*

Jonna Purojärvi Tunteella järjen puolella

Ajatuksia syrjäytymisestä

Kun puhumme syrjäytymisestä ongelmana, on ensinnäkin paloiteltava tarkemmin, mikä siitä tekee ongelmallista. Asiahan ei nimittäin ole aivan yksinkertainen: Ongelmaa käsitellään yhteiskunnan puolelta lähinnä taloudellisena ongelmana, kun yksilön kannalta ongelma on myös vahvan sosiaalinen. Tämänhetkiset ongelman ratkaisuyritykset ovat menneet niin pahasti päin honkia, että porkkanaa käytetään säästösyistä myös keppinä - Sentään vielä niin päin.

Syrjäytyminen on ennen kaikkea kokemus. Työtön ei suoraan ole syrjäytynyt, eikä ennen kuulumaton ole syrjäytynyt työssäkäyväkään. Virallisella määritelmällä voidaan heittää vesilintua, sillä siitä ei ole hyötyä kuin tilastoja tuijottavalle byrokraatille. Vähävaraisuus sen sijaan on usein syrjäytyneen tuttava, vaikka tämäkään ei kiveen hakattu totuus ole.

Syrjäytyminen on lumipalloefekti. Sen alkuunpaneva voima syntyy useita erilaisia reittejä pitkin ja alkusyy on huomattavan usein yhteiskunnallinen. Näihin yhteiskunnallisiin syihin voimme vaikuttaa: Homma on herttaisen yksinkertaisesti kiinni tahdosta, jota ei vain tahdo löytyä.

Hämmentävän moni yhteiskunnallisista syistä on laskettavissa enemmänkin kulttuuriperäisiksi kuin suoraan lakiteknisiksi ongelmiksi. Kulttuurimme tosin vaikuttaa lakitekstiimme, joten ongelmavyyhtiä riittää purettavaksi jatkuvasti enemmän. Hienoa tässä tilanteessa kuitenkin on se, että jokainen tähän ongelmaan todella voi halutessaan vaikuttaa.

 

Psykologisoitu erilaisuuden pelko

Suurimpia syrjäytyneisyyden kokemukseen johtavia syitä on poikkeavuus hyväksytystä normaalista. Tämä "normaali" vaihtelee herkästi, riippuen paljolti siitä, minkälaisia ominaisuuksia ja toimintoja on lueteltu erilaisten psyykkisten häiriöiden oireiksi. Ei tarvitse mennä montaa vuosikymmentä taaksepäin, kun työpaikoilla oli mitä erilaisempia persoonia, joista jonkun hämmästyessä todettiin olkia kohauttaen "Se nyt vaan on tommonen". Nykypäivänä saakin keittiöpsykologin diagnoosin: "Kun se on tommonen ja tekee noin, niin se on varmaan kyllä masentunut / psykopaatti / narsisti."

Ihminen ei ole niin sokea, etteikö tällaista kyräilyä jollain tapaa huomaisi tai tuntisi. Ei tarvitse kuulla ihmisen sanovan asiaa suoraan: Riittää, kun on epäilevien Tuomaiden ympäröimänä, eleet ja katseet kertovat kyllä, että jokin heidän mielestään ihmisessä pahasti mättää. On mahdotonta luoda merkityksellisiä tai luottamuksellisia sosiaalisia suhteita ihmisten kanssa, jotka puolikkaista sanoista kehittelevät diagnooseja sekä muutoinkin tarkkailevat toista ihmistä kuin koe-eläintä vahvistaakseen omaa, jo lukkoon lyötyä, analyysiaan.

Ylipsykologisoituneesta työ- ja opiskeluilmapiiristä kertoo myös paljon se, minkälaisia ominaisuuksia ihmisiltä toivotaan saadakseen paikkansa yhteisöstä. On oltava iloinen, pirteä, reipas ja yhteistyökykyinen, vaikka olisi yksin työtään tekevä haudankaivaja. Jos aikoo pysyä itselleen rehellisenä, tuskin kukaan voi mielenterveyttään menettämättä hymyillä ja iloita päivästä toiseen tuntitolkulla. Kuin tämä ei riittäisi, yhä useampiin koulutuslinjoihin kuuluu osaksi pääsykokeita psykologiset testit, joiden luotettavuus ja ylipäätään tarpeellisuus on syystä asetettu kyseenalaiseksi - Vaikkakin harvojen toimesta, ei moni lypsylehmää halua tuleen heittää.

Ratkaisu tämänkaltaiseen ongelmaan on hämmentävän yksinkertainen, vaikka sitäkin vaikeampi: Ihmisten on opittava sietämään erilaisia persoonallisuuksia eli työ- sekä kouluyhteisöjen on kyettävä toimimaan erityyppisten ihmisten kanssa. Samaan muottiin emme kaikki ihmiset mahdu - Eikä sen tulisi olla tavoiteltavaakaan.


 

Turhaan sukupuolitettu ongelma

Kun puhutaan syrjäytyneistä, puhutaan pääasiassa syrjäytyneistä miehistä. Tällöin kuvitellaan voitavan analysoida jollain tapaa paremmin kulttuuria, joka kuuleman mukaan vaatii miesten edelleen elättävän naisensa ja perheensä, mikä lisää paineita onnistua työmarkkinoilla. Tätä en lähde täysin kumoamaan, mutta todettava on, ettei empiria ole tätä minulle toteen näyttänyt. Epäonnistumisen tunne itsensä elättämisen suhteen koskettaa molempia sukupuolia.

