Demokratia http://indy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132358/all Wed, 16 Jan 2019 17:43:01 +0200 fi Asuuko Suomessa maailman itsetuhoisin kansa? http://kristinakalliojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267753-ko-suomessa-maailman-itsetuhoisin-kansa <p>Kovasti on puhuttu siitä kuinka suhtautuminen maahanmuttoon jakaa kansaa.&nbsp; Olen sangen ymmälläni. Kansako muka kahtia jakautunut -ei ainakaan jos katsotaan kansan edustajia</p><p>Harvoin näkee niin yksimielistä joukkoa koolla, kuin Arkadianmäeltä löytyy.</p><p>Ja hehän edustavat meitä kansalaisia, me olemme heidät yleisesti vallitsevan käsityksen mukaan luottamustoimeensa valinneet, joten hehän tietenkin heijastavat kansan tahtoa, kuten perustuslakikin määrää.</p><p>Joten turvassa ollaan kahtiajakautumiselta ja sisäisiltä riidoilta. Sillä jokseenkin 100 prosenttinen yksimielisyys kansan edustajien keskuudessa vallitsee kaikista tärkeimmistä kysymyksistä, kuten:</p><p>EU:ssa pysytään. Päätäntävalta on turvallisinta pitää Suomen ulkopuolella.</p><p>Eurossa pysytään. Suomen talouskin on turvallisinta on pitää Suomen ulkopuolella.</p><p>Kansanäänestyksiä ei tarvita. Kansanäänestykset ovat haitallisia.</p><p>Suomalaisten tulee oppia pitämään pettymyksensä ja vihansa sisällään.</p><p>Suomalaisten on opittava elämään terrorismiuhan alla.</p><p>Suomalaisten tulee oppia hyväksymään lapsiinsekaantuminen, raiskaukset ja islaminuskoisten ylivertaisuus osana meille tarvittavaa kulttuurien rikkautta.</p><p>Suomalaisten tulee luopua myös palveluistaan, työpaikoistaan ja turvallisuudestaan tämän kulttuurisen rikkauden toteutumiseksi.</p><p>Suomalaisten rahat eivät kuulu Suomalaisille, vaan koko mailmalle, erityisesti Keski-europan pankkiireille ja finanssikeinottelijoille, unohtamatta tietenkään EU:n virkamiesmafiaa ja sen vasalleja.</p><p>Suomalaisia eivät koske ihmisoikeudet, varsinkaan sananvapaus tai ruumiillinen koskemattomuus. Ja jos koskevatkin, näiden rikkominen pitää oppia suvaitsemaan.</p><p>Suomen suurin uhka ovat päättäjille tottelemattomat suomalaiset.</p><p>Suomi on poliittikkojen johtama harvainvalta, koska suomalaiset ovat liian tyhmiä tuhotakseen itse oman maansa.</p><p>Mistä päästäänkin siihen, että suomalaiset ovat ilmeisesti koko maailmanhistorian itsetuhoisin kansa. Mikäli emme nyt turvaudu sellaiseen naurettavaan salaliittoteoriaan, että demokratia ei toimi ja kansanedustajat ja heidän edustamansa politiikan valitsee joku muu kuin kansa.</p><p>Sillä niinhän se ei tietenkään voi olla, eihän?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kovasti on puhuttu siitä kuinka suhtautuminen maahanmuttoon jakaa kansaa.  Olen sangen ymmälläni. Kansako muka kahtia jakautunut -ei ainakaan jos katsotaan kansan edustajia

Harvoin näkee niin yksimielistä joukkoa koolla, kuin Arkadianmäeltä löytyy.

Ja hehän edustavat meitä kansalaisia, me olemme heidät yleisesti vallitsevan käsityksen mukaan luottamustoimeensa valinneet, joten hehän tietenkin heijastavat kansan tahtoa, kuten perustuslakikin määrää.

Joten turvassa ollaan kahtiajakautumiselta ja sisäisiltä riidoilta. Sillä jokseenkin 100 prosenttinen yksimielisyys kansan edustajien keskuudessa vallitsee kaikista tärkeimmistä kysymyksistä, kuten:

EU:ssa pysytään. Päätäntävalta on turvallisinta pitää Suomen ulkopuolella.

Eurossa pysytään. Suomen talouskin on turvallisinta on pitää Suomen ulkopuolella.

Kansanäänestyksiä ei tarvita. Kansanäänestykset ovat haitallisia.

Suomalaisten tulee oppia pitämään pettymyksensä ja vihansa sisällään.

Suomalaisten on opittava elämään terrorismiuhan alla.

Suomalaisten tulee oppia hyväksymään lapsiinsekaantuminen, raiskaukset ja islaminuskoisten ylivertaisuus osana meille tarvittavaa kulttuurien rikkautta.

Suomalaisten tulee luopua myös palveluistaan, työpaikoistaan ja turvallisuudestaan tämän kulttuurisen rikkauden toteutumiseksi.

Suomalaisten rahat eivät kuulu Suomalaisille, vaan koko mailmalle, erityisesti Keski-europan pankkiireille ja finanssikeinottelijoille, unohtamatta tietenkään EU:n virkamiesmafiaa ja sen vasalleja.

Suomalaisia eivät koske ihmisoikeudet, varsinkaan sananvapaus tai ruumiillinen koskemattomuus. Ja jos koskevatkin, näiden rikkominen pitää oppia suvaitsemaan.

Suomen suurin uhka ovat päättäjille tottelemattomat suomalaiset.

Suomi on poliittikkojen johtama harvainvalta, koska suomalaiset ovat liian tyhmiä tuhotakseen itse oman maansa.

Mistä päästäänkin siihen, että suomalaiset ovat ilmeisesti koko maailmanhistorian itsetuhoisin kansa. Mikäli emme nyt turvaudu sellaiseen naurettavaan salaliittoteoriaan, että demokratia ei toimi ja kansanedustajat ja heidän edustamansa politiikan valitsee joku muu kuin kansa.

Sillä niinhän se ei tietenkään voi olla, eihän?

]]>
13 http://kristinakalliojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267753-ko-suomessa-maailman-itsetuhoisin-kansa#comments Demokratia Kansanedustuslaitos Kansanvalta Perustuslaki Wed, 16 Jan 2019 15:43:01 +0000 Kristiina Kalliojärvi http://kristinakalliojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267753-ko-suomessa-maailman-itsetuhoisin-kansa
Kiina ja Yhdysvallat kilpailevat tekoälyn herruudesta - Eurooppa statistina http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267546-kiina-ja-yhdysvallat-kilpailevat-tekoalyn-herruudesta-eurooppa-statistina <ul><li>Maanantain <a href="https://areena.yle.fi/1-50041923"><u>Ykkösaamun kolumnin piti tulevaisuustutkija Roope Mokka: Kiina ja Yhdysvallat taistelevat nyt siitä, kumpi kehittää tehokkaampia tekoälyjä Euroopan kohtalo on jäädä</u></a></li><li><a href="https://areena.yle.fi/1-50041923"><u>https://areena.yle.fi/1-50041923</u></a></li></ul><p><strong>Maailman teknologinen osaaminen</strong> on niin keskittynyttä, että olemme menossa kohti uutta kolonialismia, sanoo tulevaisuudentutkija <strong>Roope Mokka </strong>kolumnissaan. <strong>Eurooppa on jäämässä lehdellä soittelemaan.</strong></p><p>Mokka on pohtinut mitä tekoäly (AI) on ja mitä sen tuleminen merkitsee. Hän kertoo, että tekoäly ei merkitse, että meitä viisaampi voima ottaa vallan. Päinvastoin tekoäly on erittäin tyhmä. Silti se tulee vaikuttamaan globaaliin elämään. Selvinnyt on myös se, että tekoäly tarjoaa paljonparempia palveluja, halvempaa työvoimaa, ja näin tuhoaa työpaikkoja. Uusia työpaikkoja syntyy &ndash; mutta vain sinne, missä tekoälyä kehitetään.</p><p>Mielenkiintoisin, mitä tekoälyn tiimoilta on selvinnyt, on sen tuoma uuden kolonialismin aalto. Mokka on käynyt loppuvuodesta tekoälymessuilla, joilla on esitelty Kiinalainen, Amerikkalainen ja Eurooppalainen malli soveltaa tekoälyä.</p><p><strong>Kiinalainen esitteli</strong> miten liikeherkät matalalla lentävät dronit, erittäin pienet langattomat kamerat sekä lämpökamerat tunnistavat ihmisiä ja ajoneuvoja salamannopeasti. Hän näytti videolta miten rosvon saa kiinni sekunneissa kun nettikamerat on liitetty tekoälyyn. Poliisin tarvitsee vain tulla paikalle ja aina ei rikosta edes tarvitse tapahtua.</p><p>Euroopassa tätä teknologiaa käytetään vain vankiloissa.</p><p><strong>Amerikkalainen esitteli tekoälyä</strong>, joka tunnistaa paitsi kasvot, myös esineet.&nbsp; Eli tekoäly pystyy kertomaan minkälaiset lenkkarit sinulla on jaloissasi ja kassa osaisi tarjota sinulle niihin sopivia nauhoja. &nbsp;&nbsp;Tässä toteutuu slogan: Tiedämme, mitä haluat, jo ennen kuin sinä itse tiedät sen&rdquo;.</p><p><strong>Eurooppalainen tarjosi</strong> kilpailua, yhteistyötä, projekteja, älyä, - <strong><em>vain tuotteet ja palvelut puuttuivat</em></strong>.&nbsp; Korostettiin arvoja, päämääriä, kansalaisoikeuksia.</p><p>Niinpä Mokka toteaa: Messuilla ymmärsin, että nyt kilpaillaan siitä, mikä digitaalisten palveluiden idea on.&nbsp;</p><p><strong><em>Vastakkain on yhdysvaltalainen idea ihmisestä tyydytettävänä kuluttajana ja kiinalainen ajatus ihmisestä oman asemansa valtiossa hyväksyvänä kansalaisena. </em></strong></p><p>Yhdysvaltalaisessa mallissa muutamalla yrityksellä on valta, ne ohjaavat niin kulutusta kuin julkisuuttakin. Ne omistavat kuluttajan.</p><p>Kiinan mallissa Kiina voi olla maailman johtaja ilman siirtymistä demokratiaan.</p><p>Hirvittäviä näkymiä molemmat.</p><p>Kiina tähtää maailman ykköseksi tekoälyssä vuoteen 2030 mennessä.</p><p>FAANG-yhtiöt pystyvät panostamaan satoja miljardeja tekoälyn kehittämiseen, ja niillä on datan käsittelyssä etulyönti, koneet ja ohjelmat.</p><p>Kiina pystyy panostamaan gigadatan hankintaan ja käsittelyyn. Sillä ei ole demokratian ja oikeusvaltion perusteiden asettamia estoja eikä rajoja. Kiinan valtio on päättänyt kahmia kaiken maan sisällä liikkuvan datan varastoon.&nbsp; Eli pakottanut kaikki alueellaan olevat ihmiset ja yritykset jakamaan kanssaan kaiken tiedon.</p><p>Niinpä, Roope Mokka tulee ytimeen, koska tekoäly oppii vain datasta, on datan määrä oleellisimpia kysymyksiä tekoälyn kehittämisessä. Datan määrässä muut maat eivät pysty kilpailemaan Kiinan kanssa.</p><p><em>Kenellä gigadata sillä voitto</em>.&nbsp; Näin voisi tiivistää.</p><p>On siis mahdollista, että tekoäly tulee tarjoamaan meille juuri sellaisia palveluita, kuin Kiinan kommunistinen puolue haluaa kansalaisilleen tarjota.&nbsp; &ndash; Tai sellaisia, joita yhdysvaltalainen kapitalisti katsoo hyväksi tarjota.</p><p><strong>Euroopalle on varattu siirtomaan rooli.</strong> Huipensi tekoälyn tulevaisuuden näkynsä Roope Mokka.</p><ul><li><strong>Kuuntele </strong>Roopen kolumni kokonaisuudessaan: <a href="https://areena.yle.fi/1-50041923"><u>https://areena.yle.fi/1-50041923</u></a></li></ul><p>*</p><p>Näin imponoivaa ja hytkäyttävää puhui siis tulevaisuustutkija Roope Mokka Ykkösaamussa tänään maanantaina 14.1.2019.&nbsp; Painavinta puhetta sitten aikojen.</p><p><strong>Vaatii muutamia kommentteja</strong>:</p><p><strong><em>Tässä </em></strong><em>AI-tulevaisuudessa kaikki tapahtuu ilman ensimmäistäkään suomalaista puheenvuoroa. Ilman ensimmäistäkään Suomen Eduskunnan hätäkeskustelua. Ilman ensimmäistäkään Hallitusohjelmaa. Ilman Sipilää ja Rinnettä etc. Ilman, että siitä mitenkään äänestettäisiin, tai siitä muutenkaan Suomessa päätettäisiin. Samme sen tänne Suomeen ihan odottamatta, tilaamatta ja pyytämättä. Se vain tulee. Eikä siinä auta Maammelaulukaan &ndash; saati EU.</em></p><p><strong><em>Saamme tekoälytulevaisuuden annettuna.</em></strong></p><p>Eurooppa ei ole tehnyt mitään, eikä tee, ei EU eikä mikään muukaan.</p><p>Eurooppa on osansa valinnut.</p><p>Eurooppa on itse itsensä valinnut.</p><p>Eurooppa on tehnyt keskimäärin vääriä päätöksiä. Ajanut väärillä hevosilla. Ajanut harhaan. Ajanut ojaan ja siitäkin kauemmas.&nbsp; <strong><em>Eurooppa on tehnyt vääriä asioita, askaroinut väärissä toimissa. Eurooppa on hukannut leiviskänsä</em></strong>.</p><p><strong>Eurooppa ei ole pannut tikkua ristiin Jättiyhtiöiden vallan rajoittamiseksi</strong>, ja valtiollisen <strong>vaaleilla valitun ja vaaleilla vaihdettavan ohjurin,</strong> kansanvaltaisen päätöksenteon, voimistamiseksi. Päinvastoin se on heikentänyt monilla, erityisesti laajennus- ja rahapoliittisilla peukaloisen harharetkilään, nimenomaan valtioita ja niiden mahtia.&nbsp; Eurooppa on nostanut finansseja ja rahalaitoksia, pankkeja ja pelikasinoita. Lyönyt valtiota. Valtiota valtio-opillisena käsitevoimana ja toimijana. <em>Eurooppa on tuhonnut valtiollisen Euroopan.</em></p><p><strong>Kromosomiyhtiöt tulevat Euroopan ulkopuolelta</strong>. Miksi? Siksi, kun Eurooppa on lyönyt laimin kehittää omaa teknologiaansa ja satsauksia, tuhansien miljardien satsauksia omaan Eurooppalaiseen tech:iin. Ne miljardit ovat menneet muualle, juosseet EU:n ja Euron ja EKP:n rännniä pitkin vääriin käsiin tuottamatta mitään hyvää Euroopan kansakunnille ja Euroopan ihmisille. Vain pelkkää tuhoa ja tuhkaa.</p><p>Totaalikieltäytyjä-Eurooppa on hukannut leiviskänsä.</p><p>EiEiEi-Eurooppa on tuhon oma. Mitäpä muutakaan tällaisella politiikalla, näillä ajatuksilla, ideologialla ja monologisella fundamentalismilla ja yksilön napanöyhtää hivelevällä ideologismilla, hukkareissuilla ja väärillä töillä voisikaan saada aikaan?</p><p>Meille väitettiin parin vuosikymmenen ajan, että Menestyjä = markkinaehtoinen ja demokraattinen.</p><p>&nbsp;</p><p>Mutta reaalielämä osoittaa: Menestyjä = Markkinaehtoinen ja markkinaehtoinen.</p><p>Tai vaihtoehtoisesti: Menestyjä = Markkinaehtoinen ja diktatoorinen.</p><p>Voittaja on jälkimmäinen.&nbsp;</p><p>Selitys: Aluksi ja lopuksi: Markkinaehtoinen ja demokraattinen (kansan valtainen) ovat erinapaisia ympyröitä. Ne voivat toimia sisäkkäin ja rinnakkain, mutta kun ne alkavat pyöriä päällekkäin Markkinat voittavat.&nbsp; Aina.</p><p><em>Voittavien markkinoiden finaalissa diktatoorinen voittaa ns. demokraattisen</em>.&nbsp; Ts. kuka voisi kutsua Yhdysvaltain markkinoita, finanssimarkkinoita ja megakonglomeraattien markkinoita kansanvaltaisiksi?</p><p>*</p><p>Kun olin kutsuttuna vieraan Brysselissä tässä taannoin, silloin kun <strong>Erkki Liikanen</strong> oli komissaari, saimme hänet delegaatiomme iltaistuntoon hetkiseksi. Erkki Liikanen kertoi hetken näkymistä ja tulevaisuuden keskeisistä tavoitteista.</p><p>Sitten sai vielä kysyä. Minä viittasin ensimmäisenä ja kysyin mielestäni kohtalaisen hyvän kysymyksen: <em>Mitensä Erkki näet, kun meillä EU:ssa on tämä tietotekniikan hyödyntämisohjelma. <strong>Miten se ei mitenkään näy tietotekniikan tuottavampana BKT-kasvuna ja muuna edistymisenä Euroopassa</strong>. Yhdysvallat näyttää (tämä oli joskus 2000-luvun taitetta) etenevän sillä sektorilla jättiaskelin, mutta Euroopassa takkuaa. Mistä tämä mielestäsi johtuu</em>?</p><p>Erkki Liikanen vastasi aivan hyvin ja sujuvasti, mutta ei lainkaan itse asista: miksi Euroopassa ei it-teknologian hyötykäyttö edistynyt?&nbsp; Se oli silloin jo selkeästi nähtävissä. Ja tänään olemme tässä.</p><p>*</p><p><strong>Käytännön esimerkki</strong> siitä, missä on informaatiotekniikan ja tekoälyn mahtivoima juuri nyt:</p><p>Kaikki Amerikassa. <strong>Ei yhtään merkittävää globaalia nykytekonologiaa hyödyntävää Eurooppalaista jättiyhtiötä.</strong></p><p>Kiinasta on jo, ja lisää puskee.</p><p>Tässä tämän hetken suurin gigainfo-jättirakenne:</p><p><strong>FAANG</strong></p><p><strong>Jotenkin kuvaavaa on sekin, että Suomalaisesta Wikipediasta ei edelleenkään löydy</strong> hakusanaa &rdquo;FAANG&rdquo;.&nbsp; FANG kylläkin löytyy, mutta muussa merkityksessä kuin FAANG miinus Apple.&nbsp; Ks. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Fang"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Fang</u></a></p><p><strong>Faang on nimilyhenne</strong>, jota käytetään <strong>Facebookin, Applen, Amazonin, Netflixin ja Googlen </strong>summaarisena nimenä, mutta samalla yleiskäsitteenä niistä sekä hieman muistakin korkean suorituskyvyn &ndash; ja kasvun &ndash; yrityksistä.&nbsp; Eräiden analyytikkojen tapana on ryhmittää Nasdaqissa noteeratut kuluttaja-asiakasten kanssa suoraan kosketuksissa oleviin huipputeknologia-yrityksiin.&nbsp; Ominaista niille on paitsi nopea kasvu, myöskin saavutettujen voittojen tai tappioiden valtavuus.</p><p><em>Suurin spekulaatio kohdistuu siihen, ovatko nämä yritykset lopulta ohimenevä teknokupla vai osa pysyvää pitkän aikavälin kasvua ja markkinavaltausta</em>.</p><p><strong>en.Wikipedia kertokoon</strong>:</p><p><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Facebook" title="Facebook"><u>Facebook</u></a>, <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Apple_Inc." title="Apple Inc."><u>Apple</u></a>, <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Amazon_(company)" title="Amazon (company)"><u>Amazon</u></a>, <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Netflix" title="Netflix"><u>Netflix</u></a> and <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Google" title="Google"><u>Google</u></a> (<strong>FAANG</strong>), a further extension of <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/FANG" title="FANG"><u>FANG</u></a> (which originally did not include Apple), is both an acronym and a <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Buzzword" title="Buzzword"><u>buzzword</u></a> to entice investors, as popularised by <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Jim_Cramer" title="Jim Cramer"><u>Jim Cramer</u></a> from <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/CNBC" title="CNBC"><u>CNBC</u></a>&#39;s <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Mad_Money" title="Mad Money"><u>Mad Money</u></a> and other <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Pundit" title="Pundit"><u>talking heads</u></a> for grouping together currently high performance technology companies currently listed on <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/NASDAQ" title="NASDAQ"><u>NASDAQ</u></a>. While it usually refers to the five (or four) of these technology companies specifically, the term is now generally used to refer to the technology and <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Luxury_goods" title="Luxury goods"><u>consumer discretionary</u></a> sectors consisting of highly-traded growth stocks of <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/United_States" title="United States"><u>American</u></a> technology and tech-enabled companies in recent years. Such a perspective of the market demonstrates a huge impact with commensurate profit or loss. Opinions have been divided over whether this phenomenon is indicative of a <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Tech_bubble" title="Tech bubble"><u>tech bubble</u></a> or long-term sustained growth of these technology companies.</p><p>In 2017, <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Intercontinental_Exchange" title="Intercontinental Exchange"><u>Intercontinental Exchange</u></a> has initiated an index with this focus through the <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/NYSE" title="NYSE"><u>NYSE</u></a> and extended FANG with <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Twitter" title="Twitter"><u>Twitter</u></a>, <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Nvidia" title="Nvidia"><u>Nvidia</u></a> and <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Tesla,_Inc." title="Tesla, Inc."><u>Tesla</u></a> and with BAT stocks, the <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/China" title="China"><u>Chinese</u></a> counterparts: <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Baidu" title="Baidu"><u>Baidu</u></a>, <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Alibaba_Group" title="Alibaba Group"><u>Alibaba</u></a> and <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Tencent" title="Tencent"><u>Tencent</u></a>. Investment analysts have often compared FAANG against or together with BAT stocks due to the latter&#39;s similar level of growth in the Chinese stock market.</p><p>There are also actively managed <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Exchange-traded_fund" title="Exchange-traded fund"><u>ETFs</u></a>, which attempt to take advantage of the phenomenon of these index-based funds, since indices don&rsquo;t have the power to make adjustments on any given day. However, investors should be wary as an ETF may not be currently holding all of the implied tech company stocks. For example, the ETF known by ticker FNG, sold out of Facebook during the <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Facebook%E2%80%93Cambridge_Analytica_data_scandal" title="Facebook–Cambridge Analytica data scandal"><u>Cambridge Analytica scandal</u></a>, but also dumped Apple holdings ahead of its earnings boost.</p><p><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Facebook,_Apple,_Amazon,_Netflix_and_Google"><u>https://en.wikipedia.org/wiki/Facebook,_Apple,_Amazon,_Netflix_and_Google</u></a></p><p><strong>Arvopaperi/Olli Harma</strong> selosti 21.11.2018 FAANG-kurssien loppuvuoden 2018 kehitystä ; <a href="https://www.arvopaperi.fi/uutiset/kaikki-faang-osakkeet-syoksyivat-karhumarkkinaan-helsinki-on-painunut-mukana-eika-nopeaa-muutosta-ole-luvassa/65d91587-f20b-4a48-8311-2d14a2d19232"><u>https://www.arvopaperi.fi/uutiset/kaikki-faang-osakkeet-syoksyivat-karhumarkkinaan-helsinki-on-painunut-mukana-eika-nopeaa-muutosta-ole-luvassa/65d91587-f20b-4a48-8311-2d14a2d19232</u></a></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
  • Maanantain Ykkösaamun kolumnin piti tulevaisuustutkija Roope Mokka: Kiina ja Yhdysvallat taistelevat nyt siitä, kumpi kehittää tehokkaampia tekoälyjä Euroopan kohtalo on jäädä
  • https://areena.yle.fi/1-50041923
  • Maailman teknologinen osaaminen on niin keskittynyttä, että olemme menossa kohti uutta kolonialismia, sanoo tulevaisuudentutkija Roope Mokka kolumnissaan. Eurooppa on jäämässä lehdellä soittelemaan.

    Mokka on pohtinut mitä tekoäly (AI) on ja mitä sen tuleminen merkitsee. Hän kertoo, että tekoäly ei merkitse, että meitä viisaampi voima ottaa vallan. Päinvastoin tekoäly on erittäin tyhmä. Silti se tulee vaikuttamaan globaaliin elämään. Selvinnyt on myös se, että tekoäly tarjoaa paljonparempia palveluja, halvempaa työvoimaa, ja näin tuhoaa työpaikkoja. Uusia työpaikkoja syntyy – mutta vain sinne, missä tekoälyä kehitetään.

    Mielenkiintoisin, mitä tekoälyn tiimoilta on selvinnyt, on sen tuoma uuden kolonialismin aalto. Mokka on käynyt loppuvuodesta tekoälymessuilla, joilla on esitelty Kiinalainen, Amerikkalainen ja Eurooppalainen malli soveltaa tekoälyä.

    Kiinalainen esitteli miten liikeherkät matalalla lentävät dronit, erittäin pienet langattomat kamerat sekä lämpökamerat tunnistavat ihmisiä ja ajoneuvoja salamannopeasti. Hän näytti videolta miten rosvon saa kiinni sekunneissa kun nettikamerat on liitetty tekoälyyn. Poliisin tarvitsee vain tulla paikalle ja aina ei rikosta edes tarvitse tapahtua.

    Euroopassa tätä teknologiaa käytetään vain vankiloissa.

    Amerikkalainen esitteli tekoälyä, joka tunnistaa paitsi kasvot, myös esineet.  Eli tekoäly pystyy kertomaan minkälaiset lenkkarit sinulla on jaloissasi ja kassa osaisi tarjota sinulle niihin sopivia nauhoja.   Tässä toteutuu slogan: Tiedämme, mitä haluat, jo ennen kuin sinä itse tiedät sen”.

    Eurooppalainen tarjosi kilpailua, yhteistyötä, projekteja, älyä, - vain tuotteet ja palvelut puuttuivat.  Korostettiin arvoja, päämääriä, kansalaisoikeuksia.

    Niinpä Mokka toteaa: Messuilla ymmärsin, että nyt kilpaillaan siitä, mikä digitaalisten palveluiden idea on. 

    Vastakkain on yhdysvaltalainen idea ihmisestä tyydytettävänä kuluttajana ja kiinalainen ajatus ihmisestä oman asemansa valtiossa hyväksyvänä kansalaisena.

    Yhdysvaltalaisessa mallissa muutamalla yrityksellä on valta, ne ohjaavat niin kulutusta kuin julkisuuttakin. Ne omistavat kuluttajan.

    Kiinan mallissa Kiina voi olla maailman johtaja ilman siirtymistä demokratiaan.

    Hirvittäviä näkymiä molemmat.

    Kiina tähtää maailman ykköseksi tekoälyssä vuoteen 2030 mennessä.

    FAANG-yhtiöt pystyvät panostamaan satoja miljardeja tekoälyn kehittämiseen, ja niillä on datan käsittelyssä etulyönti, koneet ja ohjelmat.

    Kiina pystyy panostamaan gigadatan hankintaan ja käsittelyyn. Sillä ei ole demokratian ja oikeusvaltion perusteiden asettamia estoja eikä rajoja. Kiinan valtio on päättänyt kahmia kaiken maan sisällä liikkuvan datan varastoon.  Eli pakottanut kaikki alueellaan olevat ihmiset ja yritykset jakamaan kanssaan kaiken tiedon.

    Niinpä, Roope Mokka tulee ytimeen, koska tekoäly oppii vain datasta, on datan määrä oleellisimpia kysymyksiä tekoälyn kehittämisessä. Datan määrässä muut maat eivät pysty kilpailemaan Kiinan kanssa.

    Kenellä gigadata sillä voitto.  Näin voisi tiivistää.

    On siis mahdollista, että tekoäly tulee tarjoamaan meille juuri sellaisia palveluita, kuin Kiinan kommunistinen puolue haluaa kansalaisilleen tarjota.  – Tai sellaisia, joita yhdysvaltalainen kapitalisti katsoo hyväksi tarjota.

    Euroopalle on varattu siirtomaan rooli. Huipensi tekoälyn tulevaisuuden näkynsä Roope Mokka.

    *

    Näin imponoivaa ja hytkäyttävää puhui siis tulevaisuustutkija Roope Mokka Ykkösaamussa tänään maanantaina 14.1.2019.  Painavinta puhetta sitten aikojen.

    Vaatii muutamia kommentteja:

    Tässä AI-tulevaisuudessa kaikki tapahtuu ilman ensimmäistäkään suomalaista puheenvuoroa. Ilman ensimmäistäkään Suomen Eduskunnan hätäkeskustelua. Ilman ensimmäistäkään Hallitusohjelmaa. Ilman Sipilää ja Rinnettä etc. Ilman, että siitä mitenkään äänestettäisiin, tai siitä muutenkaan Suomessa päätettäisiin. Samme sen tänne Suomeen ihan odottamatta, tilaamatta ja pyytämättä. Se vain tulee. Eikä siinä auta Maammelaulukaan – saati EU.

    Saamme tekoälytulevaisuuden annettuna.

    Eurooppa ei ole tehnyt mitään, eikä tee, ei EU eikä mikään muukaan.

    Eurooppa on osansa valinnut.

    Eurooppa on itse itsensä valinnut.

    Eurooppa on tehnyt keskimäärin vääriä päätöksiä. Ajanut väärillä hevosilla. Ajanut harhaan. Ajanut ojaan ja siitäkin kauemmas.  Eurooppa on tehnyt vääriä asioita, askaroinut väärissä toimissa. Eurooppa on hukannut leiviskänsä.

    Eurooppa ei ole pannut tikkua ristiin Jättiyhtiöiden vallan rajoittamiseksi, ja valtiollisen vaaleilla valitun ja vaaleilla vaihdettavan ohjurin, kansanvaltaisen päätöksenteon, voimistamiseksi. Päinvastoin se on heikentänyt monilla, erityisesti laajennus- ja rahapoliittisilla peukaloisen harharetkilään, nimenomaan valtioita ja niiden mahtia.  Eurooppa on nostanut finansseja ja rahalaitoksia, pankkeja ja pelikasinoita. Lyönyt valtiota. Valtiota valtio-opillisena käsitevoimana ja toimijana. Eurooppa on tuhonnut valtiollisen Euroopan.

    Kromosomiyhtiöt tulevat Euroopan ulkopuolelta. Miksi? Siksi, kun Eurooppa on lyönyt laimin kehittää omaa teknologiaansa ja satsauksia, tuhansien miljardien satsauksia omaan Eurooppalaiseen tech:iin. Ne miljardit ovat menneet muualle, juosseet EU:n ja Euron ja EKP:n rännniä pitkin vääriin käsiin tuottamatta mitään hyvää Euroopan kansakunnille ja Euroopan ihmisille. Vain pelkkää tuhoa ja tuhkaa.

    Totaalikieltäytyjä-Eurooppa on hukannut leiviskänsä.

    EiEiEi-Eurooppa on tuhon oma. Mitäpä muutakaan tällaisella politiikalla, näillä ajatuksilla, ideologialla ja monologisella fundamentalismilla ja yksilön napanöyhtää hivelevällä ideologismilla, hukkareissuilla ja väärillä töillä voisikaan saada aikaan?

    Meille väitettiin parin vuosikymmenen ajan, että Menestyjä = markkinaehtoinen ja demokraattinen.

     

    Mutta reaalielämä osoittaa: Menestyjä = Markkinaehtoinen ja markkinaehtoinen.

    Tai vaihtoehtoisesti: Menestyjä = Markkinaehtoinen ja diktatoorinen.

    Voittaja on jälkimmäinen. 

    Selitys: Aluksi ja lopuksi: Markkinaehtoinen ja demokraattinen (kansan valtainen) ovat erinapaisia ympyröitä. Ne voivat toimia sisäkkäin ja rinnakkain, mutta kun ne alkavat pyöriä päällekkäin Markkinat voittavat.  Aina.

    Voittavien markkinoiden finaalissa diktatoorinen voittaa ns. demokraattisen.  Ts. kuka voisi kutsua Yhdysvaltain markkinoita, finanssimarkkinoita ja megakonglomeraattien markkinoita kansanvaltaisiksi?

    *

    Kun olin kutsuttuna vieraan Brysselissä tässä taannoin, silloin kun Erkki Liikanen oli komissaari, saimme hänet delegaatiomme iltaistuntoon hetkiseksi. Erkki Liikanen kertoi hetken näkymistä ja tulevaisuuden keskeisistä tavoitteista.

    Sitten sai vielä kysyä. Minä viittasin ensimmäisenä ja kysyin mielestäni kohtalaisen hyvän kysymyksen: Mitensä Erkki näet, kun meillä EU:ssa on tämä tietotekniikan hyödyntämisohjelma. Miten se ei mitenkään näy tietotekniikan tuottavampana BKT-kasvuna ja muuna edistymisenä Euroopassa. Yhdysvallat näyttää (tämä oli joskus 2000-luvun taitetta) etenevän sillä sektorilla jättiaskelin, mutta Euroopassa takkuaa. Mistä tämä mielestäsi johtuu?

    Erkki Liikanen vastasi aivan hyvin ja sujuvasti, mutta ei lainkaan itse asista: miksi Euroopassa ei it-teknologian hyötykäyttö edistynyt?  Se oli silloin jo selkeästi nähtävissä. Ja tänään olemme tässä.

    *

    Käytännön esimerkki siitä, missä on informaatiotekniikan ja tekoälyn mahtivoima juuri nyt:

    Kaikki Amerikassa. Ei yhtään merkittävää globaalia nykytekonologiaa hyödyntävää Eurooppalaista jättiyhtiötä.

    Kiinasta on jo, ja lisää puskee.

    Tässä tämän hetken suurin gigainfo-jättirakenne:

    FAANG

    Jotenkin kuvaavaa on sekin, että Suomalaisesta Wikipediasta ei edelleenkään löydy hakusanaa ”FAANG”.  FANG kylläkin löytyy, mutta muussa merkityksessä kuin FAANG miinus Apple.  Ks. https://fi.wikipedia.org/wiki/Fang

    Faang on nimilyhenne, jota käytetään Facebookin, Applen, Amazonin, Netflixin ja Googlen summaarisena nimenä, mutta samalla yleiskäsitteenä niistä sekä hieman muistakin korkean suorituskyvyn – ja kasvun – yrityksistä.  Eräiden analyytikkojen tapana on ryhmittää Nasdaqissa noteeratut kuluttaja-asiakasten kanssa suoraan kosketuksissa oleviin huipputeknologia-yrityksiin.  Ominaista niille on paitsi nopea kasvu, myöskin saavutettujen voittojen tai tappioiden valtavuus.

    Suurin spekulaatio kohdistuu siihen, ovatko nämä yritykset lopulta ohimenevä teknokupla vai osa pysyvää pitkän aikavälin kasvua ja markkinavaltausta.

    en.Wikipedia kertokoon:

    Facebook, Apple, Amazon, Netflix and Google (FAANG), a further extension of FANG (which originally did not include Apple), is both an acronym and a buzzword to entice investors, as popularised by Jim Cramer from CNBC's Mad Money and other talking heads for grouping together currently high performance technology companies currently listed on NASDAQ. While it usually refers to the five (or four) of these technology companies specifically, the term is now generally used to refer to the technology and consumer discretionary sectors consisting of highly-traded growth stocks of American technology and tech-enabled companies in recent years. Such a perspective of the market demonstrates a huge impact with commensurate profit or loss. Opinions have been divided over whether this phenomenon is indicative of a tech bubble or long-term sustained growth of these technology companies.

    In 2017, Intercontinental Exchange has initiated an index with this focus through the NYSE and extended FANG with Twitter, Nvidia and Tesla and with BAT stocks, the Chinese counterparts: Baidu, Alibaba and Tencent. Investment analysts have often compared FAANG against or together with BAT stocks due to the latter's similar level of growth in the Chinese stock market.

    There are also actively managed ETFs, which attempt to take advantage of the phenomenon of these index-based funds, since indices don’t have the power to make adjustments on any given day. However, investors should be wary as an ETF may not be currently holding all of the implied tech company stocks. For example, the ETF known by ticker FNG, sold out of Facebook during the Cambridge Analytica scandal, but also dumped Apple holdings ahead of its earnings boost.

    https://en.wikipedia.org/wiki/Facebook,_Apple,_Amazon,_Netflix_and_Google

    Arvopaperi/Olli Harma selosti 21.11.2018 FAANG-kurssien loppuvuoden 2018 kehitystä ; https://www.arvopaperi.fi/uutiset/kaikki-faang-osakkeet-syoksyivat-karhumarkkinaan-helsinki-on-painunut-mukana-eika-nopeaa-muutosta-ole-luvassa/65d91587-f20b-4a48-8311-2d14a2d19232

    *

    ]]>
    15 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267546-kiina-ja-yhdysvallat-kilpailevat-tekoalyn-herruudesta-eurooppa-statistina#comments Big data Demokratia Ihmisoikeudet Informaatiosota Tekoäly Mon, 14 Jan 2019 09:12:11 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267546-kiina-ja-yhdysvallat-kilpailevat-tekoalyn-herruudesta-eurooppa-statistina
    Eduskuntavaaleihin tarvitaan tasauspaikkajärjestelmä - Nyt http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267374-eduskuntavaaleihin-tarvitaan-tasauspaikkajarjestelma-nyt <p>​Kristillisten ja Perussuomalaisten tekninen vaaliliitto Varsinais-Suomen vaalipiirissä tulevissa eduskuntavaaleissa 2019 on herättänyt jossain määrin kohinaa, kritiikkiä ja paheksuntaa.</p><p>Enemmän kuin kivittää teknisen vaaliliiton osapuolia, tulisi kovistella Eduskuntaa, siellä istuvia kansan edustajia ja puolueita siitä saamattomuudesta ja harrastuksen täydellisestä puutteesta, jota ne ovat osoittaneet Suomalaisen kansanvallan, ja vielä tarkemmin ilmaistuna, äänestäjävallan parantamisen suhteen.</p><p>Oltakoon sitten mitä mieltä tahansa neljän vuoden välein toistuvien vaalien roolista demokratian toteuttajana, niin kohtuullisen lujasti voimme vaatia, että vaaleissa ilmennyt äänestäjien tahto mahdollisimman kraavina myös ilmenisi Eduskunnan koostumuksessa.</p><p>Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä merkitsee sitä, että puolueen (listan) saama ääniosuus hyväksytyistä äänistä osoittaa suoraan puolueen saamien edustajapaikkojen määrän.</p><p>Eli jos puolue saa 20,0 % äänistä niin se myös saa 40 kansanedustajaa. Ja vastaavasti kun joku puolue saa 4,8 % äänistä, saa se Arkadianmäelle 9 jakarandatuolillista kansanvaltaa.</p><p>Yksinkertaista. Selkeää. Johdonmukaista. Oikein. Demokraattista!</p><p>Mutta mahdotonta.</p><p>Koska isot puolueet.</p><p>Puheet ja teot eivät kohtaa.</p><p>Tarvitaan valtakunnalliset tasauspaikat. Niillä oikaistaan mösjöö d&#39;Hontin mallin valuvikaa. Ei kokonaan, mutta sen verran kuin se tässä vajavuuksien maailmassa on mahdollista.</p><p>*</p><p>Kun Ps ja Kd 11.10.2018 julkistivat tämän teknisen vaaliliittonsa, puolueiden edustajat perustelivat vaaliliittoa syin, joista ilmenevät keskeiset pulakohdat nykyisessä vanhassa vaalijärjestelmässämme.</p><p>Tekninen vaaliliitto on demokratian työkalu. Pienten puolueiden yhteenliittymä haastaa eduskuntapuolueet. Tällä haastetaan vaalipiirien piilevät äänikynnykset, jotka ovat huimasti korkeammat kuin joidenkin maiden valtakunnalliset kynnykset. Tekninen vaaliliitto ei ole ideologinen vaan käytännöllinen yhteiskuvio, joka kuitenkin edellyttää, että kuitenkin suunnilleen samalla kartalla ollaan.</p><p>Asetelma sisältää osapuolien - jollainen äänestäjä ilman muuta on - riskimomentin. Mutta ensimmäisen kiven heittäköön se, joka näkee nykymenon jotenkin riskivapaana!</p><p>Varsinais-Suomessa Ps asettaa 14 ehdokasta ja Kd 3. Vaaliliiton tavoite on 4 edustajaa. Ilman vaaliliittoa tulos olisi ehkä +- 3. Todennäköisin tulos olisi 1 Kd ja 3 perussuomalaista.</p><p>Kristilliset ovat eteviä keskittämään. Voisiko vaaliliitto tuoda ekstraa, kokonaisuuden edun ohella?</p><p>*</p><p>Puheenjohtaja Essayah sanoo: Nykyinen vaalijärjestelmä suosii suuria puolueita. (Olen) kannattanut vaalijärjestelmän muuttamista sellaiseksi, joka olisi antanut puolueille täsmälleen ääniosuutta vastaavan paikkamäärän. Tätä tarkoittanut vaalilain muutos tasauspaikkoineen hyväksyttiin jo yksillä valtiopäivillä, mutta sen annettiin raueta. (AL 12.1.2019).</p><p>Raukeamisesta Essayah syyttää perussuomalaisten jytkyä, sillä ennen sitä vaalilain muutosta oli kannattanut myös perussuomalaisten silloinen puheenjohtaja Timo Soini (sin.).</p><p>*</p><p>Siis laskiko Soini jytkyn jälkeen PS:n jo päässeen pysyvästi isoksi isojen joukkoon? Siis sinne elyseymiin, missä tasauspaikkajärjestelmän perään ei enää nau&#39; uta!Omat koirat purivat?</p><p>Päivänselvää on että isot eivät tasaista rakasta. Se on pienten puolueiden, ryhmittymien ja kansan huki oikaista tämä kansanvallan mutka.</p><p>Miksi näin tärkeä asiaa ei ole viety eteenpäin kansanäänestysaloitteen muodossa ?</p><p>Niin miksi?</p><p><a href="https://www.suomenuutiset.fi/perussuomalaiset-kristillisdemokraatit-vaaliliittoon-varsinais-suomessa-slunga-poutsalo-perinne-jatkuu/">https://www.suomenuutiset.fi/perussuomalaiset-kristillisdemokraatit-vaaliliittoon-varsinais-suomessa-slunga-poutsalo-perinne-jatkuu/</a></p><p>​</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> ​Kristillisten ja Perussuomalaisten tekninen vaaliliitto Varsinais-Suomen vaalipiirissä tulevissa eduskuntavaaleissa 2019 on herättänyt jossain määrin kohinaa, kritiikkiä ja paheksuntaa.

    Enemmän kuin kivittää teknisen vaaliliiton osapuolia, tulisi kovistella Eduskuntaa, siellä istuvia kansan edustajia ja puolueita siitä saamattomuudesta ja harrastuksen täydellisestä puutteesta, jota ne ovat osoittaneet Suomalaisen kansanvallan, ja vielä tarkemmin ilmaistuna, äänestäjävallan parantamisen suhteen.

    Oltakoon sitten mitä mieltä tahansa neljän vuoden välein toistuvien vaalien roolista demokratian toteuttajana, niin kohtuullisen lujasti voimme vaatia, että vaaleissa ilmennyt äänestäjien tahto mahdollisimman kraavina myös ilmenisi Eduskunnan koostumuksessa.

    Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä merkitsee sitä, että puolueen (listan) saama ääniosuus hyväksytyistä äänistä osoittaa suoraan puolueen saamien edustajapaikkojen määrän.

    Eli jos puolue saa 20,0 % äänistä niin se myös saa 40 kansanedustajaa. Ja vastaavasti kun joku puolue saa 4,8 % äänistä, saa se Arkadianmäelle 9 jakarandatuolillista kansanvaltaa.

    Yksinkertaista. Selkeää. Johdonmukaista. Oikein. Demokraattista!

    Mutta mahdotonta.

    Koska isot puolueet.

    Puheet ja teot eivät kohtaa.

    Tarvitaan valtakunnalliset tasauspaikat. Niillä oikaistaan mösjöö d'Hontin mallin valuvikaa. Ei kokonaan, mutta sen verran kuin se tässä vajavuuksien maailmassa on mahdollista.

    *

    Kun Ps ja Kd 11.10.2018 julkistivat tämän teknisen vaaliliittonsa, puolueiden edustajat perustelivat vaaliliittoa syin, joista ilmenevät keskeiset pulakohdat nykyisessä vanhassa vaalijärjestelmässämme.

