*

Jonna Purojärvi Tunteella järjen puolella

Suu auki yksityisyyden puolesta!

Tiedustelulaki on siirtymässä syksyltä alkuvuoteen käsiteltäväksi. Lain myötä yksityisyyden suoja aiotaan romuttaa kansallisen turvallisuuden nimissä. 

Lakipakettia on kritisoitu laajasti useiden asiantuntijoiden ja kansalaisjärjestöjen toimesta. Erityisesti kritiikkiä on annettu "kansalliseen turvallisuuteen" vetoamisesta, minkä merkitystä ei lopulta tarkenneta tai rajata mietinnöissä selkeästi.

Viranomaistahot ovat painottaneet kiireellistä lainsäätämistä. Kun Turun iskun jälkeen selvisi, että tekijästä oli jo ilmoitettu viranomaisille, heräsi laajempi kritiikki: Jos jo olemassaolevan tiedon valossa ei saada epäillyttäviä tekijöitä kiinni, kuinka tietomäärän massiivinen kasvattaminen auttaa tilannetta? 

Pian saimme uutisia siitä, kuinka tiedustelutyön avulla oli saatu estettyä poliittisiin päättäjiin kohdistettu isku. Poliisiylijohtaja antoi niukasti tietoa tapahtuneesta, joskin myöntäen, että tapauksesta on jo joitain vuosia aikaa. MTV tutki väitteitä ja selvisi, että tämä massiiviseksi kuvailtu operaatio onnistui, koska tekijä ilmiantoi itsensä ja käveli poliisiasemalle tunnustamaan aikeensa.

Tiedustelulaki ja sen oikeutus kajota yksityisyydensuojaan on juuri nyt heikoilla kantamilla. Eduskuntapuolueet ovat valtavan metelin jälkeen vaienneet aiheesta. Hiljaisuus tarjoaa nyt mahdollisuuden keskustelun uudelleen määrittämisen yksityisyyden suojaa puoltavaksi.

Jos tämän hiljaisuuden aikana heittäytyy passiiviseksi mistä tahansa syystä, ei ole mitään takeita saada vastaavaa tilaisuutta puolustaa oikeutta yksityisyyteemme. Mikäli millään tasolla kuulut, arvon lukija, yksityisyyden puolustajiin, nyt on aika avata suusi. Keskustele, kirjoita ja jaa tietoa yksityisyyden tarpeellisuudesta. Ilmaise tarvetta taiteen muodossa musiikilla, sarjakuvilla tai runoilla. Käytä kontaktejasi, kannusta tuttujasi sekä pidä aihetta pinnalla. 

Mitä ikinä keinosi ovatkaan, nyt on aika kääntää keskustelu oikeuksistamme kiinnipitämiseen. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän PasiHurri kuva
Pasi Hurri

Asiallisesti kirjoitettu Jonna. Oma huoleni on, että epämääräinen seulonta alkaa syömään aina vain enemmän resursseja (rahaa) ja paljon tärkeämmät asiat kuten kyberasioiden kunnollinen koulutus ja yritysyhteistyö (kokonaismaanpuolustus) jäävät hoitamatta. Mitä vähemmän tuloksia seulonnasta saadaan, sitä enemmän sille osoitetaan budjettia. Lukekaa esim. Snowden-aineistosta NSA:n budjettituskailua äärikalliista merikaapeleiden kuuntelusta.

Käyttäjän elina kuva
Elina Moustgaard

Sinä Pasi varoitat niin vahvasti tiedustelulainsäädännön seurauksista, että vasta-argumenttia tälle on mahdotonta esittää:

"Yksityisyyden suoja on yksi demokratian kulmakivistä. Mikäli valtio tai jokin sen elin ottaa oikeudekseen läpivalaista kansalaisen yksityiselämä, alkaa tämä koneisto nopeasti ruokkimaan itseään 'täydellisen' turvallisuuden takaamiseksi. Kerätyllä aineistolla on varsin helppo suorittaa poliittista vaikuttamista mainostoimistojen algoritmien tukemana, jolloin toisinajattelijat saadaan nopeasti ainakin huonoon valoon ja jatkossa johonkin paljon ikävämpään paikkaan. Tämä vaikuttaa kansalaisiin pitkässä juoksussa todella negatiivisesti, kuten näimme esimerkiksi DDR:ssä, jonka Stasin palveluksessa oli lopulta lähes kolmannes kansasta. Innovaatio ja yhteisten asioiden hoitaminen väistyvät oman edun tavoittelun tieltä, kun ihmiset varovat sanojaan ja tekojaan seurausten pelossa."
http://pasihurri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241740-t...

Minua järkyttää eniten se, että kaikki puolueet, niin hallituksessa kuin oppositiossakin istuvat, ovat käytännössä hyväksyneet tämän kansalaistensa kyttäämisen, vain perustuslain muuttaminen kiireellisenä tuntuu olevan Vasemmistoliiton ja Vihreiden huolen aiheena. Heh, vihreiden piti olla tiedostavien ihmisten puolue ja mihin nekin ovat vajonneet - tappelevat poliittisista virkanimityksistä, ajavat keskusjohtoista epädemokratiaa ja kannattavat vankileirien saaristoa toisinajattelijoille. (Tuija Brax oikeusministerinä, vihapuhelaki ja persujen suvaitsevaisuuskoulutus)

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi

Olen vähän pohdiskellut, miten puolueet reagoivat. Vaikkei se siltä aina tunnu, kyllä he kaipaavat jonkinlaista kansan hyväksyntää mielipiteilleen. Moni puolue on vain kovin aktiivisesti ja äänekkäästi ajanut tätä urkintaa, joka on myös muovannut sitä yleisesti havaittua mielipidettä.

Juuri nyt eduskunnassa istuvat puolueet ovat vaienneet aiheen ympäriltä aivan täysin. Jonkinlainen odotus on ilmassa, mitä tapahtuu. Liian moni tapa perustella yksityisyydensuojan murtoa on saanut kovaa ja perusteltua kritiikkiä. On siksi aika toimia nyt, jos haluaa kääntää yleisesti havaittua keskusteluilmapiiriä (tarkemmin diskurssia) suuntaan, jossa yksityisyydellä itsellään on selvä arvo.

Noin muutoin, jos vähän ennakoin mahdollisia tulevia reaktioita: Perussuomalaiset (ja siniset) eivät tule kantaansa varmastikaan muuttamaan. He tulevat vielä jossain vaiheessa uudelleen nostamaan puheisiin turvapaikanhakijoiden väitetyn turvallisuusriskin. Mahdollista on, että he pyrkivät jonkinlaisin semanttisin keinoin myös esittämään olevansa kansan puolella myös yksityisyydensuojan huolessa, mutta se jää juuri semantiikan tasolle. Uponnee ainakin omiin kannattajiinsa riittävästi.

Kokoomus on jo eduskuntavaalien ohjelmassa ajanut jonkinlaista tiedustelulainsäädäntöä, enkä usko heidän kääntävän mielipidettään perustuslain muutoksen suhteen. Mitä he saattavat tehdä, mediapeliä osaava porukka kun on, on se, että he kiinnittävät huomion tiedustelulain johonkin yksityiskohtaan, joka saadaan muutettua vähän nätimmäksi. Mistään isosta ei kuitenkaan ei tule olemaan kysymys, vaikka todennäköisesti sen saisivat kuulostamaan siltä.

Vihreät, jotka alunperin kriittisimmmin suhtautuvat perustuslakimuutokseen, tulevat todennäköisesti olemaan vaikeassa paikassa. Gallupeissa nähty nousu on avannut selvän tien hallitukseen, kun oletettavasti sinne pääsisivät kokoomuksen saadessa pääministeripuolueen paikan. Nyt ei auta nousta liian voimakkaasti tulevaa hallituskumppania vastaan. Yhtenä korttina voi kuitenkin pelata sen, että perustuslakia ei saataisi muutettua kiireellisenä, vaan ns. normaalilla kahden istuvan eduskunnan päätöksellä. Tällöin Vihreät voisivat esittää olleensa yksityisyyden puolella ja varmentaa oman kannattajakuntansa halua äänestää, ja pitää sitä neuvottelukorttina hallitukseen luvaten äänestävänsä tämä aiottu perustuslakimuutos lopullisesti läpi. Olisi nimittäin äärimmäisen yllättävää, mikäli kokoomus ei haluaisi ottaa tiedustelulakia perustuslakimuutoksineen yhdeksi hallituskauden tavoitteista. Jos Vihreiden lukemat lähtevät selvään laskuun, saattavat he löytää jostain palasen selkärankaakin ja päätyä yksityisyydensuojan puolelle (mutta se vaatii näkyvän kansansuosion sen asian puolesta).

SDP tuskin osaa muodostaa kantaansa oikein suuntaan tai toiseen, ja ovatkin sen ilmaisseet, että päättävät vasta, kun lopullisen lakiesityksen näkevät. En odota suuria intohimoja puolueelta, joskin yksittäiset aktiivit / edustajat voivat asemoitua asiassa hyvinkin voimakkaasti niin puolesta kuin vastaan. Tapansa mukaan SDP puolueena jäänee siis harmaaksi ja mauttomaksi.

Vasemmisto on kääntänyt kelkkaansa jo kertaalleen, ja arvelen sen takana olleen käsitys yleisestä mielipiteestä - siitä, mikä parhaiten toisi kannatusta ja hyväksyntää. Vasemmiston mielipiteen uskoisin olevan parhaiten muutettavissa näkyvällä kansalaiskeskustelulla yksityisyyden suojan puolesta.

RKP puoltaa tiedustelulakia kokonaisuudessaan, mutta sen merkittävyys asian ratkaisemisen suhteen on marginaalinen.

Jos kuitenkin diskurssi saadaan käännettyä erittäin voimakkaasti yksityisyyden suojan puoleen, ensimmäisenä merkkinä voitosta on, ettei asia menisi yhdellä kaudella läpi. Murskavoitosta olisi kyse, jos perustuslakimuutosesitys muotoutuu selvästi edelleen yksityisyyttä suojaavaksi tai tiedustelulaki päätetään luoda nykyisen yksityisyyden suojaa mukailevaksi - eli perustuslakimuutos ei tulisi käsittelyyn lainkaan. Ensimmäiseen vaihtoehtoon on selvät mahdollisuudet olemassa, ja se antaa lisäaikaa ja -energiaa valtavalle vaikutustyölle.

