*

Jonna Purojärvi Tunteella järjen puolella

Aatteen takaa: Anarkismi

Muutaman aktiivisen, itseään anarkistiksi kutsuvan ihmisen johdosta anarkismi on noussut selkeämmin taas otsikoihin. Nyt ovat kuulema mukiloineet kokoomuslaisen. Yrittivät kaiken päälle estää kokoomusta kokoontumasta. Ei voi kuin huokaista syvään ja ihmetellä, mitä nämä ihmiset luulevat anarkismin olevan? Uhmaiän jatke?


Ei ole mielestäni kovin turhaan väitetty, että Jeesus oli anarkisti. Hän taisteli silloista konsensusta vastaan kaikista voimakkaimmalla tavalla: Olemalla kokonaisvaltaisesti itse jotain muuta. Hän ei alistunut eikä alistanut. Hän osoitti silloisten toimintojen epäkohtia ja nosti esiin, kuinka ne ovat itsessään tarkoituksensa vastaisia. Hän rikkoi lakia silloin, kun hän pystyi perustelemaan toimintansa olevan kirjoitetun lain hengen mukaista - Laki itsessään kun usein oli "omaa henkeään" vastaan. Yhteiskunnallisten toimintojen suhteen maailma ei ole pariin tuhanteen vuoteen muuttunut.


Iso osa anarkisteista lie ihan aitoa porukkaa. Heistä tosin kukaan ei kuule mitään. Eivät he riehu barrikadeilla vaatien päitä vadeille. Itse asiassa hämmentävän suuri osa ihmisistä lie tavalla tai toisella anarkisteja: Valtasuhteiden kaikenlainen vastustaminen lähtee ensisijaisesti aina itsestä. Tämä tarkoittaa, ettei itsellä ole halua alistaa toista. Yhtä vaikeaa on olla alistumatta, joka tapahtuu pääasiassa ajatuksen tasolla. Yhä useampi harhautuu kuvittelemaan, että toisenlaisen ideologian tai ryhmittymän ajatuksien alaisena on parempi kuin toisen, mutta ne ovat yhtä lailla aina osa ongelmaa. Ajatellako itsenäisesti vai ajatellako ollenkaan - Kas siinä kysymys!


Vallan ja alistamisen vastustaminen

 

Ei ole mielekästä vaatia muita luopumaan vallasta ja alistamisesta, jos sitä harjoittaa itse - Olkoonkin pienemmässä mittakaavassa, sillä ei ole pienintäkään merkitystä. Vain itse vapauttamalla itsensä omasta vallanhalustaan, voi koskaan kuvitellakaan näkevänsä sitä muutosta maailmassa, jota se kipeästi tarvitsee. Ihminen tarvitsee vapautta, se on selvää, mutta ihmisiä vaivaa oma vallan ja alistamisen kaipuu.


Nämä uutiskynnyksen ylittävät tapaukset vaikuttavat vahvasti olevansa itsensä vankeja. Luonnollisesti, kun itsensä kahlitsee ja ahdistaa nurkkaan, alkaa ahdistaa - Aina siihen pisteeseen asti, että voi kuvitella vain väkivaltaisen puolustautumisen kuvitteellista vihollista vastaan tekevän jotain hyvää. Jostain syystä ihmiselle on hankala ymmärtää, että vihan kohteet ovat aina abstraktioita, jonka tähden fyysisen taistelu ei tuota tulosta.


Ajatusta ei voi tappaa, vaikka tappaisi kaikki sen ajatuksen edustajat. Se täytyy voittaa aivan muilla tavoin. Mikään ei ole parempi tapa voittaa taistelussa kuin se, että kykenee itse elämään tasapainoisesti ja oman mielenterveytensä pitämällä niillä ajatusmalleilla, jotka on omaksunut. Esimerkin vuoksi vaikkapa ahne ihminen ei hymystä huolimatta nauti - hänhän on ahneutensa vanki - joten on täysin käsittämätöntä kuvitella, että jo kärsivän ihmisen mukilointi jotakin auttaisi.