    Tekninen vaaliliitto on demokratian työkalu. Pienten puolueiden yhteenliittymä haastaa eduskuntapuolueet. Tällä haastetaan vaalipiirien piilevät äänikynnykset, jotka ovat huimasti korkeammat kuin joidenkin maiden valtakunnalliset kynnykset. Tekninen vaaliliitto ei ole ideologinen vaan käytännöllinen yhteiskuvio, joka kuitenkin edellyttää, että kuitenkin suunnilleen samalla kartalla ollaan.

    Asetelma sisältää osapuolien - jollainen äänestäjä ilman muuta on - riskimomentin. Mutta ensimmäisen kiven heittäköön se, joka näkee nykymenon jotenkin riskivapaana!

    Varsinais-Suomessa Ps asettaa 14 ehdokasta ja Kd 3. Vaaliliiton tavoite on 4 edustajaa. Ilman vaaliliittoa tulos olisi ehkä +- 3. Todennäköisin tulos olisi 1 Kd ja 3 perussuomalaista.

    Kristilliset ovat eteviä keskittämään. Voisiko vaaliliitto tuoda ekstraa, kokonaisuuden edun ohella?

    *

    Puheenjohtaja Essayah sanoo: Nykyinen vaalijärjestelmä suosii suuria puolueita. (Olen) kannattanut vaalijärjestelmän muuttamista sellaiseksi, joka olisi antanut puolueille täsmälleen ääniosuutta vastaavan paikkamäärän. Tätä tarkoittanut vaalilain muutos tasauspaikkoineen hyväksyttiin jo yksillä valtiopäivillä, mutta sen annettiin raueta. (AL 12.1.2019).

    Raukeamisesta Essayah syyttää perussuomalaisten jytkyä, sillä ennen sitä vaalilain muutosta oli kannattanut myös perussuomalaisten silloinen puheenjohtaja Timo Soini (sin.).

    *

    Siis laskiko Soini jytkyn jälkeen PS:n jo päässeen pysyvästi isoksi isojen joukkoon? Siis sinne elyseymiin, missä tasauspaikkajärjestelmän perään ei enää nau' uta!Omat koirat purivat?

    Päivänselvää on että isot eivät tasaista rakasta. Se on pienten puolueiden, ryhmittymien ja kansan huki oikaista tämä kansanvallan mutka.

    Miksi näin tärkeä asiaa ei ole viety eteenpäin kansanäänestysaloitteen muodossa ?

    Niin miksi?

    https://www.suomenuutiset.fi/perussuomalaiset-kristillisdemokraatit-vaaliliittoon-varsinais-suomessa-slunga-poutsalo-perinne-jatkuu/

    ]]>
    6 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267374-eduskuntavaaleihin-tarvitaan-tasauspaikkajarjestelma-nyt#comments äänikynnys Demokratia Eduskuntavaalit 2019 Tasauspaikat Tasauspaikkajärjestelmä Vaaliliitto Sat, 12 Jan 2019 08:57:43 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267374-eduskuntavaaleihin-tarvitaan-tasauspaikkajarjestelma-nyt
    Liberaalin Maailmanjärjestyksen haasteiden väistämättömyydestä http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267250-liberaalin-maailmanjarjestyksen-haasteiden-vaistamattomyydesta <p><em>Liberaalin Maailmanjärjestyksen haasteiden väistämättömyydestä</em></p><p>*</p><p><em>Motto:</em></p><p><strong><em>Liberaali maailmanjärjestys ei ole luonnostaan universaali</em></strong><em>, yhtä vähän kuin se on yhteiskuntien väistämätön kehityskulku maailmanlaajuisesti.</em></p><p><em>*</em></p><p>&nbsp;Samoin kuin&nbsp; <strong>demokratian ihanteet</strong> niin myös <strong>Liberaali Maailmanjärjestys</strong>, ilmenee meille Länsi-orientoituneille ihmisille sinä rahoituksen ja markkinoiden järjestelmänä (financial and trade system), joka muotoutui toisen maailmansodan seurauksena ja joka voimaperäisesti määritteli demokratian&nbsp; yhteiskuntien &rdquo;loistavaksi poluksi&rdquo;, - on poliittinen konstruktio joka on kehittynyt ja kehitetty tietyssä paikassa ja tiettynä aika.&nbsp; Yhtä vähän kuin historiallistuminen (historicization/historisierung) on kiistänyt liberaalin maailman järjestyksen meriittejä niin yhtä vähän se on kieltänyt sen ongelmia ja haasteita.&nbsp; Siis juuri niin, kuin <strong>Winston Churchill</strong> messusi 1947: &rdquo;Kukaan ei teeskentele, että demokratia olisi täydellinen tai kaikkivoipa.&nbsp; Ei todellakaan, mutta on sanottu, että demokratia on huonoin tapa hallinnoida, paitsi ne kaikki muut mallit, joita on kokeiltu aikojen alusta lähtien&rdquo;.</p><p>*</p><p><strong>Johtava Eurooppa -</strong></p><p>&nbsp; Mutta jopa demokratia itsessään kehittyi osana Läntistä filosofiaa, ja sen sovellukset ovat olleet kaukana tasa-arvosta eri aikoina ja eri paikoissa.&nbsp; Juuri siksi&nbsp; Länsi-suuntautunut liberaali malli on &nbsp;johtanut globalisaation kehityskulkuja, poliittista kehitystä ja talouskasvua käytännössä koko viime vuosisadan ajan &ndash; ja erityisesti Kylmän sodan päättymisen jälkeisenä kautena &ndash; mutta se ei suinkaan merkitse sitä, että tämä johtava asema tulisi jatkumaan loputtomiin.&nbsp; Jo lyhyt katsaus historiaan osoittaa miten taajaan ja laajoina muutokset järisyttävät maailmanjärjestystä, niinpä siellä jos missä lineaarisuutta on odotettavissa todella niukalti.</p><p>*</p><p><strong>Eriäviä näkemyksiä globalisaatiosta</strong></p><p>Taajaan on kirjoitettu kilpailevista näkemyksistä, joita Aasiassa ja Euroopassa vallitsee globalisaation suhteen, erityisesti presidentti Trumpin valinnan 2016 jälkeen.&nbsp; Voimistuvasti on nähty erilaistuvia näkemyksiä globalisaation ja tulevaisuuden historian suunnista.&nbsp; Euroopassa Trump koetaan historiallisena toimijana, joka murentaa liberaalin maailmanjärjestyksen väistämättömän kehityksen ja globalisaation, sekä talouden, politiikan ja kaupan&nbsp; universaalin integraation ja sopimuspohjaisen järjestyksen. Sekä kyvyn ennakoida ja tunnistaa toisten intressejä ja käyttäytymistä &ndash; siis edellytykset tehdä järkevää sääntöperäistä politiikkaa.&nbsp; Nämä kaikkineen tulevat olemaan kysymyksiä suoraan huomisen ytimestä.</p><p>Aasiassa on epävarmuutta, mutta siellä ei olla läheskään niin yllättyneitä siitä, että nationalismi ja kansalliset intressit korostuvat ja että konflikteista ja vastakkainasetteluista on tullut uusi normi.</p><p>Kysymys Liberaalista maailmanjärjestyksestä ja sen haasteista on säilynyt keskiössä.&nbsp; Mutta kuitenkaan Trump ja hänen toimintansa ei juurikaan hallitse tätä keskustelua, mutta pohdinta itsessään on yleistä ja globaalia.&nbsp; Kysymyksenasettelu keskittyy kansainvälisten suhteiden rakenteisiin, kauppavirtoihin ja säätelyyn, sekä kykyyn kehittää järjestelmiä. Erilaisten näkemysten välillä käytävä dialogi ei koskettele niinkään eroavaisuuksia Idän ja Lännen välillä, kuin &rdquo;luokkien&rdquo; välillä.&nbsp;</p><p>Maailmanlaajuisesti suurimmat <strong>metropolialueet, erityisesti jättimäiset pääkaupunkiseudut</strong>, samoin kuin rannikkokaupungit ja kaupankeskukset, yhä useammin lähenevät toisiaan ja tunnistautuvat metropolirakenteen osiksi, kuin että niillä olisi itseasissa juuri mitään tekemistä <strong>lähiöiden ja esikaupunkialuiden</strong> (suburbs or hinterlands) kanssa &ndash; harvenevasta maaseudusta puhumattakaan. Ei tarvitse kuin tarkastella Britannian Brexit- ja USA:n presidentinvaalien äänestysten tuloksia eri osissa maata; niissä metropolit puolustivat voimallisesti kansainvälistä liberaalia järjestystä, samalla kun &rdquo;loput&rdquo; (rest) toistuvasti palaavat paikallisen ja kansallisen edun vaalimiseen.</p><p><strong>Maailman suurimmat metropolialueet</strong> jakavat samat uskomukset ja huolenaiheet olemassaolonsa kysymyksissä, ja <strong>tuntevat suurempaa yhteenkuuluvuutta maapallon toisella puolella olevien metorpolialueiden kanssa</strong> kuin samankielisten ja samaan valtioalueeseen kuluvien Perähikiöiden ja Syrjälöiden kanssa.</p><p>*</p><p><strong>Kun ihanteet törmäävät todellisuuteen</strong></p><p>Mikäli haluamme listata liberaalin maailmanjärjestyksen suurimpia haasteita, tuskin kannattaa aloittaa yksittäisistä johtajista tai heidän autokraattisista pyrkimyksistään.&nbsp; Epäilemättä yksilöt ja yksilöiden asiat ovat tärkeitä, koska yhteenliittymällä he synnyttävät samanmielisten liikkeitä (keltaliivit) ja niiden seuraavia asteita, politiikkoja jotka järisyttävät maita ja valtiaita.&nbsp;&nbsp; Mutta vielä useammin he ovat&nbsp; taustalla olevien, pinnanalaisten, kohdakkoin esilletunkeutuvien trendien ja kokemuselämysten heijastuksia (<strong><em>reflection of pre-existing underlying trends</em></strong>), joita he voimistavat käyttämällä näitä &rdquo;väreitä&rdquo; häikäilemättä hyväkseen ja vauhdittavat niiden voimaantumista.&nbsp; Niinpä kehoitan aloittamaan syvällisen pureutumisen siihen käsitykseen, jonka mukaan <strong><em>liberaali maailmanjärjestys on (muka) universaali ja väistämätön</em></strong>.</p><p>Äärimmäisissä muodoissaan Liberaali maailmanjärjestys, sellaisena kuin se ilmenee EU:n, WTO:n ja jopa YK:n johtajissa, tarkoittaa <strong>kansallisen ja paikallisen itse-intressin dumppaamista</strong> ja niiden täydellistä alistumista sääntöpohjaiselle <strong>Globaalille järjestykselle</strong>, joka edellyttää kaikkien sovellusten yleismaailmallisuutta ja kaiken paikallis-kansallisen sovellettavuutta (<em>universality of applications and applicability</em>).&nbsp; Kiitettävästi se yrittää siirtää konflikteja ja &nbsp;kilpailua &nbsp;historian roskakoriin, mutta se ei kykene mitätöimään tiettyjä olemassaolevia totuuksia: sitä että paikka merkitsee, sitä että mahdollisuudet eivät ole tasaisetsi jakautuneet kautta maailman ja että &ndash; niin hyvässä kuin pahassakin &ndash; yhteisöt, moraalit ja normit vain ovat eri puolilla erilaisia, eri paikoissa, aivan kuten ihmiset luontojaan ovat läheisimmissä tekemisissä maantieteellisen lähipiirinsä kanssa.</p><p>*</p><p><strong>Väistämättömyyksien valheet</strong></p><p>Nyt nähtävä lähes uskonnollista paloa muistuttava samaistuminen universaaleihin ja väistämättömiksi koettuihin rakenteisin ei ole mitenkään poikkeuksellinen ilmiö, ei varsinkaan Läntisissä yhteiskunnissa.&nbsp; Olemme nähneet sen ilmentymiä aikaisemminkin, aina kristinuskon alkulähteiltä ja &rdquo;hyväntahtoisen imperialismin&rdquo; hellimästä &rdquo;valkoisen miehen taakasta&rdquo;, &nbsp;pyrkimyksistä tieteen avulla eliminoida uskonto ja vankasta käsityksestä, että kaikki sivilisaatiot tulevat ehdottomasti kehittymään lopulta demokratian mallimaiksi, täysin riippumatta paikallisten ihmisryhmien omista mieltymyksistä ja suuntauksista.</p><p>Kun hirttäydytään näkemykseen yhdestä polusta, sen kannattajien toiminnalla on usein päinvastainen vaikutus, koska sivilisaation oletetut tavalliset kannattajat eivät tunnista sitä todellisuutta, joka viestin viitan alla oikeasti on.&nbsp; Euroopan solidariteetin haasteet eivät ole valjenneet EU:n johtajille, eivätkä he tunnista niitä &nbsp;eroja ja kompleksisia olosuhteita, jotka vallitsevat eri puolilla maanosaa, mutta niin vain vaativat heitä kaksinkertaistamaan integraation: sellainen toiminta on palvellut yksinomaan yhdentymisen <strong><em>legitimitaationvajetta ja niukan legitimiteetin heikkenemistä</em></strong> entisestään.&nbsp; Tahattomasti, tietysti.&nbsp; Mutta tämän ilmiön havaitsemiseen ei tarvita erikoistutkijan ponnistuksia.</p><p>*</p><p><strong>Tästä tullaankin ytimeen</strong></p><p>Globalisaation koko huikea &rdquo;menestys&rdquo;, tekninen kehitys ja kaupan kansainvälistyminen ovat käyneet kalliisi.&nbsp; Tästä kehityksestä on maksettu korkea hinta.&nbsp;</p><p>Uskosta rajattomiin mahdollisuuksiin tuli keskeinen elementti Lännen myyttiä, jota levitettiin ulkomaille Liberaalina maailmanjärjestyksenä, mutta niin kutsuttu &rdquo;<strong><em>ontoksi kovertuminen</em></strong>&rdquo; (hollowing out), jonka läntinen keskiluokka on nahoissaan kokenut sosiaalisena vajoamisena tämän menossa olevan meiningin seurauksena.&nbsp; Ongelman ydin on tässä: uskotteluista huolimatta todellisuus on osoittanut, että lapset eivät enää kykene ylittämään vanhempiensa statusta ja sosiaalista asemaa.</p><p>*</p><p><strong>Ajat muuttuvat</strong></p><p>Vanha Lännen ylivoima ja ylimielinen asenne , jossa se ylenkatsoo itäisen maailman ja edellyttää että Lännen politiikka ja sosiaalinen etevämmyys Itään nähden on lähtökohtainen, ja samalla vääjämättömyydellä Kiinan tulee noudattaa Lännen asettamia pelisääntöjä ja menetelmiä.&nbsp; Mutta Globaali yhdentyminen ja kauppa ovat avoimet Kiinalle ja kaikille BRICS-maille edistää nopeasti omaa taloutta ja teknologista kehitystä ja sosiaalista liikkuvuutta.&nbsp; Tähän saakka kun kasvutaloudet ovat hyötyneet nykyisestä maailmanjärjestyksestä ne eivät ole juuttuneet kysymykseen läntisen hegemonian lähteistä ja pysyvyydestä.&nbsp; Mutta menetyksensä myötä nämä maat kysyvät nyt, miksi maailmanjärjestys on alleviivatusti pitkälle kopio Lännen arvoista, ja miksi heidän täytyisi noudattaa tällaisia heille vieraita käsitteitä ja kilpailla Lännen säännöillä Lännen kanssa maailmanjärjestyksen säätäjän paikasta.</p><p>*</p><p><strong>Ei-niin-universaali malli</strong></p><p>Läntinen filosofia ei ole universaalia.&nbsp; Ajatus lineaarisesta kasvusta ja jatkuvasta etenemisestä tiettyä ideaalia kohden saattaa olla vallitseva Lännessä, mutta Aasialainen filosofia käsittää maailman syklisenä jatkumona, eikä kohden jotain päätepistettä suuntautuvana.&nbsp; Kun taloudellinen voima, poliittinen vaikutusvalta ja sotilaallinen &ndash; ja sen ohella kulttuurinen &rdquo;pehmeä voima&rdquo; alkavat vaikuttaa kautta maailman, ikään kuin alhaalta kasvujuuresta, ilman pommeja ja pommittajia, maailmanmittaisen järjestelmän mallin uudelleen ajatteleminen on &nbsp;käsillä.</p><p>Selvää on että se Amerikan ja Euroopan dominoima vaihe maailmanhistoriassa, jolloin ne ohjasivat ja opettivat muita, on ohi. Sillä kasvava maailma seisoo yhtenäisessä vastarinnassa sitä ideaa vastaan, jolla Lännen imperiumit aikanaan vetivät maailmanjärjestystä, kontrolloivat kaukomaita ja äärimmäistivät oman taloudellisen valtansa kaikille maailmankartan valkeillekin läikille, ja omivat sikäläisen työn hedelmistä merkittävän osan.&nbsp; Tämän reaalisen asemanmenetyksen ohella Lännen on uudelleenasemoitava itsensä sen todellisuuden kanssa, että kristillisen piirin ulkopuolisten tunnustuksellisten uskontojen kannattajien määrä on merkittävästi isompi ja itsetunto kasvussa.&nbsp; Meidän asemamme voidaan ryöstää.</p><p>Olkoonkin että monet liberaalin maailmanjärjestyksen ideat saattavat olla jaloja ja yleviä, on olennaista tunnistaa että maailma ei ole yhtynyt ja eroavaisuuksien kovat ytimet sen kuin ovat aikaa myöten kasvaneet, erilaiset ihmiset kiinnittyvät omiin kulttuureihinsa ja omiin maailmankolkkiinsa. Uskonnot saattavat puolustaa yleisiä totuuksia, mutta ei ole yleisesti oikeaa tapaa&nbsp; tehdä niistä poliittista järjestystä.</p><p>Ei ole vastustamattomia historiallisia marsseja kohti edistystä &ndash; tai Liberaalia demokratiaa, aivan kuten olemme nähneet, että ne voittamattomat analyysit joita marksistit kantoivat matkalla maailmanvallankumouksen aamunkoittoon, eivät kantaneet &rdquo;väistämättömyyttään&rdquo; perille saakka.</p><p>Tämän oivaltaminen on avain ymmärtää maailmaa ja &ndash; sen mukaisesti &ndash; miten suhtautua nimettyihin päämääriin, kuten liberaali maailmanjärjestys, nähdä miten se saattaa (hyvistä puolistaan huolimatta) joskus johtaa kolmioon: jakautuminen, eriytyminen ja &ndash; kaaos.</p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Liberaalin Maailmanjärjestyksen haasteiden väistämättömyydestä

    *

    Motto:

    Liberaali maailmanjärjestys ei ole luonnostaan universaali, yhtä vähän kuin se on yhteiskuntien väistämätön kehityskulku maailmanlaajuisesti.

    *

     Samoin kuin  demokratian ihanteet niin myös Liberaali Maailmanjärjestys, ilmenee meille Länsi-orientoituneille ihmisille sinä rahoituksen ja markkinoiden järjestelmänä (financial and trade system), joka muotoutui toisen maailmansodan seurauksena ja joka voimaperäisesti määritteli demokratian  yhteiskuntien ”loistavaksi poluksi”, - on poliittinen konstruktio joka on kehittynyt ja kehitetty tietyssä paikassa ja tiettynä aika.  Yhtä vähän kuin historiallistuminen (historicization/historisierung) on kiistänyt liberaalin maailman järjestyksen meriittejä niin yhtä vähän se on kieltänyt sen ongelmia ja haasteita.  Siis juuri niin, kuin Winston Churchill messusi 1947: ”Kukaan ei teeskentele, että demokratia olisi täydellinen tai kaikkivoipa.  Ei todellakaan, mutta on sanottu, että demokratia on huonoin tapa hallinnoida, paitsi ne kaikki muut mallit, joita on kokeiltu aikojen alusta lähtien”.

    *

    Johtava Eurooppa -

      Mutta jopa demokratia itsessään kehittyi osana Läntistä filosofiaa, ja sen sovellukset ovat olleet kaukana tasa-arvosta eri aikoina ja eri paikoissa.  Juuri siksi  Länsi-suuntautunut liberaali malli on  johtanut globalisaation kehityskulkuja, poliittista kehitystä ja talouskasvua käytännössä koko viime vuosisadan ajan – ja erityisesti Kylmän sodan päättymisen jälkeisenä kautena – mutta se ei suinkaan merkitse sitä, että tämä johtava asema tulisi jatkumaan loputtomiin.  Jo lyhyt katsaus historiaan osoittaa miten taajaan ja laajoina muutokset järisyttävät maailmanjärjestystä, niinpä siellä jos missä lineaarisuutta on odotettavissa todella niukalti.

    *

    Eriäviä näkemyksiä globalisaatiosta

    Taajaan on kirjoitettu kilpailevista näkemyksistä, joita Aasiassa ja Euroopassa vallitsee globalisaation suhteen, erityisesti presidentti Trumpin valinnan 2016 jälkeen.  Voimistuvasti on nähty erilaistuvia näkemyksiä globalisaation ja tulevaisuuden historian suunnista.  Euroopassa Trump koetaan historiallisena toimijana, joka murentaa liberaalin maailmanjärjestyksen väistämättömän kehityksen ja globalisaation, sekä talouden, politiikan ja kaupan  universaalin integraation ja sopimuspohjaisen järjestyksen. Sekä kyvyn ennakoida ja tunnistaa toisten intressejä ja käyttäytymistä – siis edellytykset tehdä järkevää sääntöperäistä politiikkaa.  Nämä kaikkineen tulevat olemaan kysymyksiä suoraan huomisen ytimestä.

    Aasiassa on epävarmuutta, mutta siellä ei olla läheskään niin yllättyneitä siitä, että nationalismi ja kansalliset intressit korostuvat ja että konflikteista ja vastakkainasetteluista on tullut uusi normi.

    Kysymys Liberaalista maailmanjärjestyksestä ja sen haasteista on säilynyt keskiössä.  Mutta kuitenkaan Trump ja hänen toimintansa ei juurikaan hallitse tätä keskustelua, mutta pohdinta itsessään on yleistä ja globaalia.  Kysymyksenasettelu keskittyy kansainvälisten suhteiden rakenteisiin, kauppavirtoihin ja säätelyyn, sekä kykyyn kehittää järjestelmiä. Erilaisten näkemysten välillä käytävä dialogi ei koskettele niinkään eroavaisuuksia Idän ja Lännen välillä, kuin ”luokkien” välillä. 

