*

Jonna Purojärvi Tunteella järjen puolella

Poliittisesta aikamatkustamisesta

Fysiikan peruslait ovat melko yksinkertaisia. Ne kuvaavat, kuinka asiat ovat, ja ne voidaan kerta toisensa jälkeen todistaa paikkaansa pitäviksi. Politiikassa on herttaisella tavalla irrottauduttu todellisuudesta ja keskusteluissa omenatkin putoavat ilmakehään.

Ihminen ei kykene irrottautumaan fysiikan lakien alaisuudesta. Syystä tai toisesta pääasiassa emme siltikään käsitä näiden lainalaisuuksien mekaniikkaa oppikirjaesimerkkien ulkopuolella. Vahingollisinta tämä on ennenkaikkea kuvitelmassa voida kääntää ajan suuntaa, mikä toimii ainoastaan teorioissa. 

Ongelma ei vaivaa yksiselitteisesti konservatiivisempaa politiikkaa, vaan yhtälailla erityisesti markkinaliberaalia politiikkaa. Vaiva tyypillisesti näkyy havittelemalla jotakin mennyttä ajankohtaa, jolloin on tilastollisesti havaittavissa tiettyä riippuvuutta kahden tai useamman tekijän välillä. Tuohon ajankohtaan haikailu on yhtä mielenvikaista kuin erotella kahviin sekoitettua maitoa ja odottaa nesteiden olevan kaiken päälle alkuperäisessä lämpötilassaan.

Niin talous- kuin muussakin politiikassa maailma yksinkertaisesti menee eteenpäin. Osa päätöksistä vaikuttaa koko sopan koostumukseen ja olemukseen, kun toiset päätökset ovat vain helpommin poistettavia kärpäsiä soppalautasella. Voisi kuvitella olla yksinkertaista havaita, milloin kyse on kermasta ja milloin kärpäsestä, vaan haikailtujen ja myös tehtyjen päätöksien perusteella näin ei laajassa mittakaavassa ole.

Ei tunnu löytyvän myöskään yksinkertaista mittaria, jolla eteenpäinsuuntautuneisuutta voisi mitata. Poliittinen nelikenttä ei aseta selvästi havaittavaa aikajanaa, huolimatta virheellisestä tulkinnasta yksiselitteisen konservatiivi-liberaali akselin suhteen. Liberaalikin, erityisesti ollessaan vahvasti oikeisto-vasemmisto akselilla suuntaan tai toiseen kallellaan, tyypillisesti etsii historiallisesta ajankohdasta ratkaisuja nykyhetkeen. 

Tämänkaltaisessa ilmapiirissä on turhauttavaa astua sellaisen puolueen kanssa poliittiselle temmellyskentälle, jossa suuntaa eniten määrittävä ominaisuus ei mahdu mittareille. Yhteiskunnalliseen kehitykseen keskittyvä Piraattipuolue jää herkästi vaikeasti tavoitettavaksi ja vain arvoliberaaliuden voi nähdä nelikentällä yhdistävänä tekijänä yksilöiden välillä. Eteenpäin suuntautuneisuus aukeaa tyypillisesti vasta keskustelun ja perusteluiden myötä.

Ihmiskunta ei ole oppinut kääntämään ajan suuntaa, emmekä todennäköisesti sitä haluakaan. Poliittiset pyrkimykset, jotka vaativat jonkin aikajanan pisteen palauttamista nykyhetkeen, tulisi nauraa ulos keskustelua häiritsemästä. Sen sijaan pääasiassa väitellään, mikä piste tulisi palauttaa. Pisteen paremmuutta perustellaan milloin milläkin havaituilla riippuvuus- tai syy-seuraussuhteilla, joista aika on vain jo ajanut ohi.

Huovatkaa minkä jaksatte. Piraatit purjehtivat sillä välin eteenpäin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Todellisuudessa luovien näkemysten huomiointi noudattaa epäilemättä ideatasolla yleisesti sovittuja ja toimiviksi todettuja organisaatio- ja johtamismallin muodollisuuksia.

Täytyy siitä huolimatta että maailmalla on viime aikoina tapahtunut paljon, todeta, että kokonaisvaltainen työtapa johdattelee meidät ja tukiryhmämme kohti yleispätevien toimintaohjeiden tavanomaisia käyttökohteita.

Oudoksuttavaa kyllä, on useasti todettu, että vakiintunut elämäntapa rauhoittaa vastuunalaisia kontradiktioita.

Me emme tiedä mitä tapahtuu todella, jos ratifioituja ominaisuuksia omaava vaihtoehto yksinkertaistaa viimeaikaisia absurdeja väittämiä.

Tosiasia on, että maailmanlaajuinen trendi avaa itse kullekin tiedon ja ymmärryksen portin kohti organisaation sisäisiä ratkaisumalleja.