Jos ei väkivalloin, niin miten?


Väkivallan kun sanana purkaa, se näyttää sen todellisen puolen: Valtaan väkisin. Kukaan, joka käyttää väkivaltaa tai kannustaa siihen, ei voi todella olla anarkistisen aatteen puolesta puhuja. Anarkismi nimenomaan on jotain niin mullistavaa ja siksi niin harvinaista, sillä sen perusperiaatteet ovat kaiken ihmisen toimintojen perusteiden vastaisia. Se taistelee ihmisen eläimellistä luontoa vastaan ja nostaa esiin ensisijaisesti totisesti inhimilliset toiminnot. Näiden löytäminen itsestä vie aikaa, sitä suuremmalla syyllä, mitä pidempään on antantautunut vastakkaisille toiminnoille.


Väkivalloin konsensuksen muuttaminen ei muuta mitään. Itsensä kehittäminen puolestaan on konsensuksen todellista muuttamista - Onhan meistä jokainen osa sitä. Ainoa ihmisen moraalinen velvollisuus itsensä ja maailman suhteen on kehittää itseään siihen, millaisia ihmisiä haluaa täällä nähdä. Jos sellaista ihmistä ei löydä edes peilistä, miksi kuvitella löytävänsä mistään muualtakaan?


 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (27 kommenttia)

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

- "Yhteiskunnallisten toimintojen suhteen maailma ei ole pariin tuhanteen vuoteen muuttunut."

Tästä olen eri mieltä. Väittäisin, että viimeisen kahdentuhannen, tai itse asiassa viimeisen muutaman sadan vuoden aikana yhteiskunta on muuttunut dramaattisesti ja enemmän kuin milloinkaan ihmiskunnan historian aikana. Orjuuden loppuminen ja aateliston lakkauttaminen ovat muuttaneet yhteiskuntaa valtavasti (ja ainakin minun mielestäni parempaan suuntaan). Nykyään ihmisen kohtaloa ei enää ainakaan juridisesti määritä hänen syntyperänsä.

Ihmisiä ei voi enää (asevelvollisuusjärjestelmää lukuun ottamatta) väkivallan uhalla pakottaa työhön, ja jokaisella on ainakin teoriassa mahdollisuus omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, miten hänen oma elämänsä etenee. Se, ettei tämä toimi käytännössä ihan jokaisen kohdalla ei tee tuosta teoreettisesta muutoksesta yhtään vähemmän merkittävää. Kaiken tuon lisäksi ainakin Euroopassa on vielä luotu jonkinlaiset sosiaalitukijärjestelmät, jotka eivät ainoastaan salli kaikkien hankkia itselleen resursseja, vaan jopa tarjoavat niitä.

Sanoisin, että yhteiskunnallisten toimintojen osalta maailma on todellakin muuttunut parissa tuhannessa vuodessa.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi

Ei yhteiskunnat ole muuttuneet mihinkään ongelmien suhteen. Samalla tavalla tälläkin hetkellä tehdään päätöksiä ja sellaisia on jo paljon voimassa, jotka toimivat alkuperäistä tarkoitustaan vastaan.

Orjuuskaan ei ole loppunut, se on muuttanut muotoaan: Vapaus on yhteiskunnalla niillä, joilla rahaa on. Se on tosin lähes vapaaehtoista, mutta monille vapaaehtoisuus tarkoittaa joko kuolemaa tai alistumista. Moni valitsee ennemmin alistumisen. Suomessa ei tilanne vielä niin kärjistynyt, mutta USA:ssa ongelma on jo valtava. On se ja sama, uhataanko ihminen töihin suoralla väkivallalla vai nälkäkuolemalla: Lopputulos on sama. Afrikassa on paljon sellaisia työmaita, joissa velkavankeudessa eläminen johtaa siihen, että myös lasten täytyy tehdä työtä sen eteen, että velka joskus saadaan maksettua. Siinä on jo sukupolvia jatkuvaa nykyorjuutta. Raja vapauden ja orjuuden välillä tällaisissa kysymyksissä on häilyvä ja riippuu näkökulmasta, mutta toimintamekanismi yhteiskunnissa menee yhä vahvemmin orjuuttavaan suuntaan; Ei täällä lintukodossakaan kohta työtönkään saa palkkaa, vaikka töissä on.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Ei ole se ja sama uhataanko ihminen töihin suoralla väkivallalla vai nälkäkuolemalla. Ero on periaatteellisella tasolla valtava, ja käytännössäkin merkittävä. Jos Euroopasta puhutaan, nälkäkuolema on hyvin harvoin edes todellinen vaihtoehto. Elintason merkittävää laskua työstä kieltäytyminen voi merkitä, mutta siinä on usein edes jonkinlaisia vaihtoehtoja. Ja mikä merkittävintä, valinta on sillä kyseisellä ihmisellä. Ennen, kun oli orjuutta, sitä valintaa ei ollut. Minä ainakin uskon, että ihmiset kaipaavat vapaata valintaa vaikka vaihtoehdot eivät häävejä olisikaan. Monet esimerkiksi karkasivat entisen Itä-Euroopan kommunistimaista henkensä ja jopa sukulaistensa hengen riskeeraten, vaikka mitään takeita paremmasta tulevaisuudesta ei ollut ja entisessä kotimaassaan heillä oli edes jonkinlainen perustarpeiden tyydytys taattuna. Heitä ajoi vain kaipuu valinnan vapauteen.

Velkavankeuskaan ei vertaudu varsinaiseen orjuuteen. Velan ottaminen on aina vapaaehtoinen valinta. Se on toki väärin, jos vanhempien ottamat velat jäävät lastenkin taakaksi, mutta ainakaan meillä Suomessa sellainen ei ole mahdollista. Mitä työttömiin tulee, niin kyllähän he saavat tavallaan palkkaa, eli jotain rahaa tekemänsä työn vastineeksi. Sen väitteen hyväksyn, että työllistettyjen "palkka" (taitaa olla nykyään 9 eur/arkipäivä) on liian pieni, mutta se on kuitenkin aivan eri asia kuin orjatyö.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi Vastaus kommenttiin #7

Se, että nykypäivään syntyvä ihminen ei ole vapaa tekemään valintaa, teenkö työtä vai hankinko elantoni luonnosta, tekee tästä järjestelmästä omalla tavallaan jo orjuuttavan - Ne jotka sen valinnan edes voivat tehdä, joutuvat usein sen tekemään akselilla kuulun yhteiskuntaan vai olenko täysin ja totaalisesti sen ulkopuolella. Tiedän, että sana orjuus on todella vahva, mutta tässä yhteydessä kyse on vapaudenriistosta tavalla tai toisella. Se, että meillä on edes mahdollista joutua velkavankeuteen, on itsessään ongelmallista. Miten voimme pitää laillisena toimintaa, joka voi aiheuttaa tällaisen tilanteen?

Meillä on tässä maailmassa ihmisiä, jotka omistavat, ja ihmisiä, jotka eivät omista. Jälkimmäiset ovat vain työvoimaa, ja jotta he voisivat ikinä omistaa edes mitään vähäistäkään, heidän on oltava osa työvoimaa. Osalla ei ole edes vaihtoehtoja: Jos et tee työtä, et pysy elossa. Toki, monissa paikoissa asiat ovat paremmin, vaan asenteet koventuvat jatkuvasti. Lisäksi perhe ja olosuhteet johon syntyy, vaikuttavat yhä vahvemmin tulevaisuuden mahdollisuuksiin, ja näissä usein on kyse puhtaan poliittisilla toimilla vaikutettavista asioista. Lastensuojelun huostaanotot esimerkiksi on köyhempien parissa aivan hälyttävän korkeita ja silmätikuksi joutuu usein nimenomaan taloudellisen tilanteen tähden.

Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, ettei kukaan täällä ole koskaan elämässä pärjännyt yksin - Siihen tarvitaan muita ihmisiä. Yritys ei pärjää, mikäli ihmiset eivät käytä rahaa sen tuottamiin asioihin. Poliitikko ei pärjää, mikäli ihmiset eivät häntä äänestä. Jos jokainen "paremmin pärjäävä" on siis asemassaan vain sen tähden, että hänet on siihen autettu, miten sokeaksi ihmisen tulee tulla itsestään, ettei ymmärrä antaa samaa takaisin? Koska tähän sokeuteen sorrutaan toistuvasti ja tietyt järjestelmät sitä suorastaan ruokkivat, on voitava samanaikaisesti vaikuttaa niin ihmisiin kuin järjestelmän toimintaan. Se vaatii nykytilanteen ymmärtämistä. Orjuus ei ole samanlaista, ei ole muutkaan ongelmat, mutta niiden mekanismit toimivat samoin kuin vuosituhansia ovat toimineet.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #9

Orjuus tosiaan on vahva sana, ja juuri siksi en haluaisi, että sitä käytetään väärin. Maailmassa on valitettavasti vieläkin ihan oikeitakin orjia. Suomalainen työtön, joka "pakotetaan" tempputyöhön 9 euron päiväpalkalla ei ole sellainen. Velkavankeuden oikeutuksesta en osaa sanoa. Rajulta toimenpiteeltä se kuulostaa, mutta toisaalta en näe periaatteellista vikaa ajattelussa, jonka mukaan vapaaehtoisesti otettu velka pitäisi myös aikanaan maksaa takaisin.

Työvoimaan kuuluvakin omistaa vähintään itsensä ja omat tietonsa ja taitonsa. Työvoima myy työtään, ja voi siitä saamallaan maksulla tehdä, mitä parhaaksi näkee. Perhe ja olosuhteet toki vaikuttavat ihmisen tulevaisuuteen, mutta esimerkkisi huostaanottojen suuresta määrästä köyhempien parissa on mielestäni ristiriitainen. Eikös se köyhien perheiden lasten huostaanotto ole juuri sitä, että yritetään vaikuttaa lapsen tulevaisuuden mahdollisuuksiin?

Tietenkään kukaan ei pärjää yksin, mutta tuskinpa esimerkiksi yrityksen asiakkaat hyvää hyvyyttään ostavat yrityksen tuotteita. Yritysen täytyy tuottaa jotain sellaista, mistä muut haluavat maksaa. Ei se muuten pärjää.

En tainnut oikein ymmärtää, mitä tarkoitat mekanismeilla, jotka toimivat samoin kuin vuosituhansia ovat toimineet. Minusta orjuuden mekanismi on aivan erilainen kuin se, että aiotaan vaatia työsuorituksia sosiaalitukien vastineeksi. Pakottaa joku työhön väkivallan uhalla on minusta aivan eri asia kuin se, ettei suostu enää antamaan rahaa ilmaiseksi, vaikka olisikin muutaman vuosikymmenen ajan niin tehnyt.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi Vastaus kommenttiin #12

" Eikös se köyhien perheiden lasten huostaanotto ole juuri sitä, että yritetään vaikuttaa lapsen tulevaisuuden mahdollisuuksiin?" Harmillisen usein huostaanotto päinvastoin vaikeuttaa tulevaisuuden mahdollisuuksia. Kun huostaanoton liipasin on herkkä, sinne joutuu paljon sellaisia lapsia, joiden perheissä olis paljon mahdollisuuksia korjata ongelmat, kun koko perhe otettaisiin asiallisesti hoidossa huomioon. Huostaanotto tilanteessa, kun lapsella ei todella ole vaaraa, on itsessään traumatisoiva ja estää sen ongelmanratkaisujen taidon kehittymisen, jota voitaisiin harjoittaa, mikäli ensisijaisesti perheen ongelmia haluttasiin ratkoa.

