisuudesta ei sulje pois, yksilöllisyyttä tai persoonallisuutta, eikä geenien tai kulttuurin vaikutusta näihin. Kuitenkin yksilöllisyyden ja persoonallisuuden alla on tämän näkemyksen mukaan kaikille yhteinen ihmisyys, joka on jotain enemmän kuin vain sama laji tai meidän yhteiset biologiset ominaisuutemme.</p><p>&nbsp;</p><p>Oikeistolaisuuden ytimessä on luonnollisten erojen ja eriarvoisuuden korostaminen. Se on vasemmistolaisen näkemyksen vastakohta. Ihmisten väliset erot ovat oikeiston mukaan luonnollisia, ja niistä seuraava eriarvoisuus on aivan yhtä luonollista ja hyvää. Erojen kaventaminen tai häivyttäminen nähdään luonnonvastaisena ja sikäli toimimattomana. Liberaali-oikeisto korostaa yksilöiden välisiä eroja, ja äärioikeisto korostaa kansojen välisiä eroja. Tämä ei silti tarkoita, että oikeistolainen välttämättä hyväksyisi kaikki erot ja eriarvoisuudet.</p><p>&nbsp;</p><p>Oikeistolaisuudessa nämä ihmisten väliset oleelliset erot selitetään syntyperällä. Toisin sanoen niitä ei selitetä yhteiskunnan rakenteilla, ainakaan siinä merkityksessä kuin vasemmistossa tehtäisiin. Äärioikeisto selittää geeneillä tai kasvuympäristöllä kansojen väliset erot. Samoin selittää liberaali-oikeisto yksilöiden väliset erot. Jos oikeisto-liberaalilta kysyy, miksi Jorma Ollila on rikas ja menestynyt, niin vastaus ei koskaan ole: koska yhteiskunnan rakenteet mahdollistavat joidenkin rikastumisen ja suojelevat sen rikkauden kasautumista. Se olisi vasemmistolaisen vastaus. Sen sijaan oikeiston vastaus olisi: Koska Jormalla on hyvä bisnesvaisto, koska Jormalla on kyky tehdä rahaa, koska hänellä on sisua yrittää ahkerasti, koska hän on kasvanut yrittäjähenkisessä miljöössä, tms. Toisin sanoen selitykset viittaavat persoonallisuuden piirteisiin, synnynnäisiin lahjoihin tai kasvuympäristöön. Myös liberaali-oikeisto voi joissain tilanteissa äärioikeston tapaan vastustaa tiettyjä kansanryhmiä. Esimerkiksi tilanteessa, missä suuri joukko meitä köyhempiä ihmisiä pyrkii maahamme. Tällaisessa tilanteessa liberaali-oikesto ei vastusta heitä siksi, että he olisivat meidän kanssamme yhteensopimatonta rotua, vaan koska he ovat köyhiä ja siksi luovat painetta viedä maatemme (ja maailmaa) tasapäistävämpään suuntaan, ja siksi &rdquo;rahasäiliöiden&rdquo; ympärille on rakennettava muureja.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Määritelmäni oikeistolle ja vasemmistolle on seuraava: oikeisto pyrkii ensisijaisesti huolehtimaan paremmin voivasta kansanosasta, ja vasemmisto taas pyrkii ensisijaisesti huolehtimaan heikoimmin voivasta kansanosasta. Tärkeä sana on ensisijaisesti. Oikeiston mukaan paremmin voivista eli menestyjistä huolehtiminen on viimekädessä kaikkien etu. Samoin vasemmiston mukaan heikoimmista huolehtiminen on viimekädessä kaikkien etu. Oikeiston näkemystä voisi kuvata junana. Juna ei liiku ilman veturia, olivatpa vaunut kuinka hienoja tahansa. Menestyjät ovat yhteiskunnan ja koko maailman vetureita, joita ilman juna ei liiku, panostettiinpa heikompiosaisiin kuinka paljon tahansa. Siksi menestyjiltä ei kannata viedä kannustimia oman osansa parantamiseen. Menestyminen näkyy ennenkaikkea vaurautena. Kun rikkaat rikastuu eli menestyjät menestyy, valuu tämä hyvä jollain viiveellä jotain reittiä alemmas heikompiosaisille. Heikompiosaisten ainut mahdollinen keino saada jonkinlainen siivu menestyksestä ja rikkaudesta on hyväksyä menestyjien menestyminen ja kannustaa heitä siihen. Vain sillä tavoi juna liikkuu, jos on liikkuakseen.