En luovuta asian suhteen niin pitkään aikaan, kun minulla marginaalinenkin mahdollisuus vaikuttaa lain voimaanastumiseen on. Jos tiedustelulaki astuu voimaan sellaisena tai suurpiirteisesti sellaisena kuin se nyt on esitetty, voisi jopa demokraattiset keinot muuttaa asiantilaa tulla katsotuksi "kansallista turvallisuutta" uhkaavaksi toiminnaksi. Hyökkäisihän tällainen demokraattinen vaikutuskeino sitä järjestelmää vastaan, jonka tarkoitus on huolehtia "kansallisesta turvallisuudesta". En tosin ole ajatellut lopettaa silloinkaan, jos laki läpi menee, mutta arvelisin kyllä päätyväni tarkkailun alaiseksi järjestelmän käyttöönoton ensimetreillä.

muoks: Keskusta unohtui listalta. En oikein osaa sitä puoluetta lukea, mutta en odottaisi suuria yksityisyyden puolesta siltä porukalta.

Käyttäjän elina kuva
Elina Moustgaard Vastaus kommenttiin #10

Ikävä kyllä tämä laki on jatkoa Bushin julistamalle terrorismin vastaiselle sodalle joka nyt jatkuu täällä Suomessakin. Supon perustelut, vai pitäisikö sanoa provosointi keltaisessa lehdistössä --Isis-solu Suomessa, kansalaisia jumissa konfliktialueella-- menee läpi kansalle kuin väärä raha.

Vaikka en salaliittojuttuja suosi, mutta politiikassa olen 30v toiminut tulkkina (korkealla tasolla) ja tiedän, kuinka härskejä juonittelijoita ja häikäilemättömiä "tarkoitus pyhittää keinot" ihmisiä he ovat. Salaliittoteoriat kalpenevat todellisuuden edessä, niinpä uskonkin, että terrorismi on vain tekosyy ja todellisuus on matka kohti kuuluisaa Orwellin Oseaniaa. Vallanpitäjät ovat kautta historian pyrkineet kontroilloimaan alamaisiaan. Se taasen, ketkä ovat tämän päivän vallanpitäjiä on aivan erillinen tarinansa ja kullakin on siitä oma versionsa.

Olet oikeassa, että on aika toimia nyt yksityisyyden suojan korottamiseksi arvojen arvoksi, sitähän se on, ilman ysityisyyttä ei ole yksilönvapautta, tai ainakin tunne että joku hengittää niskaan. Mun äitinikin kopeloi vaistonvaraisesti pöytälevyn alustoja vielä kolme vuotta Suomeen muuton jälkeen (N-liitto 1964) joten tiedetään millaista on elää ympärilleen kyräillen ja viattomien ihmisten vaarallisuutta arvioiden.

Puolueiden reaktioista, Persut menee mukaan, jopa nopeutettuun perustuslakimuutokseen, vaikka siellä on fiksu siipi (paljon inssejä ym.) joka ymmärtää mihin ihmisten mielivaltainen (jopa järjestelmällinen) kyttäys voi johtaa, mutta Halla-aho toteuttaa Persujen valtaenemmistön tahtoa, vaikka itse ymmärtäisikin asioiden oikean laidan. Kokoomuksesta olen täysin samaa mieltä kanssasi.

Vihreät on minun kipeä kohtani, olin 1970-luvulla Kiskon kokouksessa, jossa eri vaihtoehtoryhmät alustavasti päättivät muodostaa yhdessä Vihreän Liiton ja puolueen perustamisen jälkeen olen äänestänyt vain ja ainoastaan Vihreitä aina 2010 asti, jätin Vihreät hieman ennen Eero Paloheimoa. Se oli ikimuistettava päivä 10.4. kun sattumalta katsoin televisiota ja näin kuinka Anni Sinnemäki hyökkäsi sihisten Jutta Urpilaisen kimppuun tämän sanottua vain "maassa maan tavalla". Menin ihan pihalle ja rupesin tutkimaan mitä oikein tapahtuu. Vihreät muuttuivat SKDL:n hajottua, sieltä siirtyi n. 40% jäsenistöstä Vihreisiin, vanhoja stallareita joilla oli kokemusta poliittisesta järjestötoiminnasta ja vaikuttamisesta. (lähde: Anna Kontulan tutkimus))

Niin tai näin, Vihreät menevät lain taakse. Ihmetyttää Jyrki Kasvin kommentti - "Siitä on annettava hallitukselle tunnustus, että se on malttanut kiirehtiä hitaasti tässä asiassa. Jos valmistelua olisi yritetty kiirehtiä, olisi ollut mahdollista, että lait olisivat jämähtäneet eduskuntaan perustuslakiongelmiin, Kasvi sanoo ja jatkaa:
- Silloin kun on kiire, kannattaa asiat tehdä huolella ja hallitus on sen tehnyt. Yhteensä kolme vuotta tätä on veivattu."
Että tällainen tilanne Vihreiden osalta, vain perustuslain muutos kiireellisenä hiertää, ei mikään muu.

Vasemmisto on kiinnostava, se torjuu ehdottomasti tiedustelulain kiirehtimisen, Li Anderssonin mukaan perusoikeuksista tulee jatkossakin säätää ainoastaan perusteellisella, yli vaalikausien ulottuvalla harkinnalla ja laajalla parlamentaarisella yhteisymmärryksellä. Mutta vaikuttaa olevan lainsäätämisen kannalla muuten. Muut puolueet vaikuttavat asettuneen lain taakse.

Keskusta, jaa-aa, siinäpä on erikoinen puolue, periaatteessa voisi odottaa mitä vain, pitääpä tarkemmin kysellä, käyn silloin tällöin kahvilla entisten kekustavaikuttaja-tulkattavieni kanssa joista jotkut ovat vielä aktiivisia. Mutta kun mietin, keskivertokeskustalaista ei kaupunkilaisten turvattomuus paljoa kosketa ja puoluetoimiston väki on aina ollut poikkeuksellisen liberaalia ja innovatiivista, älykkäitä nuoria miehiä ja naisia joiden luulisi hahmottavan kokonaisuuden.

Ymmärtääkseni lain hyväksyminen siirtyy seuraavalle hallituskaudelle joka tapauksessa ja kyllä, ihanteellista olisi se, ettei perustuslakiin kajota, ainakin se olisi vähintä mitä näissä olosuhteissa on realistista toivoa.

---En luovuta asian suhteen niin pitkään aikaan, kun minulla marginaalinenkin mahdollisuus vaikuttaa lain voimaanastumiseen on. Jos tiedustelulaki astuu voimaan sellaisena tai suurpiirteisesti sellaisena kuin se nyt on esitetty, voisi jopa demokraattiset keinot muuttaa asiantilaa tulla katsotuksi "kansallista turvallisuutta" uhkaavaksi toiminnaksi. Hyökkäisihän tällainen demokraattinen vaikutuskeino sitä järjestelmää vastaan, jonka tarkoitus on huolehtia "kansallisesta turvallisuudesta". En tosin ole ajatellut lopettaa silloinkaan, jos laki läpi menee, mutta arvelisin kyllä päätyväni tarkkailun alaiseksi järjestelmän käyttöönoton ensimetreillä.---

Samat sanat. Pidetään nyt ainakin asia esillä kuten yllä sanoit. Mulla on facebookissa puolet kavereista vihreitä ja toinen puoli sekalaista maahanmuutto- ja islamkriitikkoa, jonkun verran entisiä ja nykyisiä poliittisia vaikuttajia - pistän infoa sinne menemään ja herättelen keskustelua ja tietenkin paasaan jokaiselle tutulle, puolitutulle ja tuntemattomalle, pakkohan ihmisten on ymmärtää vapauden arvo.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi Vastaus kommenttiin #15

Kiitos suuresti, melkolailla kaikesta mitä sanoit. Olen valmistelemassa pidempää ja analyyttisempää tekstiä siitä, mitä kaikkea on vaadittu maailmanpolitiikassa tapahtuvaksi, jotta suojaksemme tarkoitettu yksityisyys onkin nyt maalattu pelkäksi uhkaksi ja viholliseksi. Vähemmän yllättäen sen ajattelin WTC-iskuista ja identifikaatiopolitiikasta aloittaa - joskin aika tiiviillä tahdilla aiheen tuonkin Suomen tasolle, kuinka täällä keskustelu yksityisyys vs turvallisuus on mennyt.

Vaikka mieluusti kaikenlaisia "perimmäisiä tarkoituksia" haluaisinkin eri tekojen ja toimijoiden taakse mieltää, pitäydyn kuitenkin tarkasti siinä, mitä reaalisesti tapahtuu ja näkyy. Mikään ei ole helpompi tie kampittaa ihmistä kuin se, että menee väittämään tietävänsä toisen julkilausumattomat motiivit. Sitä on vaikeampi kampittaa, joka pitäytyy vain siinä, mitä todella juuri nyt tapahtuu. Myönnettäköön silti, että 1984 on siirtynyt tietokirjahyllylle.

Käyttäjän elina kuva
Elina Moustgaard Vastaus kommenttiin #17

"Vaikka mieluusti kaikenlaisia "perimmäisiä tarkoituksia" haluaisinkin eri tekojen ja toimijoiden taakse mieltää, pitäydyn kuitenkin tarkasti siinä, mitä reaalisesti tapahtuu ja näkyy."

Ehdottomasti näin. Puolueen johtohahmon on paraskin pitäytyä siinä mikä kaikille näkyy ja toimia diplomaattisesti. Sitä voi yllättävän pienestä lipsahduksesta joutua median hampaisiin.

Niin, ja toi Orwellin tunkeminen kommenttiini oli mun tanskalaisilta tarttunutta irrotteluhuumoria. Toki monet kirjan elementit muistuttavat erehtymättömästi nykypäivää ja kaiken lisäksi monet tulevaisuudentutkijat ovat ennenkin osanneet ennustaa - Tässä linkissä on Suomessa huonosti tunnettu mutta maailmalla arvostettu nero ja näkijä Erkki Kurenniemi: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/11/15/erkki-kur...

Käyttäjän MarinaLindqvist kuva
Marina Lindqvist

Juuri näin. Ihmisen asuinpaikka, perhesuhteet, tulot, verot tm.eivät kertakaikkiaan pitäisi kuulua muille.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Suomessa ei arvosteta yksityisyyttä, koska meillä on naivi luottamus virkavaltaan ja maan johtoon. Uskomme kaiken mitä he meille kertovat ja tottelemme kyselemättä.