    Maailmanlaajuisesti suurimmat metropolialueet, erityisesti jättimäiset pääkaupunkiseudut, samoin kuin rannikkokaupungit ja kaupankeskukset, yhä useammin lähenevät toisiaan ja tunnistautuvat metropolirakenteen osiksi, kuin että niillä olisi itseasissa juuri mitään tekemistä lähiöiden ja esikaupunkialuiden (suburbs or hinterlands) kanssa – harvenevasta maaseudusta puhumattakaan. Ei tarvitse kuin tarkastella Britannian Brexit- ja USA:n presidentinvaalien äänestysten tuloksia eri osissa maata; niissä metropolit puolustivat voimallisesti kansainvälistä liberaalia järjestystä, samalla kun ”loput” (rest) toistuvasti palaavat paikallisen ja kansallisen edun vaalimiseen.

    Maailman suurimmat metropolialueet jakavat samat uskomukset ja huolenaiheet olemassaolonsa kysymyksissä, ja tuntevat suurempaa yhteenkuuluvuutta maapallon toisella puolella olevien metorpolialueiden kanssa kuin samankielisten ja samaan valtioalueeseen kuluvien Perähikiöiden ja Syrjälöiden kanssa.

    *

    Kun ihanteet törmäävät todellisuuteen

    Mikäli haluamme listata liberaalin maailmanjärjestyksen suurimpia haasteita, tuskin kannattaa aloittaa yksittäisistä johtajista tai heidän autokraattisista pyrkimyksistään.  Epäilemättä yksilöt ja yksilöiden asiat ovat tärkeitä, koska yhteenliittymällä he synnyttävät samanmielisten liikkeitä (keltaliivit) ja niiden seuraavia asteita, politiikkoja jotka järisyttävät maita ja valtiaita.   Mutta vielä useammin he ovat  taustalla olevien, pinnanalaisten, kohdakkoin esilletunkeutuvien trendien ja kokemuselämysten heijastuksia (reflection of pre-existing underlying trends), joita he voimistavat käyttämällä näitä ”väreitä” häikäilemättä hyväkseen ja vauhdittavat niiden voimaantumista.  Niinpä kehoitan aloittamaan syvällisen pureutumisen siihen käsitykseen, jonka mukaan liberaali maailmanjärjestys on (muka) universaali ja väistämätön.

    Äärimmäisissä muodoissaan Liberaali maailmanjärjestys, sellaisena kuin se ilmenee EU:n, WTO:n ja jopa YK:n johtajissa, tarkoittaa kansallisen ja paikallisen itse-intressin dumppaamista ja niiden täydellistä alistumista sääntöpohjaiselle Globaalille järjestykselle, joka edellyttää kaikkien sovellusten yleismaailmallisuutta ja kaiken paikallis-kansallisen sovellettavuutta (universality of applications and applicability).  Kiitettävästi se yrittää siirtää konflikteja ja  kilpailua  historian roskakoriin, mutta se ei kykene mitätöimään tiettyjä olemassaolevia totuuksia: sitä että paikka merkitsee, sitä että mahdollisuudet eivät ole tasaisetsi jakautuneet kautta maailman ja että – niin hyvässä kuin pahassakin – yhteisöt, moraalit ja normit vain ovat eri puolilla erilaisia, eri paikoissa, aivan kuten ihmiset luontojaan ovat läheisimmissä tekemisissä maantieteellisen lähipiirinsä kanssa.

    *

    Väistämättömyyksien valheet

    Nyt nähtävä lähes uskonnollista paloa muistuttava samaistuminen universaaleihin ja väistämättömiksi koettuihin rakenteisin ei ole mitenkään poikkeuksellinen ilmiö, ei varsinkaan Läntisissä yhteiskunnissa.  Olemme nähneet sen ilmentymiä aikaisemminkin, aina kristinuskon alkulähteiltä ja ”hyväntahtoisen imperialismin” hellimästä ”valkoisen miehen taakasta”,  pyrkimyksistä tieteen avulla eliminoida uskonto ja vankasta käsityksestä, että kaikki sivilisaatiot tulevat ehdottomasti kehittymään lopulta demokratian mallimaiksi, täysin riippumatta paikallisten ihmisryhmien omista mieltymyksistä ja suuntauksista.

    Kun hirttäydytään näkemykseen yhdestä polusta, sen kannattajien toiminnalla on usein päinvastainen vaikutus, koska sivilisaation oletetut tavalliset kannattajat eivät tunnista sitä todellisuutta, joka viestin viitan alla oikeasti on.  Euroopan solidariteetin haasteet eivät ole valjenneet EU:n johtajille, eivätkä he tunnista niitä  eroja ja kompleksisia olosuhteita, jotka vallitsevat eri puolilla maanosaa, mutta niin vain vaativat heitä kaksinkertaistamaan integraation: sellainen toiminta on palvellut yksinomaan yhdentymisen legitimitaationvajetta ja niukan legitimiteetin heikkenemistä entisestään.  Tahattomasti, tietysti.  Mutta tämän ilmiön havaitsemiseen ei tarvita erikoistutkijan ponnistuksia.

    *

    Tästä tullaankin ytimeen

    Globalisaation koko huikea ”menestys”, tekninen kehitys ja kaupan kansainvälistyminen ovat käyneet kalliisi.  Tästä kehityksestä on maksettu korkea hinta. 

    Uskosta rajattomiin mahdollisuuksiin tuli keskeinen elementti Lännen myyttiä, jota levitettiin ulkomaille Liberaalina maailmanjärjestyksenä, mutta niin kutsuttu ”ontoksi kovertuminen” (hollowing out), jonka läntinen keskiluokka on nahoissaan kokenut sosiaalisena vajoamisena tämän menossa olevan meiningin seurauksena.  Ongelman ydin on tässä: uskotteluista huolimatta todellisuus on osoittanut, että lapset eivät enää kykene ylittämään vanhempiensa statusta ja sosiaalista asemaa.

    *

    Ajat muuttuvat

    Vanha Lännen ylivoima ja ylimielinen asenne , jossa se ylenkatsoo itäisen maailman ja edellyttää että Lännen politiikka ja sosiaalinen etevämmyys Itään nähden on lähtökohtainen, ja samalla vääjämättömyydellä Kiinan tulee noudattaa Lännen asettamia pelisääntöjä ja menetelmiä.  Mutta Globaali yhdentyminen ja kauppa ovat avoimet Kiinalle ja kaikille BRICS-maille edistää nopeasti omaa taloutta ja teknologista kehitystä ja sosiaalista liikkuvuutta.  Tähän saakka kun kasvutaloudet ovat hyötyneet nykyisestä maailmanjärjestyksestä ne eivät ole juuttuneet kysymykseen läntisen hegemonian lähteistä ja pysyvyydestä.  Mutta menetyksensä myötä nämä maat kysyvät nyt, miksi maailmanjärjestys on alleviivatusti pitkälle kopio Lännen arvoista, ja miksi heidän täytyisi noudattaa tällaisia heille vieraita käsitteitä ja kilpailla Lännen säännöillä Lännen kanssa maailmanjärjestyksen säätäjän paikasta.

    *

    Ei-niin-universaali malli

    Läntinen filosofia ei ole universaalia.  Ajatus lineaarisesta kasvusta ja jatkuvasta etenemisestä tiettyä ideaalia kohden saattaa olla vallitseva Lännessä, mutta Aasialainen filosofia käsittää maailman syklisenä jatkumona, eikä kohden jotain päätepistettä suuntautuvana.  Kun taloudellinen voima, poliittinen vaikutusvalta ja sotilaallinen – ja sen ohella kulttuurinen ”pehmeä voima” alkavat vaikuttaa kautta maailman, ikään kuin alhaalta kasvujuuresta, ilman pommeja ja pommittajia, maailmanmittaisen järjestelmän mallin uudelleen ajatteleminen on  käsillä.

    Selvää on että se Amerikan ja Euroopan dominoima vaihe maailmanhistoriassa, jolloin ne ohjasivat ja opettivat muita, on ohi. Sillä kasvava maailma seisoo yhtenäisessä vastarinnassa sitä ideaa vastaan, jolla Lännen imperiumit aikanaan vetivät maailmanjärjestystä, kontrolloivat kaukomaita ja äärimmäistivät oman taloudellisen valtansa kaikille maailmankartan valkeillekin läikille, ja omivat sikäläisen työn hedelmistä merkittävän osan.  Tämän reaalisen asemanmenetyksen ohella Lännen on uudelleenasemoitava itsensä sen todellisuuden kanssa, että kristillisen piirin ulkopuolisten tunnustuksellisten uskontojen kannattajien määrä on merkittävästi isompi ja itsetunto kasvussa.  Meidän asemamme voidaan ryöstää.

    Olkoonkin että monet liberaalin maailmanjärjestyksen ideat saattavat olla jaloja ja yleviä, on olennaista tunnistaa että maailma ei ole yhtynyt ja eroavaisuuksien kovat ytimet sen kuin ovat aikaa myöten kasvaneet, erilaiset ihmiset kiinnittyvät omiin kulttuureihinsa ja omiin maailmankolkkiinsa. Uskonnot saattavat puolustaa yleisiä totuuksia, mutta ei ole yleisesti oikeaa tapaa  tehdä niistä poliittista järjestystä.

    Ei ole vastustamattomia historiallisia marsseja kohti edistystä – tai Liberaalia demokratiaa, aivan kuten olemme nähneet, että ne voittamattomat analyysit joita marksistit kantoivat matkalla maailmanvallankumouksen aamunkoittoon, eivät kantaneet ”väistämättömyyttään” perille saakka.

    Tämän oivaltaminen on avain ymmärtää maailmaa ja – sen mukaisesti – miten suhtautua nimettyihin päämääriin, kuten liberaali maailmanjärjestys, nähdä miten se saattaa (hyvistä puolistaan huolimatta) joskus johtaa kolmioon: jakautuminen, eriytyminen ja – kaaos.

    *

    ]]>
    1 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267250-liberaalin-maailmanjarjestyksen-haasteiden-vaistamattomyydesta#comments Demokratia globalisaatio Kiina Liberaali maailmanjärjestys Thu, 10 Jan 2019 15:47:47 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267250-liberaalin-maailmanjarjestyksen-haasteiden-vaistamattomyydesta
    Päätöksentekoalue - tavallisilta ihmisiltä pääsy kielletty http://miritasaxberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267133-paatoksentekoalue-tavallisilta-ihmisilta-paasy-kielletty <p>Demokratian tila on huolestuttava. Suomalainen kokee osallistuvansa poliittiseen päätöksentekoon parhaiten kaupassa valitsemalla tuotteita ostoskärryyn. Suomalaisista 42 prosenttia vaikuttaa politiikkaan etupäässä omien kulutustottumustensa kautta, selviää edellisten eduskuntavaalien jälkeen tehdystä <em>Kansalaisosallistuminen Suomessa</em> -tutkimuksesta.</p><p>Median mielestä demokratia on tylsää. Julkkikset kiinnostavat enemmän kuin kansanvalta. Eilisestä Liike Nytin eduskuntavaaliehdokkaiden julkistuksesta uutisoidaan valtamediassa, että Liike Nyt ei ole kerännyt julkkiksia listoilleen. Rannikkoseutu-lehden pääkirjoituksen otsikko oli tänään <em>Liike nyt ehdokaslistan julkistus oli lässähdys</em>. Perusteluna on se, että Hjallis Harkimo on listan ainoa julkisuudesta tunnettu henkilö.</p><p>Politiikan uutisointi ruokkii sitä harhaluuloa, että julkisuus pätevöittää ihmisen poliittiseen päätöksentekoon. On tutkittu, että politiikasta kiinnostumaton ihminen äänestää mielellään julkkisehdokasta. Tämä ei ole terveen kansanvallan kannalta järkevää. Mielestäni eilisen isoin uutinen oli se, että Liike Nyt pyrkii saamaan eduskuntaan meitä tavallisia ihmisiä. Tavisten potentiaalista päättäjäpaikoille otsikoi vain osa mediasta, kuten Hufvudstadsbladet: <em>Liike Nyt satsar på att köra fram &rdquo;vanliga människor</em>&rdquo;.</p><p>Käytännössä eduskuntavaaleissa äänestäminen on ainoa kansandemokratian keino. Äänestysaktiivisuus ja luottamus eduskuntaa kohtaan on huonontunut entisestään. Demokratia ei toimi, jos vain pieni osa kansasta äänestää. Silloin vaaleilla valitut kansanedustajat ajavat liian pienen joukon etuja. Toinen lain tuntema kansalaisdemokratian keino ovat kansanäänestykset. Neuvoa antavia kansanäänestyksiä on järjestetty Suomessa vain kaksi: 30-luvulla kieltolaista ja 90-luvulla EU:sta. Suomalaisten mielestä kirkko on lainsäädäntövaltaa käyttävää eduskuntaa luotettavampi. Tämä kuvaa ihmisten uskoa kansanvaltaan.</p><p>Erilaiset adressit ja kansalaisaloitteet ovat nykydemokratiassa paras muoto, jolla me tavalliset ihmiset voimme vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon vaalien välillä. Nyt vaalikauden pian päättyessä meitä taviksia kuitenkin taas närästää, sillä allekirjoitetut aloitteet ovat menneet hukkaan. &nbsp;On huonoa demokratiaa, että kansalaisaloitteet eivät säily seuraavaan vaalikauteen, vaan ne raukeavat seuraavan viiden kuukauden sisällä. Eduskunta ei ehdi käsittelemään nyt jonossa olevia aloitteita, sillä kansanedustajat elävät jo tulevia eduskuntavaaleja ja lainsäädäntötyö hoidetaan siinä sivussa.</p><p>Vain 10 prosenttia ihmisistä on osallistunut jonkin poliittisen puolueen toimintaan vaaleja edeltäneen neljän vuoden aikana. Vaikka suurin osa ihmisistä ei enää usko puoluepolitiikkaan, suhteellisen vaalitavan ansiosta Suomessa äänestetään aina etupäässä jotain puoluetta. Puolueethan eivät kerro hallitusohjelmaansa etukäteen, vaan äänestäjät ostavat sian säkissä. Tietylle ehdokkaalle annettu ääni ei takaa tämän pääsyä eduskuntaan, vaan ääni saattaa nostaa päättäjäpaikalle aivan erilaisia asioita edustavan puoluetoverin.</p><p>Eduskunnassa käytävä täysistuntoteatteri, suljetut valiokuntakäsittelyt tai puolueiden ryhmäkokoukset eivät osallista ihmisiä, jotka ovat muilla elämän osa-alueilla jo tottuneet hakemaan ja saamaan tietoa reaaliaikaisesti digimuodossa. Nykypolitiikkaa tehdään 100 vuotta vanhalla tavalla. Puolueet on perustettu aikana, jolloin ihmisiä ei tavoitettu vielä edes TV:n kautta, vaan oli järjestäydyttävä jalkatyöhön. Uskallan väittää, että poliittinen päätöksenteko on yhteiskunnassamme ainoa osa-alue, josta ei vielä ole saatavilla faktoihin pohjautuvaa tietoa, sillä sitä ei kukaan tuota tai jaa. Uutisointi ja puolueiden edustajien jakama tieto on hatarapohjaista ja aatteellisesti värittynyttä. Virkamiehet eivät kommentoi käsillä olevia päätösasioita, eivätkä niiden nopeasti muuttuvaa tilaa monesti ymmärrä edes päättäjät itse.</p><p>Kansandemokratialla on silti toivoa. Ihmisten palo ja halu vaikuttaa ei ole sammunut. Vaikka puolueet eivät kiinnosta, 27 prosenttia suomalaisista on osallistunut jonkun järjestön toimintaan ja tuplamäärä voisi ajatella osallistuvansa. Tulevaisuutta ei rakenneta pienen eliitin voimin, vaan yhteiseen hyvää tähtäävillä päätöksillä.</p><p>On kunnia olla ehdolla eduskuntaan Liike Nytin eri alojen ammattilaisista koostuvassa tavisseurassa. Me tavalliset suomalaiset ihmiset olemme koulutettuja työtä pelkäämättömiä ihmisiä, joista monella on paremmat valmiudet edustaa kansaa kuin julkisuudessa pelkän julkisuuden takia viihtyvillä henkilöillä. Tavalliset ihmiset ovat pätevimpiä päättämään tavallisten ihmisten asioista.</p><p><em>Liike Nyt on puolueisiin sitoutumaton kansanliike, jonka vaikuttajaverkostossa on nyt noin 12 000 suomalaista. Paikalliset some-ryhmät keräävät jatkuvasti uusia jäseniä. Liikkeen tarkoitus on uudistaa poliittista päätöksentekoa niin, että meitä jokaista koskevista asioista päätetään yhdessä ja päätökset pohjautuvat tutkittuun tietoon. Liike Nytin on perustanut seitsemän ihmistä, joista osa on julkkiksia ja osa taviksia.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Demokratian tila on huolestuttava. Suomalainen kokee osallistuvansa poliittiseen päätöksentekoon parhaiten kaupassa valitsemalla tuotteita ostoskärryyn. Suomalaisista 42 prosenttia vaikuttaa politiikkaan etupäässä omien kulutustottumustensa kautta, selviää edellisten eduskuntavaalien jälkeen tehdystä Kansalaisosallistuminen Suomessa -tutkimuksesta.

    Median mielestä demokratia on tylsää. Julkkikset kiinnostavat enemmän kuin kansanvalta. Eilisestä Liike Nytin eduskuntavaaliehdokkaiden julkistuksesta uutisoidaan valtamediassa, että Liike Nyt ei ole kerännyt julkkiksia listoilleen. Rannikkoseutu-lehden pääkirjoituksen otsikko oli tänään Liike nyt ehdokaslistan julkistus oli lässähdys. Perusteluna on se, että Hjallis Harkimo on listan ainoa julkisuudesta tunnettu henkilö.

    Politiikan uutisointi ruokkii sitä harhaluuloa, että julkisuus pätevöittää ihmisen poliittiseen päätöksentekoon. On tutkittu, että politiikasta kiinnostumaton ihminen äänestää mielellään julkkisehdokasta. Tämä ei ole terveen kansanvallan kannalta järkevää. Mielestäni eilisen isoin uutinen oli se, että Liike Nyt pyrkii saamaan eduskuntaan meitä tavallisia ihmisiä. Tavisten potentiaalista päättäjäpaikoille otsikoi vain osa mediasta, kuten Hufvudstadsbladet: Liike Nyt satsar på att köra fram ”vanliga människor”.

    Käytännössä eduskuntavaaleissa äänestäminen on ainoa kansandemokratian keino. Äänestysaktiivisuus ja luottamus eduskuntaa kohtaan on huonontunut entisestään. Demokratia ei toimi, jos vain pieni osa kansasta äänestää. Silloin vaaleilla valitut kansanedustajat ajavat liian pienen joukon etuja. Toinen lain tuntema kansalaisdemokratian keino ovat kansanäänestykset. Neuvoa antavia kansanäänestyksiä on järjestetty Suomessa vain kaksi: 30-luvulla kieltolaista ja 90-luvulla EU:sta. Suomalaisten mielestä kirkko on lainsäädäntövaltaa käyttävää eduskuntaa luotettavampi. Tämä kuvaa ihmisten uskoa kansanvaltaan.

    Erilaiset adressit ja kansalaisaloitteet ovat nykydemokratiassa paras muoto, jolla me tavalliset ihmiset voimme vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon vaalien välillä. Nyt vaalikauden pian päättyessä meitä taviksia kuitenkin taas närästää, sillä allekirjoitetut aloitteet ovat menneet hukkaan.  On huonoa demokratiaa, että kansalaisaloitteet eivät säily seuraavaan vaalikauteen, vaan ne raukeavat seuraavan viiden kuukauden sisällä. Eduskunta ei ehdi käsittelemään nyt jonossa olevia aloitteita, sillä kansanedustajat elävät jo tulevia eduskuntavaaleja ja lainsäädäntötyö hoidetaan siinä sivussa.

    Vain 10 prosenttia ihmisistä on osallistunut jonkin poliittisen puolueen toimintaan vaaleja edeltäneen neljän vuoden aikana. Vaikka suurin osa ihmisistä ei enää usko puoluepolitiikkaan, suhteellisen vaalitavan ansiosta Suomessa äänestetään aina etupäässä jotain puoluetta. Puolueethan eivät kerro hallitusohjelmaansa etukäteen, vaan äänestäjät ostavat sian säkissä. Tietylle ehdokkaalle annettu ääni ei takaa tämän pääsyä eduskuntaan, vaan ääni saattaa nostaa päättäjäpaikalle aivan erilaisia asioita edustavan puoluetoverin.

    Eduskunnassa käytävä täysistuntoteatteri, suljetut valiokuntakäsittelyt tai puolueiden ryhmäkokoukset eivät osallista ihmisiä, jotka ovat muilla elämän osa-alueilla jo tottuneet hakemaan ja saamaan tietoa reaaliaikaisesti digimuodossa. Nykypolitiikkaa tehdään 100 vuotta vanhalla tavalla. Puolueet on perustettu aikana, jolloin ihmisiä ei tavoitettu vielä edes TV:n kautta, vaan oli järjestäydyttävä jalkatyöhön. Uskallan väittää, että poliittinen päätöksenteko on yhteiskunnassamme ainoa osa-alue, josta ei vielä ole saatavilla faktoihin pohjautuvaa tietoa, sillä sitä ei kukaan tuota tai jaa. Uutisointi ja puolueiden edustajien jakama tieto on hatarapohjaista ja aatteellisesti värittynyttä. Virkamiehet eivät kommentoi käsillä olevia päätösasioita, eivätkä niiden nopeasti muuttuvaa tilaa monesti ymmärrä edes päättäjät itse.

    Kansandemokratialla on silti toivoa. Ihmisten palo ja halu vaikuttaa ei ole sammunut. Vaikka puolueet eivät kiinnosta, 27 prosenttia suomalaisista on osallistunut jonkun järjestön toimintaan ja tuplamäärä voisi ajatella osallistuvansa. Tulevaisuutta ei rakenneta pienen eliitin voimin, vaan yhteiseen hyvää tähtäävillä päätöksillä.

    On kunnia olla ehdolla eduskuntaan Liike Nytin eri alojen ammattilaisista koostuvassa tavisseurassa. Me tavalliset suomalaiset ihmiset olemme koulutettuja työtä pelkäämättömiä ihmisiä, joista monella on paremmat valmiudet edustaa kansaa kuin julkisuudessa pelkän julkisuuden takia viihtyvillä henkilöillä. Tavalliset ihmiset ovat pätevimpiä päättämään tavallisten ihmisten asioista.