 

Vasemmiston mukaan yhteiskunnan jakaminen menestyjiin ja heikko-osaisiin vahingoittaa kansaa ja estää koko kansan menestymisen. Vasemmiston mukaan yhteiskunta on niin vahva kuin sen heikoin lenkki, joten on syytä panostaa heikoimpiin lenkkeihein. Vasemmiston näkemystä voisi kuvata yhteisenä rintamana, joka etenee kohti hyvää. Siinä rintamassa jotkut voivat kulkea vähän muiden edellä, mutta edellä kulkijoiden ja viimeisenä tulevien välimatka ei koskaan venähdä kovin pitkäksi. Vasemmiston mukaan suuret yhteiskunnalliset erot hidastavat ja viimein pysäyttävät matkanteon, siksi epätasa-arvoa tulisi vähentää.

 

Tämä edellä esitetty oikeiston ja vasemmiston määritelmä on arvoneutraali. Siinä ei sinänsä oteta kantaa, kumpi on parempi näkemys. Kyse on kahdesta erilaisesta maailmankatsomuksesta ja ihmiskäsityksestä. Oikeiston näkemys menestyjistä ja heikompiosaisista ei tarkoita, että olisi vain kahdenlaisia ihmisiä, vaan kyse on jatkumosta, jonka ääripäät ovat menestyjät ja heikko-osaiset. Vastaavasti vasemmiston tasa-arvovaatimus ei tarkoita kaiken tasapäistämistä.

 

Mitä sitten on äärioikeistolaisuus? Moni ajattelee, ettei sillä ole mitään tekemistä maltillisen tai liberaalin oikeiston kanssa, mutta kyllä mielestäni on. Yhteinen nimitäjä on oikeistolaisuus. Koska kaikki ääri-alkuiset yhdyssanat ja varsinkin äärioikeisto on helposti provosoitumista aiheuttava termi, voi sen tässä yhteydessä mielessään vaihtaa vaikka nationalistiseksi tai etnosentriseksi oikeistoksi. Äärioikeisto on kuitenkin tuttumpi ja käytetympi nimi, joten käytän tässä yhteydessä sitä.

 

Liberaalille oikeistolle menestyjät ja heikko-osaiset jakautuvat yksilöittäin, se ei tunnusta valtiollisia eikä etnisiä rajoja. Äärioikeistolle taas menestyjät tarkoittavat omaa etnistä, uskonnollista tai kansallista ryhmää. Menestyjillä äärioikeiston näkökulmasta tarkoitetaan tilanteesta riippuen meitä suomalaisia, meitä aidosti suomalaisia, meitä pohjoismaalaisia, meitä valkoihoisia eurooppalaisia, meitä kristittyjä, meitä länsimaalaisia, tms. Muut kansat jäävät hierarkian alemmille tasoille heikompiosaisiksi. Tästäkin oikeistolaisesta näkökulmasta katsottuna on viimekädessä kaikkien kansojen etu, että me menestyjät (eli vauraat kansat) huolehdimme ensisijaisesti omasta edustamme. Se hyvä, jonka me saavutamme valuu alemmille kansoille (eli köyhille) jotain reittiä jollain viiveellä. On myös heikompiosaisten kansojen etu, vaikka ne eivät tätä omassa heikkoudessaan ymmärräkään, että he eivät tuo omaa heikompaa aineistaan menestyjien joukkoon. Kun taikinaan sekoittaa yhden mädän munan, on koko taikina pilalla. Heikoimmat kansat voivat menestyä vain siten, että hyväksyvät menestyvien kansojen menestymisen ja kannustavat heitä siinä.