Ongelman sukupuolittuneisuus juontunee tilastollisista asioista. Nuoret naiset "yksinkertaisen" syrjäytymisen sijaan hankkivat itselleen useammin psyykkistä apua, ollen siten mielenterveydellisistä syistä sairaspäivärahalla tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Yksipuolisesti asiaa katsoen voidaan ajatella, että naiset pyrkivät auttamaan tilannettaan miesten kärsiessä yksin hiljaa, vaan kun asian toinen puoli otetaan tarkasteluun, on useilla miehillä taustalla pyrkimys pysyä työmarkkinoiden saatavilla.

Turhan paljoa ei kuitenkaan ilmiöstä voi sukupuolittuneesti puhua ilman, että touhu menee ylläkuvatun kaltaisesti turhaksi stereotypioinniksi. Tarkoitus on muistuttaa, että syrjäytymistä tapahtuu sukupuolesta riippumatta, joka näkyy sukupuolijakautuneesti vain sen suhteen, minkä nimikkeen alla ihminen on.

Jälleen yksinkertainen, vaikkakin haastava ratkaisu: Ihmisten on ymmärrettävä ihmiset ihmisinä. Sukupuolittunut ongelman ratkaisu jättää isommat ja syvemmät yhteiskunnalliset ongelmat huomiotta.


 

Alati ahtaampi maailma

Samaan aikaan, kun internet on tuonut ihmisille laajemman mahdollisuuden toteuttaa itseään, on lakitekniset muutokset tehneet "reaalimaailmassa" itsensä toteuttamisesta entistä haastavampaa. Jokainen kiristys tuntuu syrjässä hämmentävästi jopa ahdistavammalta kuin heille, joita kiristys suoraan koskettaa: Jokainen kiristys kun vaikuttaa myös psykologisesti, jolloin syrjästä yhteiskuntaan kiinni pääsemisen kynnys nousee, sekä psyykkisesti, että konkreettisesti.

Jokainen kiristys myös lisää syrjäytyneiden määrää. Jokainen yritys, joka menee nurin tai joutuu yhä tiukemmin taistelemaan eloonjäännistään byrokratian tai suuryritysten lakiteknisen suosimisen tähden, on mahdollisena alkusyynä yrittäjän syrjäytymisessä. Jokainen byrokraattinen lisäys millä tahansa elämän osa-alueella etäännyttää ihmistä yhteiskunnasta, avun ja tuen tarpeesta keskustelun tapahtuessa entistä suuremman paperinivaskan läpi kuuntelevan ihmisen sijasta.

Ratkaisu tuntuu jälleen käsittämättömän yksinkertaiselta, vaikka yhä vain haastavammalta: Byrokratian vähentäminen. Tähän emme kuitenkaan kykene johtuen yhä suuremmasta luottamuspulasta kanssaihmisiämme kohtaan. Tätä täytyy tarkastella tarkemmin omassa osuudessaan.


 

Luottamuspula

Kun olemme luoneet suuren byrokratiakoneiston, jonka tarkoitus on estää erinäisten tukien väärinkäyttöä, oletamme suoraan, että näitä tukia myös väärinkäytetään. Tottakai naiivia olisi väittää, ettei näin olisi, jonka tähden väärinkäytösten estämistä vaaditaan seurauksia ymmärtämättä suoraan kansan puolelta. Tässä tiivistyy länsimainen oikeudenmukaisuuden vaatimus ja käsitys: Vaikka kasvava byrokratia maksaa paisuessaan aina entistä enemmän vieden yhteisestä kassasta yhä enemmän, on kansalaisille tärkeämpää, että mahdollisimman harva yhteisestä pussista vie määriteltyä osaansa enempää - Vaikka toimintatapa samalla jättää myös monet tukiin oikeutetutkin ihmiset kipeästi tarvitsemansa taloudellisen turvan ulkopuolelle.

Samaan aikaan tiedämme, kuinka ammottavimmat rahareiät ovat jossain aivan muualla, kuin erinäisiä sosiaaliturvia nostavissa köyhissä opportunisteissa. Vaatimus esimerkiksi veronkiertojen estämiseksi kaikuvat toistuvasti kuuroille korville ja tulemme näille tapahtumille entistä sokeammiksi. Toteamme tyynesti, kuinka se ei ole valtiomme intresseissä, sillä valtiomme päätäntäelimessä työskentelevillä ihmisillä todennäköisesti on omia lehmiä ojassa laumoittain. Järkyttävää tilanteesta tekee se, että tällainen toteamus tyrehdyttää halun muuttaa asiaintilaa.

Luottamuspula kansan keskuudessa kohdistuu syyttävänä ja muutosta vaativana lähinnä kanssaihmisiä kohtaan. Vaikka luottamuspulaa koetaan syystäkin myös valtion hallintoa kohtaan, ei tähän muutoshalua selvästikään ole. Kuvitteellisena vastapainona nykymenoa kohtaan on muutamat solidaarisuudesta puhuvat eduskuntapuolueet, joiden solidaarisuus kuitenkin rajoittuu koskettamaan tiettyjä eturyhmiä, joiden oikeus etuuteen todennetaan - kuinka ollakaan - rastilla ruudussa uudessa lomakkeessa.

Nykyisenlainen kyttää naapuria- järjestelmä ei palvele ketään. Sivistyneen yhteiskunnan tärkeimpiin rooleihin kuuluu kansalaisistaan huolen pitäminen, heidän itse itsensä elättämisen mahdollistaminen laajasti ja yhteiskunnallisen päätöksenteon levittäminen yhteiskunnan asukkaiden valtaan. Tämänhetkisessä tilanteessa yhteiskunta jättää yhä useampia kansalaisia heitteille, itsensä elättämisestä on tehty likimain mahdotonta eikä yhteiskunnalliseen päätöksentekoon saa osallistua juuri edes välillisestikään - Vaalilupauksia kun kenenkään ei ole lain mukaan pakko pitää.

Ratkaisu paisuneeseen ongelmaan kuulostaa harvinaisen yksinkertaiselta: Tarvitsemme hallituksen, joka ymmärtää yhteiskunnallisen roolinsa - Ei kansaa ohjaavana, lokeroivana ja mielivaltaansa alistavana diktatuurimaisena instanssina vaan kokonaisvaltaisimman kansalaisten edun toteuttamisen välineenä. Tämä vaatisi ihmisten yleistä yhteiskunnallista ja poliittista aktivoitumista, joka mahdollistaa ensiaskeleella roolinsa ymmärtävien ehdokkaiden olemassaolon. Laajempi yhteiskunnallisten toimijoiden joukko myöhemmässä vaiheessa edistää edustuksellisen ja puoluepoliittisen demokratian päivittämistä nykyajan haasteisiin paremmin vastaavaan järjestelmään. Ratkaisu näinkin suureen ongelmavyyhtiin lepää siis edelleen yksilötasolla, johon jokainen halutessaan saa osallistua.


 

Mutta entäs ne syrjäytyneet?

Kun syrjäytymisen syitä lähdetään todenteolla pohtimaan, päädymme hämmästyttävän nopeasti tilanteeseen, jossa yhteiskunta itse on tehnyt syrjäytymisestä ongelman. Todellisuudessa syrjäytyminen on aivan liian usealle ainoa tapa selvitä missään määrin terveenä, niin fyysisesti kuin psyykkisestikään. Itse syrjäytymisen aiheuttamat psyykkiset ongelmat kun on muutettavissa asenneilmapiirin muutoksella, jossa syrjäytyneenkin ihmisen ihmisarvo tunnustetaan.

Nykyisenlaisessa yhteiskunnassa kiinni pysyminen on yhä vähemmän palkitsevaa. Moni työläinen kokee työnsä stressaavaksi ja henkisesti rasittavaksi, eikä tähän ole suunnan muutosta näkyvissä: Työn määrä lisääntyy, henkilöstö vähenee ja väen vähetessä hymyn toivotaan entisestään leventyvän. PK-yrittäjien eloonjäämistaistelua ei byrokratialla helpoteta, palkkaa maksavaa työtä löytyy yhä epäeettisemmistä töistä eikä moni haluaisi sielullaan tehdä kauppaa.

Ei ihme, että syrjäytyneisiin kohdistetaan kovia paineita menestyä nyky-yhteiskunnassa. Jokainen syrjäytynyt on muistutus siitä, että itseasiassa yhteiskunta itse on epäonnistunut. Vaikka niitäkin onnellisia tästä maasta löytyy, jotka saavat tehdä haluamaansa työtä sopivaa palkkaa vastaan miellyttävässä työympäristössä, on tämä osuus kansasta hälyttävän alhainen.

Päädymme huomaamaan, että niillä toimin, joilla voisimme pitää nykyisillään yhteiskunnassa kiinniolevat hyvinvoivina ja tuottavina kansalaisina, ovat mitä parhaimpia lääkkeitä myös syrjäytymisongelmaan. Syrjäytyminen ei tule nykyisellä linjalla vähentymään, vaan itsensä syrjäytyneeksi kokevien - ja virallisen määritelmän täyttävien - määrä sen kuin jatkaa kasvuaan.


 

Yhteenveto

Syrjäytynyt ihminen ei ole ongelma. Ihmisestä syrjäytynyt yhteiskunta sen sijaan on. Muutos tilanteeseen tulee väistämättä, pakon sanelemana, ennemmin tai myöhemmin. Kyse on vain siitä, millä tavoin se saavutetaan.

Suomella on maailman mittakaavassa suhteellisen sivistyneen kansansa tähden mahdollisuus olla edelläkävijä kipeästi tarvittavan demokratian uudistamisen suhteen. Uudistuksen tarpeesta kertovat omaa tarinaansa maailmalla alati lisääntyvät levottomuudet, joista voimme ottaa opiksemme ja näyttää, ettei kriisiytyneessäkään maailmassa muutoksen tarpeeseen vastaaminen ole mahdottomuus - Päinvastoin, se on toimivan yhteiskunnan selviytymisen ehdottomuus.