Orjuuden mekanismi on sitä, ettei ole vaihtoehtoja. Ei ole mahdollista kieltäytyä työstä ilman rangaistusta. Tätähän on jo esimerkiksi nyt työttömillä, joille jos työtä tarjotaan ja se torjutaan, tulee karenssia eli 5 kuukautta täytyy olla esimerkiksi työharjoittelussa. Kutsuisin sitä yksinkertaisemmin pakoksi.

Ylipäätään koko yhteiskuntamme on rakentunut pakkoon saada rahaa, jotta voi itseään elättää. Se, että jokin taho antaa rahan, ei ratkaise ongelmaa. Raha on ehdoton välttämättömyys, eikä meillä tavallisilla ihmisillä ole yksilöinä mahdollisuutta vaikuttaa sen toimintaan: Emme sen heikentymiseen, emme sen vahvistumiseen. Tämä taasen vaikuttaa koko valtioiden talouksiin, kuinka valuutta toimii, ja jos se heikentyy oleellisesti, sitä kautta tarvitsemme enemmän työtä vähemmällä rahalla, jotta talous pysyy kasassa. Kun tarpeeksi paljon ei ole varaa edes maksaa työstä, sitä voidaan teettää tarvittaessa palkatta ja pakosta. Meillä yksilöinä ei ole tässä yhteiskunnassa mahdollista vapautua siitä massiivisesta mekanismista, joka rahan ympärillä pyörii. Rahan suhteen ei ole edes niin justiinsa, onko köyhä vai rikas, jokainen on sen mekanismin pyörteessä ja joku "orja" nyt vain pärjää paremmin kuin toinen.

Tällainen täysin rahalla pyörivä yhteiskunta on ihmishistoriassa suhteellisen uusi asia, emmekä ole ainakaan tiettävästi vielä ratkaisseet sitä, miten voisimme tehdä toisin. Emme kuitenkaan ilman vaihdantavälinettäkään oikein pärjää. Kuitenkaan he, jotka pärjäävät tällä nykyisellä rahalla, eivät ole valmiita muuttamaan sen toimintaa ja heillä on luonnollisesti paljon valtaa - kaikkihan kun toimii resurssilla, jota näillä ihmisillä on paljon. Mielestäni tämä on yksi vaativimpia yhteiskunnan ongelmia jotka tarvitsisivat ratkaisua, sillä tällä hetkellä tämän rahan ja sitä suuremman ilmiön talouden tähden emme kyseenalaista lainkaan sitä, miksi ihmisten annetaan kärsiä nälkää, miksi ihmisten annetaan kuolla ilman hoitoa, miksi tuhoamme luontoa.. Kaikki vain, koska raha ja talous, joka pitää ihmiskuntaa kurissaan.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #16

Jonna Purojärvi: - " Harmillisen usein huostaanotto päinvastoin vaikeuttaa tulevaisuuden mahdollisuuksia."

Tuo on varmasti totta, mutta tarkoitinkin periaatteellisella tasolla. Periaatteessa huostaanoton tarkoitus on parantaa lapsen tulevaisuuden mahdollisuuksia. Se, onko se käytännössä huono keino, on eri asia, enkä siihen oikeastaan edes osaa ottaa kantaa.

- "Orjuuden mekanismi on sitä, ettei ole vaihtoehtoja. Ei ole mahdollista kieltäytyä työstä ilman rangaistusta. Tätähän on jo esimerkiksi nyt työttömillä, joille jos työtä tarjotaan ja se torjutaan, tulee karenssia"

Minusta nuo mekanismit ovat täysin erilaiset. On täysin eri asia pakottaa työhön uhkaamalla rahan antamisen lopettamisella kuin uhkaamalla väkivallalla tai vankilatuomiolla.

Pohdintasi rahasta on hyvää, mutta se on mielestäni kokonaan eri aihe, johon en nyt ehdi syventyä.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi Vastaus kommenttiin #26

Mielestäni nämä liittyvät läheisesti toisiinsa, jonka tähden siihen kommentointini johtikin.

Joka tapauksessa sana orjuus, kuten jo todettua, on aivan liian vahva sana tähän nykyiseen tilanteeseen. Mutta onhan orjallakin mahdollisuus kieltäytyä työstä; siitä vain seuraa rangaistus. Nykymaailmassa rangaistus on täysin eri mittakaavassa, mutta tämä onkin tehokkaampaa: Mitä turhaan työresursseja nyt työkyvyttömiksi pieksemään tai suoraan tappamaan, kun parempi vaihtoehto on antaa heidän itse tulla siihen tulokseen, että haluan tehdä työtä, jota en halua. Psykologinen mekanismi toimii paremmin kuin suoraan fyysinen, mutta lopputulos on sama: Joko teet, mitä toinen osapuoli haluaa tai itket ja teet (tai kärsit kunnes kuolet pois).

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Olen virkamies, ja vallankäyttäjä. Minä kyllä koen suojelevani vallallani heikkoja. Esivalta on heikkojen suojelemista varten olemassa.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi

Sanot suojelevasi "heikkoja". Tämä nostaa kysymyksiä: Mikä tekee ihmisestä heikon? Mitä / ketä vastaan suojelet heitä? Oletko korvaamaton? Kumpi olisi parempi: Saada "heikosta" ihmisestä "vahva", jotta he voivat suojella itseään, vai jatkaa suojelua vain suojelun itsensä tähden? Mitä edes on tämä "suojelu"?

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Lääkärihän tekee heikommista vähän vahvempia.

Poliisi tekee "liian vahvoista" (toisia alistamaan pyrkivistä) vähän heikompia. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-128870160698...

Kaikki lienee ok?

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi Vastaus kommenttiin #8

Se voi olla lääkärin periaatteellinen tehtävä, mutta itsessään lääkärin tittelin saanena ei sitä suoraan heikommista vahvempia tee. Kuten poliisikaan ei aina kykene "heikentämään liian vahvoja". Kyllä tulee olla ne perusteet antaa, varsinkin, jos noin julistaa olevansa heikomman puolella.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #10

Kansa saa toimia vallan vahtikoirana, ja valta saa vahtia kansan tekemisiä. Tosin vallalla lienee tässä käytännössä jonkinlainen etulyöntiasema, valitettavasti.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi

Olet aiemmassa kirjoituksessani kommentoinut, että mielestäsi "huora on sairas ihminen", "Psyykkisesti terve ihminen ei myy itseään", "seksin myyminen on luonnotonta". Et silti pystynyt silloinkaan tekemään selväksi sitä, miksi seksin myyminen olisi yhtään eri asia, kuin oman aikansa ja henkisten voimavarojen myyminen - Tai edes muutoin kehonsa myyminen, esimerkiksi fyysiseen työhön. Yrität vedota psykiatrian koulutukseesi, ja totesit "Psykiatrina tiedän, että nk. seksityöläiset ovat häiriintyneitä ja traumatisoituneita ihmisiä, jokainen huoraaminen on hyväksikäyttö.". Et kyennyt tuolloinkaan huomaamaan sitä, kuinka sinä psykiatrina luonnollisestikin tapaat ne häiriintyneet ja traumatisoituneet ihmiset. Varmastikin olet tavannut huomattavan paljon enemmän ns. normaaleissa töissä olevia ihmisiä, jotka ovat häiriintyineitä ja psyykkisesti sairaita. Silti mielelläsi leimaat yhden ryhmän poikkeuksetta sairaaksi.

