Loukkaantumisen jalo taito

Jos jotain vuosi 2016 on jättänyt nettikeskusteluista mieleen, on se loukkaantumisen ilmaisun kierteet. Yksi loukkaantuu, toinen loukkaantuu loukkaantumisesta ja kolmas loukkaantuu kun nämä loukkaantuvat mielestään turhista asioista. Loukkaantujat sitten huutelevat keskenään, kenen oikeus loukkaantua oli oikeutettu, ja kuinka siitä loukkaantumisesta loukkaantuminen loukkaa loukkaantunutta.

Toki jokainen loukkantuminen on yhtä oikeutettua. Se kun on tunne, eikä tunteista voi väittää, että olisi oikeaa tai väärää. Sanakirja aukaisee tämän tunnepuolisen loukkaantumisen seuraavasti: Panna pahakseen, ottaa itseensä, pahastua, närkästyä. 

Kasvussa näistä merkityksistä on eritoten ollut itseensä ottaminen. Tämä näkyy helposti netissä käydyissä keskustelun irvikuvissa, joissa aiheestakin puhuessa paikalle ilmaantuu Loukkaantuja, joka katsoo sanojen olleen häntä vastaan tarkoitettuja ja loukkaantumisen tunteen vallassa argumentoi pitkälti ohi aiheen. Ad hominem -argumentaatiovirhettä (henkilöön kohdistuvaa hyökkäystä) ei enää edes tarvita, kun niin moni hoitaa asian omatoimisesti tulkinnallansa.

"Näin nämä asiat koetaan" on lentävänä lauseena loppuvaa vuotta kivuliaan hyvin kuvaava. Lausahdus toki ilmaistiin ensi kerran jo vuonna 2015 Slunga-Poutsalon suusta, mutta vasta vuosi 2016 on tehnyt sen suorastaan eläväksi. Mitä haittaa tästä on?

Negatiivisten tunteiden kierre ja paikoin jopa kaikessa siinä vellominen ei tee kenellekään hyvää. Tarkemmin sanottuna kyseessä on yksi masennuksen oireista. Satojen tuhansien masennuslääkkeiden käyttäjien maassa(*) on kieltämättä ymmärrettävää, että julkisessa keskustelussa tällainen oirehdinta näkyy kirkkaana – Päälle kun on valtava määrä vielä oireilevia ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista hoitokontaktia ja ovat näppärästi kaiken tilastoinnin ulkopuolella.

Kun ilmapiiri ruokkii, hyväksyy ja suorastaan vaatii loukkaantumista ja paheksuntaa mitä erinäisimpiin ilmiöihin, tapahtumiin ja sanoihin, sitä vaikeampaa on erottaa oma oirehdintansa vain yleisesti hyväksytystä toimintamallista. Keskustelukulttuurimme ruokkii masennukseen liittyviä ajatusmalleja, eikä ole ihme, että sosiaalisen median käyttö on yhteydessä masennukseen(**). 

Epäilemättä tämän tekstin lukijoista osa loukkaantuu. Mikään ei ole kauheammin sanottu, kuin se, että loukkaantuminen olisi jollain tapaa itsensä vastuulla. Maailmassa kun tapahtuu niin paljon kamalia asioita, sanotaan hirveitä juttuja ja syyllistetäänkin mennen tullen ketä vain. 

Olisin joitain vuosia sitten loukkaantunut vastaavasta itsekin. 

Vuodelta 2017 toivon, että ihmiset pysähtyisivät muutamien asioiden äärelle. Yksi niistä on pohtia oman vointinsa vaikutusta omiin reaktioihinsa. He, jotka eivät ole syvän masennuksen kourissa tietävät, että hyvänä päivänä voisi tapahtua melkeinpä mitä tahansa, eikä juuri hetkauttaisi – Huonona päivänä pienempikin asia vastaavasti ottaa kupoliin tavalla, jonka ymmärtää ylittävän kaiken järjellisen toiminnan.

Toinen mitä toivon, on pohtia keskustelukulttuurin negatiivisuuden ylläpitämistä. Vakavista vääryyksistäkin on mahdollista puhua ilman negatiivisella tunnelatauksella keskustelun kyllästämistä. Keskustelu on jopa hedelmällisempää ja ratkaisukeskeisempää, jos siihen osallistutaan muunkin kuin oman pahoinvoinnin ilmaisun tähden.

Lopulta toivon ihmisten kykenevän kyseenalaistavan omat aatoksensa ja etsivän itselleen tukea, mikäli negatiiviset ajatuskierteet ovat voimakkaasti havaittavissa. Jos havaitsee toistuvasti loukkantuvansa, on tuki tuikitärkeää. Eihän kukaan jättäisi jatkuvasti murtuvaa jalkaa hoitamatta – Miksi siis jatkuvasti murtuva mieli jätettäisiin oman onnensa nojaan?

Tervehdyttävää uutta vuotta jokaiselle.

 

 

 

 

* Masennuslääkkeitä käytetään toki muihinkin mielenterveydellisiin sairauksiin tai esimerkiksi unettomuuteen. Lisäksi luonnollisestikaan ole yksi yhteen selvää, että juuri tietty oire olisi masennuslääkkeiden käyttäjillä tavattavissa, eikä lääkkeenkäyttäjä lääkityksen ansiosta väistämättä enää oirehdi. Ilmaisumuodon tarkoitus tekstissä on osoittaa masennuksen laajuus ja tuoda esiin mielenterveydellisen ongelman vaikutus erityisesti netissä käytävään keskusteluun.

** Tutkimus arvailee ilman konkreettista pohjaa, että kyseessä olisi esimerkiksi kateus muiden menestyksestä tai että masentuneet ihmiset käyttäisivät sosiaalista mediaa enemmän. Tutkimuksessa oli pitkälti nuoria aikuisia mukana, mikä entisestään nostaa juuri masennuksella oirehtivien määrää – Nuorilla kun masennuksen tiedetään olevan yleisempää. Koska ihminen, eritoten nuori sellainen, on altis ympäröiville ajatusmalleille, on mielestäni melko selvää, että masennukseen liittyviin ajatusmalleihin voi myös oppia ympäristöstä. Yhtä lailla se kuitenkin on oikea masennus, eikä tee siitä millään tapaa vähäisempää. 
Lähde: http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/masennus_ja_sosiaalinen_media_liittyvat_yhteen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu