Tieto, mainonta ja politiikka
Cambridge Analytican tapaus nosti erityisesti Facebookin keräämän tiedon ja sen käyttömahdollisuudet keskustelun keskipisteeseen. Kuten moni, itsekään en osaa henkilökohtaisella tasolla valtavasti huolestua – mutta kyse ei ole vain henkilökohtaisesta tasosta. Kyse on valtavasta vallankäytöstä ja sen oikeutuksesta.
Piraattimeppi Julia Reda peräänkuulutti Euroopan parlamentissa pitämässä puheenvuorossaan sääntelyä mainosten kohdentamiseen. Tätä varten tarvitaan myös tietoa siitä, miten algoritmit toimivat ja kuinka niitä on mahdollista käyttää. Henkilökohtaisen suojautumisen tason sijaan keskustelun on siirryttävä poliittisiin toimiin.
Poliittisessa mielessä keskustelu ei missään nimessä ole helppo. Koska monet yritykset elävät keräämästään tiedosta, puhumme yritysten tulojen lähteestä. Tieto ei ole enää vain valtaa, se on myös silkkaa rahaa. Kuinka tätä tulonlähdettä saa käyttää ja kuinka sitä saa kerryttää?
Kun poliittinen toiminta kietoutuu lisäksi paljon mainonnan varaan, on entistä suuremmat panokset pelissä. Valtavan tietomassan hyödyntäminen poliittisessa tarkoituksessa ei merkittävässä määrin eroa valtiollisessa käytössä olevasta propagandakoneistosta, erityisesti, jos sitä käyttää voimakas poliittinen voima. Näennäisdemokratia vain kasvaa kasvamistaan – ei nimittäin ole mitään tarvetta vakuuttaa kaikkia olemaan poliittisesti samaa mieltä, riittää, kun eriävän kannan omaavat jäävät vaaleissa kotiin.
Olen pohtinut poliittisen mainonnan rajoituksien tarvetta jo vuosia sitten. Tuolloin mainonta oli vielä suhteellisesti perinteisempää ja perustui mielikuvien sekä tyhjien lupausten maalailuun, joka toki on edelleen voimakasta eikä ole katoamassa mihinkään. Kun mukaan heitetään massiivinen mahdollisuus manipuloida ihmisten päivittäisen sosiaalisen kanssakäymisen kanavia poliittisen vallan kasvattamisen motiivilla, olisi nähdäkseni aika pysähtyä demokratian näkökulmasta pistävän kysymyksen ääreen: Tulisiko poliittista mainontaa rajoittaa?
Nukkuvien puolue on ylivoimaisesti suurin puolue, jote pääministerikin tulisi olla heidän edustajansa. Asia voitaisiin hoitaa arpomalla, jolloin satavarmasti saisimme paremman pääministerin, kuin esim. Vanhanen, Katainen, Stubb ja Sipilä ovat olleet.
Ilmoita asiaton viesti
Entäs kun arpomakone antaa Sipilän? Onko arvottu Sipilä valittua Sipilää parempi? Ihan vain tätä satavarmuuttasi kohtaan pieni kritiikki 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Odotin että vastaisit mitä mieltä olet omasta kysymyksestäsi. Pitäisikö sinusta?
Ilmoita asiaton viesti
Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että pitäisi. Toivoisin perusteluja, miksi poliittinen mainonta saa olla lähestulkoon täysin rajoittamatonta. Meillä on monenlaisia eettisiä periaatteita yleisesti mainontaan, mutta vaalimainonnassa ei juurikaan. Suurimmat rajoitteet ovat puolueiden paikallisesti yhteisesti sovittuja rajoitteita esimerkiksi vaalimainoksen paikoista tai niiden koosta.
Haasteellista tietty on löytää ne hyvät pelisäännöt rajoittamiselle. Jos ensinkään pääsisimme siihen pisteeseen, jossa päättäisimme mainontaa rajoittaa, olisi tarkemman keskustelun paikka siitä, mitä ne rajoitteet realisesti voivat olla, joita on myös mahdollista valvoa.
Teknisten toimien suhteen näkisin, että tuollaisen yksilöllisen kohdennetun markkinoinnin massiivisella tasolla pitäisi kuulua kiellon piiriin. On aivan eri asia kohdata henkilö vaalikadulla ja keskustella, kuin kohdentaa samanaikaisesti jopa sadoille tuhansille ihmisille heidän profiilin mukaista vaalimainontaa, joista osa pyrkii vaikuttamaan äänestämisen puolesta ja osaa lannistaa siten, että äänestäminen jää tekemättä. Tämä olisi ainakin sellainen, jota olisin valmis rajoittamaan, mutta pidän mieleni avoimena sen suhteen, että perusteiden valossa on syytä olla toista mieltä – ihan koko rajoitusten suhteen. Siksi myös esitin kysymyksenä asian, enkä suoraan vastannut itse.
Ilmoita asiaton viesti
Huomautan, että huomaan sen mahdollisen ristiriitatulkinnan sananvapauden suhteen. Mainonnassa ylipäätään näen tuon massiivisen mutta yksilöidyn mainonnan äärimmäisen ongelmallisena, yhtä syytä aukaisee tuo yksi kirjoitukseenkin linkitetty lähde eli: https://www.scientificamerican.com/article/psychol…
Ilmoita asiaton viesti