*

Jonna Purojärvi Tunteella järjen puolella

Kaikki blogit puheenaiheesta Työelämäreformi

Työelämä tulevaisuudessa eli ratkaisuja ongelmiin (Työelämäreformi, osa 5/5)

Monilla ihmisillä on paljon mielipiteitä siitä, mikä työelämässä on pielessä. Osataan osoittaa epäkohtia sekä pidetään niistä meteliä, mutta sitten ei ole kuitenkaan esittää mitään kättä pidempää ratkaisuiksi. Tai vaihtoehtoisesti ehdotettu ratkaisu on sellainen, mikä ei ole reaalimaailmasta ollenkaan. Kuten vaikkapa maailmanjärjestyksen romahduttaminen kapitalismista kommunismiin.

 

Miksi ihminen käy töissä? (työelämäreformi, osa 4/5)

Minkä takia ihminen käy töissä? Itse olen luullut, että tämä on itsestäänselvyys ihan kaikille myös työnantajapuolella, mutta ilmeisesti ei olekaan. Yrityshän on pystyssä siksi, että tekee rahaa omistajilleen tai että se hoitaa vaikkapa yhteiskunnalle kuuluvia velvoitteita, esim. terveysalalla. Työntekijä taas on töissä siksi, että hän saa rahaa siitä. Sillä rahalla sitten mahdollistetaan elämänlaatu. Tämä on ensisijainen ja suurin syy 99 % tapauksissa. Kaiken muun väittäminen on mielestäni itsepetosta ja valehtelua.

Työelämä on kuin monisairas saattohoitopotilas (työelämäreformi, osa 3/5)

Lehdistä saa aina tasaisin väliajoin lukea, että mikä siinä on kun työt ei työttömiä kiinnosta? Avoimia työpaikkoja on kymmeniä tuhansia ja työttömiä satoja tuhansia, mutta kun ei ole kuulemma työhalukkuutta. No, niitä töitä nyt vain ei ole kaikille. Ei, vaikka jokainen työpaikka täytettäisiin, niin silti meillä olisi runsaasti työttömiä. Toisekseen joku syy siihen yleensä on, että työtön ei töitä hae tai saa. Kyllä osassa työttömiäkin on vikaa, mutta kyllä se vika on useimmiten ihan jossain muualla kuin työttömässä.

 

Työnantajan ei tarvitse välittää työntekijöistään (työelämäreformi, osa 2/5)

Itse kun en ole ollut työelämässä kuin vasta tämän vuosituhannen puolella, niin en osaa sanoa, oliko ennen asiat paremmin. Nykyään asiat ainakin ovat työntekijän kannalta vähintään hullusti, jos ei jopa huonosti.

 

Työntekijä ei voi neuvotella mistään (Työelämäreformi, osa 1/5)

Äsken laskeskelin, että olen elämässäni allekirjoittanut melkein 30 työsopimusta. Aika hyvin kun mittarissa on vasta 33 vuotta. Kaikki noista eivät tietenkään ole olleet uusia työpaikkoja, sillä välillä määräaikaista työsopimusta on jatkettu ja välillä työnkuva tai asemapaikka on muuttunut, jolloin uusi työsopimus on käytännön syistä kirjoitettu. Olen myös ollut kolmesti töissä ilman työsopimusta ja sanotaanko niin, että neljättä kertaa ei tule. Vuokrafirmat on myös kokeiltu kahteenkin otteeseen ja kovin hyvää kuvaa ei niistä ole jäänyt.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä