Ei ihme, jos ei kiinnosta

Yle uutisoi nuorten äänestysprosentin olevan noin 30 prosenttia. Tämä on kuulema hätkähdyttävä tieto, ja ehkä onkin. On suorastaan ihme, että edes niin montaa nuorta kiinnostaa.

Yhdeksi syyksi nuorten matalalle äänestysprosentille kerrotaan, että nuoria ehdokkaita ylipäätään on niin vähän. Tämäkään ei ole yllätys, kun isommissa puolueissa pelkästään ehdolle asettuminen voi maksaa jopa 1700 euroa. On hämmästyttävää, että miljoonatukia nauttivat puolueet edes kehtaavat vetää moisia summia. Piraattipuolue, joka ei puoluetukia saa, suosittaa (ei edes pakota) piiriyhdistyksiään keräämään ehdokkailtaan 20 euron ehdokasmaksun.

Nuorten puute ehdokkaissa tai ylipäätään ehdokkaiden vähyys ei silti pitkälle tilannetta selitä. Nuoria ei kiinnosta osallistua. Enkä ihmettele yhtään.

Maailma nuoren silmin

Olen jo jossain määrin liian vanha puhumaan juuri äänestysikään kasvaneiden nuorten puolesta. Oman ikäluokkani, puhutaan nyt noin 24-35-vuotiaista, tilannetta kykenen ymmärtämään omakohtaisesti hieman paremmin. Missä on siis mennyt pieleen?

Sukupolveni kasvatettiin uskossa, että eläkepommin tähden työtä riittää jokaiselle. Samaan hengenvetoon kerrottiin, että koulutus on Suomessa ilmaista ja voit opiskella mihin tahansa ammattiin ja työpaikka on varma. Todellisuus on edelleen selvästi useilla poliitikoilla hämärän peitossa.

Nuorille tarjotaan palkatonta työtä. Totta, itse opiskelu on ilmaista, mutta kustantaakseen kirjat ja tarvikkeet, omasta ruoasta puhumattakaan, on se rahoitettava lainalla. Lainapainotteisuutta kaiken päälle entisestään lisätään. Samalla muistutetaan, että voihan sitä tehdä töitä opiskelun ohessa – Vaan mistäpä niille kymmenille tuhansille opiskelijoille töitä, eritoten, jos haluaa valmistua siinä ajasssa, kun opintotukikuukausia riittää.

Poliitikot ovat hymyssä suin seisoneet opiskelijoiden rinnalla koulutuslupauskyltit kädessä. Ensimmäisenä tekona päättäjäksi päästyään he leikkaavat juuri koulutuksesta. Seuraavissa vaaleissa annetaan samat lupaukset. Täytyy olla jo vajaaälyinen uskoakseen sitä uudelleen. Ikävä puoli onkin, että aina löytyy niitä uusia nuoria, jotka eivät ole vielä tätä valheen syövyttämää politiikkaa kohdanneet ja näin varastetaan taas ääniä.

Jos ääni edes merkitsisi

Harva kokee oman yhden äänensä merkitykselliseksi. Mitä paremmin vaalitavan ymmärtää, sitä vähemmän koko äänestäminen kiinnostaa. Meillä on edelleen käytössä vaalitapa ja demokratian malli, joka on ollut käytössä jo sata vuotta. Sadan vuoden aikana väestömme on viisinkertaistunut enkä osaa edes arvata, kuinka moninkertaisesti päätettäviä asioita jo on. Joka tapauksessa se on kasvanut hurjasti.

Päätöksiä tekevät ihmiset, tavan tallaajat, jotka eivät merkityksellisesti eroa päätöskyvyn paremmuudesta kenestäkään muusta. Samalla niin kansalaiset itse kuin päättäjätkin pelkäävät antaa kansalle lisää valtaa: "Miten he muka näistä asioista ymmärtäisivät?". Ääni kelpaa kyllä, vaikka niillä lupauksilla, jotka ensitilassa rikotaan. He kun päättäjän paikalle päästessään yhtäkkiä ymmärtävät paremmin, mikä on kansan paras, vaikka vaaleja ennen kerrottiin kansan parhaasta jotain aivan muuta.

Äänestämättömyyden kierre

Kun kerta nuoret eivät juuri äänestä, eivät päättäjät yritä edes nuorien asioita huomioida eikä heidään äänistään välitä. Kun nuorempaa sukupolvea ei politiikka puhuttele, eivät nuoret äänestä. Ja kun eivät he äänestä, ei heitä puhutella. Kierteen katkaisemiseksi päättäjillä on aivan valtavan suuri rooli.

Pelkkä puhuttelu ei riitä. Täytyy osata myös kuunnella. Päättäjien vastuu on rakentaa yhteiskunnastamme senkaltainen, jossa on mahdollisuuksia toimia ja rakentaa omaa elämäänsä myös parin vuosikymmenen päästä. Päätökset kuitenkin toistuvasti vain sulkevat ovia, erityisesti yhä voimakkaammin vain taloudellisin perustein. Jos rahaa löytyy, löytyy mahdollisuuksia.

Ääni, ääni, ääni

Oma kannattajakuntani koostuu pitkälti heistä, jotka ovat lopen kyllästyneitä nykymuotoiseen demokratiaamme. On sekä heitä, jotka eivät ole vuosikymmeniin äänestäneet, sekä heitä, jotka eivät ole koskaan äänestäneet. Ikähaarukka liikkuu reippaasti sieltä 22 ikävuodesta eläkeikään.

Jokainen ääniä hamuava poliitikko tietenkin kieli pitkällä haluaisi tietää, miten onnistun moisessa. Tiedoksenne: Sitä ei saa puhumalla paskaa. Haluaisin sanoa tämän poliittisesti korrektisti, mutta sille ei vain ole mitään muuta yhtä kuvaavaa ilmaisua.

Kuntavaalien tärkein teemani on demokratian päivittäminen kohti nykyaikaa. Haluan ottaa päätöksentekoon mukaan kansalaiset itse. Kansalaisraadit ovat yksi tapa, ja niiden kehittäminen kohti isompia kokonaisuuksia ja isompia kansanosuuksia on äärimmäisen tärkeää. Yksikään isompi puolue ei demokratiaamme halua kehittää ja miksi haluaisikaan: Tämä järjestelmä on toiminut heille vallan mainiosti.

On aika päivittää järjestelmämme nykyaikaan. Äänestä numeroa 151 Jyväskylässä. 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu