*

Jonna Purojärvi Tunteella järjen puolella

Yksi lause muutti elämän

Ihminen on kyllä erikoinen elukka. Mikä tahansa pieni asia voi kääntää koko elämän suunnan. Joskus se voi tehdä sen kertaheitolla, toisinaan se salakavalasti tekee työtänsä vuosia. Omalle kohdalleni elämänkäänteen tehnyt lause tuli kuultua lukiossa. Jotain sieltä koulustakin siis opittiin, mutta taisinpa ottaa lauseen tarkoitettua vakavammin.

Lauseen tarkoitus oli muistaa, että omista teksteistä itsensä parhaaksi katsomat palat on yleisesti ottaen fiksua poistaa. Ihastumme helposti teksteissämme erilaisiin pätkiin, ehkä vain pelkkään sanamuotoon, josta emme suostu päästämään irti. Muille se ei välttämättä aukea, tuntuu kliseeltä, tai muuten vain irralliselta - Mutta voi, kuinka me sitä rakastammekaan! Ja juuri tuo osa pitäisi tekstistä leikata pois.

Ryhdyin kirjoittamaan yhteiskunnallisista asioista vuonna 2011. Tekstien laatu on vaihdellut, joidenkin osuessa napakymppiin, toisten mennessä kilometrikaupalla ohi niin lukijoiden kuin itsenikin mielestä. Kirjoitustahti on hiipunut, mitä paremmin ymmärrän leikata ne osat, jotka supisevat korvaani kauniisti, mutta näyttävät näytöllä kokonaisuus huomioon ottaen hirviöiltä. On täytynyt ottaa aikaa pohtia tuota kokonaisuutta ja tarkastella syvemmin ajatuksia sanojen takaa.

Lausahdus, jonka tuli vain parantaa tekstejäni, syventyi elämänfilosofiakseni. Toiveet, haaveet, unelmat ja samalla myös pelot saivat roppakaupalla kyytiä. Jäljelle on saanut jäädä vain todellisuus, sellaisena kuin se on. Politiikkaan osallistuminen edes keskustelun tasolla on selkeästi hankaloitunut, kun yhä selkeämmin huomaa, ettei todellisuus keskustelussa paina. Lupauksia toiveiden täyttämisestä siellä, pelolla piiskaamista tuolla. Syvempi keskustelu mistä tahansa tyssää jo ennen kuin on ehtinyt edes alkaa, eikä todellisuuden pintaa päästä edes raapaisemaan.

On surkuhupaisaa, että omista haaveista ei haluta päästää irti silloinkaan, kun ne ovat täydellisen mahdottomia toteutettavaksi. Liioin ei ihmistä kiinnosta, että pelotkin katoavat nuo luodut mielikuvat hylkäämällä. Tulevaisuuteen tirkistely, sen väkinäinen manipulointi mielen tasolla, ei ole tähän päivään asti johtanut mihinkään. Koko ihmishistorian ajan suurimmat saavutukset ja teot ovat tapahtuneet tasan senhetkisen todellisuuden tarjoamilla mahdollisuuksilla. Nykypäivän mahdollisuuksia ei nähdä, kun todellisuudesta ei piitata.

Nykypolitiikassa jokaisen poliitikon olisi oltava Suuri Vapahtaja, joka antaa Oikeamieliselle äänestäjälle kaiken ja ottaa pois vain Väärämielisiltä typeryksiltä. Nämä roolit vaihtuvat näppärästi jokaisen vaalikauden myötä, ja näin koemme jokainen vuorollamme Suurta oikeudenmukaisuutta Vapahtajan alla ja Helvetillistä vääryyttä Antikristuksen armoilla. Lopputuloksena kenenkään ei tarvitse kantaa henkilökohtaista vastuuta, ei todella muuttaa mitään, kunhan vain luottaa vallan ihmiselle, joka toiveitaan ja pelkojaan parhaiten myy.

Pätevimmät poliitikot löytävät parhaiten myyvän mielikuvapaketin tuon hetkellisen maallisen vallan saavuttamisen tähden. Kiinnityskohdat todellisuuteen käyvät yhä harvalukuisemmiksi ja valtaan päästyä ne vähätkin katkeavat. Yritys muovata yhteiskuntaa ylhäältä päin säätämällä oman mielikuvansa näköiseksi on kerta toisensa jälkeen epäonnistunut.

Kill your darlings - Tämä lause tarvittiin muuttamaan minut. Työtä tehtyään se tiivisti minulle kaiken, mitä tarvitsee ymmärtää: On vain yksi elämä, yksi todellisuus, yksi yhteinen tulevaisuus. Valta ja vastuu siitä, miltä ne näyttävät, on meillä - Tässä ja nyt.

Me pystymme parempaan ja se on fakta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän pekkakorvenniemi kuva
Pekka Korvenniemi

Pystytään parempaan, mutta ei ruveta jos sitä ehdottaa väärä puolue. Jolloin vastustamme ja sekin on fakta.
Pressa Niinistö osaa katsoa asioita aika hyvin yli puoluerajojen ja koettaa välillä herätellä. Olisipa hänellä Obaman valtuudet.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi

"Pystytään parempaan, mutta ei ruveta jos sitä ehdottaa väärä puolue. Jolloin vastustamme ja sekin on fakta."

Ja juuri tässä pystyisimme parempaan. Nimenomaan tässä.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Kiitoksia kirjoituksista. Sinulla on älliä ja tyyliä kirjoittaa. Ajattelet paljon asioita ja monipuolisesti. Tyyli on rakentavaa !

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Tämä kirjoitus on ihan napakymppi, eikä siitä pitäisi enempää sanoa, vaikka kuinka mieli tekisi ............ jos haluaa noudattaa ohjettasi "Kill your darlings".

En kuitenkaan nyt noudata sitä, vaan yritän sönkätä jotain. :)

Se on varmasti hyvä ohje. Voin aivan hyvin soveltaa tätä ohjetta itseeni, erityisesti tähän kirjalliseen ulosantiini täällä usarissa. Tavallaan olen kai toteuttanutkin sitä, ainakin jossain määrin, vaikka en ole tätä asiaa koskaan tällä tavoin, näin syvällisesti ja näin erillään muista kysymyksistä ajatellut.

Kiitos tästä kiteytyksestä ja ajatuksesta, siitä että toit sen näin selkeästi esille.

Käyttäjän ViljoRafaelHeinonen kuva
Viljo Heinonen

Itselleni paras kirjoitusohje on ollut: Jos lukija voi käsittää tekstin toisin kuin on kirjoittajan tarkoitus, tekstissä on jotain vialla ja sitä pitää korjata.

Käyttäjän Timoteus kuva
Timo Huolman

Aivan, piilotettua sarkasmia lukuunottamatta varmaankin hyvä ohjenuora, joka vaatii usein henkilötuntemustakin, että osaa lukea viestin rivien välistä,
vaan rivien välistä tulkitsemista ei voi täysin estää, jokainen lyömäsi merkki on subjektiivinen kokemus.

Purojärven kirjoitus on sangen hyvä,
ite karsin lopullisessa tekstissä jopa puolet pois vaikka mukana menisi asiaakin, jotta itse asia tulisi paremmin esille.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Todellisuus..tuo jo lähes mysteerinen tila minkä pintaan päästään vain välillä hieman raapimaan vai päästäänkö siltikään?

Todellisuuden näkeminen on pohjimmiltaan äärimmäisen lahjomatonta realismia ja siinä helposti alkaa pessimistiksi,koska siellä ei odota mitään hienoa..koska sitä ympäröi kaikkialta käsin kaikki muu kuin todellisuus.

Yhtä kaikki..no miksipä ei siis oteta sitä todellisuutta vastaan sellaisena kuin se on?

Otan pienen lainauksen Kalliselta,koska se sopii juuri tähän ja samalla ei yhtään:

"On mahdollista, joskin vaikeata, irtautua sen verran kaikesta opetetusta, annetusta, mieleen syövytetystä, että alkaa toden teolla kysyä, mitä tämä kaikki oikeastaan on, mistä se johtuu ja mihin se vie. Jos pääsee alkuun, jos saa edes toisen kätensä siteistä irti, saattaa tapahtua ihme. Perinteiden, annettujen arvokäsitysten mahti raukeaa. Harha, joka tajutaan harhaksi, lakkaa olemasta. Lumous, jonka olemus oivalletaan, lakkaa vaikuttamasta. Jos näin tapahtuu minussa, sinussa, yhä useammassa, muutos on mahdollinen."

Hän ei taipunut pessimistiksi vaan päinvastoin..jaksoi uskoa.

Toimituksen poiminnat