 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Hyvä kirjoitus. Hienoa, että käsittelet aihetta. Työelämästä syrjäytyneen arvo bruttopalkkana on noin 1-1.2 milj. euroa. Syrjäytymistä on monenlaista.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino
Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Ensimmäiseen osaan ratkaistu voisi olla yksinkertainen,jos olisi jotain moniarvoisuutta olemassa. Mutta jos kerran kaikki työ- tai kouluyhteisöjä mietitään talous edellä. Silloin voi vain olla yksiarvoisuus ja se pitää tähdätä voittoon. Mutta totesit silti itsekkin,että se on samalla vaikea.

Mutta muuten..tuo luottamuspula osuu mielestäni juuri kohdalleen ja sitä kautta myös tämä toteamus: "Syrjäytynyt ihminen ei ole ongelma. Ihmisestä syrjäytynyt yhteiskunta sen sijaan on."

Varsinkin,jos sen ymmärtää,että mitään _yhteis_kuntaa ei ole,koska ei ole myöskään sitä luottamusta mihinkään yhteiseen.

Nyt siis kysynkin..mitä eduskunta voisi tehdä palauttaakseen luottamusta ihmisten välille tai mitä sille luottamukselle oikeastaan ylipäätänsä voi tehdä?

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi

Ihmisten vapauden lisääminen ja sellaisten rajoitusten purkaminen, jotka vähentävät ihmisen päätäntävaltaa omasta itsestään. Yksinkertaisimmillaan alkoholin myyntirajat ja suurempana byrokratian purku. Eduskunnan tulee osoittaa luottamustaan kansaan. Luottamus on kuitenkin kahteen suuntaan toimiva, eikä kansa juuri enempää luottamusta voi enää eduskunnalle osoittaa kuin tällä hetkellä tekee: Suostuu jokaiseen kiristykseen ja kansa mukautuu hämmästyttävän nopeasti uuteen kiristykseen pykälää rikkomatta. Mellakoitakaan emme ole aiheuttaneet, vaikka monet kiristykset kohdistuvat kaikista heikompiosaisiin ja ahdinko on toisinaan suorastaan käsinkosketeltavissa. Eduskunnan on aika luottaa jo takaisin.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Teet siis jaon yhteiskunnassa eduskunnan ja kansan välille.Oletko aivan varma,että se on siinä kohdassa oikeasti?

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi Vastaus kommenttiin #18

Se on häilyvä ja pääosin tokikin mielikuviin perustuva raja. Se, miksi mielikuvissa raja vetäytyy helposti siihen on yksinkertainen: Eduskunnalla on valta säätää lakeja, "kansalla" ei. Tottakai ovat kansanedustajatkin kansalaisia ja heidän toimenkuvansa olisi edustaa kansaa, vaan kyllähän tämä toistuvasti nähdään, että takki pikkuhiljaa kääntyy pikkutakkien puoleen. Vaikka se onkin luonnollista (päästessä paremmille palkoille ns parempiosaiseksi oma viiteryhmä usein muuttuu ja empatiaa tunnetaan helpommin omaan viiteryhmäänsä kuuluvia kohtaan sekä poliitikoihin aktiivisimmin yhteydessä olevat järjestöt ja instanssit luonnollisesti vaikuttavat enemmän - kansalaisten puoleen tulisi omatoimisesti kääntyä), olisi siksi tärkeää saada kaikkia kansalaisia aktivoitua yhteiskunnallisesti ja poliittisesti. Todennäköisyys tällöin kasvaa löytää ehdokkaita, joilla "jalat pysyvät maassa". Kysymys tietenkin on, mistä ne sellaiset tunnistaisi? Siinäpä haastetta onkin, kun he, joille valta ja raha ei toimi houkuttimena, harvoin haluavat lähteä edes ehdolle. Heitäkin toki aina muutamia löytyy sieltä täältä, mutta vielä harvemmin päätyvät valituiksi - Itseään jos ei osaa korostaa, ei myöskään joukosta erotu. Noh, siksipä yleinen poliittinen ja yhteiskunnallinen aktivoituminen auttaa, sillä väistämättä yhteiskunnallisista asioista valistunut kansa pysyy valppaampana ja kykenee painostamaan / vaatimaan paremmin sellaisia toimia tai toimia jotakin vastaan, jotka on helposti järjellä osoitettavissa olevan kansan tahdon tai yleisen edun vastaista.

Tottakai kysymykset lähtevät aina sitten pitkälle: Kuinka määritellään kansan tahto ja onko se aina hyvä asia, kuinka määritellään yleinen etu? Tähänkin, jännästi, auttaa se aktivoituminen, jotta keskustelua voidaan järkiperäisesti käydä. Tunteisiin pohjaava politiikasta keskustelu ei johda hurjan pitkälle, eikä sillä saada tuloksiakaan aikaiseksi. Media tottakai on oma osansa keskustelun osapuolena, joten huolimatta suorasta poliittisen aktiivisuuden puutteesta, yhteiskunnalliseen keskusteluun on hyvä osallistua monipuoliseti ympäri mediaa. Kun tällainen keskustelukulttuuri saadaan aluille, se helposti ruokkii itse itseään, ja asiapohjaisesta keskustelukulttuurista tulee normi - Arvokeskusteluakin voidaan nimittäin käydä asiapohjalta, vaikka ne lähentelevätkin tunnepohjaista ajattelua puhtaaseen asiakeskusteluun verrattuna. Kansanedustajilta voi toivoa myös tähän suunnannäyttöä, sillä kansanedustajat useinkin toimivat erilaisten keskusteluiden avauksissa. Kun avaus on asiallinen, on helpompi odottaa yleisen keskustelunkin pysyvän asialinjalla paremmin.

Vaikka kaikki kuulostaa siltä, että tämähän vaatii vuosikymmeniä ja siltikään varmuutta ei onnistumisesta ole, on tätä mitä järkevintä harjoittaa. Kukaan ei voi pakottaa vastapuolta järkevään ja asialliseen keskusteluun, mutta kenellekään ei tulisi antaa valtaa alentaa omaa keskustelutyyliään siihen soppaan, joka on jo vuosia stten palanut pohjaan. Väite siitä, ettei itse voi tehdä asialle mitään, on oman osuutensa vähättelyä ja oman vastuunsa pakoilua. Tosiasiassa muutos voi tapahtua hämmästyttävän nopeasti. Olen jo oman "urani" aikana nähnyt eri medioissa keskustelutyylin muutosta, vaikkakin kieltämättä toiset mediat ovat lähteneet rankemmin kauemmas asioista, toisten kyetessä pitämään asiallista linjaa vaikeissa ja tunnepitoisissakin asioissa.

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen

Syrjäytymiseenkin auttaisi yhteisöllisyyden lisääminen. Ihmiset elävät ja asustelevat liikaa omissa oloissaan, eikä he paljoa välitä siitä mitä esim. naapureille kuuluu. Liian suuret valtion sisäiset yhteisöt tosin ovat vaarallisia nykyisenlaiselle hallintojärjestelmälle. Eihän siitä mitään tulisi, jos iso joukko ihmisiä sanoisi ei veronkorotuksille ja leikkauksille ja oikeasti vaatisi että johtajamme ajattelisi kansaa. Helpompi pitää ihmiset omissa pienissä karsinoissaan, ettei ongelmia tule.

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor

En ymmärrä miksi pitäisi kieltää syrjäytyneisyyden sukupuolittuneisuus. Juuri miehet ovat vankilassa n. 95% vangeista. Tilanne on melko mies voittoinen myös asunnottomien osalta. Samaa on saanut kuulla Ylen radio ohjelmissa asiantuntijoiden suusta. Nuorista syrjäytyneistä suurin osa on poikia.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi

Syrjäytyneisyyden syyt ovat samat sukupuolesta riippumatta. Pojille erilaiset paineet tiettyyn malliin mahtumiseen ovat vaikeampia toteuttaa, kun tytöt jostain syystä ovat sosiaalisesti taipuvaisempia. Vangeissa miesten suurempi osuus liittyy paljolti myös sukupuolittuneisiin käytösmalleihin, joissa esimerkiksi aggressio on vaikeammin hillittävä sekä päihteiden ongelmakäyttö (yhtälailla impulsiivisuudesta johtuva) johtaa herkemmin vaikeuksiin lain kanssa. Toki kasvatuksella asiaan voidaan puuttua, mutta ei tällöinkään ole tarkoituksenmukaista ryhtyä kasvattamaan tyttöjä ja poikia eri tavoin - päinvastoin, juuri sukupuolittuneista kasvatusmetodeista olisi pyrittävä eroon (eihän pojat itke, ole nyt iso mies, mies ei tunteistaan puhu) yms.

Jarno Liedes

"Turhaan sukupuolitettu ongelma"

Arvasin. Alkoi hyvin juttu, mutta sitten päästiin siihen feministien kipupisteeseen eli miksi 90 % syrjäytyneistä on miehiä ja 5000 vuosivauhtia sitten vuoden 2005.

"Kun puhutaan syrjäytyneistä, puhutaan pääasiassa syrjäytyneistä miehistä. Tällöin kuvitellaan voitavan analysoida jollain tapaa paremmin kulttuuria, joka kuuleman mukaan vaatii miesten edelleen elättävän naisensa ja perheensä, mikä lisää paineita onnistua työmarkkinoilla. Tätä en lähde täysin kumoamaan, mutta todettava on, ettei empiria ole tätä minulle toteen näyttänyt. Epäonnistumisen tunne itsensä elättämisen suhteen koskettaa molempia sukupuolia."

Tota noin...Kuulitko tästä "ulkomaailet miehet" jutusta viimepäivinä? Sekin jo asiana heittää oudon varjon väittämällesi, etteivät naiset etsi "tasokkaampaa" ja rikkaampaa miestä kuin itse ovat. Tai että heillä ei olisi vaatimuksia siitä, minkälainen elämä miehellä pitää valmiiksi olla. Totta kai on ja tulee olemaan hamaantulevaisuuteen asti. Feministit yleensä yrittävät peittää tätä pinnallista, mutta ymmärrettävän evoluutipsykologista prosessia pariutumisessa, sillä se heijastaa naiseuden ehkä niitä synkimpiä piirteitä.

"Ongelman sukupuolittuneisuus juontunee tilastollisista asioista. Nuoret naiset "yksinkertaisen" syrjäytymisen sijaan hankkivat itselleen useammin psyykkistä apua, ollen siten mielenterveydellisistä syistä sairaspäivärahalla tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Yksipuolisesti asiaa katsoen voidaan ajatella, että naiset pyrkivät auttamaan tilannettaan miesten kärsiessä yksin hiljaa, vaan kun asian toinen puoli otetaan tarkasteluun, on useilla miehillä taustalla pyrkimys pysyä työmarkkinoiden saatavilla."

Tota....5000 / 500 on yläkanttiin arvioitu sosiologinen fakta sukupuolien syrjäytymisluvuista. Koulupudokkaat ovat poikkeuksetta miehiä. Ja siitähän se alkaa. Yksittäisiä naisia on aina siellätäällä. Syrjäytyminen ei aina vaadi "psykologista" ulottuvuutta. Se on joskus ongelmienverkko jota ei vain jaksa alkaa selvittämään välineiden puutteessa. Monesti syrjäytyminen on vain tyytymistä tilanteeseen. Osaksi syrjäytymistä edistää koulusairaanhoito ja sen olemattomuus. Psykologeille on mahdotonta päästä, opintopsykologeilla ei ole valtuuksia tai välineitä saati aikaa auttaa tuhansia oppilaita(läheltä tätä nähneenä). Järjestelmä on turhauttavan reikäinen. On yksinkertaisesti yksinkertaisinta ja helpointo "luovuttaa" monelle.

"Jälleen yksinkertainen, vaikkakin haastava ratkaisu: Ihmisten on ymmärrettävä ihmiset ihmisinä. Sukupuolittunut ongelman ratkaisu jättää isommat ja syvemmät yhteiskunnalliset ongelmat huomiotta"

Iso peite operaatio tapahtuu tuollaisessa asenneilmapiirissä. Esimerkiksi koulujen naisvaltaisuus ja opintosuunnitelmien tyttöjä ja keskipäistämistä suosiva ote, naisopettajien auktoriteetti ongelmat ja "Pojat poikia - ei ne tarvitse opetusta / säälivitonen sulle, en jaksa opettaa"-asenne ja kielipakot ovat eittämättä osa ongelmaa syrjäytymisessä.

Ja jos sukupuolineutraali ideologia pääsee vielä valloilleen varsinkin yläkoulussa, tullaan näkemään yhä enemmän nuorten poikien irtiottoja ympäristöstä joka ei suosi mitään heidän luontaisia avujaan eikä tarjoa virikkeitä joista motivaatiota ammentaa.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi

"Iso peite operaatio tapahtuu tuollaisessa asenneilmapiirissä. Esimerkiksi koulujen naisvaltaisuus ja opintosuunnitelmien tyttöjä ja keskipäistämistä suosiva ote, naisopettajien auktoriteetti ongelmat ja "Pojat poikia - ei ne tarvitse opetusta / säälivitonen sulle, en jaksa opettaa"-asenne ja kielipakot ovat eittämättä osa ongelmaa syrjäytymisessä."

Tähänhän nimenomaan auttaa nähdä ihmiset ihmisinä ja lapset lapsina, ilman sukupuolta. Kaikkia opetetaan, sukupuolesta huolimatta. "Pojat on poikia" on sukupuolittunut asennevamma, joka tulee purkaa.

Naisten ja miesten syrjäytymisen tavat poikkeavat toisistaan, mutta pohjalla olevat mekanismit ovat silti samat. Poikia ei kasvateta maailmaan samalla tavoin, kun naisia taas ohjeistetaan joustamaan sielläkin, missä pitäisi pysyä lujana. Nuoriksi miehiksi kasvaneet "pojat on poikia"- pojat eivät varmasti pystykään tässä yhteiskunnassa niin hyvin vastaamaan niihin vaatimuksiin, joita yhteiskunnan puolelta asetetaan. Taistelenkin niitä yhteiskunnallisia vaatimuksia vastaan, jotka ehkä näkyvät selkeämmin miessukupuolessa - Sukupuolittunut ongelmanratkaisu ei asiaa kuitenkaan auta, vaan on purettava niitä yhteiskunnallisia rakenteita, jotka sallivat tämän tapahtuvan. Naiset kerryttävät syrjäytymisen sijasta itselleen mittavampia määriä mielenterveysongelmia yrittäessään jaksaa - Miehille ne kertyvät siitä, kun ihmisarvo viedään alta pois, mikäli ei "ole kuin mies".

Haluatko todella muutosta asiaan? Silloin ei kannata takertua mielikuvitukselliseen sukupuolisotaan asiassa, jossa yhteiskunta yhtälailla hajoittaa niin miehiä kuin naisiakin.

Markkina-arvoteoreettiseen väittämääsi en lähde edes kantaa ottamaan. Itseeni kun eivät nuo mekanismit vaikuta, on vaikea uskoa sen teorian toimivuuteen.

Jarno Liedes

Monet tytöt "syrjäytyvät" samallalailla kuin pojatkin, angstin kautta. Tavallaan se on silloin myös huomionhakuista ja harkittuakin. Nämä kyllä jossain välissä aikuistuvat.

Pojat on poikia-asenne on juurikin epäsukupuolittunut asenne. Siinä ei nähdä mitään ongelmaa poikien syrjäytymisessä vaan asia halutaan "häivyttää" puhuttaessa vain "yksilöistä". Ja kun puhutaan yksilöistä ei voida pureutua niihin erityisongelmiin joita tämä "POIKA - MALE -ryhmä" kokee syrjäytyessään. Sinäkin tavallaan sanot, ettei se oikein haittaa "tasapäistetään ongelman ratkaisutkin".