Tämä tulee kostautumaan tuleville polville. Olen itse menettänyt täysin luottamukseni suomalaisten järkeen. Me olemme lapsia hallintoalamaisen roolissa. Itsenäistä ajattelukykyä ei ole ja liian harva tuntee valvontayhteiskuntia muualla ja tekniikan suuria mahdollisuuksia, jotka tekevät ihmisten kyttäämisen ja massavalvonnan koko ajan helpommaksi, tarkemmaksi ja halvemmaksi.

Urkintatiedon hyödyt ovat mahtavia niille, joilla niihin pääsy kuten valtion johdolla ja siksi tietoja tullaan aina käyttämään myös väärin meitä itseämme vastaan. USAssa urkintatietoja myydään suuryrityksille. Se on yksi tapa rahoittaa urkintajärjestelmiä.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi

Ymmärrän hyvin. Haluaisin heittäytyä itsekin kyyniseksi kaiken suhteen, mutta näen, että nyt on tilaisuus avattu estämään tämä järjettömyys. Vaikka luotto virkavaltaan ja maan johtoon olisikin, ei ole täysin mahdotonta käsittää ihmisten sellaisia asioita kuin vaikkapa journalistinen lähdesuoja. Suomalaiset arvostavat myös ajatusta vapaasta mediasta. Samaten lääkärin ja potilaan välinen luottamussuhde on jokin, joka lämmittää monen mieltä - kun nämäkin ovat nyt tulilinjalla, en näe aivan täysin mahdottomana kääntää yleistä mielipidettä edes kriittiseksi tulevaa lakia kohtaan. Sekin riittäisi, että jo valmiiksi siihen kriittisesti / kielteisesti suhtautuvat pitäisivät asiasta ääntä muutenkin kuin selitellen, miksei kannata ääntä edes pitää.

Eritoten kyynisyydestä juontuva passiivisuus on tämän asian suhteen suurin ongelma. Passivoitumalla tämä peli menetetään. Käytännössä passiivisuudella nyt auttaa lain läpimenoa yhtä paljon, kuin sen aktiivinen läpiajaminenkin. Negatiivisuus ja kyynisyys maailmantilaa kohtaan omasta kuplastaan on vain niin helppo tapa väistää omaa vastuutaan toiminnasta, jota tarvittaisiin.

Jos jokainen, joka ajattelee kuten sinä (menettänyt täysin luottamuksen suomalaisten järkeen, itsenäistä ajattelua ei ole, ei Suomessa arvosteta yksityisyyttä jne), niin se joukko olisi melko suuri. Yksin jo tuon joukon kova ääni asian tiimoilta voisi hyvinkin kääntää yleisesti havaitun keskusteluilmapiirin suuntaa. Tunnen jo yksistään omasta lähipiiristäni tusinan samoilla linjoilla ajattelevia, ja minun lähipiirini on pieni. Et ole kovin yksin ajatuksiesi kanssa, vaikka tuohon ajatuskulkuun kuuluu oletus siitä, kuinka on selvässä vähemmistössä.

Valmistelen kirjoitusta kyllä, jossa pidemmin selvennän tiedustelulain tilannetta, josko sopiva määrä historiaa ja teoriaa antaisi kyynikoillekin voimaa tajuta, että nyt on aika pitää ääntä, jos koskaan aikoo. Lyhytversioilla nyt aloitettiin (ymmärtänet hyvin, miksi lyhyt versio pitkän ja analyyttisen tekstin sijaan on toimivampi avaus).

Suu auki, ei se muuten parane. Kirjoittelet blogia täällä: vaikka vain ilmaisisit luottamuksen menetystäsi, ilmaise se nyt tulevina kuukausina isosti. Ehkä joku toinenkin avaa sinun ansiostaan suunsa. Tärkeää on nyt näyttää, että ihmisiä kiinnostaa oma yksityisyys ja se haluttaisiin säilyttää.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Kyynisyys on minulle synonyymi realismille. Olen yli kaksi vuosikymmentä vastustanut ääneen valtion kansalaisurkintaa, koska tiedämme, että tällainen johtaa aina poikkeuksetta väärinkäytöksiin jossain vaiheessa.

Kun ajat muuttuvat ja hallitukset vaihtuvat niin myös muuttuvat urkitun tiedon käyttötavat. Kun teknisesti ja muiden resurssien avulla mahdollistetaan laaja huomaamaton urkinta ja tietojen arkistointi niin väärinkäyttö houkuttelee kansalaisten mielipiteiden seurantaan ja liian kovaäänisten vastustajien vaientamiseen käyttäen hyväksi heistä kerättyjä tietoja.

Jokaisella yksilöllä on häneen liittyviä tietoja, joilla hänet voidaan nolata, maine pilata, tuhota ura tai avioliitto ilman, että henkilö itse tietää mikä häneen iski. Eikä hänellä ole mitään mahdollisuutta tietää mitä tietoja hänestä on kerätty eikä hän voi edes korjata siten vääriä tietoja.

Suomalaisten luottamus heistä kerätyn tiedon oikeelliseen käyttöön on pikkulapsen älyllisellä tasolla. Yleisin älyvapaa kommentti on "Ei mulla oo mitään salattavaa. En oo rikollinen". Eiköhän tuo kerro syyn kyynisyyteeni.