    Liike Nyt on puolueisiin sitoutumaton kansanliike, jonka vaikuttajaverkostossa on nyt noin 12 000 suomalaista. Paikalliset some-ryhmät keräävät jatkuvasti uusia jäseniä. Liikkeen tarkoitus on uudistaa poliittista päätöksentekoa niin, että meitä jokaista koskevista asioista päätetään yhdessä ja päätökset pohjautuvat tutkittuun tietoon. Liike Nytin on perustanut seitsemän ihmistä, joista osa on julkkiksia ja osa taviksia.

    ]]>
    3 http://miritasaxberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267133-paatoksentekoalue-tavallisilta-ihmisilta-paasy-kielletty#comments Demokratia Eduskuntavaalit 2019 Kansanvalta ja media LiikeNyt Poliittinen vaikuttaminen Tue, 08 Jan 2019 17:18:12 +0000 Mirita Saxberg http://miritasaxberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267133-paatoksentekoalue-tavallisilta-ihmisilta-paasy-kielletty
    Paisuneet vaalibudjetit vaarantavat demokratian http://evatawasoli.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266760-paisuneet-vaalibudjetit-vaarantavat-demokratian <p>Yle uutisoi hiljattain, että eduskuntavaaliehdokkaiden budjetit ovat olleet rajussa nousutrendissä. Pyrin tulevissa vaaleissa eduskuntaan vaalibudjetilla, joka on alle 5 000 euroa ja tilastollisesti taloudelliset lähtökohtani pärjätä vaaleissa ovat hatarat. Esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa vain kolme henkilöä tuli valituksi alle 5 000 euron kampanjalla.</p><p>Keskimäärin kevään 2015 eduskuntavaaliehdokkaiden vaalibudjetit olivat yli 11 000 euroa ja lopulta valituksi tulleilla ehdokkailla keskimäärin peräti yli 38 000 euroa. Suurimmat vaalibudjetit olivat jopa yli 100 000 euroa &ndash; enemmän kuin suomalaisen kotitalouden mediaanivarallisuus.</p><p>Hurjiksi paisuvat kampanjabudjetit saattavat vaarantaa ehdokkaan henkilökohtaisen talouden lisäksi myös edustuksellisen demokratian.</p><p>Suomalaisista veronmaksajista vain noin 10 prosenttia ansaitsee keskimääräisen valituksi tuleen ehdokkaan vaalibudjetin verran vuodessa. Vaalibudjettien kipukynnys tulee siis vastaan varsin nopeasti suurimmalla osalla kansanedustajaksi pyrkivällä henkilöllä.</p><p>Väistämättä tämä vääristää esimerkiksi vähävaraisten kuten opiskelijoiden, sairaanhoitajien tai muiden matala- tai keskituloisten edustusta. Valituksi tullut ensimmäisen kauden kansanedustaja joutuu työskentelemään lähes kuusi kuukautta kuitatakseen vaaleihin käytetyt valituksi tuleen keskimääräisen ehdokkaan vaalimenot. Tämä karkottanee myös paljon päteviä politiikkoja hakeutumasta kansanedustajaksi.</p><p>Rahalla ei voi ostaa eduskuntapaikkaa, mutta tilastot osoittavat, että taloudellisilla resursseilla on vaikutusta kampanjoinnissa ja lopulta politiikassa. Matalatuloisten ehdokkaiden mahdollisuudet päästä eduskuntaan ovat jatkuvasti heikentyneet, sillä menestyksekäs kampanja vaatii paksua kukkaroa. Rahalla on mahdollista saada itsensä ja ajatuksena laajemmin näkyviin sekä luoda kontakti potentiaalisiin äänestäjiin.</p><p>Rahalla voi siis saada epäsuorasti poliittista valtaa ja toisaalta vaaditut panostukset karkottavat potentiaalisia ehdokkaita, mikä on vaaraksi edustukselliselle demokratialle. Tästä johtuen vaalibudjetteja tulisi rajata lainsäädännöllä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yle uutisoi hiljattain, että eduskuntavaaliehdokkaiden budjetit ovat olleet rajussa nousutrendissä. Pyrin tulevissa vaaleissa eduskuntaan vaalibudjetilla, joka on alle 5 000 euroa ja tilastollisesti taloudelliset lähtökohtani pärjätä vaaleissa ovat hatarat. Esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa vain kolme henkilöä tuli valituksi alle 5 000 euron kampanjalla.

    Keskimäärin kevään 2015 eduskuntavaaliehdokkaiden vaalibudjetit olivat yli 11 000 euroa ja lopulta valituksi tulleilla ehdokkailla keskimäärin peräti yli 38 000 euroa. Suurimmat vaalibudjetit olivat jopa yli 100 000 euroa – enemmän kuin suomalaisen kotitalouden mediaanivarallisuus.

    Hurjiksi paisuvat kampanjabudjetit saattavat vaarantaa ehdokkaan henkilökohtaisen talouden lisäksi myös edustuksellisen demokratian.

    Suomalaisista veronmaksajista vain noin 10 prosenttia ansaitsee keskimääräisen valituksi tuleen ehdokkaan vaalibudjetin verran vuodessa. Vaalibudjettien kipukynnys tulee siis vastaan varsin nopeasti suurimmalla osalla kansanedustajaksi pyrkivällä henkilöllä.

    Väistämättä tämä vääristää esimerkiksi vähävaraisten kuten opiskelijoiden, sairaanhoitajien tai muiden matala- tai keskituloisten edustusta. Valituksi tullut ensimmäisen kauden kansanedustaja joutuu työskentelemään lähes kuusi kuukautta kuitatakseen vaaleihin käytetyt valituksi tuleen keskimääräisen ehdokkaan vaalimenot. Tämä karkottanee myös paljon päteviä politiikkoja hakeutumasta kansanedustajaksi.

    Rahalla ei voi ostaa eduskuntapaikkaa, mutta tilastot osoittavat, että taloudellisilla resursseilla on vaikutusta kampanjoinnissa ja lopulta politiikassa. Matalatuloisten ehdokkaiden mahdollisuudet päästä eduskuntaan ovat jatkuvasti heikentyneet, sillä menestyksekäs kampanja vaatii paksua kukkaroa. Rahalla on mahdollista saada itsensä ja ajatuksena laajemmin näkyviin sekä luoda kontakti potentiaalisiin äänestäjiin.

    Rahalla voi siis saada epäsuorasti poliittista valtaa ja toisaalta vaaditut panostukset karkottavat potentiaalisia ehdokkaita, mikä on vaaraksi edustukselliselle demokratialle. Tästä johtuen vaalibudjetteja tulisi rajata lainsäädännöllä.

    ]]>
    0 http://evatawasoli.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266760-paisuneet-vaalibudjetit-vaarantavat-demokratian#comments Demokratia Eduskuntavaali 2019 Politiikka Tue, 01 Jan 2019 16:15:22 +0000 Eva Tawasoli http://evatawasoli.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266760-paisuneet-vaalibudjetit-vaarantavat-demokratian
    Älä unta näe http://tiinaarlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266668-ala-unta-nae <p>&nbsp;</p><p>Eipä tule juuri enää unia katseltua kun unettomuus vaivaa. Yks lammas, toinen lammas, kolmas lammas, musta lammas, Late lammas&hellip; Jo pomppas ylös sängystä.</p><p>Nuku siinä sitten kun ajatuksissa pyörii ja surettaa ala-arvoinen aktiivimalli, palkaton pakkotyö, pidentyvät leipäjonot, lisääntyvä köyhyys, epätasa-arvoinen Suomi, susien salametsästys, katoava lähiluonto, tajuton taksiuudistus, liukkaat jalkakäytävät, eduskuntavaalien ehdokasasettelu, lopun alku, demokratian katoaminen, vanhusten terveys, vaikutusmahdollisuuksien puuttuminen, kaiken katoavaisuus, vanha vuosi, uusi vuosi ja kaikki ne vuodet jotka tulivat ja menivät.</p><p>Miksi kaikki eivät äänestä? Miksi niin moni hyvä tyyppi ei pääse ehdolle? Miksi joku luulee että rikasta äänestämällä rikastuu itse? Miksi joku luulee että samat vanhat tyypit tekisi erilaisia päätöksiä uudestaan valtaan päästyään? Miksi eduskunnassa tehdään eriarvoistavaa politiikkaa? &nbsp;Miksi mikään ei muutu parempaan? Miksi politiikka pilaa päätösten teon? Miksi harva välittää? Miksi yrittää olla mukana? Miksi lumi on valkoista? Miksi en ole vielä eduskuntavaaliehdokas? Miksi kaikella on väliä? Miksi uni ei tule?</p><p>Loputon virta. Loppuuko se joskus?</p><p>Kohta päättyy tämäkin vuosi. En ole kuullut vielä uutisia tai keksinyt syitä, jotka saisi juhlimaan vuoden vaihtumista.</p><p>&nbsp;</p><p>Pieni ääni jossain sanoo:</p><p>&rdquo;Älä hylkää unelmiasi!<br />Kun ne ovat kadonneet,<br />olet ehkä vielä olemassa,<br />mutta olet lakannut elämästä.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

    Eipä tule juuri enää unia katseltua kun unettomuus vaivaa. Yks lammas, toinen lammas, kolmas lammas, musta lammas, Late lammas… Jo pomppas ylös sängystä.

    Nuku siinä sitten kun ajatuksissa pyörii ja surettaa ala-arvoinen aktiivimalli, palkaton pakkotyö, pidentyvät leipäjonot, lisääntyvä köyhyys, epätasa-arvoinen Suomi, susien salametsästys, katoava lähiluonto, tajuton taksiuudistus, liukkaat jalkakäytävät, eduskuntavaalien ehdokasasettelu, lopun alku, demokratian katoaminen, vanhusten terveys, vaikutusmahdollisuuksien puuttuminen, kaiken katoavaisuus, vanha vuosi, uusi vuosi ja kaikki ne vuodet jotka tulivat ja menivät.

    Miksi kaikki eivät äänestä? Miksi niin moni hyvä tyyppi ei pääse ehdolle? Miksi joku luulee että rikasta äänestämällä rikastuu itse? Miksi joku luulee että samat vanhat tyypit tekisi erilaisia päätöksiä uudestaan valtaan päästyään? Miksi eduskunnassa tehdään eriarvoistavaa politiikkaa?  Miksi mikään ei muutu parempaan? Miksi politiikka pilaa päätösten teon? Miksi harva välittää? Miksi yrittää olla mukana? Miksi lumi on valkoista? Miksi en ole vielä eduskuntavaaliehdokas? Miksi kaikella on väliä? Miksi uni ei tule?

    Loputon virta. Loppuuko se joskus?

    Kohta päättyy tämäkin vuosi. En ole kuullut vielä uutisia tai keksinyt syitä, jotka saisi juhlimaan vuoden vaihtumista.

     

    Pieni ääni jossain sanoo:

    ”Älä hylkää unelmiasi!
    Kun ne ovat kadonneet,
    olet ehkä vielä olemassa,
    mutta olet lakannut elämästä.”

     

    ]]>
    2 http://tiinaarlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266668-ala-unta-nae#comments Äänestäminen Aktiivimalli Demokratia Eduskuntavaalit 2019 Leipäjonot Mon, 31 Dec 2018 05:51:36 +0000 Tiina Arlin http://tiinaarlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266668-ala-unta-nae
    Kansalaisaloitteita vastustava ääni mahdollistettava http://markokettunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266621-kansalaisaloitteita-vastustava-aani-mahdollistettava <p>Vuodenvaihteen uutinen on joidenkin etujärjestöjen pyrkimys saada ilotulitteet kiellettyä. Aloitteen kautta nousee jälleen näkyviin aloitejärjestelmän heikkoudet. Ongelma poistuisi mahdollistamalla aloitetta vastustavat äänet.</p><p>Kansalaisilla on ollut mahdollisuus nyt seitsemän vuoden ajan tuottaa lakialoitteita. 50000 henkilön kannatusrajan ylityttyä aloitteen on mahdollista edetä eduskunnan käsittelyyn. Aloitejärjestelmällä vaikuttaa olevan oma paikkansa demokraattisessa järjestelmässämme. Vaikka eduskunnan käsittelyyn etenevien aloitteiden määrä on suhteellisen pieni (3-5%), on joillakin aloitteilla jo saavutettu niiden päämäärä. Lakimuutosten ohella aloitteet toimivat loistavina yhteiskunnallisen keskustelun käynnistäjinä ja ylläpitäjinä.</p><p>Kansalaisaloitejärjestelmää on myös kritisoitu. Kovaäänisin kritiikki on kuulunut sellaisten aloitteiden kohdalla, joissa 50000 kannattajan raja on ylittynyt, mutta aloite ei joko ole aiheuttanut lakimuutoksia tai eduskunta ei ole ottanut aloitetta lainkaan käsiteltäväksi. Tämä on kuitenkin väärinkäsitys. Oikeus tehdä aloitteita ei tietenkään tarkoita, että niiden ajamat muutokset toteutuisivat tuosta vain. On nimittäin niin, että kansa ei kategorisesti aina tiedä tai ole oikeassa, puhumattakaan että 50000 hengen vähemmistön mielipide ajaisi edustuksellisen demokratian ohitse.</p><p>Eduskunnan käsittelyyn eivät kaikki aloitteet siis etene. Kokonaan toinen ja aivan yhtä vakava ongelma (jollei vakavampikin) on, että käsittelyyn saattaa edetä kannatusrajan ylittäneitä aloitteita, joilla ei kuitenkaan ole kansan enemmistön tukea. Kovaan ääneen lobbaavat etujärjestöt saavat suhteellisen helposti kerättyä aloitteidensa taakse vaaditun 50000 kannattajaa, mutta kansan tahdosta tämä 50000 kannattajaa ei tietenkään kerro mitään.</p><p>Ongelmaan on yksinkertainen ratkaisu, jota lienee ehdotettu usein aikaisemminkin, mutta toistetaan se nyt vielä kerran. Kansalaisaloitejärjestelmää ja -lakia olisi hyvä uudistaa niin, että palvelussa voisi kannatuksen lisäksi ilmaista myös vastustavansa aloitetta.</p><p>Eduskunnalla olisi tämän jälkeenkin valta tulkita kannattajien ja vastustajien määriä ja joko ottaa tai olla ottamatta aloite käsittelyyn. Mahdollistamalla vastustavat äänet eduskunnalla olisi kuitenkin heti aloitteen saadessaan parempi käsitys kansan mielipiteistä. Samalla syntyisi luontevat perustelut olla ottamatta aloitteita käsiteltäväksi, jos vastustajia on kannattajiin nähden selkeä enemmistö.</p><p>&nbsp;</p><p>Mitä olette mieltä? Työstäisikö joku kansalaisaloitteen, jossa ehdotettaisiin asiaa eduskunnalle?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vuodenvaihteen uutinen on joidenkin etujärjestöjen pyrkimys saada ilotulitteet kiellettyä. Aloitteen kautta nousee jälleen näkyviin aloitejärjestelmän heikkoudet. Ongelma poistuisi mahdollistamalla aloitetta vastustavat äänet.

    Kansalaisilla on ollut mahdollisuus nyt seitsemän vuoden ajan tuottaa lakialoitteita. 50000 henkilön kannatusrajan ylityttyä aloitteen on mahdollista edetä eduskunnan käsittelyyn. Aloitejärjestelmällä vaikuttaa olevan oma paikkansa demokraattisessa järjestelmässämme. Vaikka eduskunnan käsittelyyn etenevien aloitteiden määrä on suhteellisen pieni (3-5%), on joillakin aloitteilla jo saavutettu niiden päämäärä. Lakimuutosten ohella aloitteet toimivat loistavina yhteiskunnallisen keskustelun käynnistäjinä ja ylläpitäjinä.

    Kansalaisaloitejärjestelmää on myös kritisoitu. Kovaäänisin kritiikki on kuulunut sellaisten aloitteiden kohdalla, joissa 50000 kannattajan raja on ylittynyt, mutta aloite ei joko ole aiheuttanut lakimuutoksia tai eduskunta ei ole ottanut aloitetta lainkaan käsiteltäväksi. Tämä on kuitenkin väärinkäsitys. Oikeus tehdä aloitteita ei tietenkään tarkoita, että niiden ajamat muutokset toteutuisivat tuosta vain. On nimittäin niin, että kansa ei kategorisesti aina tiedä tai ole oikeassa, puhumattakaan että 50000 hengen vähemmistön mielipide ajaisi edustuksellisen demokratian ohitse.

    Eduskunnan käsittelyyn eivät kaikki aloitteet siis etene. Kokonaan toinen ja aivan yhtä vakava ongelma (jollei vakavampikin) on, että käsittelyyn saattaa edetä kannatusrajan ylittäneitä aloitteita, joilla ei kuitenkaan ole kansan enemmistön tukea. Kovaan ääneen lobbaavat etujärjestöt saavat suhteellisen helposti kerättyä aloitteidensa taakse vaaditun 50000 kannattajaa, mutta kansan tahdosta tämä 50000 kannattajaa ei tietenkään kerro mitään.

    Ongelmaan on yksinkertainen ratkaisu, jota lienee ehdotettu usein aikaisemminkin, mutta toistetaan se nyt vielä kerran. Kansalaisaloitejärjestelmää ja -lakia olisi hyvä uudistaa niin, että palvelussa voisi kannatuksen lisäksi ilmaista myös vastustavansa aloitetta.

    Eduskunnalla olisi tämän jälkeenkin valta tulkita kannattajien ja vastustajien määriä ja joko ottaa tai olla ottamatta aloite käsittelyyn. Mahdollistamalla vastustavat äänet eduskunnalla olisi kuitenkin heti aloitteen saadessaan parempi käsitys kansan mielipiteistä. Samalla syntyisi luontevat perustelut olla ottamatta aloitteita käsiteltäväksi, jos vastustajia on kannattajiin nähden selkeä enemmistö.

     

    Mitä olette mieltä? Työstäisikö joku kansalaisaloitteen, jossa ehdotettaisiin asiaa eduskunnalle?

    ]]>
    36 http://markokettunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266621-kansalaisaloitteita-vastustava-aani-mahdollistettava#comments Demokratia Kansalaisaloite Sat, 29 Dec 2018 19:34:21 +0000 Marko Kettunen http://markokettunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266621-kansalaisaloitteita-vastustava-aani-mahdollistettava
    Latinalaisen Amerikan kieroutuneet "demokratiat" http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266479-latinalaisen-amerikan-kieroutuneet-demokratiat <p>Latinalaisessa Amerikassa on neljä maata, jotka ovat kuin mustia aukkoja demokratian taivaalla. Venezuela, Nicaragua, Kuuba ja Bolivia ovat kuin mustia aukkoja; eivät siksi, että emme tiedä mitä niissä maissa tapahtuu, vaan siksi, että tiedämme niin paljon kielteistä niistä maista. Vika ei ole uutisoinnissa, vaan heissä jotka ovat niitä kielteisiä uutisia aiheuttaneet, eli valtaa pitävissä politiikoissa. Latinalaisessa Amerikassa on myös muita maita, joiden demokratia on heikkoa. Esim. Hondurasissa, Guatemalassa ja jopa Kolumbiassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Poliitiikassa pitäisi olla vastuullisia tekijöitä. Vastuun kanto on poliitikon tärkeä ominaisuus. Toinen tärkeä ominaisuus on taito kuunnella ja toteuttaa kansan tahtoa. Kuubassa, Nicaraguassa, Boliviassa ja Venezuelassa politiikkojen vastu on hyvin kapea, ja kansan tahtoa ei kuunnella.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Boliviassa</strong></p><p>Aloitetaan eteläisestä Boliviasta. <strong>Evo Morales</strong> on ollut vallassa vuodesta 2006 ja hänet on valittu vaaleilla 3 kertaa. Nyt Evo Morales on sitä mieltä, että hänen tulisi pyrkiä vielä neljännelle kaudelle. Bolivian perustuslain mukaan istuva presidentti voi asettua uudelle ehdolle vain kerran. Boliviassa perustuslakia on muutettu Moralesin tahdon mukaisesti. Vuonna 2016 bolivialaiset äänestivät Moralesin jatkopyrkimyksiä vastaan.&nbsp; Nyt joulukuun alussa Bolivian oikeus kuitenkin on sitä mieltä, että Morales saa asettua ehdolle. Bolivian pääkaupungissa La Pazissa oli suuria mielenosoituksia Moralesia jatkopyrkimyksiä vastaan, joista suomalaisissa tiedotusvälineissä ei uutisoitu laisinkaan.&nbsp; Morales on ollut melkein hallintonsa ensimmäisistä metreistä lähtien Venezuelan ja Kuuban liittolainen. Tällä hetkellä Morales on yksi Nicaraguan Ortegan harvoista tukijoista.&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Venezuelassa</strong></p><p>Tänä vuonna toukokuussa Venezuelassa oli presidenttivaalit. Istuva presidentti <strong>Nicolás Maduro </strong>voitti vaaleissa ja jatkaa toisen kuuden vuoden kauden presidenttinä. Maduro voitti lähes 68 prosentilla äänistä. <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10231560">Lähin haastaja, opposition ehdokas Henri Falcon, sai noin 21 prosentin ääniosuuden.</a> Venezuelan presidentinvaalit olivat kaikkea muuta kuin demokraattisia. Varteenotettavilta oppositioehdokkailta evättiin mahdollisuudet osallistua reiluihin vaaleihin. Nicolás Maduron uusi presidenttikausi alkaa 10. tammikuuta.&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Nicaraguassa</strong></p><p>10. tammikuuta Nicaraguassa on toimittaja <strong>Pedro Joaquín Chamorro Cardenal</strong>in kuolipäivä. Cardenal oli maan tärkein lehden La Prensan päätoimittaja ja <strong>Anastasio Somoza</strong>n diktatuurin kova vastustaja. Vuonna 1978 Somozan käskystä Chamorro Cardenal ammuttiin kadulla. Chamorro Cardenalin leskestä, <strong>Violeta Barrios de Chamorro</strong>sta, tuli Nicaraguan ensimmäinen vapailla vaaleilla valittu presidentti. Heidän lapsestaan tuli yksi Nicaraguan terävimmistä ja tunnetuimmista toimittajista, joka nyt taistelee oman Confidencial-lehtensä kautta <strong>Daniel Ortega</strong>n hallintoa vastaan. <strong>Carlos Fernando Chamorro Barrios</strong> on nyt Ortegan hallinnon ahdistelema ja sortama. Nicaraguan Ortega on, kuten Nicolás Maduro ja Evo Morales, sellainen presidentti joka ei kuuntele kansan tahtoa. Huhtikuusta lähtien nicaragualaiset ovat vaatineet Ortegan vallasta luopumista. Vastauksena Ortega on tiukentanut otettaan. Moni Nicaragualainen nyt on toivonut joululahjana Ortegan ja hänen vaimonsa viemistä kansainvälisen ihmisoikeustuomiostuimen eteen rikoksista ihmisyyttä vastaan.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Viime viikolla Amerikan valtioiden ihmisoikeusjärjestön raportti toteaa sen, mitä nicaragualaiset ovat todistaneet: Ortegan hallinto on syyllistynyt ihmisoikeusrikoksiin. Rikokset ihmisoikeuksia vastaan jatkuvat. Laittomat pidätykset ja vaino toimittajia ja eri mieltä vastaan ovat saaneet uusia ennennäkemättömiä ulottuvuksia. Kahta toimittajaa syytetään vihapuheesta ja terrorismin tukemisesta! Opposition tiedotusvälineitä on suljettu. Ihmisoikeusjärjestöjä on poistettu rekistereistä ja kansainvälisiä ihmisoikeusjärjestöjä on poistettu maasta. Huomenna 27.12 Amerikan valtioiden järjestön edustajat kokoontuvat ylimääräiseen hätäkokoukseen Nicaraguan kriisin takia. Näyttää nyt siltä, että Daniel Ortega ja hänen vaimonsa <strong>Rosario Murillo</strong> haluavat tehdä Nicaraguasta samanlaisen &quot;kieroutuneen domokratian&quot; kuin Kuubassa ja Venezuelassa valitsee. Minusta Nicaraguan kohdalla neuvottelutie Ortegan hallinnon kanssa on sulkeutumassa. Ortega ei ymmärrä muuta kieltä kuin voimaa. Totean näin surullisena, koska nicaragualaiset eivät ansaitse murheita tai verenvuodatuksia. Nykyinen tilanne ei voi kuitenkaan jatkua kuten nyt 8 kuukauden aikana on ollut.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kuubassa</strong></p><p>Kuubassa oli muutama viikko sitten &quot;vaaleja&quot;. Niitä &quot;vaaleja&quot; ei voi edes hyvällä tahdolla kutsua demokraattisiksi. Edustettuina oli vain ja ainoastaan yksi puolue, Kuuban kommunistinen puolue. Kaikki ehdokkaat oli valittu etukäteen tuon puolueen sisällä. Noita &quot;demokraattisia&quot; vaaleja on ollut Kuubassa jo melkein 60 vuoden aikana. Kuuban vallankumous täyttää 1.1.2019 60 vuotta! Maailma jatkaa katsomalla hiljaa sivusta, kuinka kuubalaisten ihmisoikeuksia poljetaan.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kuubassa kaikki instituutiot ja järjestöt on valjastettu palvelemaan yhden puolueen eliitin intressejä. Sama mallli toistuu&nbsp; nyt Venezuelassa, Boliviassa. Nicaraguaa ollaan viemässä siihen suuntaan. Kuuban tilannetta voidaan kuvailla yhdellä lauseella: Kuuba on maa, jossa jopa Cuba libre -juoma on kielletty.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kaikesta huolimatta, hyvää 2019!</p><p>Jos haluat lukea espanjaksi, tässä tämä linkki: <a href="https://puntonordico.wordpress.com/2018/12/26/las-democracias-torcidas-de-america-latina/">Las &quot;democracias&quot; torcidas de América Latina.</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Latinalaisessa Amerikassa on neljä maata, jotka ovat kuin mustia aukkoja demokratian taivaalla. Venezuela, Nicaragua, Kuuba ja Bolivia ovat kuin mustia aukkoja; eivät siksi, että emme tiedä mitä niissä maissa tapahtuu, vaan siksi, että tiedämme niin paljon kielteistä niistä maista. Vika ei ole uutisoinnissa, vaan heissä jotka ovat niitä kielteisiä uutisia aiheuttaneet, eli valtaa pitävissä politiikoissa. Latinalaisessa Amerikassa on myös muita maita, joiden demokratia on heikkoa. Esim. Hondurasissa, Guatemalassa ja jopa Kolumbiassa.