Kyllähän se näin on ;D Puppulausegeneraattorilta mahtavat terveiset ;D

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Itse asiassa tarkkaan ottaen fysiikan laitkin kuvaavat vain historiaa. Ne vain toteavat, että Newtonin legendaarinen ja lukemattomat todelliset omenat sitä ennen ja sen jälkeen ovat pudonneet maahan, ja esittävät selityksen sille, miksi näin tapahtuu. Ne eivät varsinaisesti todista, että kaikki omenat jatkossakin putoavat maahan. On kuitenkin järkevää pitää niitä lakeina, ja elleivät maa tai omenat muutu oleellisesti, niin kannattaa toimia sillä oletuksella, että omenat jatkossakin putoavat maahan.

Miksei sama pätisi myös politiikkaan? Jos jotakin poliittista ideaa on jo kokeiltu, ja se on aikaansaanut hyviä tai huonoja vaikutuksia, niin miksei sen voisi olettaa aikaansaavan samoja vaikutuksia tulevaisuudessakin? Politiikassa ihmiset ovat edellisen esimerkin omenoita, eivätkä ihmiset mitenkään oleellisesti ole muuttuneet muutaman vuosituhannen aikana.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi

Ongelma on useammin siinä, ettei lähtötilanteita osata ottaa riittävän kattavasti huomioon, saati niitä olosuhteita, joissa ollaan. On kuin heittäisi pingispalloa ensin tuulettomalla säällä, ja sen lentäessä tiettyyn pisteeseen, ajatellaan, että niin on tapahtuu väistämättä vain palloa heittämällä toistekin. Sitten heitetäänkin hieman eri kulmassa ja hieman eri korkeudelta tuulisessa säässä, ja kappas - Pallo laskeutuikin aivan toisaalle.

Käyttäjän pahis kuva
Samuli Pahalahti

Ja juuri sen takia markkinaliberalismi on käytännössä ainoa realistinen vaihtoehto. Suunnitelmatalous nojaa aina siihen, että talous tulee toimimaan juuri niin kuin mallit sanovat sen toimivan.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi Vastaus kommenttiin #5

Olen kuullut riittävästi markkinaliberaalien selityksiä, joilla myös on kovin vankat mallit, joiden mukaan sitten asiat toimivat. Tokikaan jokainen markkinaliberaalia politiikkaa kannattava ei ole välttämättä oman ideologiansa asiantuntija. On markkinaliberalismilla maailmalle myös paljon relevanttia ja toimivaa annettavaa, vaikka siltikään yksistään mikään malli ei toimi. Eihän fysiikan laeillekaan ole vain yhtä kaavaa, eikä maailma yhdellä kaavalla toimisi sellaisena, kuin sen havaitsemme. Vaikka kaiken teoriakin keksittäisiin, se sisältäisi monia toisistaan poikkeavia kaavoja.

Olisi järjetöntä yrittää puristaa yhteen malliin koko maailmaa poliittisestikaan - Se, jos jotain, tulisi oppia niistä totaalisen pieleen menneistä suunnitelmatalous yms "kokeiluista". Yksi malli ei vain riitä.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #6

Jonna Purojärvi: - "Olisi järjetöntä yrittää puristaa yhteen malliin koko maailmaa poliittisestikaan"

En tiedä, mitä tarkoitat "markkinaliberaalilla", mutta vastaan tähän nyt ihan vain liberaalina. Juuri tuo on nimittäin liberalismin perusajatus: Ei yritetä puristaa kaikkia samaan muottiin, vaan annetaan ihmisten määrätä omasta elämästään vapaasti. Liberalismissa ihmiset voivat perustaa omia yhteisöjään itse valitsemillaan säännöillä, kunhan niihin ei pakoteta ketään.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi Vastaus kommenttiin #7

Vapaus toimia niin pitkään, kun ei vahingoita muita toiminnallaan, on itselleni se liberalismin perusajatus. Mitä suuremmille areenoille mennään, sitä monimutkaisemmiksi se toisten vahingoittamisen määrittäminen menee. Helpoin esimerkki lie vaikkapa jonkin suuren yhtiön huonosti hoidetun toiminnan ympäristövahingot, erityisesti kohdistuessaan puhtaan veden käyttökelvottomaksi saastuttamiseen.

Jos mitään vastuuta ei ole kirjattu toimintaan mukaan, melko rankaksi menisi meno täällä. On sitten oma ja pitkäkin keskustelu erikseen siitä, minkälaiset asiat voidaan katsoa olevan toisten vapautta tai oikeuksia haittavaa toimintaa. Esimerkiksi pahoittunut mieli ei sitä ole, mikä tuntuu olevan nykytrendi kieltoja tehtaillessa.

Yhteisöjen perustaminen vapaaehtoisuuteen perustuen on mielestäni hyvä ja kannatettava asia. Siihenkin olisi lisättävä vain yksi perusoikeus jokaiseen: Jokaisesta yhteistöstä tulisi saada myös poistua ilman terveyteensä kohdistuvaa uhkaa.

Toimituksen poiminnat