Jotta asiaan voitaisiin pureutua yhteiskuntatasolla pitäisi ensin voittaa valtiofeminismi mikä on tiellä. yllämainitulla tavalla. Poikia ei haluta nähdä sukupuolensa toteuttajina vaan "tasapäistettävissä olevina sukupuolineutraaleina yksilöinä" joihin voi kaikkiin kohdistaa saman toimenpiteen sensijaan, että huolittaisiin poikien psykologinen miesulottuvuus ja ympäristön senkautta aiheuttavat ongelmat koulumaailmassa missä ei anneta sijaa miesulottuvuudelle vaan nähdään se vahingollisena. Ekspressioväyliä ei monella ole ja tämä ilmenee turhautumisena ja koulupudokkuutena. Sinä tarjoat valitettavasti lääkkeeksi sitä millä ongelma on syntynytkin.

Ja markkina-arvoteoria taas ei riipu yksittäisen ihmisen kokemuksista. Tiedät silti itsekin, ettei sullekaan "ihan kiva riitä". Tämä on se pointti.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi Vastaus kommenttiin #14

Nostan nyt näitä muutamia kohtia, joiden tähden en kykene jatkamaan keskustelua kanssasi vakavasti enkä tässä vaiheessa usko sarkasminkaan olevan kovin rakentava lähestymistapa.

"Iso peite operaatio tapahtuu tuollaisessa asenneilmapiirissä."

"Jotta asiaan voitaisiin pureutua yhteiskuntatasolla pitäisi ensin voittaa valtiofeminismi mikä on tiellä."

"Monet tytöt "syrjäytyvät" samallalailla kuin pojatkin, angstin kautta. Tavallaan se on silloin myös huomionhakuista ja harkittuakin. Nämä kyllä jossain välissä aikuistuvat."

"Sekin jo asiana heittää oudon varjon väittämällesi, etteivät naiset etsi "tasokkaampaa" ja rikkaampaa miestä kuin itse ovat. Tai että heillä ei olisi vaatimuksia siitä, minkälainen elämä miehellä pitää valmiiksi olla. .. Feministit yleensä yrittävät peittää tätä pinnallista, mutta ymmärrettävän evoluutipsykologista prosessia pariutumisessa, sillä se heijastaa naiseuden ehkä niitä synkimpiä piirteitä."

"Ja markkina-arvoteoria taas ei riipu yksittäisen ihmisen kokemuksista. Tiedät silti itsekin, ettei sullekaan "ihan kiva riitä"."

Jarno Liedes Vastaus kommenttiin #16

Niin. Onhan sitä todellisuutta hankala vääntää omanmieleisekseen. True dat.

Toivotaan silti, että viranomaislähestymistapa muuttuu eikä sinun tapasi esityksesi yleisty vaan ongelmakohtiin kiinnitetään huomiota niiden erityispiirteitä silmälläpitäen.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi Vastaus kommenttiin #20

En oikein ymmärrä, mitä lähestymistavassani on pielessä. Yksilötasolla on hyvä tiedostaa yksilölliset piirteet ja ongelmat, ryhmissä on hyvä tunnistaa toistuvat teemat ja yhteiskunnan tasolla on hyvä käsittää yhteiskunnalliset suuret linjat. Se, että keskityn itse pääasiassa suurin linjoihin ja yksilöllisyyteen, ei tee välimuodon lähestymisestä mitenkään vähäisempää. Siihen väliin kun mahtuu niin paljon erilaisia ryhmiä, jotka itse pystyvät parhaiten huomaamaan ongelmat ja niihin ratkaisut, on minun turha tunkea sormeani jokaiseen soppaan. Yksilön tasolla taasen kykenen kertomaan, mitä kaikkea yksilönä voi tehdä. Yhteiskunnallisiin linjoihin taasen on helpompi tarttua, sillä ne mittavuudessaan koskettavat meitä kaikkia - myös minua.

Voinet ongelmien luettelemisen sijaan kertoa myös niitä ratkaisumalleja, joita itse näet tässä eritoten miesten syrjäytymisessä. Minä itse keskityn niihin ratkaisuihin ja ongelmiin, jotka vaikuttavat kaikkiin. Yhteistyössä sitä saadaan enemmän aikaan.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi Vastaus kommenttiin #20

Tämä vielä täytyy niputtaa:

"Niin. Onhan sitä todellisuutta hankala vääntää omanmieleisekseen."

Markkina-arvoteoria on todellisuuden vääntämistä mieleisekseen. Avaan lisää.

"Sekin jo asiana heittää oudon varjon väittämällesi, etteivät naiset etsi "tasokkaampaa" ja rikkaampaa miestä kuin itse ovat. Tai että heillä ei olisi vaatimuksia siitä, minkälainen elämä miehellä pitää valmiiksi olla. Totta kai on ja tulee olemaan hamaantulevaisuuteen asti. Feministit yleensä yrittävät peittää tätä pinnallista, mutta ymmärrettävän evoluutipsykologista prosessia pariutumisessa, sillä se heijastaa naiseuden ehkä niitä synkimpiä piirteitä."