Et sinä heikkoja suojele. Moni prostituoitu on heikossa asemassa nimenomaan kaltaistesi ihmisten tähden.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Ketäs me pahat ihmiset sitten olemme, vai tarkoitatko virkamiehiä yleensä? Ja edelleenkin olen koulutukseni ja kokemukseni perusteella vakaasti sitä mieltä, että prostituoidut ovat psyykkisesti vakavasti häriintyneitä ihmisiä ainakin pohjoismaissa - täällähän ei kenenkään tarvitse henkensä pitimiksi myydä itseään, toki tilanne monissa muissa maassa on erilainen. Myönnettäköön, että prostituoituja en ole koskaan lähemmin tavannut muuten, kuin omissa töissäni.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi Vastaus kommenttiin #24

Juuri siksi, että pohjoismaissa ei ole pakko myydä itseään, tekee siitä aidomman valinnan. Valinta, jonka voi tehdä, mikäli kokee sen mielekkääksi. Jos joutuu valitsemaan tietyn työn vain, koska se on ainoa tapa, miten itseään voi elättää, sehän se vasta ristiriitainen tilanne voi olla ja aiheuttaa ongelmia.

Sinulle tuntuu olevan mahdoton se ajatus, että jollekin se voi olla mielekäs tapa tienata. Miksi näin? Jonkun mielestä se voi olla unelmaduuni, ja mikäs sen parempaa, jos siitä kaiken päälle saa rahaa. Eikös se ole juuri tavoiteltavaa etsiä itselleen se jokin toiminta, joka tuntuu hyvältä, ja löytää keino, kuinka sillä samalla elättäisi itsensä?

Käyttäjän Mikihoijer kuva
Miki Höijer

Itse olen myös virkamies, mutta en koe työtehtävääni tuonlaisena. Teen työtäni, jotta Suomi ja Suomen kansa saisi parempia lakeja ja parempaa ja tehokkaampaa hallintoa. Olen vain yksi palanen suuressa koneistossa. Virkamiehiä on tietysti erilaisia, mutta oma työni ei kosketa kovinkaan montaa kansalaista sinänsä enkä missään nimessä ole ketään parempi, ylempi tai alistussuhteessa.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Itse koen usein joutuvani taistelemaan tämän maan käsittämättömän typeriä virkamiehiä vastaan. Lähinnä he suojelvat itseään ja omaa asemaansa.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Itse koen usein joutuvani taistelemaan tämän maan käsittämättömän typeriä virkamiehiä vastaan. Lähinnä he suojelvat itseään ja omaa asemaansa.

Olavi Mansikka

ei noi anarkisteja olleet. vain ainoastaan pitkän uhmaiän omaavia ihmisiä.

Susanna Kaukinen

Musta sä nyt hieman sotket asioita. Kysymys on lopulta tavoitteista. Monet anarkistit toimii siitä lähtökohdasta, että olennaisinta nyt on hajottaa kuvitelma yhteisestä edusta ja konsensuksesta, joka muka vallitsee suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kukaan ei muka ole oikealla tai vasemmalla ja muka on olemassa kansan yhteinen etu. Ihmiset vaietaan hiljaiseksi ja viestiä ei saa läpi. Suomi on hyvin epädemokraattinen maa.

Fronttauksen idea on nimenomaan tämä idyllin särkeminen. Et ehkä ymmärrä tai hyväksy tätä tavoitetta, mutta se on selvästi yksi fronttauksen takana vaikuttava motiivi.

Se mistä me ollaan selkeästi samaa mieltä on se, että omasta ajattelusta ei voi luopua missään oloissa. Ei vaikka se sulkisi kaikista yhteisöistä. Se lähtökohta on rikkumaton.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi

Konsensus on sana, jota käytetään usein viittaamaan yleiseen mielialaan tai mielipiteeseen. On näkyvää ja piilevää konsensusta, eli sellaista, joista puhutaan paljon ja sellaista, joista vaietaan. On selvää, että erilaisiin asioihin on tämän tyyppisiä konsensuksia olemassa, sitä varmemmin, mitä yksinkertaisempi kysymys on.