Edes siitä tosiasiasta ei huolestuta, että henkilökohtaiset tietomme, ihmissuhdeverkostomme ja kaikki viestiliikenne sekä mielipiteemme arkistoidaan ulkomaisten valtiollisten urkkijoiden tietokantoihin. Lukekaa Edward Snowdenin paljastukset ja ymmärtäkää urkinnan syvyys ja laajuus.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi Vastaus kommenttiin #12

Samaistun kyynisyyteesi, joskin kirjaimellisesti sillä tarkoitetaan välinpitämättömyyttä. Kyynisyyden harha on usein juuri se kuvitelma, että olisi ajatusten kanssa yksin tai merkityksettömässä marginaalissa. Se ei pidä tässä tapauksessa paikkaansa.

Hyvä, että olet ääntä pitänyt. Realismia kuitenkin on myös se, että asioihin on mahdollista vaikuttaa. Toisinaan on parempi ajankohta kuin toisinaan.

Urkinnan syvyys ja laajuus on huolestuttava. Onkin siksi tärkeää saada ihmisille herätettyä ymmärrys siitä, sekä mahdollisuuksista kääntää suuntaa: sen sijaan, että valtio pääsisi samaan ja syvempäänkin tietoon käsiksi, olisi valtioiden ja kansainvälisten hallintojen suojattava ihmisen yksityisyyttä. EU tuomioistuin on tuominnut jo valtioita massavalvonnan mahdollistavan lainsäädännön säätämisestä, eli toivoa on vielä jäljellä. Kun nyt on avautunut vaikutusmahdollisuus Suomessa, kyynisyys ei ole enää ainoa realistinen tarkastelukulma.

Lie aika kysyä itseltään: onko yksipuolinen kyynisyys vai monivivahteinen todellisuus tärkeämpi näkökulma ympäröivän yhteiskunnan tarkastelussa?

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Totalitaria lähenee valtavaa vauhtia, samaan aikaan kun koko ajan luisumme kauemmaksi demokratiasta, eivätkä lait enää koske poliittista ja taloudellista eliittiä, eikä heidän etupiirejään tai sidosryhmiään. Jopa eduskunta kieltäytyy julkisesti noudattamasta korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä vieraslistojen julkisuudesta, hallintomme kyllä kyttää kansalaisia pilkuntarkasti, muttei itse noudata edes oikeudenpäätöksiä.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi

Mielenkiintoisia aikoja tulee tuolta pohjalta olemaan. Hyvin tiivistetty nykyiset valtiolliset massiiviset ongelmat. Katsotaan, saako tälle enää mitään tehtyä.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Ainoa joka nykytilanteen voi korjata, on suora demokratia. Sitovat kansanäänestykset valtiota ja kansalaisia koskevissa asioissa, on ainoa oikea tie irti nykyhelvetistä.

Mutta kun yksi johtaja pettää, niin kansalaiset tukeutuvat seuraavaan johtajaan, aivan kuin hän heidät pelastaisi. Uusi johtaja tulee pettämään aivan kuten entisetkin ja siksi poliitikkojen tehtävä ei olisi ajaa omia agendojaan, vaan toteuttaa kansalaisten enemmistön tahto.

Kansalaiset ovat äärettömän typeriä kun suostuvat osallistumaan nykyiseen edustukselliseen näennäisdemokratiaan.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen Vastaus kommenttiin #11

Edustuksellinen demokratia ja puolueet yhdessä vesittävät todellakin demokratian täydellisesti. Pieni eliitti pyörii päättämässä riippumatta vaalituloksista. Joko samat naamat ovat suoraan päättämässä tai sitten vaikuttavat taustalla jossain korruptiovirassa. Heitä on lähes mahdoton tiputtaa vallasta heidän päästyään hyvä veli-tasoon.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi Vastaus kommenttiin #11

Olen pohdiskellut jotain delegatiivisen ja deliberatiivisen demokratian yhdistelmää. Ei ole kovin valmis ajatus, mutta siinä siis yhdistyisi suoran kansanvallan elementtejä edustukselliseen. Pointtina lähinnä, että jos ei kerta kaikkiaan kiinnosta äänestellä, mutta kiinnostaa kuitenkin, että joku jaksaa tutustua ja tehdä päätöksiä puolestaan, on mahdollista antaa "äänensä" pois, kuten nykyisillään. Erona vain, että sen saisi milloin tahansa otettua takaisin itselleen tai siirrettyä jollekulle muulle.

Deliberatiivisen demokratian elementtejä taasen haluaisin nostamaan politiikanteon tasoa. Ideaalina keskusteleva ja saatavilla olevaan tietoon pohjaavaa päätöksentekoa. Jonkin verran tämänkaltaisia sovelluksia on käytössä niin maailmalla kuin Suomessakin, mutta toistaiseksi kansalaisille jaettava päätösvalta sen myötä on marginaalinen, ellei jopa täysin näennäinen. Samalla päätettävät asiat lähtevät ylhäältä alaspäin, ei alhaalta ylöspäin, kuten demokratiassa jotenkin ajattelisi olevan.

Kannustan kuitenkin edes niihin melko näennäisdemokraattisiinkin malleihin vain, jotta ihmiset oppivat kokeilemaan ja näkemään, millaista päätöksenteko voisi olla. Voisin ainakin kuvitella, että vaatimus aidompien ja merkittävämpien päätöksientekoon kasvaisi ja nykyisen järjestelmän päivitykseen kohdistuisi kovempaa painetta. Olisi kuitenkin mielestäni virhe, jos ihmiselle ei sallittaisi poliittista passiivisuutta siten, että silti hänenkin asioillaan on merkitystä: Siksi delegatiivisen päätöksenteon muotoja osana järjestelmää. Ja myös täyspassiivisuus on edelleen optio, ääntään ei ole pakko antaa mihinkään eikä sitä itsekään ole pakko käyttää.