 

Jos oikeisto jaetaan liberaaliin ja äärioikeistoon, voidaan vasemmistokin vastaavasti jakaa kahteen ryhmään. Paremmin sanottuna sekä oikeisto, että vasemmisto voidaan jakaa internationalistiseen (eli globalistiseen) ja nationalistiseen luokkaan. Näkemykseni mukaan suurin osa siitä, mitä vasemmistoksi kutsumme kuitenkin tasapainoilee internationalistisen ja nationalistisen maailmankatsomuksen välillä, ja väittäisin vielä, että suurin osa siitä on enemmän nationalistisella puolella. Näin ollen kutsuisin suurinta osaa nykyisestä vasemmistosta vasemmisto-konservatiiveiksi, vasemmisto-nationalisteiksi tai keskusta-vasemmistolaisiksi. Vasemmisto-internationalisteja on lopulta aika vähän. Internationalistisen vasemmiston pyrkimyksenä on pienentää globaalia eriarvoisuutta, ja sen ihmiskäsitys on kaikkien ihmisten tasa-arvoa korostava. Vasemmisto-internationalistit katsovat, että globaalin eriarvoisuuden pinentäminen on viimekädessä kaikkien etu, ainakin nykyään kun elämme globaalissa taloudessa. Tällaisena internalionalistisena vasemmistolaisuus alunperin syntyikin, ja tälläisenä minä näen varsinaisen (oikean) vasemmiston.

 

Vasemmiston valtavirran eli vasemmisto-nationalistien (tai vasemmisto-konservatiivien) tilanne on hankala ja ristiriitainen, koska heidän periaatteessa pitäisi pyrkiä kaikkien (työläisten) tasa-arvoon, mutta kuitenkin he korostavat kansallisia etuja ja suomalaisten työläisten etuja muiden kustannuksella. Vasemmistolainen vaatii mielellään lisää heikompiosaisille, kunhan vain minut lasketaan mukaan niihin heikompiosaisiin. Palkkatyöhön on vasemmistossa suorastaan perverssi suhtautuminen. Yhtäältä sitä vihataan, nähdään alistamisena ja riistämisenä. Toisaalta koko vasemmistolainen identiteetti on luotu palkkatyön varaan, ja siellä vihataan kaikkia yrityksiä vähentää palkkatyön merkittävyyttä ihmisten elämässä. Paremmin voivat palkkatyöläiset ovat vasemmiston erityssuojeluksessa sulkien ulos työttömät ja pätkätyöläiset. Talouden kasvattamisen itsetarkoituksellisuus on omaksuttu vasemmistossa. Kunhan oikein ansiokkaasta ensin teemme joustoja, leikkauksia ja oikeita veropäätöksiä, joilla taloutta saadaan kasvatettua, niin palkkioksi meille luvataan lisää työtä, tai ainakin luvataan säilyttää nykyistä työtä enemmän kuin muuten, ja siitä kaikki vasemmistoa myöden tykkäävät.

 

Vasemmistolaisuus on vaikea laji, niin vaikea, ettei sitä juuri missään esiinnykään. Oikea vasemmistolaisuus ei ole ”mulle lisää”-aate, mutta silti se on myyty monille ”mulle lisää”-aatteena. Kun joku sorrettu kansanosa omaksuu vasemmistolaisuuden ”mulle lisää”-aatteena, on se ihan hyväksyttävää, koska tällaisena se on yhteneväinen oikean vasemmistolaisuuden kanssa. Sen ei kuitenkaan pitäisi olla ”mulle lisää”-aate silloinkaan. Sitä mukaa kun sorrettu kansanosa pääsee pois sorron alta, tulisi tämä aate vaihtua ”lisää niille, joilla on minua vähemmän”-aatteeseen, mutta harvemmin näin käy. Viimekädessä ”mulle lisää”-aatteella ei ole mitään eroa oikeistolaisuuden kanssa. Monet vasemmistolaiset ovat omaksuneet väristyneen työläisidentiteetin johtuen yhtäältä siitä, että vasemmistolaisuus on alunperinkin myyty meille väärin perustein, toisaalta siitä että olemme ainakin Suomessa muuttuneet kaikki ”keskiluokkaisiksi porvareiksi”, ja kolmanneksi siitä että äärioikeistolaisuus ja konservatismi nostavat voimakkaasti päätään ympäri Eurooppaa sekoittaen ennestään harhapoluille joutunutta vasemmistoa. Vääristyneen työläisidentiteetin mukaan minä, joka olen aito, rehellinen ja suomalainen työntekijä saan vain itseäni kiittää kaikesta mitä olen saanut. Meihin rehellisiin työntekijöihin kuuluu kaikki palkansaajat siivoojasta pankinjohtajaan ja meidän vihollisia ovat työttömät, maahanmuttajat, opiskelijat, kotiäidit ja leppoistajat (downshiftaajat). Eläkeläisiä ei tähän ryhmään kovin usein lasketa, luultavasti siitä syystä, että eläkkeelle pääsy on kaikkien työläistenkin toiveissa.