     

    Poliitiikassa pitäisi olla vastuullisia tekijöitä. Vastuun kanto on poliitikon tärkeä ominaisuus. Toinen tärkeä ominaisuus on taito kuunnella ja toteuttaa kansan tahtoa. Kuubassa, Nicaraguassa, Boliviassa ja Venezuelassa politiikkojen vastu on hyvin kapea, ja kansan tahtoa ei kuunnella. 

     

    Boliviassa

    Aloitetaan eteläisestä Boliviasta. Evo Morales on ollut vallassa vuodesta 2006 ja hänet on valittu vaaleilla 3 kertaa. Nyt Evo Morales on sitä mieltä, että hänen tulisi pyrkiä vielä neljännelle kaudelle. Bolivian perustuslain mukaan istuva presidentti voi asettua uudelle ehdolle vain kerran. Boliviassa perustuslakia on muutettu Moralesin tahdon mukaisesti. Vuonna 2016 bolivialaiset äänestivät Moralesin jatkopyrkimyksiä vastaan.  Nyt joulukuun alussa Bolivian oikeus kuitenkin on sitä mieltä, että Morales saa asettua ehdolle. Bolivian pääkaupungissa La Pazissa oli suuria mielenosoituksia Moralesia jatkopyrkimyksiä vastaan, joista suomalaisissa tiedotusvälineissä ei uutisoitu laisinkaan.  Morales on ollut melkein hallintonsa ensimmäisistä metreistä lähtien Venezuelan ja Kuuban liittolainen. Tällä hetkellä Morales on yksi Nicaraguan Ortegan harvoista tukijoista.  

     

    Venezuelassa

    Tänä vuonna toukokuussa Venezuelassa oli presidenttivaalit. Istuva presidentti Nicolás Maduro voitti vaaleissa ja jatkaa toisen kuuden vuoden kauden presidenttinä. Maduro voitti lähes 68 prosentilla äänistä. Lähin haastaja, opposition ehdokas Henri Falcon, sai noin 21 prosentin ääniosuuden. Venezuelan presidentinvaalit olivat kaikkea muuta kuin demokraattisia. Varteenotettavilta oppositioehdokkailta evättiin mahdollisuudet osallistua reiluihin vaaleihin. Nicolás Maduron uusi presidenttikausi alkaa 10. tammikuuta.  

     

    Nicaraguassa

    10. tammikuuta Nicaraguassa on toimittaja Pedro Joaquín Chamorro Cardenalin kuolipäivä. Cardenal oli maan tärkein lehden La Prensan päätoimittaja ja Anastasio Somozan diktatuurin kova vastustaja. Vuonna 1978 Somozan käskystä Chamorro Cardenal ammuttiin kadulla. Chamorro Cardenalin leskestä, Violeta Barrios de Chamorrosta, tuli Nicaraguan ensimmäinen vapailla vaaleilla valittu presidentti. Heidän lapsestaan tuli yksi Nicaraguan terävimmistä ja tunnetuimmista toimittajista, joka nyt taistelee oman Confidencial-lehtensä kautta Daniel Ortegan hallintoa vastaan. Carlos Fernando Chamorro Barrios on nyt Ortegan hallinnon ahdistelema ja sortama. Nicaraguan Ortega on, kuten Nicolás Maduro ja Evo Morales, sellainen presidentti joka ei kuuntele kansan tahtoa. Huhtikuusta lähtien nicaragualaiset ovat vaatineet Ortegan vallasta luopumista. Vastauksena Ortega on tiukentanut otettaan. Moni Nicaragualainen nyt on toivonut joululahjana Ortegan ja hänen vaimonsa viemistä kansainvälisen ihmisoikeustuomiostuimen eteen rikoksista ihmisyyttä vastaan. 

     

    Viime viikolla Amerikan valtioiden ihmisoikeusjärjestön raportti toteaa sen, mitä nicaragualaiset ovat todistaneet: Ortegan hallinto on syyllistynyt ihmisoikeusrikoksiin. Rikokset ihmisoikeuksia vastaan jatkuvat. Laittomat pidätykset ja vaino toimittajia ja eri mieltä vastaan ovat saaneet uusia ennennäkemättömiä ulottuvuksia. Kahta toimittajaa syytetään vihapuheesta ja terrorismin tukemisesta! Opposition tiedotusvälineitä on suljettu. Ihmisoikeusjärjestöjä on poistettu rekistereistä ja kansainvälisiä ihmisoikeusjärjestöjä on poistettu maasta. Huomenna 27.12 Amerikan valtioiden järjestön edustajat kokoontuvat ylimääräiseen hätäkokoukseen Nicaraguan kriisin takia. Näyttää nyt siltä, että Daniel Ortega ja hänen vaimonsa Rosario Murillo haluavat tehdä Nicaraguasta samanlaisen "kieroutuneen domokratian" kuin Kuubassa ja Venezuelassa valitsee. Minusta Nicaraguan kohdalla neuvottelutie Ortegan hallinnon kanssa on sulkeutumassa. Ortega ei ymmärrä muuta kieltä kuin voimaa. Totean näin surullisena, koska nicaragualaiset eivät ansaitse murheita tai verenvuodatuksia. Nykyinen tilanne ei voi kuitenkaan jatkua kuten nyt 8 kuukauden aikana on ollut.

     

    Kuubassa

    Kuubassa oli muutama viikko sitten "vaaleja". Niitä "vaaleja" ei voi edes hyvällä tahdolla kutsua demokraattisiksi. Edustettuina oli vain ja ainoastaan yksi puolue, Kuuban kommunistinen puolue. Kaikki ehdokkaat oli valittu etukäteen tuon puolueen sisällä. Noita "demokraattisia" vaaleja on ollut Kuubassa jo melkein 60 vuoden aikana. Kuuban vallankumous täyttää 1.1.2019 60 vuotta! Maailma jatkaa katsomalla hiljaa sivusta, kuinka kuubalaisten ihmisoikeuksia poljetaan. 

     

    Kuubassa kaikki instituutiot ja järjestöt on valjastettu palvelemaan yhden puolueen eliitin intressejä. Sama mallli toistuu  nyt Venezuelassa, Boliviassa. Nicaraguaa ollaan viemässä siihen suuntaan. Kuuban tilannetta voidaan kuvailla yhdellä lauseella: Kuuba on maa, jossa jopa Cuba libre -juoma on kielletty. 

     

    Kaikesta huolimatta, hyvää 2019!

    Jos haluat lukea espanjaksi, tässä tämä linkki: Las "democracias" torcidas de América Latina.

    ]]>
    11 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266479-latinalaisen-amerikan-kieroutuneet-demokratiat#comments Demokratia Ihmisoikeudet Latinalaisen Amerikan demokratia Totalitarismi Ulkomaat Wed, 26 Dec 2018 14:23:21 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266479-latinalaisen-amerikan-kieroutuneet-demokratiat
    Näyttö näennäisdemokratiasta http://mattiesimonaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266444-naytto-naennaisdemokratiasta Ruotsi : Kun puolueiden johdot ovat kykenemättömiä muodostamaan hallituksen, ja haluavat estää 1/5 kansasta vaikuttamaan elinympäristön ja yhteiskunnan kehittämiseen, on itsestäänselvä asia, että yhtä puoluetta lukuunottamatta, kaikkien puolueiden johto on epäpätevä. Maassa on vallinnut ja vallitsee näennäisdemokratia.<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 8 http://mattiesimonaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266444-naytto-naennaisdemokratiasta#comments Demokratia Näennäisdemokratia Tue, 25 Dec 2018 10:04:48 +0000 Matti Simonaho http://mattiesimonaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266444-naytto-naennaisdemokratiasta Demokratian ja harvainvallan yhdistäminen. http://jussimarttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266074-demokratian-ja-harvainvallan-yhdistaminen <p>Mistä johtuu ihmisten epäluottamus politiikkaa kohtaan?<br />Jokaisen kuuliaisen kansalaisenhan tulisi käyttää äänioikeuttaan.<br />Valitettavasti vain harva käyttää sitä, nämä ovat kysymyksiä, joihin haetaan vastauksia.<br />Mielestäni suurin syy luottamuksen rapautumiseen ovat petetyt lupaukset mitä poliitikot ja puolueet ovat vuosien saatossa antaneet.</p><p>Tämä onkin totta, koska nykyisessä järjestelmässä se on lähestulkoon ainoa lopputulos.<br />Mikä saa Harkimon perustamaan liike nyt puolueen, omien sanojen mukaan valta kokoomuksessa on keskittynyt muutamille johtajille sisäisen järjestelyn kautta ja Harkimon ratkaisu on vain seurausta siitä.<br />Sen paremmin ei myöskään mene keskusta puolueella.<br />Paavo Väyrysellä on suuri kansansuosio mutta sisäisesti hänet oli syrjäytetty jo ajat sitten.<br />Esimerkkinsä löytyy myöskin vihreästä liikkeestä Eero Paloheimo ja Pentti Linkola.<br /><br />Mielestäni niin Harkimo kuin Väyrynenkin tekivät väärän ratkaisun perustaessaan uudet puolueet.</p><p>Valuvikaa joka demokratiassa on, ei korjata niin.<br />Meidän pitäisi muuttaa lakimme, jotta saisimme päivitettyä demokratia järjestelmän kunnallisessa, maakunnallisessa ja valtiollisessa päätöksenteossa 2000-luvulle.<br />Uudistus pitäisi saada kattamaan myöskin puolueet ja niiden alaisuudessa toimivat yhdistykset.<br /><br />Voitte arvata, että suurin osa henkilöistä ja virkamiehistä jotka ovat poliittisessa toiminnassa mukana, tulisivat vastustamaan tätä kehitysehdotusta mikäli se saisi tuulta alleen.<br />He vastustaisivat muutosta, koska poliittisilla toimijoilla joilla ei ole kansan tukea ei myöskään olisi uudessa järjestelmässä valtaa.<br />Virkamiesten etu on taas kankea demokratia järjestelmä, kun viedään omia ehdotuksia luottamushenkilöille.<br /><br />Kuinka järjestelmä sitten tulisi muuttaa?<br />Järjestelmämme tulisi muuttaa sellaiseksi joka mahdollistaa kansansuosiota nauttivien henkilöiden tehdä päätöksiä kulloistenkin vaalitulosten mukaan, kun taas se hiljainen jäsenistön osa joilla ei ole nimeksikään sitä luottamusta, tulisi odottaa seuraavia vaaleja ja kohdaltaan pyrkiä parempaan vaalimenestykseen.<br /><br />Ratkaisu ei ole diktatuuri, vaan demokratian ja harvainvallan sekoitus, jossa meillä on eduskunnassa, valtuustoissa sekä puolueissa salit täynnä pieniä ja suurempia johtajia sanan oikeassa merkityksessä.<br />Mandaatti heillä on toimia seuraaviin vaaleihin asti.<br />Otetaan vaikka esimerkiksi kunnallisvaalit ja lautakunnat, pidetään hetki ajatusleikkiä, että lautakunnan koko on vaikkapa kahdeksan henkilöä. Perussuomalaiset, SDP, kokoomus,keskusta, vasemmistoliitto, vihreät, kd, RKP, siniset, liike nyt, seitsemän tähden liike ja suomen kansa ensin ovat puolueemme suomessa.</p><p><br />Oletetaan, että jokin puolue saa 20 prosentin kannatuksen. Lautakunnassa jossa on kahdeksan henkilöä 20 prosentin puolueen edustajalle tulisi 1,6 ääntä käyttöön. Mikäli jonkin puolueen kannatus olisi 10 prosenttia olisi edustajalla 0,8 ääntä käytössään lautakunnan päätöksenteossa.<br />Mikäli puolue ei ylitä äänikynnystä päästäkseen päätöksen tekoon ei sillä puolueella olisi tietenkään henkilöä kyseiseen lautakuntaan.<br />Sama pätisi myös valtuustoihin.<br />Mikäli ääniä vaaleissa on jaossa vaikka 20000 ja jokin ehdokas saa 250 ääntä niin hänen suhteellinen äänioikeus tulisi 51 henkilön valtuustossa olla 0,63 ääntä yhden äänen sijaan, mikäli jollakin olisi 1000 ääntä hänellä olisi 2,55 ääntä käytössään päätöksenteossa.<br />Äänestäjien kuluttajan suoja toimisi huomattavasti paremmin ja oikeasti nähtäisiin ketkä edustajat pitävät lupauksensa ja ketkä taas ei.<br />Tämä edellä mainittu järjestelmä tulisi ulottaa myöskin paikallisyhdistyksiin.<br />Oletetaan, että puolueen ehdokkaat saavat 5000 ääntä ja joku saa 1000 ääntä. Hänen äänelle tulisi antaa sisäisessä päätöksenteossa painoarvoa edellisten esimerkkien mukaan. Mikäli puolueella ajatellaan olevan ehdokkaita 75 niin sisäisessä päätöksenteossa äänikuninkaan tai kuningattaren äänen painoarvo olisi 15 ääntä. Lukuun päästiin jakamalla kokonaisäänimäärä, tuhannella äänellä joka on viidesosa ja viidesosa 75: estä on 15. Vastaavasti heikoimman äänimäärän omaavalla henkilöllä vastaava luku olisi 0,3 mikäli hän olisi saanut vain kaksikymmentä ääntä. Lukuun päästiin jakamalla kokonaisäänimäärä 20 äänellä, josta saatiin yksi 250 osa. Sitten 75 jaetaan tällä 250:llä, jolloin vastaukseksi saadaan tämä 0,3.</p><p>Edellä mainituilla esimerkeillä demokratiamme päivittyisi 2000 luvulle.<br />Seuraukset tulisivat olemaan myönteiset, koska päästäisiin oikeasti suorempaan demokratiaan. Kansa oikeasti valitsisi omat johtajansa ilman, että petytään vain petettyihin lupauksiin ja kuultaisiin selityksiä ryhmäkurista.</p><p>Nykyisin äänikuninkaat ja kuningattaret ovat samassa asemassa viimeisenä valtuustosaliin tai eduskuntaan päässeen edustajan kanssa, päätöksentekomme on kankeaa, kun sen pitäisi olla dynaamista sekä faktoihin tukeutuvaa.<br />Ryhmäkuri näyttelee aivan liian suurta osaa ja edellä mainittu kehitys johdattaisi meidät luonnollisesti siitä pois.<br /><br />Tulevaisuus tuo ennennäkemättömiä haasteita ja me edelleenkin yritetään vastata huutoon vanhalla järjestelmällä.<br />Meidän tulisi palauttaa kansalaisille usko demokratiaan ja se tapahtuu vain järjestelmämme muuttamisella.<br /><br />Perussuomalaisia lukuun ottamatta puolueemme vaikuttavat hyvinkin samankaltaisilta ja se on seurausta valitettavasta tosiasiasta, että sellaiset ihmiset ovat asioita sisäisesti järjestämässä, joilla ei ole äänestäjien tukea siinä määrin mitä pitäisi edellyttää. Silloin ei myöskään kansan tahto toteudu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mistä johtuu ihmisten epäluottamus politiikkaa kohtaan?
    Jokaisen kuuliaisen kansalaisenhan tulisi käyttää äänioikeuttaan.
    Valitettavasti vain harva käyttää sitä, nämä ovat kysymyksiä, joihin haetaan vastauksia.
    Mielestäni suurin syy luottamuksen rapautumiseen ovat petetyt lupaukset mitä poliitikot ja puolueet ovat vuosien saatossa antaneet.

    Tämä onkin totta, koska nykyisessä järjestelmässä se on lähestulkoon ainoa lopputulos.
    Mikä saa Harkimon perustamaan liike nyt puolueen, omien sanojen mukaan valta kokoomuksessa on keskittynyt muutamille johtajille sisäisen järjestelyn kautta ja Harkimon ratkaisu on vain seurausta siitä.
    Sen paremmin ei myöskään mene keskusta puolueella.
    Paavo Väyrysellä on suuri kansansuosio mutta sisäisesti hänet oli syrjäytetty jo ajat sitten.
    Esimerkkinsä löytyy myöskin vihreästä liikkeestä Eero Paloheimo ja Pentti Linkola.

    Mielestäni niin Harkimo kuin Väyrynenkin tekivät väärän ratkaisun perustaessaan uudet puolueet.

    Valuvikaa joka demokratiassa on, ei korjata niin.
    Meidän pitäisi muuttaa lakimme, jotta saisimme päivitettyä demokratia järjestelmän kunnallisessa, maakunnallisessa ja valtiollisessa päätöksenteossa 2000-luvulle.
    Uudistus pitäisi saada kattamaan myöskin puolueet ja niiden alaisuudessa toimivat yhdistykset.

    Voitte arvata, että suurin osa henkilöistä ja virkamiehistä jotka ovat poliittisessa toiminnassa mukana, tulisivat vastustamaan tätä kehitysehdotusta mikäli se saisi tuulta alleen.
    He vastustaisivat muutosta, koska poliittisilla toimijoilla joilla ei ole kansan tukea ei myöskään olisi uudessa järjestelmässä valtaa.
    Virkamiesten etu on taas kankea demokratia järjestelmä, kun viedään omia ehdotuksia luottamushenkilöille.

    Kuinka järjestelmä sitten tulisi muuttaa?
    Järjestelmämme tulisi muuttaa sellaiseksi joka mahdollistaa kansansuosiota nauttivien henkilöiden tehdä päätöksiä kulloistenkin vaalitulosten mukaan, kun taas se hiljainen jäsenistön osa joilla ei ole nimeksikään sitä luottamusta, tulisi odottaa seuraavia vaaleja ja kohdaltaan pyrkiä parempaan vaalimenestykseen.

    Ratkaisu ei ole diktatuuri, vaan demokratian ja harvainvallan sekoitus, jossa meillä on eduskunnassa, valtuustoissa sekä puolueissa salit täynnä pieniä ja suurempia johtajia sanan oikeassa merkityksessä.
    Mandaatti heillä on toimia seuraaviin vaaleihin asti.
    Otetaan vaikka esimerkiksi kunnallisvaalit ja lautakunnat, pidetään hetki ajatusleikkiä, että lautakunnan koko on vaikkapa kahdeksan henkilöä. Perussuomalaiset, SDP, kokoomus,keskusta, vasemmistoliitto, vihreät, kd, RKP, siniset, liike nyt, seitsemän tähden liike ja suomen kansa ensin ovat puolueemme suomessa.