Tämän tarkemmin en osaa asiaa vielä avata, josko edes lopulta tällaista hybridiä olisi mahdollista yhteensovitellakaan. Ajatus on melko massiivinen ja vienee vuosia, ennenkuin osaisin perusteellisempaa ja konkreettisempaa esitystä asiasta ilmaista. Ja silloinkin se voisi olla ideana täysi susi - katsotaan.

Demokratia ei kuitenkaan ole ihan yksinkertainen asia, ja sen verran skeptinen olen suoraa demokratiaa kohtaan, etten sitä voi varauksetta kannattaa: sinänsä toivoisin, että yhteiskuntana päästäisiin siihen tilanteeseen, jossa suora demokratia olisi yksinkertaista ja toimivaa, mutta aikana jona päätöksien määrä vain kasvaa vähintään samaa tahtia kuin intressiryhmien resurssit vaikuttamisessa, on kohtuutonta pyytää jokaiselta yksittäiseltä äänestävältä kansalaiselta ymmärrystä saati sellaista tiedon kaivamista jokaiseen asiaan, jota voi millään tasolla määritellä puolueettomaksi. Ei nykyisetkään kansanedustajat, jotka päivätyökseen tekevät päätöksiä, ehdi tutustua kaikkeen tasapuolisesti ja niin syvästi, kuin aiheet vaatisi. Se on yksinkertaisesti sula mahdottomuus. Hekin luottavat siksi ns. toisen käden tietoon ja kuuntelevat eri lobbareita (kansalaisjärjestötkin ovat lobbaajia).

Kuinka sitten omaa elämäänsä elävä kansalainen ehtisi yhtään sen paremmin tutustua kaikkeen? Ei hän ehkä suoraan olisi jonkin eturyhmän asioita ajamassa, mutta ei välttämättä myöskään olisi tietoinen, mitä eri intressiryhmiä on tapauksittain mielipiteisiin vaikuttamassa. Näkisin sen vielä vaarallisempana näennäisdemokratiana, koska olisi vaikea perustella, miksi ihmisen itse antama ääni ei ehkä sittenkään edusta hänen omaa kantaansa. Kuitenkin jo nyt näemme, miten ihmiset äänestävät jopa omia etujaan vastaan, vaikka puolue pitäisi vaaleissa antamat lupauksensakin. On aivan liian helppo harhauttaa ihmistä, jolla on oma elämä elettävänään.

Suosisin monista syistä delegatiivista mallia, jolloin helpommin jokainen, jolla asiaan on mielenkiintoa ja/tai asiantuntijuutta, voi olla asiasta päättämässä ja jos häneen on luotettu, toistenkin puolesta sen aiheen osalta. Kaukana ollaan toki moisesta, mutta haaveillahan kai vielä saa?

Käyttäjän elina kuva
Elina Moustgaard Vastaus kommenttiin #16

Mielenkiintoisia hahmotelmia demokratiasta. Vedät sveitsiläisen mallin, suoran ja edustuksellisen demokratian yhdistelmän pidemmälle. Äänen delegoiminen ja perustelusi siihen ovat hyvät, en ole tullut ajatelleeksi sitä yleisen äänestyskäytännön muotona, mutta käytännössä sitä tapahtuu varmaan muissakin perheissä tai yhteisöissä kuin omassani. Äitini antoi äänensä aina minulle kun kävimme äänestämässä, ennen isän kuolemaa ääni meni isälle, äiti luotti meihin kahteen koska olimme molemmat yhteiskunnallisesti kantaa ottavia ja hän itse ei välittänyt politiikasta lainkaan.

Suoraa demokratiaa kannatan varauksetta, sille on vuodesta 1848 sujuvasti toiminut sveitsiläinen malli, johon ilman muuta saisi tuoda uusia elementtejä mukaan. Se mitä pidät ongelmallisena - "aikana jona päätöksien määrä vain kasvaa vähintään samaa tahtia kuin intressiryhmien resurssit vaikuttamisessa, on kohtuutonta pyytää jokaiselta yksittäiseltä äänestävältä..." - ei mielestäni ole ongelma lainkaan. Ei tietääkseni sveitsiläistenkään mielestä.

Edustuksellinen puoli hoitaa käytännön hallitustyöskentelyn ja lainsäädännän kuten muissakin edustuksellisissa demokratioissa, mutta suoraan demokratiaan turvaudutaan kun jokin kansalais- tai puoluealoite kerää tarvittavan määrän kannattajia taakseen. Teemat vaihtelevat ja laki voi syntyä äänestysprosentin ollessa vain 30%, ne joita jokin äänestettävä asia ei koske antavat niiden päättää joita se koskee. Reilu peli minun mielestä.

Asia erikseen ovat suuren luokan sitovat kansanäänestykset kun päätetään maan suuntalinjoista tai kansaa voimakkaasti jakavasta kysymyksestä - silloin nousee esille sinun huolesi äänestäjien urakasta saada objektiivista, manipuloinnista vapaata informaatiota. Se on ongelma myös edustuksellisissa demokratioissa yhtä lailla sitovien tai neuvoa-antavien kansanäänestysten kohdalla, esimerkkinä Suomen neuvoa-antava kansanäänestys EU:iin liittymisestä. Törkeämpää yhteistuumin sovittua manipulaatiota ja sensuuria valtakunnan viestimiltä ei voisi kuvitellakaan, niin täydellisessä mediahiljaisuudessa pidettiin eu-kriittiset äänet.

Se oli 1994, sen jälkeen on tullut tietoverkko joka kotiin, uskoisin ihmisten osaavan suunnistaa informaatioviidakossa ihan hyvin kun tietävät mikä heitä askarruttaa missäkin asiakysymyksessä, ei tarvitse olla valtiovallan tuottaman informaation varassa. Ja se, että kansanedustajat eivät ehdi kahlata informaatiotulvaa läpi on huonoa asioiden priorisointia, järjestelykysymys. 1980-luvulla vain ministereillä oli avustajat valtion puolesta, rivikansanedustajat työskentelivät niin että sitoutumattomat pärjäsivät omillaan ja sitoutuneet puoluetoimistonsa avustamana.

En olisi niin kovin huolissani kansan harkintakyvystä, suomalaiset eivät ole sveitsiläisiä tai muita tyhmempiä, verkkomaailmassa oikeastaan maailman huippua, niin olen useammastakin kansaivälisestä lähteestä bongannut. Pitää vaan luottaa enemmän kansaan ja vähemmän puolueparlamentaarikoihin. Seppo Oikkosella, joka noteeraa itsensä ajatushistorian harrastajana on erinomainen blogi, lainaan hänen valtavasta inforvirrastaan yhden lyhyen demokratiakirjoituksen: http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuom...

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi Vastaus kommenttiin #19

Voit olla oikeassa, että huoleni on liioiteltu suorien kansanäänestysten suhteen. En ole itsekään aina ole ollut niin pessimistinen niiden suhteen. Samanaikaisesti vain saa eteensä huolestuttavia uutisia esimerkiksi laskeneesta lukutaidosta ym, miksi tällainen mietityttää. Tokikin, jos tällaiseenkin malliin lähdettäisiin oppimaan, siihen sitten myös opittaisiin ja moni huoleni olisi turha. En näe realistisena kuitenkaan missään tilanteessa siirtyä suoraan yhdestä järjestelmästä toiseen, vaan siirtymävaihetta tarvitaan. Suoran demokratian siirtymisesssä tarvittaisiin siis lähinnä enemmän kansanäänestyksiä. Sveitsin mallissa pidän kyllä erityisesti siitä, että kansa itse saa päättää, mistä he haluavat päättää.

Oikkosen tekstejä onkin ollut aina ilo lukea. Kiitos tuohon tekstiin linkittämisestä, ei ole tainnut osua kohdalle aiemmin.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

"Yksityisyyden" suoja poistettiin jo köyhiltä -94.
Kela saa kaikki tiedot verotoimistosta ja Pankeista pankkitilejä myöden.

Muiden ei tarvitse tiliottetta näyttää Kelassa nostaessaan sosiaaliturvaansa.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi

Näinpä. Pahemmaksi taitaa vain mennä sen suhteen. Juuri nyt ei näytä kovin hyvältä perustulonkaan suhteen, joka voisi joiltain osin tuohon asiaan auttaa (riippuu tietenkin täysin senkin toteutuksesta). Se on jännä, että perustelut ovat menneet niin heppoisasti läpi: onhan "tietenkin" selvitettävä, mitä köyhä rahallansa tekee, jotta voidaan selvittää, onko hän niin köyhä, että minimitoimeentulon "ansaitsee".

Periaatteessa kai olisi laillista toimittaa sellaisia tiliotteita, jossa sensuroi käytetyn rahan (ellei se ole toimeentulotukeen kuuluva menoerä kuten sähkölasku, vuokra jne), ja jättää näkyville vain, mistä rahaa on tullut. Ja siis periaatteessa tällainenkin tiliote tulisi hyväksyä. Monille köyhille rahaa tulee vain kaupungilta / valtiolta - työssäkäyvien köyhien, jotka tarvitsevat sosiaaliturvaa, tilanne on vielä raskaampi ja syväluotaavampi. Mikään temppu ei silti poista sitä tosiasiaa, että toimitettava ne tiliotteet on. Köyhä katsotaan syystä tai toisesta tässä(kin) maassa lähtökohtaisesti epäillyttäväksi ja petollisuuksiin taipuvaksi.

Käyttäjän SariLaine kuva
Sari Laine

PERUSTUSLAKITUOMIOISTUIN SUOMEEN

Perustuslakituomioistuin tarvitaan Suomeen valvomaan Perustuslain toteutumista, sen noudattamista sekä sen rikkomisten estämiseksi kaikessa virka-, lainkäyttö- ja lainsäädäntötoiminnassa. Suomeen pitää perustaa oikeusvaltiolle kuuluva Perustuslakituomioistuin lainsäätäjien ja lainkäyttäjien virkatoimien luotettavaksi valvojaksi. Lainsäätäjien ja -käyttäjien oman työnsä itsevalvomisille on jo aika sanoa näkemiin.

http://sarilaine.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243858-p...

Toimituksen poiminnat