Yhteinen etukin on ihan todellinen asia. Yhteistä etua on ihmisen etu. Yhteistä etua ei ole ihmisen kärsimys. Jos tietyn ihmisistä koostuvan ryhmän etuja yritetään ajaa lisäämäällä toiselle ihmiselle kärsimystä, ei kyseessä ole yleinen etu. Se, että yksilöllisesti ihminen kokee vaikka omaisuuttaan menettämällä, että tämä on häntä kohtaan väärin ja sitä kautta väitettäisiin, ettei ole yhteistä etua, ei ymmärretä silloin tarpeeksi hyvin, mitä on yhteinen etu. Yhteinen etu on jotain, joka hyödyttää väistämättä kaikkia ja kaikki, minkä voidaan sanoa todella luovan hyvinvointia, hyödyttää kaikkia. Kokoomus nyt esimerkiksi on osannut tuon kääntää omalle agendalleen suotuisasti, jolloin heidän mielessään valtion talouden hyvinvointi tarkoittaa yhteistä hyvää. He ovat vain viestinnän kanssa erittäin nokkelia, mutta täyttä ripuliahan se sanoma on.

No, voiko sitten sanoa, mikä on hyvinvointia? Moni ihminen varmasti sen kykenee itse itselleen määrittelemään. Siksi tarvitaan vapautta toimia mahdollisimman laajasti, kuten itse parhaaksi kokee. Ihmisen henkinen tasapainoinen tila luo hyvinvointia. Vähäinen viha ihmisten kesken lisää hyvinvointia. Moni asia on pääasiassa siis itsensä tehtävissä, jonka kautta sinällään ymmärrän, miksi tällaisten mielikuvien rikkominen voi tehdä hyvää - mutta vain siten, että ihminen itse ymmärtää, että tuo mikä on toiselle hyväksi, ei välttämättä ole minulle. Sen väkinäinen ja pakonomainen särkeminen ei ole juuri muuta kuin vihan levittämistä, ja viha ei ruoki muuta kuin vihaa.

Et voi pakottaa ketään uskomaan sinua, väkisin pakolla ihmisten omaksumien mielikuvien rikkominen ei ole mitään muuta kuin ongelma itsessään. Ihmisen tulee itse kasvaa ja kyllä meillä kaikilla - sinullakin - on varaa kasvaa vielä paljon.

Susanna Kaukinen

Toisekseen, toi on ihan täysi ankka toi väitetty väkivaltatapaus. Siitä ei todellakaan ole minkään sortin näyttöä, että tekijät olisivat anarkisteja. Mielenosoitus oli loppunut perjantaina klo 15:00 ja silloin ei kukaan liene keskellä yötä kännissä baarissa.

On mysteeri, ketä tekijät olivat, mutta kyse on käytännössä varmasti normaalisti kännitappelusta.

Kirjoitin asiasta näin:

Porvaripolitiikka löi kansanedustajaa
=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

Susanna Kaukinen

Ankkoja on muuten enemmänkin. Viime viikolla väitetty "aseistautuminen mielenosoitukseen" on sekin täysi ankka. Iltapäivämediat käänsivät väärin HBL:n sanan "astalo" suomen kieleen sanaksi "ase".

Alunperinkin astalo on ollut kulttuurikontekstuaalinen viite tietenkin lippukeppiin. Sana oli poimittu yhdestä videosta, käännetty ruotsiksi, käännetty sitten väärin suomeksi ja lopputulos on täysin väärät uutiset.

Koska olen nähnyt miten iltapäivälehdet ovat aiemminkn kirjoittaneet anarkisteista, linja on pysynyt samana: mustamaalausta, pelkkää demonisointia. Ei mitään muuta.

Pelkkää valehtelua.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi

Niin, ankkoja ovat hekin, jotka sinunkaltaisellasi asenteella itseään anarkistiksi väittävät.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Itse koen usein joutuvani taistelemaan tämän maan käsittämättömän typeriä virkamiehiä vastaan. Lähinnä he suojelvat itseään ja omaa asemaansa.

Matti Hirvonen

Vappuna kokoomuslaisen näköiset aseistetut miehet pahoinpitelivät anarkisteja keskellä päivää Helsingissä.

Toimituksen poiminnat