    Oletetaan, että jokin puolue saa 20 prosentin kannatuksen. Lautakunnassa jossa on kahdeksan henkilöä 20 prosentin puolueen edustajalle tulisi 1,6 ääntä käyttöön. Mikäli jonkin puolueen kannatus olisi 10 prosenttia olisi edustajalla 0,8 ääntä käytössään lautakunnan päätöksenteossa.
    Mikäli puolue ei ylitä äänikynnystä päästäkseen päätöksen tekoon ei sillä puolueella olisi tietenkään henkilöä kyseiseen lautakuntaan.
    Sama pätisi myös valtuustoihin.
    Mikäli ääniä vaaleissa on jaossa vaikka 20000 ja jokin ehdokas saa 250 ääntä niin hänen suhteellinen äänioikeus tulisi 51 henkilön valtuustossa olla 0,63 ääntä yhden äänen sijaan, mikäli jollakin olisi 1000 ääntä hänellä olisi 2,55 ääntä käytössään päätöksenteossa.
    Äänestäjien kuluttajan suoja toimisi huomattavasti paremmin ja oikeasti nähtäisiin ketkä edustajat pitävät lupauksensa ja ketkä taas ei.
    Tämä edellä mainittu järjestelmä tulisi ulottaa myöskin paikallisyhdistyksiin.
    Oletetaan, että puolueen ehdokkaat saavat 5000 ääntä ja joku saa 1000 ääntä. Hänen äänelle tulisi antaa sisäisessä päätöksenteossa painoarvoa edellisten esimerkkien mukaan. Mikäli puolueella ajatellaan olevan ehdokkaita 75 niin sisäisessä päätöksenteossa äänikuninkaan tai kuningattaren äänen painoarvo olisi 15 ääntä. Lukuun päästiin jakamalla kokonaisäänimäärä, tuhannella äänellä joka on viidesosa ja viidesosa 75: estä on 15. Vastaavasti heikoimman äänimäärän omaavalla henkilöllä vastaava luku olisi 0,3 mikäli hän olisi saanut vain kaksikymmentä ääntä. Lukuun päästiin jakamalla kokonaisäänimäärä 20 äänellä, josta saatiin yksi 250 osa. Sitten 75 jaetaan tällä 250:llä, jolloin vastaukseksi saadaan tämä 0,3.

    Edellä mainituilla esimerkeillä demokratiamme päivittyisi 2000 luvulle.
    Seuraukset tulisivat olemaan myönteiset, koska päästäisiin oikeasti suorempaan demokratiaan. Kansa oikeasti valitsisi omat johtajansa ilman, että petytään vain petettyihin lupauksiin ja kuultaisiin selityksiä ryhmäkurista.

    Nykyisin äänikuninkaat ja kuningattaret ovat samassa asemassa viimeisenä valtuustosaliin tai eduskuntaan päässeen edustajan kanssa, päätöksentekomme on kankeaa, kun sen pitäisi olla dynaamista sekä faktoihin tukeutuvaa.
    Ryhmäkuri näyttelee aivan liian suurta osaa ja edellä mainittu kehitys johdattaisi meidät luonnollisesti siitä pois.

    Tulevaisuus tuo ennennäkemättömiä haasteita ja me edelleenkin yritetään vastata huutoon vanhalla järjestelmällä.
    Meidän tulisi palauttaa kansalaisille usko demokratiaan ja se tapahtuu vain järjestelmämme muuttamisella.

    Perussuomalaisia lukuun ottamatta puolueemme vaikuttavat hyvinkin samankaltaisilta ja se on seurausta valitettavasta tosiasiasta, että sellaiset ihmiset ovat asioita sisäisesti järjestämässä, joilla ei ole äänestäjien tukea siinä määrin mitä pitäisi edellyttää. Silloin ei myöskään kansan tahto toteudu.

    ]]>
    1 http://jussimarttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266074-demokratian-ja-harvainvallan-yhdistaminen#comments Äänestäminen Auktoriteetti demokratiassa Demokratia Diktatuuri Harvainvalta Tue, 18 Dec 2018 16:00:00 +0000 Jussi Marttinen http://jussimarttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266074-demokratian-ja-harvainvallan-yhdistaminen
    Harkimon Liikkeen menetelmillä naapurisi päättää asioistasi http://markokettunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266024-hjalliksen-liikkeen-menetelmilla-naapurisi-paattaa-asioistasi <p>Hjallis Harkimon johtama Liike Nyt on kertonut menetelmikseen tuottaa päätöksiä verkkoäänestyksinä. Tämä tarkoittaa, että poliitikoiden sijasta asioistasi päättää naapurisi. Sitäkö me haluamme?</p><p>Jo jonkin aikaa on ollut trendikästä todeta demokratian ja politiikan olevan jollain tavalla rikki. Osalle politiikka on rikki, koska väärät puolueet pärjäävät vaaleissa. Toisille politiikka on rikki, koska oikeat puolueet kyllä voittavat vaalit, mutta vaalien jälkeen ne tekevät&nbsp;vääriä päätöksiä. Joillekin politiikka on rikki, koska he kokevat olevansa sivussa päätösten teosta. Tilalle Liike Nyt tarjoaa mallia, jossa päätökset tekee internetin välityksellä joukko X.</p><p>Kun oikein tarkkaan mietimme, kaikkia edellä kuvattuja politiikan rikki olemisen muotoja yhdistää yksi seikka. Koemme olevamme sivussa päätösten teosta, koska joku muu tekee ne päätökset jossain muualla. Ja ikävä kyllä Liike Nyt ei menetelmällään kykene tätä seikkaa muuttamaan.&nbsp;</p><p>Liikkeen nettiäänestyksissä yritetään imitoida suoraa demokratiaa. Käytännössä suora demokratia tarkoittaa, että sinä et edelleenkään saa päätöksiä tehdä, vaan ne tekee puolestasi tämä joukko X. Ammattipoliitikoiden sijasta päätökset voisi tehdä vaikka naapurisi ja tuttavasi. Tällaisessa tapauksessa on toivottava, että naapurisi on asioihin perehtynyt, tuntee taustat, osaa arvioida päätösten vaikutukset, ei aja pelkästään omaa etuaan, tekee puolestasi hyviä päätöksiä ja kantaa päätöstensä seuraukset.</p><p>Itse en moiseen uskaltaisi luottaa (kaikki kunnia naapureilleni). Tosiasia on, että ainoa tapa korjata rikki mennyt demokratia on siirtää päätösvaltaa enemmän yksilöille. Demokratia ja politiikka korjaantuvat, kun antaa ihmisten päättää itse omista asioistaan. Siihen ei tarvita poliitikoita eikä naapureita. Sinä osaat kyllä päättää itse omista asioistasi.</p><p>Jos koet olevasi sivussa oman elämäsi päätöksistä, kannattaa vaaleissa pohtia liberaaleja vaihtoehtoja.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hjallis Harkimon johtama Liike Nyt on kertonut menetelmikseen tuottaa päätöksiä verkkoäänestyksinä. Tämä tarkoittaa, että poliitikoiden sijasta asioistasi päättää naapurisi. Sitäkö me haluamme?

    Jo jonkin aikaa on ollut trendikästä todeta demokratian ja politiikan olevan jollain tavalla rikki. Osalle politiikka on rikki, koska väärät puolueet pärjäävät vaaleissa. Toisille politiikka on rikki, koska oikeat puolueet kyllä voittavat vaalit, mutta vaalien jälkeen ne tekevät vääriä päätöksiä. Joillekin politiikka on rikki, koska he kokevat olevansa sivussa päätösten teosta. Tilalle Liike Nyt tarjoaa mallia, jossa päätökset tekee internetin välityksellä joukko X.

    Kun oikein tarkkaan mietimme, kaikkia edellä kuvattuja politiikan rikki olemisen muotoja yhdistää yksi seikka. Koemme olevamme sivussa päätösten teosta, koska joku muu tekee ne päätökset jossain muualla. Ja ikävä kyllä Liike Nyt ei menetelmällään kykene tätä seikkaa muuttamaan. 

    Liikkeen nettiäänestyksissä yritetään imitoida suoraa demokratiaa. Käytännössä suora demokratia tarkoittaa, että sinä et edelleenkään saa päätöksiä tehdä, vaan ne tekee puolestasi tämä joukko X. Ammattipoliitikoiden sijasta päätökset voisi tehdä vaikka naapurisi ja tuttavasi. Tällaisessa tapauksessa on toivottava, että naapurisi on asioihin perehtynyt, tuntee taustat, osaa arvioida päätösten vaikutukset, ei aja pelkästään omaa etuaan, tekee puolestasi hyviä päätöksiä ja kantaa päätöstensä seuraukset.

    Itse en moiseen uskaltaisi luottaa (kaikki kunnia naapureilleni). Tosiasia on, että ainoa tapa korjata rikki mennyt demokratia on siirtää päätösvaltaa enemmän yksilöille. Demokratia ja politiikka korjaantuvat, kun antaa ihmisten päättää itse omista asioistaan. Siihen ei tarvita poliitikoita eikä naapureita. Sinä osaat kyllä päättää itse omista asioistasi.

    Jos koet olevasi sivussa oman elämäsi päätöksistä, kannattaa vaaleissa pohtia liberaaleja vaihtoehtoja.

    ]]>
    22 http://markokettunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266024-hjalliksen-liikkeen-menetelmilla-naapurisi-paattaa-asioistasi#comments Demokratia Liberalismi Politiikka Mon, 17 Dec 2018 19:28:39 +0000 Marko Kettunen http://markokettunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266024-hjalliksen-liikkeen-menetelmilla-naapurisi-paattaa-asioistasi
    Rikkooko Facebook lakia? http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265684-rikkooko-facebook-lakia <p><strong>EU velvoitti someyhtiöt uhkasakoin &quot;jälkisensuuriin&quot; vihapuheen takia. Ajatus, että yksityiset yritykset valvovat ihmisten sanomisia on irvokas mutta totta. Oli alusta alkaen selvää, ettei amatöörimäinen järjestely voi onnistua ongelmitta.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Pelot kävivät toteen. Yritysten &quot;jälkisensoreille&quot; on helpompaa poistaa ilmiannettuja sanojia ja sanomisia kuin jättää nähtäville. Mitä väljemmät ohjeet työntekijöille on ja mitä epäammattimaisempia he taustoiltaan ovat, sitä epävarmempia he ovat. Se saa työntekijän kaipaamaan turvaa ja niin hän hakeutuu turvallisimmalle näkemälleen polulle. Se on tällä hetkellä ilmiannetun viestin tai tilin poistaminen.</p><p>&nbsp;</p><p>Someyhtiöt omistavat alustansa, joten niillä on paljon määräysvaltaa (mutta myös vastuuta) sen suhteen. Ne eivät saa kuitenkaan rikkoa lakia, kuten syrjiä. Aiemmin jälkisensuuria ei samassa määrin ollut ja osasyy lienee se, ettei yhtiö ensisijaisesti ole vastuussa itsenäisen ihmisen tekemisistä. Tätä linjausta on muutettu. Kun kansanedustajaehdokkaan (Jenna Simula) sivu ja viestejä poistettiin, astuttiin korkean kynnyksen yli. Syy, miksi näin tehtiin, näyttää pahasti kyseenalaiselta mutten sitä tässä jutussa arvioi, vaikka mielenkiintoinen aihe olisi. Todettakoon lyhyesti, että somessa kuohuu, kun ihmiset ihmettelevät syitä julkaisujensa jälkisensurointiin. Ei ole ihmettelyn aihe, jos yksittäiset ihmiset ihmettelevät mutta jos niin tekevät lukuisat, on se viite siitä, että jotain on pielessä.</p><p>&nbsp;</p><p>Toimiva demokratia vaatii laajaa sananvapautta mutta jälkisensoreiden yleissivistys ja ammattiosaaminen eivät riitä sen arvostamiseen ja arviointiin. Uhka on vakava ja ikävä särö suomalaisessa demokratiassa. Erikoisesti tilanteesta ovat vastuussa Suomen ulkopuoliset tahot: EU uhkasakkoineen ja ylikansalliset someyhtiöt. Kumpikaan taho ei edusta demokratian parhaimpia sovellutuksia, joten korkeinta aiheen ymmärrystäkään heiltä ei voi odottaa - mutta heillä on valtaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Olemme tässä, koska someyhtiöiden rooli on ollut epäselvä. He tarjoavat alustan mutta millä säännöillä? Vertailuparina voi käyttää perinteisiä lehtiä, jotka ovat tarjonneet palstan lukijoilleen mutta vain &quot;sensuurin&quot; kautta. Syrjiä ei saa, mutta kuka on voinut valvoa mitä on jäänyt julkaisematta? Toisaalta yrityksellä pitää olla määräysvaltaa siihen, mitä julkaisee. Someyhtiöiden alustat ovat toisenlainen maailma. Käyttäjät vastaavat itse julkaisemisesta ja julkaisujen määrä on massiivinen. Tästä seuraa, että somealusta on selvästi lähempänä esimerkiksi kaupungin tarjoamaa julkista toria kuin yksityisen lehden lukijapalstaa. Jos ei ole oikeutta estää jotakuta ilmaisemasta itseään torilla, ei sitä tule olla somessakaan. Ei ainakaan, jos sillä on poliittista merkitystä.</p><p>&nbsp;</p><p>Sensuurin roolikin on nykyään toinen. Kirjapainon valtakaudella joko julkaistiin tai ei. Jälkeenpäin sensurointi olisi ollut hankalaa kirjojen metsästystä. Nykyään muutamien nappien painalluksin voidaan poliitikon jo julkaistut viestit piilottaa. Se tekee siitä merkittävän vallan välineen. Jenna Simulan tapauksessa yleisöä oli satoja tuhansia, kun entisaikojen kirjojen painokset olivat varsin vaatimattomia (toki yksittäisilläkin kirjoilla saattoi olla suuri vaikutus).</p><p>&nbsp;</p><p>Kiteytettynä sanomalehti on perustettu lehden itsensä julkaisuja varten, kun taas somekanava on käyttäjien julkaisuja varten. Näin ollen lehden lukijapalsta on vain pieni lisäpalvelu mutta somettaminen on someyhtiön pääpalvelu (ja US muuten sijoittuu jonnekin näiden väliin). Koska kukaan ja mikään ei saa olla epäreilu, ei somekanavakaan saa syrjiä ja rajoittaa sananvapautta laittomasti. Nakkikioskikaan ei saa syrjiä ihmisryhmiä etnisen tai poliittisen syyn takia. Se, että Rane ei pääse Pertsan nakkikioskille, ei nälkään tapa. Facebookin kohdalla on tarpeen arvioida, voiko se tappaa poliitikon uran. Jos ehdokas ei tule valituksi, koska ei saa ilmaista poliittista viestiään tai edustaa itseään ollenkaan, voidaan Facebook arvioida merkittäväksi demokraattisen vallan käyttäjäksi mutta olematta itse lainkaan demokraattinen. Jos tämä edellä mainittu Facebookissa kielletty poliittinen viesti olisi sallittu muualla yhteiskunnassa, olisi meillä vaaleihin merkittävästi vaikuttamassa yksityinen yhtiö valtiona valtiossa. Venäjän informaatiovaikuttamisesta puhutaan ja syytä on puhua myös somekanavien vallankäytöstä.</p><p>&nbsp;</p><p>Koska someyhtiöiden jälkisensuuri näyttää painottuneen ns. oikeistopopulisteihin, punavihermedia ja poliittiset kilpailijat hyväksyvät länsimaisen sananvapauden arvon rikkomisen hiljaisesti nyt ja jatkossa. Poliittisessa kilpailussa demokratia loataan ensimmäisenä, eivätkä pinnalliset toimittajat ja poliitikot mieti seurauksia - länsimaisista arvoista puhumattakaan. Elämässä mikään ei kuitenkaan ole ilmaista. Epäoikeudenmukaisuuden kokemus muistetaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Me emme tosiasiassa tiedä varmasti onko Facebook toiminut laittomasti ja perustuslakia rikkoen. Mielipiteitä on mutta tilanne on oikean tuomioistuimen päätöstä vailla. On syytä vakavasti miettiä sananvapauden kannalta, kelle somen jälkisensuuri oikeasti kuuluu ja kelle ei sekä millä säännöillä. Villi länsi kaipaa seriffiä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> EU velvoitti someyhtiöt uhkasakoin "jälkisensuuriin" vihapuheen takia. Ajatus, että yksityiset yritykset valvovat ihmisten sanomisia on irvokas mutta totta. Oli alusta alkaen selvää, ettei amatöörimäinen järjestely voi onnistua ongelmitta.

     

    Pelot kävivät toteen. Yritysten "jälkisensoreille" on helpompaa poistaa ilmiannettuja sanojia ja sanomisia kuin jättää nähtäville. Mitä väljemmät ohjeet työntekijöille on ja mitä epäammattimaisempia he taustoiltaan ovat, sitä epävarmempia he ovat. Se saa työntekijän kaipaamaan turvaa ja niin hän hakeutuu turvallisimmalle näkemälleen polulle. Se on tällä hetkellä ilmiannetun viestin tai tilin poistaminen.

     

    Someyhtiöt omistavat alustansa, joten niillä on paljon määräysvaltaa (mutta myös vastuuta) sen suhteen. Ne eivät saa kuitenkaan rikkoa lakia, kuten syrjiä. Aiemmin jälkisensuuria ei samassa määrin ollut ja osasyy lienee se, ettei yhtiö ensisijaisesti ole vastuussa itsenäisen ihmisen tekemisistä. Tätä linjausta on muutettu. Kun kansanedustajaehdokkaan (Jenna Simula) sivu ja viestejä poistettiin, astuttiin korkean kynnyksen yli. Syy, miksi näin tehtiin, näyttää pahasti kyseenalaiselta mutten sitä tässä jutussa arvioi, vaikka mielenkiintoinen aihe olisi. Todettakoon lyhyesti, että somessa kuohuu, kun ihmiset ihmettelevät syitä julkaisujensa jälkisensurointiin. Ei ole ihmettelyn aihe, jos yksittäiset ihmiset ihmettelevät mutta jos niin tekevät lukuisat, on se viite siitä, että jotain on pielessä.

     

    Toimiva demokratia vaatii laajaa sananvapautta mutta jälkisensoreiden yleissivistys ja ammattiosaaminen eivät riitä sen arvostamiseen ja arviointiin. Uhka on vakava ja ikävä särö suomalaisessa demokratiassa. Erikoisesti tilanteesta ovat vastuussa Suomen ulkopuoliset tahot: EU uhkasakkoineen ja ylikansalliset someyhtiöt. Kumpikaan taho ei edusta demokratian parhaimpia sovellutuksia, joten korkeinta aiheen ymmärrystäkään heiltä ei voi odottaa - mutta heillä on valtaa.

     

    Olemme tässä, koska someyhtiöiden rooli on ollut epäselvä. He tarjoavat alustan mutta millä säännöillä? Vertailuparina voi käyttää perinteisiä lehtiä, jotka ovat tarjonneet palstan lukijoilleen mutta vain "sensuurin" kautta. Syrjiä ei saa, mutta kuka on voinut valvoa mitä on jäänyt julkaisematta? Toisaalta yrityksellä pitää olla määräysvaltaa siihen, mitä julkaisee. Someyhtiöiden alustat ovat toisenlainen maailma. Käyttäjät vastaavat itse julkaisemisesta ja julkaisujen määrä on massiivinen. Tästä seuraa, että somealusta on selvästi lähempänä esimerkiksi kaupungin tarjoamaa julkista toria kuin yksityisen lehden lukijapalstaa. Jos ei ole oikeutta estää jotakuta ilmaisemasta itseään torilla, ei sitä tule olla somessakaan. Ei ainakaan, jos sillä on poliittista merkitystä.

     

    Sensuurin roolikin on nykyään toinen. Kirjapainon valtakaudella joko julkaistiin tai ei. Jälkeenpäin sensurointi olisi ollut hankalaa kirjojen metsästystä. Nykyään muutamien nappien painalluksin voidaan poliitikon jo julkaistut viestit piilottaa. Se tekee siitä merkittävän vallan välineen. Jenna Simulan tapauksessa yleisöä oli satoja tuhansia, kun entisaikojen kirjojen painokset olivat varsin vaatimattomia (toki yksittäisilläkin kirjoilla saattoi olla suuri vaikutus).

     

    Kiteytettynä sanomalehti on perustettu lehden itsensä julkaisuja varten, kun taas somekanava on käyttäjien julkaisuja varten. Näin ollen lehden lukijapalsta on vain pieni lisäpalvelu mutta somettaminen on someyhtiön pääpalvelu (ja US muuten sijoittuu jonnekin näiden väliin). Koska kukaan ja mikään ei saa olla epäreilu, ei somekanavakaan saa syrjiä ja rajoittaa sananvapautta laittomasti. Nakkikioskikaan ei saa syrjiä ihmisryhmiä etnisen tai poliittisen syyn takia. Se, että Rane ei pääse Pertsan nakkikioskille, ei nälkään tapa. Facebookin kohdalla on tarpeen arvioida, voiko se tappaa poliitikon uran. Jos ehdokas ei tule valituksi, koska ei saa ilmaista poliittista viestiään tai edustaa itseään ollenkaan, voidaan Facebook arvioida merkittäväksi demokraattisen vallan käyttäjäksi mutta olematta itse lainkaan demokraattinen. Jos tämä edellä mainittu Facebookissa kielletty poliittinen viesti olisi sallittu muualla yhteiskunnassa, olisi meillä vaaleihin merkittävästi vaikuttamassa yksityinen yhtiö valtiona valtiossa. Venäjän informaatiovaikuttamisesta puhutaan ja syytä on puhua myös somekanavien vallankäytöstä.

     

    Koska someyhtiöiden jälkisensuuri näyttää painottuneen ns. oikeistopopulisteihin, punavihermedia ja poliittiset kilpailijat hyväksyvät länsimaisen sananvapauden arvon rikkomisen hiljaisesti nyt ja jatkossa. Poliittisessa kilpailussa demokratia loataan ensimmäisenä, eivätkä pinnalliset toimittajat ja poliitikot mieti seurauksia - länsimaisista arvoista puhumattakaan. Elämässä mikään ei kuitenkaan ole ilmaista. Epäoikeudenmukaisuuden kokemus muistetaan.