 

Mistä sitten tulee oikeiston halu korostaa erilaisuutta ja vasemmiston halu korostaa samanlaisuutta? Tasa-arvo on sikäli ongelmallinen käsite, että mikä tahansa voi olla tasa-arvoa. Se on vain ihmisten (tai eläinten) asettamista samalle viivalle jonkin ominaisuutensa suhteen. Kaikkien tasa-arvovaatimusten taustalla on kuitenkin käsitys jostain tietystä saamuudesta kaikkien niiden kesken, joille tasa-arvoa vaaditaan. Vasemmistolaisuuden ytimessä on egalitarismi, käsitys ihmisyyksien samanlaisuudesta ja siitä johtuen vaaditaan tasa-arvoa vaikkapa suhteessa rahaan ja valtaan. Käsitys ihmisyyksien samanlaisuudesta ei sulje pois, yksilöllisyyttä tai persoonallisuutta, eikä geenien tai kulttuurin vaikutusta näihin. Kuitenkin yksilöllisyyden ja persoonallisuuden alla on tämän näkemyksen mukaan kaikille yhteinen ihmisyys, joka on jotain enemmän kuin vain sama laji tai meidän yhteiset biologiset ominaisuutemme.

 

Oikeistolaisuuden ytimessä on luonnollisten erojen ja eriarvoisuuden korostaminen. Se on vasemmistolaisen näkemyksen vastakohta. Ihmisten väliset erot ovat oikeiston mukaan luonnollisia, ja niistä seuraava eriarvoisuus on aivan yhtä luonollista ja hyvää. Erojen kaventaminen tai häivyttäminen nähdään luonnonvastaisena ja sikäli toimimattomana. Liberaali-oikeisto korostaa yksilöiden välisiä eroja, ja äärioikeisto korostaa kansojen välisiä eroja. Tämä ei silti tarkoita, että oikeistolainen välttämättä hyväksyisi kaikki erot ja eriarvoisuudet.

 

Oikeistolaisuudessa nämä ihmisten väliset oleelliset erot selitetään syntyperällä. Toisin sanoen niitä ei selitetä yhteiskunnan rakenteilla, ainakaan siinä merkityksessä kuin vasemmistossa tehtäisiin. Äärioikeisto selittää geeneillä tai kasvuympäristöllä kansojen väliset erot. Samoin selittää liberaali-oikeisto yksilöiden väliset erot. Jos oikeisto-liberaalilta kysyy, miksi Jorma Ollila on rikas ja menestynyt, niin vastaus ei koskaan ole: koska yhteiskunnan rakenteet mahdollistavat joidenkin rikastumisen ja suojelevat sen rikkauden kasautumista. Se olisi vasemmistolaisen vastaus. Sen sijaan oikeiston vastaus olisi: Koska Jormalla on hyvä bisnesvaisto, koska Jormalla on kyky tehdä rahaa, koska hänellä on sisua yrittää ahkerasti, koska hän on kasvanut yrittäjähenkisessä miljöössä, tms. Toisin sanoen selitykset viittaavat persoonallisuuden piirteisiin, synnynnäisiin lahjoihin tai kasvuympäristöön. Myös liberaali-oikeisto voi joissain tilanteissa äärioikeston tapaan vastustaa tiettyjä kansanryhmiä. Esimerkiksi tilanteessa, missä suuri joukko meitä köyhempiä ihmisiä pyrkii maahamme. Tällaisessa tilanteessa liberaali-oikesto ei vastusta heitä siksi, että he olisivat meidän kanssamme yhteensopimatonta rotua, vaan koska he ovat köyhiä ja siksi luovat painetta viedä maatemme (ja maailmaa) tasapäistävämpään suuntaan, ja siksi ”rahasäiliöiden” ympärille on rakennettava muureja.

]]>
31 http://markusraitolampi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226559-oikeiston-ja-vasemmiston-maaritelma#comments Äärioikeisto Oikeisto Vasemmisto Mon, 21 Nov 2016 14:07:56 +0000 Markus Raitolampi http://markusraitolampi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226559-oikeiston-ja-vasemmiston-maaritelma