*

Jonna Purojärvi Tunteella järjen puolella

Ehdoton vai ansaittu ihmisarvo?

Keskimäärin työtön sanana herättää erilaisia negatiivisia mielikuvia. Vaikka osa mielikuvista kohdistuu ympäröivään yhteiskuntaan ja sen rakenteisiin, on nähtävissä ihmiseen itseensä liitettävien negatiivisten mielikuvien sarja - Siivelläeläjä, verorahojen tuhlaaja, epäsolidaarinen, piittaamaton. Sama retoriikka on levinnyt pakolaiskeskusteluunkin, ovathan he usein ensin maassamme työttömiä.

Palkansaaja luokin jo kohtalaisen neutraalin mielikuvan. Joku ihminen saa palkkaa. Hän on siis jonkinsorttisessa työssä, maksaa veroja, on jonkun alainen. Stereotypiaa on vaikea saada aikaan, kun palkansaajia ovat niin sairaanhoitaja kuin salkunhoitajakin.

Johtaja onkin sitten jo useammin positiivinen. Sana huokuu arvovaltaa. Oletusarvoisesti johtajan paikka on taidoilla saavutettu, tyypillisesti ei haluta uskoa kenenkään nousevan työmaailman hierarkiassa ilman todellisia ansioita. Tulot ovat hyvät, he pitävät muita ihmisiä palkansaajina ja erilaisten johtajien vaikutus poliittiseen päätöksentekoon painaa vaakakupissa työntekijää ja työtöntä enemmän.

Mielikuvat vaihtelevat toki ihmisestä toiseen. Yleinen linja on silti huomattavissa, jonka mukaan mitä ansioituneemmalta henkilö kuulostaa, sitä arvokkaampi hän on myös ihmisenä. Johtajuus on aina omaa ansiota, työttömyys omaa syytä. Opiskelijan arvo lepää sen potentiaalissa olla tulevaisuudessa mitä tahansa johtajan ja työttömän välillä, mikä näkyy kaksijakoisessa suhtautumisessa opiskeluun: Arvokasta ja tarpeellista, mutta taloudellista tukea saa työtöntäkin vähemmän ja sekin mielellään maksetaan takaisin lainanoton myötä.

Nykyisessä yhteiskunnassa ihmisen välinearvo on ylittänyt jokaiselle ihmiselle kuuluvan ihmisarvon. Tottakai jokaisen tulee elättää itsensä työllä, josta maksetaan palkkaa. Tottakai on oma vika, jos opiskelee alalle, josta ei työllisty. Tottakai on oltava valmis yrittäjyyteen, jos kukaan ei ole palkkaamassa töihin. Totta.. kai?

Ehkä ihmisarvo vielä ylittää ihmisen välinearvon vaakakupissa. Kannattaa kuitenkin muistaa tarkistaa oma asennoitumisensa ensin ja huolehtia, ettei omaa ihmisarvoa alenneta välineen tasolle.

 

 

Alkuperäinen julkaisu Keskarin syyskuun numerossa: http://issuu.com/piraattipuolue/docs/keskari_2015-09/2?e=10985552/15162960

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat