Jonna Purojärvi Tunteella järjen puolella

Oikeistokommunismi ja vasemmistoliberalismi

Kommunismia kuvataan tyypillisiesti yhteisöllisyydellä. Oikeistolainen populismi kohdistuu vahvasti yksilöiden vastuuseen, myös lähimmäisistään. Niinpä on yksinkertaisen helppoa ottaa kaikille yhteisistä asioista yhä isompi taloudellinen tuki pois, sillä kyllähän ihmisten työ on pitää huolta niin itsestään kuin toisistaankin. Yhteisöllisyys painostetaan välttämättömäksi elämänehdoksi.

Liberaalia ajatusmaailmaa kuvataan yksilöllisyydellä. Vasemmistolainen populismi kohdistuu vahvasti valtion vastuuseen kansalaistensa hyvinvoinnista, yksilöllisesti. Ei pitäisi olla kovin vaikea yhtälö miettiä, miten paljon byrokratiaa tarvitaan näiden yksilöllisten tarpeiden selvittelyyn. Julkinen sektori ymmärrettävästi paisuu vallattomasti.

Yhdistelmänä tämä on herttaisen kammottavaa. Koska julkinen sektori jatkaa paisumistaan, on oikeistolla vahva näyttö siitä, että tällainen tuhlailu saa riittää. Tällaista on helppo kannattaa, mutta koska mitä ilmeisimmin vasemmiston ja oikeiston välinen keskusteluyhteys ei ole ratkaisukeskeinen vaan suoranaista keskinäistä kiristämistä, leikkuriin joutuu ensisijaisemmin ne taloudelliset tuet, joita kansalaiset tarvitsevat.

Hyökkäyksenä takaisin vasemmisto nostaa yksilöllisiä tapauksia esiin ja esittää kysymyksiä. Miksei häntä autettu? Miten tässä näin kävi? Niinpä saadaan taisteltua yhä useampia virallisia tahoja eloon, joiden tarkoitus on pitää ihmisillä ihmisarvoinen elämä jotenkuten olemassa. Jokainen taho paisuttaa julkisia menoja entisestään virkamiehineen ja byrokratioineen. 

Niin vasemmisto ja oikeisto jatkavat taistelua keskenään, molempien mielikuvissa on oma porukka maailmanparantajana ja pelastajana. Molemmat saavuttavat omia tavoitteitaan, joiden myöhempiä seurauksia ei juuri pysähdytä miettimään. Asetelma muistuttaa eronneita vanhempia, jotka eivät halua keskustella kasvatusmetodeistaan keskenään, mutta haluavat lapsen puolelleen. Molemmat voivat puhua toisesta tosiasioihin perustuvista haitallisista metodeista, samalla kun ylistävät omaa toimintaansa. Lapsi vain unohtuu nokittelussa jalkoihin ja kärsii ristiriitaisesta tilanteesta.

Mitenkäs tässä näin kävi?





Terveisin,
riitelyyn kyllästynyt eurovaaliehdokas

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoNurmi kuva
Jaakko Nurmi

Tuossa eroasiassa pienten lasten kustannuksella olen samalla linjalla. Siinä työllistetään vain viranomaisia. Viranomaosen valta kasvaa ja lapset kärsivät.

Olen nähnyt myös sopuisia eroja joissa niissäkin on ongelmia. Toinen osapuoli, eron jälkeen, pärjää paremmin kuin toinen. Tämä tuo eripuraa. Toinen pärjää paremmin jopa kuin yhteiselämän aikana.

Kaikki eivät kehity samassa tahdissa, eivätkä haluakkaan kehittyä. Vanhempien paapottavana on oltu liian kauan ja apu on aina irronnut.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Kävi näin, koska historia. Amerikkalaiset häipyivät Euroopasta ja jättivät meidät oman onnemme nojaan.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi

"Amerikkalaiset häipyivät Euroopasta", avaisitko tätä hieman?

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Länsi-Eurooppa oli amerikkalaisten miehittämä toisesta maailmansodasta aina 1990-luvulle asti. Euroopan Unionin liberaalit yhteiskunnat on rakennettu amerikkalaisten johdolla ja amerikkalaisin opein. Vaan nyt puuttuu johto. Aatteet menevät sekaisin ja valtiot kilpailevat keskenään vallasta, mikä aiheuttaa kuvaamiasi ristiriitoja.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi Vastaus kommenttiin #7

Ei ole amerikan mantereellakaan ihan kunnossa aatteiden välinen yhteistyö, joten on vaikea hahmottaa tämä vertaus. Aatteet ovat keskenään taistelleet hyvän tovin, jopa siihen pisteeseen asti, ettei aatteiden alkuperäiset (sinällään toimivat) ideat ole enää muistissa, eikä nykytilannetta ymmärretä tarpeeksi hyvin ideaan suhteutettuna. Se on puhtaasti ihmisten omaa sokeutta, joka tilanteeseen on johtanut.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman Vastaus kommenttiin #10

Verorahoilla järjestetty opiskelu ei pysty parempaan.

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Helander

Olisiko suurempi ongelma demokratiassa. Tehdään pieniä muutoksia suuntaa jos toiseen.

Hyvänä esimerkkinä yritys maailmasta arpakuutio yhtiö. 50-50 omistettu yritys jossa ajaudutaan ongelmiin. Ajaudutaan joka vuosi arpomaan puheenjohtaja. Nyt kaksi eri leiriä sitten ajavat täysin omaa suuntaansa vuoden, jonka jälkee toinen tulee ja suuntaa nokan täysin toisaalle.

Olisi parempi tehdä sitä yhteistyötä. Ei eri suuntaista ajoa. Politiikasta se tuntuu unohtuvan. Pitää tehdä ratkaisuja. Konkreettisia sellaisia jotka johtavat johonkin. Sen sijaan että voitaisiin muuttaa jotain tiettyä asiaa. Leikataan kokonais määrärahaa ja pistetään toiminnanjohtaja päättämään mistä. Johtajan mielestä suuri osa palveluista on tärkeää. Jolloin leikataan kaikesta tasaisesti. Juustohyölä!

Tässä on huippu lause ilman mitään konkretiaa. "leikkuriin joutuu ensisijaisemmin ne taloudelliset tuet, joita kansalaiset tarvitsevat." Kerro yksi tuki jota kansalaiset eivät tarvitse? (eikä se saa olla oikeustoimihenkilöihin suuntautuva)

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi

Olet oikeassa, ettei ole taloudellista tukea, jota ei tarvita. Turhana on siis sana "ne", sillä tarkoitus oli osoittaa, että leikkuri osuu nimenomaan niihin tukiin, eikä millään tavalla paisuneen hallinnon tai byrokratian yksinkertaistamiseen, joiden ylläpitokustannukset kasvavat kasvamistaan. Kiitos tarkkanäköisyydestä, olisi pitänyt muutama kerta useammin itsekin lukea ja tarkkailla, mitäs tässä nyt oikein yritän sanoa. Tänään ei jaksanut keskittyä, pitäisi varmaan poistaa koko kirjoitus, tuli niin epäselvästi kaikki.

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Helander

Olen päinvastaista mieltä. Tuissa tarvittaisiin muutoksia. Esim. lapsituet paremmin toimeentuleville.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi Vastaus kommenttiin #11

Osaatko muotoilla sellaisen laskentatavan, jolla voitaisiin varmistaa, milloin joku perhe kuuluu "paremmin toimeentuleviin"? Pelkät tulot kun eivät useinkaan kerro mitään, vaan monilla voi olla suuriakin menoeriä esimerkiksi laskujen ja velkojen kanssa. Toisaalta jos hyvinkin toimeentuleva pariskunta haluaa suurilapsisen perheen, missä vaiheessa tulee raja vastaan, ettei heitä voida katsoa "paremmin toimeentuleviksi" perheen suuruuden tähden?

Käyttäjän naumio kuva
Joonas Naumanen Vastaus kommenttiin #12

Laskut, velat sekä lapset ovat pääasiassa täysin oma valinta, joten tulojen määrä on ainut järkevä tapa arvioida ihmisen toimeentuloa tai sitä miten tämän ihmisen tulisi tulla toimeen. On oleellista, että kaikille on samat säännöt riippumatta omista elämänvalinnoistaan.

Nykymaailmassa, jossa ihmiset ovat hyvin erilaisia ja voivat viettää toisistaan hyvinkin poikkeavaa elämää (joka on mahtavaa) jäävät "kaikkien yhteiset asiat" väkisinkin hieman vähäisemmiksi. Yksilöllisen tuen antaminen kaikille näissä olosuhteissa käy siis hankalaksi, toisin sanoen kalliiksi.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi Vastaus kommenttiin #14

Näinpä. Mielestäni ei pitäisi olla niin käsittämättömän hankala laskea sellainen tukimäärä, joka jokaiselle ihmiselle kuuluu elämäntilanteesta huolimatta. Useimmat poikkeustapauksetkin johtuvat jonkinlaisesta terveydellisestä tilasta, jonka tähden ei pitäisi senkään mielestäni olla niin kammottavan vaivalloista, jossa todennettuihin sairaskuluihin voi saada pidempiaikaista tukea (tällainen on jo jyrkän portaistetusti olemassakin vammaistukena, vaikka kyseessä ei olisikaan varsinainen "vamma", vaan suht tavallinen, mutta hintavasti hoidettava sairaus). Se järjetön määrä säästöjä, jota vähenevien virkojen ja byrokratian kanssa tapahtuisi kattaisi jo surullisenkin paljon tällaisista kuluista.

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Helander Vastaus kommenttiin #12

Lapsitukien pitäisi kuulua progressiivisen verotukseen.

En tiedä ihmistä joka ei kokisi maksavansa liikaa veroja. Tosin kait niitä on jotka mielellään maksavat kaikki verot kiltisti. On jokaisen oma valinta suunnitella oma elämänsä. Eivätkä ne ratkaisut saa johtaa eriarvoiseen kohteluun. Tulotaso on ainoa yhdenvertainen mittari.

Perheiden velat ovat pääasiassa asuntolainoja, joilla kertyy omaisuutta. Tämänlaisiin toimintoihin ei tulisi antaa veroavustusta. Se on eriavoistavaa. Omassa asunnossa asumisessa sisältää helpotuksen pääomaverotuksen välttämisestä, kun verrataan vuokralla asujaan, koska henkilö ei joudu maksamaan vuokrakohteen omistajan maksamaa pääomaveroa. Hän saa myydä omaisuuden veroitta 2 vuoden asumisen jälkeen, asuntolainan korkoja voidaan vähentää verotuksessa.

Helppo korjaus moni lapsiseen perheeseen on lisätä tuloverotuksessa olevaa verotonta osaa. Progressio tasaistaa tilanteen.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi Vastaus kommenttiin #20

Tätä asiaa sietää pohtia monelta kannalta. Helppo ja yksinkertainen se ei mielestäni ole. Lapsilisä kuuluu mielestäni jokaiselle lapselle tukemaan niitä kuluja, joita lapsesta koituu. Tottakai rikkaammilla on varaa ilman tukeakin ja toisilla on varaa vaikka säästää kaikki lapsituet lapselle itselleen myöhempää käyttöä varten. Ei ole kuitenkaan mielestäni kovin yksinkertaista ja helppoa vetää sitä varallisuusrajaa, jonka jälkeen lapsituki vähenee / poistuu kokonaan. Tämä vain lisää turhaa byrokratiaa. Kaiken päälle se ei ole millään tavoin lapsen vika, mikäli vanhemmat ovat käyttäneet rahaa sijoituksiin, kuten omaan asuntoon, joten omistusvarallisuuden vaikutus lapsen rahalliseen tukemiseen ei ole mielestäni kovin oikeutettua. Se byrokratia, joka tähän kuluisi, tulisi hyvin todennäköisesti paljon hintavammaksi, kuin se tuki, jota maksamme heille, joilla ei tällaiselle tuelle olisi minkäänlaista tarvetta.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Koska julkinen sektori jatkaa paisumistaan, on oikeistolla vahva näyttö siitä, että tällainen tuhlailu saa riittää."

Älä nyt viitsi, kokoomus ja varsinkin RKP on käyttänyt triplana kaikki mahdollisuudet täyttää byrokratia omilla veljillään.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi

Enhän tätä lainkaan kiellä. Oikeistolle on varsin miellyttävä vaihtoehto saada yhä kasvavampi virkamiesarmeija taloudellisen tuen ja tukea tarvitsevan ihmisen väliin. Vasemmistolle tuntuu riittävän se, että mahdollisuus tukeen on olemassa, vaikka itse käytännön toteutus on raskas, kallis ja ennenkaikkea hidas. Onhan vasemmisto tästä myöskin narissut, mutta koska iso muutos tällaiseen tuntuu liian radikaalilta, tässä vanavedessä mennään ihan hiljaa mukana. Mitä pidempään tämä kehitys jatkuu, sitä mahdottomampi on siirtyä vähempiin virkamiehiin ja kevyempään byrokratiaan, sillä työpaikkojahan tällöin katoaa mieletön määrä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Tarkoitin vain ettei oikeistokaan halua luopua omista byrokraateistaan, ehkä IMF voisi haluta vai olisiko PS mahdollisuus vielä kun heillä ei ole omia byrokraatteja.

Käyttäjän naumio kuva
Joonas Naumanen

Oikeistolaisuuden voisi määritellä ja todistaa sillä, että todellinen oikeistolainen haluaa eroon myös omista byrokraateistaan ja haluaa tunnustaa sen. Tämän nojalla hallintomme keskuudessa ei esiintyne kovinkaan oikeistomielistä ajatuksenjuoksua, oli puoluetausta mikä tahansa.

Jos jotain voi tehdä toisten rahoilla niin sehän myös tehdään.

Käyttäjän HeikkiAalto kuva
Heikki Aalto

Suomessa olisi nykyisellä veroasteella helposti varaa tärkeimpiin hyvinvointipalveluihin eli terveydenhuoltoon ja toimeentulotukeen. Mutta tilanne on jo menetetty, koska demokratiassa byrokratian leikkaaminen vastaa tilannetta, jossa potilas amputoi omat raajansa. Seuraavan tai sitä seuraavan hallituksen valtiovarainministeri on IMF.

Käyttäjän OlliTuovinen kuva
Olli Tuovinen

"Liberaalia ajatusmaailmaa kuvataan yksilöllisyydellä."

Nähdäkseni liberaalia ajatusmaailmaa kuvaa eniten vapaus. Vapaus olla yhteisöllinen tai olla olematta. Vasemmistolainen tapa taas on pakottaa väkivalloin. Tässä se ero.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi

Vaikea nähdä, miten ainakaan nykyliberaali ajatusmaailma olisi millään tavalla vapautta korostava tai sitä edes arvostava. Vapaus kuuluu siinä vain heille, joilla on jo syntymässä paremmat lähtökohdat elämään. Liberaalit puhuvat paljon yksilönvapauksista ja -oikeuksista, jonka tähden yksilöllisyys on lähempi kuvaus (ja näin tätä aihetta tarkastellessa yhteisöllisyys - yksilöllisyys akselilla tämä kuvaus otettiin tähän.)

Vasemmistolainen tapa ei pakota ihmisiä keskenään tekemisiin, mutta painostaa sen kyllä tekemisiin valtion kanssa, mikäli haluaa taloudellista tukea. Ei ole pakko olla tekemisissä kenenkään kanssa, pelkästään papereiden.

Toimituksen poiminnat