     

    Me emme tosiasiassa tiedä varmasti onko Facebook toiminut laittomasti ja perustuslakia rikkoen. Mielipiteitä on mutta tilanne on oikean tuomioistuimen päätöstä vailla. On syytä vakavasti miettiä sananvapauden kannalta, kelle somen jälkisensuuri oikeasti kuuluu ja kelle ei sekä millä säännöillä. Villi länsi kaipaa seriffiä.

    ]]>
    7 http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265684-rikkooko-facebook-lakia#comments Demokratia Facebook Jälkisensuuri Some ja politiikka Tue, 11 Dec 2018 19:55:29 +0000 Mikko Kangasoja http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265684-rikkooko-facebook-lakia
    Ideoita Suomen demokratisoimiseksi http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265540-ideoita-suomen-demokratisoimiseksi <p><strong>Minua syytetään usein siitä, että katson aina taaksepäin. Niin teenkin, koska Suomi on siitä erikoinen maa, että täällä useimmat asiat on aiemmin tehty oikein. Niinpä löysin Suomen demokratian ongelmia pohtiessani muutamia vanhoja käytäntöjä, jotka ratkaisisivat osan Suomen päätöksenteon ongelmista yhdessä muutamien uusien, tai paremminkin täällä käyttämättömien keinojen kanssa.</strong></p><p>Itsenäisyyspäivänä kohistiin jälleen kansallissosialistisen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen marssista. PVL käytti tunnuksinaan hakaristilippuja, ollaanhan heidän omia tunnuksiaan kieltämässä. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka järjestöjen ja symbolien kieltäminen toimii &ndash; äkkiäkös sitä keksii uuden tai kaivaa esiin vanhan.</p><p>Muutoinkin keskustelu ääriliikkeiden osalta on vinoutunut. Ääriliikkeet saavat kannattajansa yhteiskuntaan pettyneistä, jotka haluavat korvata nykyisen järjestelmän kokonaan uudella. Yhdistyksiä kieltämällä itse ongelma, eli yhteiskunta joka tuottaa pettymystä, ei kuitenkaan korjaannu. Se on toimi toiminnan itsensä vuoksi, näytetään siltä että tehdään jotain. Aiempaa kokemustahan Suomessa jo on Pekka Siitoinin järjestöjen osalta. Kun edellinen kiellettiin, ukko perusti uuden. Muutoin sitten onkin ollut jo pitemmälle menevää keskustelua yhdistysten kieltämisestä. Esimerkiksi vihreiden aivan ilmiselvänä tavoitteena on kieltää Suomen Sisu, jota ainakaan ei voi väkivaltaisuudesta syyttää eikä äärimmäisyydestäkään &ndash; mutta mikäli aletaan todella tulkita vaikkapa vihapuhetta vakavana rikoksena ja Sisun toimintaa siihen yllyttämisenä, niin Pandoran lipas on avattu.</p><p>Näkisin, että ääriaineksia tuottaa tunne sosiaalisesta turvattomuudesta. Meidän talousjärjestyksemme ja globalisaatiota syleilevä politiikkamme tuottaa pätkätyöläisiä, juuriltaan revittyjä lähiöiden yksiöasukkeja ja kokonaan yhteiskunnasta pudonneita. Yhteiskunnan ulkopuolelle putoaminen tai pelko siitä on omiaan etsimään vaihtoehtoista tapaa vaikuttaa, koska hävittävää ei ole. Lisäksi on monia kysymyksiä, joita ei koeta välttämättä kaikilla alueilla välittömäksi uhaksi, mutta välilliseksi tai aikaa myöten kasvavaksi ainakin &ndash; esimerkiksi maahanmuutto. Kaikkien edellä mainittujen lisäksi useilla on tunne siitä, että näihin asioihin ei meidän poliittisessa järjestelmässämme voi vaikuttaa, koska ääntään ei saa kuuluviin. Siihen on syynä betonoitu puoluekenttämme, ja se tulisi murtaa. Mikäli eri kansanliikkeet saisivat paremmat mahdollisuudet murtautua eduskuntaan, olisi poliittisen osallistumisen tunne aivan toinen. Populismiahan se lisäisi, mutta sehän on vain hyvä asia.</p><p><strong>Linnoitettu eduskunta</strong></p><p>Suomen puolueita betonoi paikalleen vaalijärjestelmän täysin tarkoitushakuisesti hiottu ulos sulkeva toimintatapa, käytännössä yhä täysin kansanedustajapaikkoihin sidottu puoluetuki ja vakiintuneita eduskuntapuolueita suosiva verorahoitteinen media. Uskokaa tai älkää, aina ei ole ollut näin. Kirjoitan nyt täysin puolueellisesti eduskuntaan pyrkivän puolueen, siis Seitsemän tähden liikkeen, kannattajan näkökulmasta. Tässä korjausehdotuksia muutamiin edellämainituista vioista.</p><p>Useimmiten uudet puolueet rakentuvat jonkin henkilön ympärille, ja niin teki myös Perussuomalaisia edeltänyt Suomen Maaseudun Puolue, SMP, joka oli alun perin nimeltään Suomen Pientalonpoikien Puolue. Muistan hyvin, kuinka Perussuomalaisten ensimmäistä jytkyä etukäteen vähäteltiin toteamalla, että Soinia ei voi äänestää muualla kuin Uudellamaalla. Soini onnistui kanavoimaan kuitenkin oman kannatuksensa muidenkin vaalipiirien ehdokkaille, ja puolue kasvoi. Kyse ei siis ollut silloinkaan kokonaan uuden puolueen tulosta eduskuntaan. Aiemman Vennamon ja puolueensa läpimurron mahdollisti kuitenkin tuon aikainen käytäntö, jossa kansanedustajaehdokas sai olla ehdolla vaikka kaikissa Suomen vaalipiireissä ja lopulta valita sen vaalipiirin, josta otti kansanedustajan paikan vastaan. Mahdollisissa muissa voitetuissa piireissä eduskuntaan nousi listalta seuraava. Tämä käytäntö on poistettu, jotta uusien liikkeiden läpimenomahdollisuuksia suitsittaisiin.</p><p><strong>Vaalirengas</strong></p><p>Ennen on ollut käytössä myös ns. vaalirengas, eli puoluetta painottava vaaliliitto. Siinä missä nykyisen vaaliliiton ideana on, että esimerkiksi kahden puolueen ehdokkaat käsitellään yhtenä listana, oli vaalirengas paljon kohdentavampi. Vaalirenkaan muodostaneista puolueista läpi meni enemmän ääniä kokonaisuudessaan saaneen puolueen eniten ääniä saanut ehdokas &ndash; eli ensin katsottiin järjestys vaalirenkaan puolueiden välillä, ja vasta sen jälkeen menestyneemmän puolueen ehdokkaiden välillä. Vaalirengaskäytäntö mahdollistaisi aivan eri tavalla esimerkiksi kaikkien eduskunnan ulkopuolisten puolueiden vaaliliiton, kun äänien keskittämisestä tai hajautumisesta ja siten eduskuntapaikan menettämisestä ei tarvitsisi olla huolissaan. Tähän mainittakoon, että Seitsemän tähden liike ei suunnittele vaaliliittoja.</p><p><strong>Uudemmat konstit</strong></p><p>Uudemmista konsteista on mainittava &rdquo;reilumpi puoluetuki&rdquo;-aloite. Siinä ideana oli puoluetuen jakaminen puolueiden äänimäärän, ei kansanedustajapaikkojen mukaan. Puoluetuen rajana olisi 5000 ääntä. Tietystikään eduskuntapuolueet eivät tähän suostuneet, sillä sehän olisi leikannut heidän omaa puoluetukeaan. Keksittiin vesitetty malli, jossa puoluetukea voi saada 2% valtakunnallisella kannatuksella, vaikka ilman kansanedustajia jäisikin. Näin on käynyt viimeksi 1960-luvulla samaisellekin Veikko Vennamolle puolueineen. Perussuomalaiset äänestivät tietysti vesitetyn ehdotuksen puolesta, suuren puoluetuen saajia kun tuolloin jo olivat.</p><p>Yksi suurimmista eduskunnan ulos sulkevista voimista on ns. &rdquo;piilevä äänikynnys&rdquo;, joka johtuu vaalipiirijaosta. Esimerkiksi Lapissa on puolueen saatava kerrassaan 12% kaikista vaalipiirin äänistä. Väyrynen sai presidentinvaaleissa Lapissa noin 17% kannatuksen, mikä ennustaa hyvää. Kuitenkin on niin, että viime eduskuntavaaleissa jäi ilman eduskuntapaikkoja kaksi puoluetta, joiden valtakunnallinen äänimäärä olisi maalasjärjellä paikkaan riittänyt. 0,5 prosentin kannatuksellahan tulisi kaksisataapaikkaisesta eduskunnasta irrota yksi paikka. Tämän saavuttivat Piraattipuolue ja Itsenäisyyspuolue, ja siihen ovat aiemmin yltäneet ainakin kommunistit ja Itsenäisyyspuoluetta edeltänyt Vapaan Suomen Liitto.</p><p>Mikäli koko ehdokkaiden vertausluku laskettaisiin koko maan äänimäärän mukaan, olisi tulos juuri sitä, mitä se tukkimiehen matematiikalla tulisi ollakin. Ja koska listat olisivat edelleen vaalipiirikohtaisia, eivät kaikki kansanedustajat olisi Uudeltamaalta.</p><p>Tässä ehdotuksia Suomen demokratisoimiseksi ja äänen antamiseksi niille, jotka tuntevat sen kadottaneensa. Muuten olenkin sitä mieltä, että Suomen on erottava eurosta ja EU:sta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Minua syytetään usein siitä, että katson aina taaksepäin. Niin teenkin, koska Suomi on siitä erikoinen maa, että täällä useimmat asiat on aiemmin tehty oikein. Niinpä löysin Suomen demokratian ongelmia pohtiessani muutamia vanhoja käytäntöjä, jotka ratkaisisivat osan Suomen päätöksenteon ongelmista yhdessä muutamien uusien, tai paremminkin täällä käyttämättömien keinojen kanssa.

    Itsenäisyyspäivänä kohistiin jälleen kansallissosialistisen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen marssista. PVL käytti tunnuksinaan hakaristilippuja, ollaanhan heidän omia tunnuksiaan kieltämässä. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka järjestöjen ja symbolien kieltäminen toimii – äkkiäkös sitä keksii uuden tai kaivaa esiin vanhan.

    Muutoinkin keskustelu ääriliikkeiden osalta on vinoutunut. Ääriliikkeet saavat kannattajansa yhteiskuntaan pettyneistä, jotka haluavat korvata nykyisen järjestelmän kokonaan uudella. Yhdistyksiä kieltämällä itse ongelma, eli yhteiskunta joka tuottaa pettymystä, ei kuitenkaan korjaannu. Se on toimi toiminnan itsensä vuoksi, näytetään siltä että tehdään jotain. Aiempaa kokemustahan Suomessa jo on Pekka Siitoinin järjestöjen osalta. Kun edellinen kiellettiin, ukko perusti uuden. Muutoin sitten onkin ollut jo pitemmälle menevää keskustelua yhdistysten kieltämisestä. Esimerkiksi vihreiden aivan ilmiselvänä tavoitteena on kieltää Suomen Sisu, jota ainakaan ei voi väkivaltaisuudesta syyttää eikä äärimmäisyydestäkään – mutta mikäli aletaan todella tulkita vaikkapa vihapuhetta vakavana rikoksena ja Sisun toimintaa siihen yllyttämisenä, niin Pandoran lipas on avattu.

    Näkisin, että ääriaineksia tuottaa tunne sosiaalisesta turvattomuudesta. Meidän talousjärjestyksemme ja globalisaatiota syleilevä politiikkamme tuottaa pätkätyöläisiä, juuriltaan revittyjä lähiöiden yksiöasukkeja ja kokonaan yhteiskunnasta pudonneita. Yhteiskunnan ulkopuolelle putoaminen tai pelko siitä on omiaan etsimään vaihtoehtoista tapaa vaikuttaa, koska hävittävää ei ole. Lisäksi on monia kysymyksiä, joita ei koeta välttämättä kaikilla alueilla välittömäksi uhaksi, mutta välilliseksi tai aikaa myöten kasvavaksi ainakin – esimerkiksi maahanmuutto. Kaikkien edellä mainittujen lisäksi useilla on tunne siitä, että näihin asioihin ei meidän poliittisessa järjestelmässämme voi vaikuttaa, koska ääntään ei saa kuuluviin. Siihen on syynä betonoitu puoluekenttämme, ja se tulisi murtaa. Mikäli eri kansanliikkeet saisivat paremmat mahdollisuudet murtautua eduskuntaan, olisi poliittisen osallistumisen tunne aivan toinen. Populismiahan se lisäisi, mutta sehän on vain hyvä asia.

    Linnoitettu eduskunta

    Suomen puolueita betonoi paikalleen vaalijärjestelmän täysin tarkoitushakuisesti hiottu ulos sulkeva toimintatapa, käytännössä yhä täysin kansanedustajapaikkoihin sidottu puoluetuki ja vakiintuneita eduskuntapuolueita suosiva verorahoitteinen media. Uskokaa tai älkää, aina ei ole ollut näin. Kirjoitan nyt täysin puolueellisesti eduskuntaan pyrkivän puolueen, siis Seitsemän tähden liikkeen, kannattajan näkökulmasta. Tässä korjausehdotuksia muutamiin edellämainituista vioista.

    Useimmiten uudet puolueet rakentuvat jonkin henkilön ympärille, ja niin teki myös Perussuomalaisia edeltänyt Suomen Maaseudun Puolue, SMP, joka oli alun perin nimeltään Suomen Pientalonpoikien Puolue. Muistan hyvin, kuinka Perussuomalaisten ensimmäistä jytkyä etukäteen vähäteltiin toteamalla, että Soinia ei voi äänestää muualla kuin Uudellamaalla. Soini onnistui kanavoimaan kuitenkin oman kannatuksensa muidenkin vaalipiirien ehdokkaille, ja puolue kasvoi. Kyse ei siis ollut silloinkaan kokonaan uuden puolueen tulosta eduskuntaan. Aiemman Vennamon ja puolueensa läpimurron mahdollisti kuitenkin tuon aikainen käytäntö, jossa kansanedustajaehdokas sai olla ehdolla vaikka kaikissa Suomen vaalipiireissä ja lopulta valita sen vaalipiirin, josta otti kansanedustajan paikan vastaan. Mahdollisissa muissa voitetuissa piireissä eduskuntaan nousi listalta seuraava. Tämä käytäntö on poistettu, jotta uusien liikkeiden läpimenomahdollisuuksia suitsittaisiin.

    Vaalirengas

    Ennen on ollut käytössä myös ns. vaalirengas, eli puoluetta painottava vaaliliitto. Siinä missä nykyisen vaaliliiton ideana on, että esimerkiksi kahden puolueen ehdokkaat käsitellään yhtenä listana, oli vaalirengas paljon kohdentavampi. Vaalirenkaan muodostaneista puolueista läpi meni enemmän ääniä kokonaisuudessaan saaneen puolueen eniten ääniä saanut ehdokas – eli ensin katsottiin järjestys vaalirenkaan puolueiden välillä, ja vasta sen jälkeen menestyneemmän puolueen ehdokkaiden välillä. Vaalirengaskäytäntö mahdollistaisi aivan eri tavalla esimerkiksi kaikkien eduskunnan ulkopuolisten puolueiden vaaliliiton, kun äänien keskittämisestä tai hajautumisesta ja siten eduskuntapaikan menettämisestä ei tarvitsisi olla huolissaan. Tähän mainittakoon, että Seitsemän tähden liike ei suunnittele vaaliliittoja.

    Uudemmat konstit

    Uudemmista konsteista on mainittava ”reilumpi puoluetuki”-aloite. Siinä ideana oli puoluetuen jakaminen puolueiden äänimäärän, ei kansanedustajapaikkojen mukaan. Puoluetuen rajana olisi 5000 ääntä. Tietystikään eduskuntapuolueet eivät tähän suostuneet, sillä sehän olisi leikannut heidän omaa puoluetukeaan. Keksittiin vesitetty malli, jossa puoluetukea voi saada 2% valtakunnallisella kannatuksella, vaikka ilman kansanedustajia jäisikin. Näin on käynyt viimeksi 1960-luvulla samaisellekin Veikko Vennamolle puolueineen. Perussuomalaiset äänestivät tietysti vesitetyn ehdotuksen puolesta, suuren puoluetuen saajia kun tuolloin jo olivat.

    Yksi suurimmista eduskunnan ulos sulkevista voimista on ns. ”piilevä äänikynnys”, joka johtuu vaalipiirijaosta. Esimerkiksi Lapissa on puolueen saatava kerrassaan 12% kaikista vaalipiirin äänistä. Väyrynen sai presidentinvaaleissa Lapissa noin 17% kannatuksen, mikä ennustaa hyvää. Kuitenkin on niin, että viime eduskuntavaaleissa jäi ilman eduskuntapaikkoja kaksi puoluetta, joiden valtakunnallinen äänimäärä olisi maalasjärjellä paikkaan riittänyt. 0,5 prosentin kannatuksellahan tulisi kaksisataapaikkaisesta eduskunnasta irrota yksi paikka. Tämän saavuttivat Piraattipuolue ja Itsenäisyyspuolue, ja siihen ovat aiemmin yltäneet ainakin kommunistit ja Itsenäisyyspuoluetta edeltänyt Vapaan Suomen Liitto.

    Mikäli koko ehdokkaiden vertausluku laskettaisiin koko maan äänimäärän mukaan, olisi tulos juuri sitä, mitä se tukkimiehen matematiikalla tulisi ollakin. Ja koska listat olisivat edelleen vaalipiirikohtaisia, eivät kaikki kansanedustajat olisi Uudeltamaalta.

    Tässä ehdotuksia Suomen demokratisoimiseksi ja äänen antamiseksi niille, jotka tuntevat sen kadottaneensa. Muuten olenkin sitä mieltä, että Suomen on erottava eurosta ja EU:sta.

    ]]>
    3 http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265540-ideoita-suomen-demokratisoimiseksi#comments Demokratia Eduskunta Puolueet Suomi Vaalit Sun, 09 Dec 2018 21:34:43 +0000 Akseli Erkkilä http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265540-ideoita-suomen-demokratisoimiseksi
    Äänestäjien harhautustalkoot http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264844-aanestajien-harhautustalkoot <p>Puhu sitä, tee tätä. Näin se tuppaa joskus politiikassa menemään. Hyvä ja selvääkin selvempi esimerkki tästä on kokoomuslaisen kansanedustaja Timo Heinosen menettely perintöveroaloitetta käsiteltäessä. Eduskunnassa lämpimästi perintöveron poistamista kannattanut Heinonen vastusti valiokunnassa asiaa koskevan aloitteen ottamista käsittelyyn. Heinosen kannalla oli enemmistö valiokunnan jäsenistä, ja näin yli 50 000 aloitteen allekirjoittanutta saivat todeta tulleensa mielipiteineen nollatuksi.</p><p>Oikeaan demokraattiseen kansalaisvaikuttamiseen on vielä pitkä matka, kun valiokunta pystyy estämään aloitteen valmistelun ja käsittelyn eduskunnassa. Näyttää vahvasti siltä, että jotkut puolueet ovat ottaneet kansalaisaloitteet keppihevosekseen propagandanteossa. Julkisuudessa ollaan kannattavinaan kansalaisten laajasti kannattavia aloitteita, mutta suljettujen ovien takana&nbsp; toimitaan toisin.</p><p>Erityisesti perintöveroa koskevan asian kohdalla on todettava, että oppositiossa oleva vasemmisto&nbsp; vastustaa veron poistamista. Hallitus olisi kuitenkin enemmistöllään pystynyt kevyesti ajamaan perintöveron poiston läpi. Apua se olisi saanut luultavasti ainakin rkp:n ja kristillisten ryhmiltä, mahdollisesti perussuomalaisiltakin. Voidaan sanoa, että hallituspuolueet päätyivät noudattamaan tämän asian kohdalla vasemmistolaista politiikkaa, vaikkakin kansalaisdemokratian kustannuksella estämällä julkisen käsittelyn eduskunnassa.</p><p><a href="https://www.hs.fi/junkkari/art-2000005913681.html?share=8f4440c727e710e980b2a82deb80f506">https://www.hs.fi/junkkari/art-2000005913681.html?share=8f4440c727e710e980b2a82deb80f506</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Puhu sitä, tee tätä. Näin se tuppaa joskus politiikassa menemään. Hyvä ja selvääkin selvempi esimerkki tästä on kokoomuslaisen kansanedustaja Timo Heinosen menettely perintöveroaloitetta käsiteltäessä. Eduskunnassa lämpimästi perintöveron poistamista kannattanut Heinonen vastusti valiokunnassa asiaa koskevan aloitteen ottamista käsittelyyn. Heinosen kannalla oli enemmistö valiokunnan jäsenistä, ja näin yli 50 000 aloitteen allekirjoittanutta saivat todeta tulleensa mielipiteineen nollatuksi.

    Oikeaan demokraattiseen kansalaisvaikuttamiseen on vielä pitkä matka, kun valiokunta pystyy estämään aloitteen valmistelun ja käsittelyn eduskunnassa. Näyttää vahvasti siltä, että jotkut puolueet ovat ottaneet kansalaisaloitteet keppihevosekseen propagandanteossa. Julkisuudessa ollaan kannattavinaan kansalaisten laajasti kannattavia aloitteita, mutta suljettujen ovien takana  toimitaan toisin.

    Erityisesti perintöveroa koskevan asian kohdalla on todettava, että oppositiossa oleva vasemmisto  vastustaa veron poistamista. Hallitus olisi kuitenkin enemmistöllään pystynyt kevyesti ajamaan perintöveron poiston läpi. Apua se olisi saanut luultavasti ainakin rkp:n ja kristillisten ryhmiltä, mahdollisesti perussuomalaisiltakin. Voidaan sanoa, että hallituspuolueet päätyivät noudattamaan tämän asian kohdalla vasemmistolaista politiikkaa, vaikkakin kansalaisdemokratian kustannuksella estämällä julkisen käsittelyn eduskunnassa.

    https://www.hs.fi/junkkari/art-2000005913681.html?share=8f4440c727e710e980b2a82deb80f506

    ]]>
    4 http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264844-aanestajien-harhautustalkoot#comments Demokratia Hallituspuolueet Kokoomus Perintövero Timo Heinonen Wed, 28 Nov 2018 09:14:31 +0000 Tuure Piittinen http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264844-aanestajien-harhautustalkoot