Evolutiivisesti parinvalinnassa toimivat mekanismit ovat muunmuassa feromonit. Näihin ei voi vaikuttaa, vaikka niitä voi yrittää huijata. Naisilla myös esimerkiksi e-pillerit vaikuttavat siihen, minkälaiset feromonit laukaisevat niitä tuntemuksia, joita parinvalinnassa "tarvitaan".

Sosiaaliset konstruktiot ovat sitten eri asia. Ne toimivat, mikäli ei pura niitä paloiksi ja käsitä niitä piirteitä, miksi ne toimivat. Ihminen voi tiedostamalla niiden toimintatavan saada niistä yliotteen ja ne lakkaavat toimimasta. Minuun ei nämä sosiaalisen konstruktion puolet parinvalinnassa toimi ja se on täysi fakta.

"Ja markkina-arvoteoria taas ei riipu yksittäisen ihmisen kokemuksista. Tiedät silti itsekin, ettei sullekaan "ihan kiva riitä". Tämä on se pointti."

"Ihan kiva" on tuntemus, joka kuvailee yleensä jotakin nimenomaan ulkoisiin, sosiaalisiin konstruktioihin viittaavaa ominaisuutta. Kun parinvalinta toteutuu syvemmällä tasolla, ei ole olemassa "ihan kivaa", ei ole olemassa edes "ehkää" - On kyllä tai ei. Evolutiivinen parinvalinta toimii tasolla, jolle ei ole olemassa sanoiksi toimivia käsitteitä, vaikkakin toki näitä olemme kieltä hallitsevana eläimenä luoneet ja samalla luoneet juurikin niitä sosiaalisia konstruktioita siihen ympärille. "Rakkaus" ja "himo" ovat esimerkkejä tästä. Jokainen määrittelee rakkautta kaiketi aikalailla omalla tavallaan, himon ollessa vahvan fyysistä. Totta, sosiaalinen konstruktio vaikuttaa tässäkin moniin - Mutta on umpimielistä väittää, että kaikkiin.

Sinäkin halutessasi voit kehittää itseäsi niin, ettei tuollainen maailma sinuun vaikuta. Jos haluat ajatella teorian kautta, teorian hylkäämällä "arvosi" kasvaa. Sinua ei nimittäin nappaa pätkääkään, mitä mieltä joku on sinun asemastasi ja muusta. Itsevarmuus kasvaa, kun ei tarvitse laskea pisteitä mielessään. Eikä pelkästään itsevarmuus, vaan itsearvostuksesi kasvaa. Suosittelen hylkäämään tuon markkinateoria-ajatusmaailman energian hukkaamisen tähden ja käyttämään älyäsi ja energiaasi itsesi kehittämiseen.

Osaat ja kykenet kyllä, olet älykäs apina, kuten kaikki muutkin maailman puhuvat karvattomat apinat. Anna sen luonnonvalinnan toteutua luonnollisesti.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Mielestäsi yhteiskunta holhoaa paikoitellen liikaa. Mitä mieltä olet 10- luokasta ja opetusvelvollisuudesta ?

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi

Nuoriin ja lapsiin ei mielestäni tässä maassa panosteta riittävästi henkisiä resursseja. 10-luokka on hyvä juttu, oppivelvollisuus myös, vaan kouluissa tarvittaisiin selvästi enemmän myös sosiaalisia tukiverkkoja. Opettajilla ei ole suuremmissa kouluissa aikaa keskittyä oppilaiden asioihin ja muutenkin välistä pudotaan ihan liian herkästi jo peruskoulussa. Maailma on muutenkin jatkuvasti suuremmassa myllerryksessä ja muutoksessa, johon vanhempienkin on vaikea mukautua, jolloin lapsille voi jäädä helposti turvattomuuden tunnetta tavallaan turhan tähden - Se kun riittää usein, että voi edes jollekulle jutella. Kaikilla lapsilla ei ole sellaisia kavereita, joiden kanssa voi asioita ihmetellä, ja vaikka olisikin, toiset tarvitsevat enemmän.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Wiki> ....Syrjäytymiselle ei ole vakiintunutta määritelmää ....

Suomessa on 300 000 - 500 000 juoppoa, tuurijuoppoa tai alkoholistia. Siitä joukosta taitaa valitettavasti löytyä suurin osa syrjäytyneistä.

Käyttäjän TaunoVornanen kuva
Tauno Vornanen

Kuinka suuri osa näistä juopoista,on sitä syrjäytymisen vuoksi ?

Jarno Liedes

Ainakin meille opetettiin luonnolla ja löytyy muutamista tutkimuksista 2000-l alusta, että syrjäytyneitä olisi n.5000 per vuosi. Siitä voi laskea ja onhan julkisuudessakin vilauteltu lukua 100 000 - 150 000 n.15 - 29 vuotiasta. Tavalla tai toisella syrjäytynyttä, sillä kun suurinpiirtein tarkoitetaan "elämästä ulkona olevaa", joko tahtomattaan tai tahallisesti.

Käyttäjän TaunoVornanen kuva
Tauno Vornanen

Syrjäytyminen = Kokee itsensä syrjäytyneeksi.
~ Katsotaan syrjäytyneeksi (muut)
~. Tilastollisesti syrjäytynyt.

Toimituksen poiminnat